Aspergerin takia eläkkeelle, voi kettu!

[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 11:24"]

[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 07:51"]

Hei... ko. nainen siis "työllistyy" parhaillaan antamalla luentoja aspergerin syndroomasta irse syndroomasta kärsivänä. Muistaakseni neljä tuntia viikossa. Ei se ole mikään TYÖ siinä mielessä,että sillä eläisi.

Ihan turha siis luulotella, että eläkepäätös on väärä.

Käsitttämätöntä kateutta ja tietämättömyyttä osalla vastaajista. Aspergeria on monenasteista, ja osa ei ikinä kykene edes itsenäiseen asumiseen. Se, ettei assi kykene siivoamaan ei ole laiskuutta. Hän ei yksinkertaisesti tiedä, mistä aloittaa, mitä tavaraa siivota mihinkin kaappiin, millä pyyhkiä mitäkin... varmasti se avustaja tekee muutakin kuin vain siivoaa.

Ja tosiaan, kyse oli RUOTSISTA, ei Suomesta.

[/quote]

Ei ole ollenkaan kyse kateudesta vaan siitä vääryydestä, että tuollaisen syyn takia ei kenellekään pitäisi antaa siivousapua tms. Mielummin ne rahat kuuluu käyttää vanhustenhoitoon. Itse en ole tippaakaan kateellinen enkä halua näitä etuuksia itselleni.

Ja olen myös sitä mieltä että ei missään tapauksessa saisi päästää asseja eläkkeelle.

[/quote]

Jos kyseinen ihminen ei pärjää työelämässä, vaan jumittuu seisoskelemaan ihmeissään, kun ei ymmärrä ohjeita, eikä osaa soveltaa niitä, jos eteen tulee vähänkään erilainen tilanne kuin se, johon hänet on ohjeistettu, ei kykene vuorovaikutukseen työtovereiden tai asiakkaiden kanssa, kuormittuu työpäivän stressistä niin, että nukkuu 15 tuntia vuorokaudessa - sinustako sellaista ei saa päästää eläkkeelle? Ihan tosi?

Tuota se nimittäin on monellakin assilla. Lievimmät aspergerit kykenevät tekemään työtä, kun löytävät juuri sen oman lokeronsa, jossa pätevät ja jossa ei tarvita sosiaalisia taitoja juurikaan. Mutta on monia, joilla sellaista lokeroa ei ole, koska heidän taitonsa tai mielenkiinnon kohteensa ovat "vääriä" tai hyvin kapea-alaisia. Mihin esimerkiksi ohjaisit tyypin, joka osaa Suomen ja Länsi-Euroopan rautatieaikataulut ulkoa, mutta ei osaa jutella vieraiden kanssa, vaan menee täysin lukkoon sellaisessa kontaktissa? Kyse EI OLE TAHDONVARAISESTA asiasta, vaan hän ei aidosti kykene, vaikka tahtoisi.

Kyllä, sinä olet kade. Ja vielä hyvin tietämätön asioista, ja silti pyrit besserwisseroimaan, aika ilkeällä tavalla vieläpä.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 20:43"]

Tänään oli Helsingin Sanomissa juttu 35-vuotiaasta aspergernaisesta, joka halusi että kaikkien kukkien pitää saada kukkia omalla tavallaan ja saada yksilöllistä kohtelua. Ketään ei saa pakottaa. Just joo.

Ja mikä kamalinta, tämä henkilö oli päässyt aspergerin perusteella eläkkeelle, kun ei jaksanut keskittyä esim. siivoamiseen, johon tarvitsee  henkilökohtaisen avustajan apua.

Satuitteko lukemaan ja mitä ajatuksia se teissä herätti? Minussa valitettavasti lähinnä vain negatiivisia.

