Mäyräkoirat

[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 21:04"]Mäyräkoira on purematilastossa ensimmäisenä. En ehkä hankkisi.

[/quote]

Lähde??

T. Nro.6

Meillä on sekarotuinen mäyräkoira, ja se on kyllä aivan ihana koira. Upea luonne, älykäs, sosiaalinen ja helppo koulutettava. Sen metsästysvaisto on melkein olematon (mutta voi tulla toisesta rodusta, jota siinä on). Selkä- ja nivelvaivoja voi mäyräkoiralle tulla aika helposti. Mäyräkoiralla ei ole suositeltavaa esimerkiksi joutua hyppimään paljon korkealta.

On totta, että monet pienet rodut ovat purematilastoissa aika korkealla, mutta minä ajattelen, että se johtuu aika paljon siitä, että monet eivät kouluta pieniä koiria tarpeeksi, koska ajatelleen, että ne ovat pieniä eivätkä voi aiheuttaa vahinkoa. Toiseksi esimerkiksi monet pienet terrierit (ja mäyräkoiratkin) ovat olleet alunperin metsästyskoiria, joten niillä voi olla vahvat saalistusvaistot, mikä pitää ottaa huomioon niiden koulutuksessa ja arjessa eikä näin aina käy.

Ensimmäiseksi koiraksi voisin ehdottaa etsimään (pientä) sekarotuista koiraa, joka on jo valmiiksi koulutettu ja joka etsii uutta kotia esimerkiksi omistajien korkean iän vuoksi. Tai ottaa helpoksi määritellyn rodun ja ehdottomasti osallistua tottelevaisuuskoulutukseen. Ensimmäisen koiran kanssa tulee usein tehtyä virheitä kun ei vielä tiedä mitä kaikkea koirankoulutukseen kuuluu ja kirjoista ei aina ole apua, varsinkin kun yksi kirja sanoo yhtä ja toinen toista.

Hei, tiedättekö mistä saisi sekatotuisenmäyräkoirsn pentuja tai sellaisia vanhuksilta jääneitä valmiiksi koulutettuja?

mäyräkoirat on jo vanha juttu. eniten menee 24-tölkin laatikoita.

Käyttölinjainen meillä.

Ei hauku paitsi kun ajaa riistaa tutka selässä.

loistava lapsiperheen koira.

itse otin pennun selkätutkituista vanhemmista sillä en halunnu paskaa nätissä paketissa.

Ja hox hox alkupään kommentoija: trrvettä koiraa ei todellakaa tarvii kantaa rappusia tms.:D

Herkuilla saa mäykyn oppimaan ja lempeällä puheella. Se kuuntelee ja oppii tietyt sanat niin, että pitää valita sanansa joissakin kohden.

Muutamia on itselläni ollut. Nykyinen on yhdeksän vuoden vanha. Liikkuminen ei ole enää se suurin juttu, haisteleminen on. Kyllä tietää vieraan koiran käyneen lähistöllä.

On vahtihaukkua. Onneksi se loppuu aika pian. Saattaa osoittaa mieltään, kun jää yksin. Edellinen koiruus merkkasi anopin parhaan maton kerran. Mitä lie harmitellut tai oli reviirimerkintää. Nykyinen ei sitä ole tehnyt ainakaan vielä. Sosiaalistaminen pentuna on tosi tärkeää. Meillä jäi maalla asuessa se heikolle ja niin tuo haukkuu muut koirat:(

Muutamia kertoja on päässyt karkuun, mutta ei ole kauas mennyt. Ne hajut vetää puoleensa ja naapurien pihat on silloin tutkittava. Juuri äsken pääsi ulos, mutta palasi nätillä pyynnöllä autokatoksesta.

Molemmin puolin on otettava toistensa tahdot huomioon ja yhteiselo sujuu hyvin.

Oma koiruus oppi sisäsiistiksi yön ylikin, kun laitoin kuljetusboksiin ja luukun kiinni. Oli 4,5 kk.n ikäinen.

Siitä se jäi omaksi turvapaikaksi ja on mukana joka paikassa, kun yötä ollaan menossa. Se menee sinne itse, kun haluaa levätä. Perässä kulkee kotona ollessa eli haluaa olla lähellä.

Aivan mukava koiruus. Harkitsen toisen ottamista:)

Kunpa kaikki mäyräkoirafanit tajuaisivat että koira ei nauti niistä selkäongelmista tai halvauksista. Koira ansaitsee hyvän elämän ilman leikkauksia ja halvauskia. Metsästyslinjaiset terveet pitkäjalkaiset koirat toki erikseen, mutta seurakoiramäyrikset on jo ihan järkyttäviä; rintakehä viistää maata.

Mäyräkoira vaatii kuria ja koulutusta monia rotuja enemmän. On tosi itsepäinen tapaus. Riistaviettiä yleensä tosiaan riittää ja samoin omistajan suojelua. Oppii puhetta hyvin, että pitää varoa mitä puhuu koiran kuullen esim. lähdöstä ulos tai autolla menosta. Tottuu toki lapsiin mutta muista että koira on aina arvaamaton, mäyris ei useinkaan jaksa pienten lasten menoa, vaatii myös omaa rauhaa.

Mäyräkoira-narttu on helpompi käsitellä,niinhän se on vähän kaikissa roduissa,nartut on uroksia helpompia koulutettavia ja lempeimpiä 😍

Tarvitsee hyvän koulutuksen! Tuttavapiirissä kaksi huonosti koulutettua, joista molemmat remmiräyhääjiä ja molemmat kärsivät eroahdistuksesta (ilmenee esim. näykkimisenä kun ihminen lähdössä ja sisälle virtsaamisena). Toisella myös vahva vahtimistaipumus+haukkuminen. Ihaniakin osaavat kyllä olla, kaikkien ihmisten kavereita ja silitystä rakastavia. Mutta naapurien ja varmaan omankin arjen kannalta se koulutus olisi syytä ottaa tosissaan.

Tämä on vanha ketju, mutta ehkä viesti jotkut tavoittaa. 1970 luvun alussa näin kauneimman koiran ikinä Ruotsissa. Siitä seuraus pitkäkarvainen kääpiömäyräkoira, jota kuvailin luupääksi. Tavallaan kiltti, tavallaan omapäinen, mutta ehdottomasti luotettava kaveri. Elämä kuljetti, oli ”välikoirakin” mutta nyt tässä kasvaa kaksi pitkäkarvaista mäykkyä mukana. Luupäitä nämäkin ovat, mutta fiksuja ja puhetta kuuntelevia. Eivät pure vierait, ja lankakerätkin jätetään rauhaan muutaman keskustelun jälkeen. Koiran omistajalle, joka haluaa todella paneutua koiran kanssa olemiseen, suosittelen rotua. Ja muistakaa, komentaa ei tarvitse huutamalla. Ne kuulevat paremmin kuin me.

Mulla Eka mäyräkoira joka on Kolari eläinten haku käytössä erittäin lapsi ystävällinen