[/quote]

Oletko varma, ettei itselläsi ole aspergeria tai muuta neurologista poikkeavuutta? Mietin vain, mikä muu voi aiheuttaa sinussa täydellisen empatian (=kyky asettua toisen ihmisen asemaan) puutteen. Kirjoituksesi herätti minussa ensin suuttumusta, mutta sitten ymmärsin, että sinulla itselläsikin on varmasti vaikeaa. Miksi muuten kadehtisit sairasta/poikkeavaa ihmistä jostain sellaisesta asiasta kuin että hänellä käy siivooja? Kuten kirjoituksesta hyvin kävi ilmi, tämän as-henkilön koko elämä on ollut vaikeaa, hyvistä yrityksistä huolimatta opinnot eivät ole sujuneet eikä pysty edes laittamaan ruokaa itse. Haluaisitko itse tällaisen elämän että "saisit olla eläkkeellä kun toiset käyvät siivoamassa"? Ihan oikeasti?

Jos olisit lukenut kirjoituksen loppuun, tietäisit, että hän esim. on kuntoutunut takaisin työelämään. Mutta ehkä et vammaltasi pysty lukemaan pitkiä tekstejä loppuun asti, mistäs minä tiedän, joten pahoittelen arvosteluani.

Tällä naisellahan oli myös add. Itselläni on add ja jonkin verran as-piirteitä. 

Minullekin siivoaminen on todella hankalaa, mutta se johtuu tosiaankin siitä, että kaikenlainen luokittelu ja järjestely on vaikeaa. Siivoaminen vaan näkyy kaikkein helpoimmin. Minulle on todella vaikeaa pistää asioita tärkeysjärjestykseen. Sanallisesti onnistuu ihan hyvin (kun voi rönsyillä, palata takaisin jne), mutta esim. jo kirjoittaessa aiheuttaa hirvittäviä hankaluuksia. Papereiden ja tavaroiden kanssa olen jo sitten ihan pulassa, on kuin eksyisin siihen eri mahdollisuuksien ja merkityksien viidakkoon. Rankalla keskittymisellä onnistuu saada jonkinlainen järjestys, mutta olenkin sitten kuluttanut tähän järjettömästi aikaa ja energiaa ja olenkin aivan poikki. Onneksi minua auttavat lääkkeet! Kun syön niitä saatan esim. siivota tuosta noin vain ja järkätä työpöytäni paperikaaoksen 'siinä sivussa' (kun ilman lääkkeitä se olisi päivän ainoa työpanos)... Todella vapauttavaa! En kuitenkaan syö lääkkeitä jatkuvasti, koska toleranssi kasvaa.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 21:59"]Kielien lisäksi osaa myös näköjään meikata. Siinähän se samalla siivouskin menisi. Tuskin on niin huono muisti, ettei oppisi siivoamaan.

[/quote]

Minulla on myös asperger ja osaan kyllä hienosti meikata (jos haluan, yleensä se ei kiinnosta), mutta siivoaminen on erittäin vaikeaa. Siinä kun tarvitaan laaja-alaisia liikeratoja ja koko kehon liikuttelua paikasta toiseen. Meikkaamisessa istutaan koko ajan paikallaan ja kaikki tarvikkeet ovat pöydällä edessäni. Liikeradat ovat hyvin pieniä. Minulla on siis ongelmia lähinnä karkeamotoriikan alueella - hienomotoriikassa taas olen keskimääräistä huomattavasti etevämpi.

Myös tiskikoneen täyttäminen ja tyhjentäminen olivat minulle yhtä tuskaa, kunnes järjestin astiat avohyllyille heti tiskikoneen viereen. Likaiset astiat tuodaan meillä tiskikoneen päällä olevalle tasolle. Nyt voin sekä täyttää että tyhjentää koneen liikuttamatta juuri lainkaan jalkojani ja availematta kertaakaan kaappien ovia. Nämä kaksi asiaa helpottivat toimitusta niin paljon, että se ei enää kuormita minua kohtuuttoman paljon, vaikka onkin edelleen vaikeaa.

Siivoamista taas ei voi samalla tavalla helpottaa.

Vaikeaa siivoamisessa on myös toimituksen kompleksisuus. Siinä on tuhansia pieniä "suoritteita", jotka pitäisi saada virtaamaan yhtenä prosessina jotenkin järkevästi niin, että lopputulos on tietynlainen. Ihminen, jolta tämä sujuu, ei tule ajatelleeksikaan kuinka monimutkaisesta asiasta on kysymys, koska suuri osa noista suoritteista tapahtuu normaali-ihmisellä tiedostamattomasti. Minulla mikään ei tapahtu automaattisesti, vaan joudun erikseen kiinnittämään kaikkeen huomiota ja laittamaan noita prosesseja tapahtumaan. Jos tätä ei ole kokenut, ei voi ymmärtää miten vaikeasta asiasta on oikeasti kysymys.

[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 09:21"]

Se, että väsyy sosiaalisesta kanssakäymisestä on varmaan mielettömän yleistä nuoruusiän ohittaneilla ihmisillä eikä pelkästään vaadi diagnoosia. Eiväthän kaikki isovanhemmat halua tai jaksa olla yhtään lastenlastensakaan kanssa.

Suurin osa ihmisistä viihtyy todellisuudessa vain oman perheen kesken, vaikka vähemmistönä olevat ekstrovertit pitävätkin enemmän ääntä sosiaalisuudestaan ja sen tärkeydestä.

[/quote]

Taas näitä..

Minulle sopiva määrä sosiaalisuutta on kaksi lyhyttä sosiaalista tilannetta viikossa tai yksi pitkä. Siis esim. töissä en pysty käymään, koska jo yksi kokonainen työpäivä viikossa olisi liikaa. Jos joudun yhtään enemmän olemaan ihmisten kanssa, ylikuormitun niin, että en koko viikon aikana pysty tekemään mitään muuta (en työtä, en kotitöitä, en mitään järkevää).

Tällainen ei ole missään määrin tavallista tai normaalia. Kyllästyttää se, että kun kerron as-oireistani (kysyttäessä) toisille, yleensä aina joku sanoo että kyllä hänkin väsyy tai hänelläkin on hankaluuksia siivoamisessa. Huoh!

Ai niin, ja meikkaamisesta vielä sekin, että se tapahtuu aina täsmälleen samalla tavalla. Siksi se on paljon helpompaa kuin siivoaminen, jossa toimintaa täytyy aina sopeuttaa ympäristöön, eikä yksikään siivouskerta ole samanlainen kuin edelliset.

t. 68

Tämä ketju taas osoittaa selvästi kuinka vähän "normaalit" ymmärtävät neurologisesti poikkeavien ihmisten vaikeuksia töissä tai opinnoissa.

ADD/ADHD,  Asperger tai autisti EI ole laiska. Saatika huonosti kasvatettu kakara.

Teillä ei vaan täällä ole sellaista lääketieteellistä koulutusta, että voisitte täällä palstalla näin väittää. Se että SINUN mielestä tämä asperger nainen on laiska, ei tee hänestä laiskaa. Sano toki jos sinusta autistinen ihminen on vaan hankala?

Laiska? Vai oletko ap tosiaan noin tietämätön asiasta? Samaa kysyisin muilta tähän ketjuun vastanneilta.

No, vastaa vauva-palstan tasoa kyllä...

[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 12:16"]

Ai niin, ja meikkaamisesta vielä sekin, että se tapahtuu aina täsmälleen samalla tavalla. Siksi se on paljon helpompaa kuin siivoaminen, jossa toimintaa täytyy aina sopeuttaa ympäristöön, eikä yksikään siivouskerta ole samanlainen kuin edelliset.

t. 68

[/quote]

Juuri noin. Assit oppivat rutiininomaiset asiat kyllä, mutta se soveltaminen, se on hankalaa. Se on yksi aika keskeisistä asperger-piirteistäkin, johtopäätösten tekemisen vaikeus. Jos normaalisti aamulla juon kahvin ja syön reissarin kinkkuleikkeen kera, mitä ihmettä nyt teen, kun vesihanasta ei tulekaan vettä, enkä saa kahvia aikaan. Assi juoksentelee ympäri huushollia ja yrittää vääntää väkisin vettä vessan ja kylppärinkin hanasta, menee vastoinkäymisestä sekaisin, eikä osaa ruveta pukemaan ja meikkaamaan ajoissa, myöhästyy töistä ja on työssä ajatuksissaan ja pallohukkainen.

Nt-ihminen sen sijaan epäilee heti, että taloyhtiössä on joko putkivikaa tai jossain on asennustyötä. Käy tarkistamassa alakerran ilmoitustaulun ja soittaa ehkä isännöitsijälle. Ja lähtee duuniin kahvilan kautta ja ottaa sieltä kahvin mukaan.

Tässä nyt vaan ihan esimerkinomaisesti asia. Yllättävät tilanteet, rutiinien muutokset, soveltava reagoiminen ovat haasteellisia. Lievästi asseille vähemmän haasteellisia, enemmän aspergereille jopa ylitsekäymättömiä.

56/65, as-lapsen äiti

Valitse sinä 62 esimerkkisi paremmin. En minä vaihda tissien ulkonäköä enkä paikkaa päivästä toiseen, ne ovat minussa joka päivä rutiinisti ihan samalla kohdalla, toisin kuin kaukosäädin ja nenäliinat. Assimieheni rakastaa rutiineja :D Itsekkyydestä hänellä ei ole tietoakaan. Yksi diagnostinen piirrekin on, että assit tulevat helposti huijatuiksi kun uskovat kaiken ja haluavat auttaa muita.

Ei kukaan tässä ketjussa varmastikaan ole kateellinen tuolle aspergerille siitä että saa olla sairaseläkkeellä. On olemassa ärtymystä myös ilman kateutta.

On niin paljon helpompi tuntea sympatiaa muita vammoja kohtaan kun niihin ei liity sitä aspergerin huonoa sosiaalista kykyä. Ihan siitäkin huolimatta että järjellä tietää sosiaalisen huonouden liittyvän oireyhtymään, siihen on ns. tavallisen ihmisen vaikea olla suhtautumatta siltikin vähän tunteella. Joku otti esimerkiksi sokean joka sokeutensa takia tarvitsee apua. On hyvin luonnollista haluta auttaa ihmistä joka on mukavan oloinen muttei näe. Jos sokeuteen liittyisi vastaava sosiaalisuusongelma niin johan muuttuisi ääni keskustelupalstojen kellossa: kun sokeat kailottaisivat että ovat aivan erityisen superlahjakkaita kaikessa mikä heitä kiinnostaa, mutta kun tuo silmillä katseleminen vain on niin vastenmielistä hommaa ettei siihen kyllä mitenkään jaksa opetella, hommatkaa te nyt vaan tänne joku apulainen niin että itse voi tehdä pelkästään sitä mikä on itsestä kaikkein kivointa! Miksi pakottaa ihmiset katselemaan itse kun joku muu voi ihan hyvin hoitaa ne tylsät jutut?

Eihän siinä mitään järkeä ole että sosiaalisten taitojen puutteesta suututaan vaikka ne ovat osa "taudinkuvaa", mutta niin kovin epätäydellisiä ovat myös ns. tavalliset ihmiset.

Niin no mua vaan naurattaa (hyväntahtoisesti) assimieheni uho :D Kun kyllähän minä tiedän, mihin hän pystyy ja mihin ei. Ja hän palvoo minua, koska en koskaan nalkuta vaan annan hänen tehdä mitä hän haluaa. Hän tulee ihan mielellään vastaan minulle tärkeissä asioissa, koska saa itselleen tärkeissä asioissa pitää päänsä. Ja jotkut asiat on meillä otettava ihan annettuina. Esimerkiksi loman alkaessa mies nukkuu 1-2 viikkoa putkeen eikä pysty silloin ottamaan vastaan minkäänlaista inputia. Aluksi olin tietysti ihmeissäni, mutta kaikkeen tottuu. Aloitan nykyään aina oman lomani vasta 2 viikkoa myöhemmin.

74, olet oikeassa, sosiaalinen kömpelyys ja tyly käytös eivät herätä sympatioita. Sepä se.

Mutta kyllä minä olen lukevinani aika monista kommenteista myös kateutta, siis ajattelutapaa, että miksi noi saa, mutta mun ite pitää...

Varmaan on myös silkasta tietämättömyydestä kimpoavaa ymmärryksen puutetta.

56/65/72

[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 21:33"]

Miten ihmeessä aikuinen ihminen ei osaa laittaa ruokaa ja siivota? Käsittämätöntä uusavuttomuutta.

[/quote]

Luin jutun. Kyseisellä naisella Asbergeriin yhdistyi myös keskittymishäiriö ADD, ei siis ADHD (johon kuuluu myös ylivilkkaus). Kun on vaikeuksia keskittyä, niin saattaa kärsiä myös oppimisvaikeuksista, koska esim. ruuanlaittoon sisältyy niin monta vaihetta. Lisäksi voi olla ääniyliherkkyyttä, eli esim. imurin tai vaikka liesituulettimen ääni voi tuntua korvissa kipuna. Samoin laittamaansa ruokaa ei voi maistaa, koska AS syö useimmiten vain tiettyjä ruokia päivästä päivään. Niinpä ei välttämättä opi maustamaan ruokaa. As:ihmisiäkin on erilaisia, joilla on tiettyjä yhdistäviä piirteitä, joista se diagnoosi sitten  tehdään. Toiselle voi olla pakkomielle siivoaminen ja esim. tavaroiden laittaminen tiettyyn järjestykseen, toinen taas ei opi sitä.

Pojallani on ADD + dysfasia. Meillä nimittäin ei opita kieliä eikä osata vieläkään kuoria perunaa ja muutamaa muutakaan juttua, harjoittelusta huolimatta. Jos se ei kuulu ADD:n mielenkiinnon ehdottomiin kohteisiin, hän ei keskittymisvaikeuden vuoksi opi sitä, kun kyky keskittyä ei vaan riitä, vaan ajatukset alkaa hortoilla ja muistiin ei uppoa tämä kiinnostamaton asia. ..Appiukkoni taas on mielestäni diagnosoimaton Asperger, ja naisen kuvaamat seikat sopivat häneen oikein hyvin. Appeni ei osaa laittaa ruokaa, ei hallitse raha-asioitaan, ei tiedä miten siivotaan,  töksäyttelee rumasti, riitaantuu usein ihmisten kanssa koska ei ymmärrä heitä, mutta kysyppä häneltä piirinmestaruuskisoista Kuopiossa vuonna 1953, niin hän tietää siitä kaiken. As on omalla laillaan muistihirmu ja nero - paitsi käytännön asioissa monesti kömpelö.

76: assit eivät ole kyllä tylyjä vaan päinvastoin liian kilttejä ja empaattisia ja siksi helppoja kiusaamisen kohteita.

Ot, mutta yhteiskunnassamme mielenterveysongelmaiset on ihan eri asemassa. Esim. syvästi masentunut ei saa siivousapua kotiin vaikka olisi tointakyvytön pitkäaikaisestikin.

[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 14:32"]

Ot, mutta yhteiskunnassamme mielenterveysongelmaiset on ihan eri asemassa. Esim. syvästi masentunut ei saa siivousapua kotiin vaikka olisi tointakyvytön pitkäaikaisestikin.

[/quote]

Varmasti näin, mutta se ei ole AS-ihmisten syy. En ymmärrä tällaista vastakkainasettelua.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 20:46"]

Sinulta jäi nyt ymmärtämättä että kyseessä on vaikeasti vammainen ihminen joka ei osaa siivota tai laittaa ruokaa. Mutta en jaksa alkaa palstalla vänkäämään miksi kaikki vammat eivät päällepäin näy. Joukkoon mahtuu aina niitä jotka ei vaan tajuu...

[/quote]

Ohis kommentti: tämä haastateltu itse oli sitä mieltä, että aspergeriin pitäisi suhtautua kuten likinäköisyyteen, joten hänellä itsellään oli kuitenkin aika lavea käsitys ns. normaaliudesta. Kyllä minusta mennään kehityshäiriön puolelle, jos on synnynnäinen piirre, joka estää toimimasta työelämässä. SITÄ PAITSI kyseinen nainenhan oli juuri luennoimassa jossain - eikö se ole työntekoa? On kai itsestäänselvyys, että kaikki eivät kykene samanlaisiin hommiin. Itselläni repeäisi pää yhdessä jos toisessakin hommassa, mutta pystyn kyllä moneen muuhun, kuten kai ihmiset yleensäkin.

[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 12:00"]

[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 09:21"]

Se, että väsyy sosiaalisesta kanssakäymisestä on varmaan mielettömän yleistä nuoruusiän ohittaneilla ihmisillä eikä pelkästään vaadi diagnoosia. Eiväthän kaikki isovanhemmat halua tai jaksa olla yhtään lastenlastensakaan kanssa.

Suurin osa ihmisistä viihtyy todellisuudessa vain oman perheen kesken, vaikka vähemmistönä olevat ekstrovertit pitävätkin enemmän ääntä sosiaalisuudestaan ja sen tärkeydestä.

[/quote]

Taas näitä..

Minulle sopiva määrä sosiaalisuutta on kaksi lyhyttä sosiaalista tilannetta viikossa tai yksi pitkä. Siis esim. töissä en pysty käymään, koska jo yksi kokonainen työpäivä viikossa olisi liikaa. Jos joudun yhtään enemmän olemaan ihmisten kanssa, ylikuormitun niin, että en koko viikon aikana pysty tekemään mitään muuta (en työtä, en kotitöitä, en mitään järkevää).

Tällainen ei ole missään määrin tavallista tai normaalia. Kyllästyttää se, että kun kerron as-oireistani (kysyttäessä) toisille, yleensä aina joku sanoo että kyllä hänkin väsyy tai hänelläkin on hankaluuksia siivoamisessa. Huoh!

[/quote]

Niinpä. Sinulla on ongelmia näiden asioiden kanssa ja kellään muulla niitä ei saa olla. Koska sinä olet ***ASPERGER*** eikä kukaan muu saa olla epäsosiaalinen tai vihata siivoamista! Tai jos rasittuu sosiaalisista tilanteista ja elää paskan keskellä kun ei jaksa siivota niin pitäköön naamansa kiinni!

Huoh, tosiaan.

Näille kaikille sosiaalisuudesta niin paljon ahdistuville ettei työssäkäynti ole mahdollista suosittelisin lämpimästi av-palstan tyyppisestä sosiaalisesta kanssakäymisestä pidättäytymistä. Jos niitä sosiaalisia paukkuja on vähän niin älkää nyt herranjumala tänne hullujenhuoneelle niitä käyttäkö!

Tällä palstalla roikkuminen on omiaan muuttamaan normaaleimmankin meistä vahvasti ahdistuneeksi.

[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 14:18"]

74, olet oikeassa, sosiaalinen kömpelyys ja tyly käytös eivät herätä sympatioita. Sepä se.

Mutta kyllä minä olen lukevinani aika monista kommenteista myös kateutta, siis ajattelutapaa, että miksi noi saa, mutta mun ite pitää...

[/quote]

Iltasanomissa kerrottiin pari viikkoa sitten naisesta, jolla on invalidipysäköintilupa muttei näkyvää liikuntavammaa (sitä en nyt satu muistamaan, mikä hänen sairautensa/vammansa oli). Hän kertoi saavansa usein törkeitä, vihamielisiä kommentteja ihmisiltä pysäköidessään invapaikalle. Ehkä vielä artikkelin kertomaa tyrmistyttävämpää oli se, miten törkeästi artikkelia kommentoitiin. Kommenttilaatikossa oli toki paljon asiallisia ja myötämielisiä kommentteja mutta myös paljon ymmärtämättömyyttä ja suvaitsemattomuutta.

Artikkeli ja sen kommentit osoittivat kaksi asiaa: 1) Ihmisten tuntuu olevan todella vaikea ymmärtää vammaa tai sairautta, joka ei näy konkreettisesti. 2) Moni tuntuu automaattisesti olettavan, että toisen motiivit ovat pahat. Näin ollen ihmiset vetävät helposti sen johtopäätöksen, että toinen on saanut jonkun edun huijaamalla.

Asperger-ihmisten käytös voi huonontaa ihmisten suhtautumista häneen. Mutta kyllä samanlaisesta asenteesta ja kohtelusta kärsivät myös monet sellaiset sairaat tai vammaiset ihmiset, joiden käytöksessä ei ole mitään vikaa.