Paljonko aiempien sukupolvien varallisuutta menestyksessäsi on?

Toiselta vanhemmalta saatu perintö, joka oli sekin saatu perintönä, teki mahdolliseksi ostaa omistusasunnon. Mutta mistään suurista summista ei ollut kyse eikä asuntokaan ole mikään ihmeellinen. Muuten kaikki säästöt ja hankinnat on saatu aikaan omalla työllä ja kouluttautumalla. Mitään osakesalkkua tai muutakaan ei ole tullut perintönä - eikä mitään varsinaisia ohjeitakaan oman talouden hoitamiseen tai rikastumiseen.

Hyvä kysymys muuten. Joskus olen kateellisena huomannut, miten runsaasti varallisuutta perineet tai perimään tulevat kuvittelevat saaneensa elämässään kaiken aikaiseksi ihan itse.

Olen ainoa lapsi joka peri vanhempansa. Rahaa ei perittäväksi juuri ollut mutta niiden sijaan tuli omakotitalo. Asuntojen hinnat olivat silloin tapissaan ja myydessä talosta tuli rahaa paljon yli sen todellisen arvon. Summa oli noin 200 000 € ja maksoin oman asuntolainani lopun pois ja loput sijoitin. Korkoa korolle on toiminut ja nykyinen sijoitusvarallisuuteni on täysin tuon onnekkaan sattuman ansiota. Mieluiten olisin pitänyt vanhempani elossa pitempään.

En ole taloudellisesti erityisen menestynyt. Nyt 45-vuotiaana melkein velaton omakotitalo isossa kaupungissa ja sijoituksia jokunen kymppitonni. Aika tavis varmaan ikäisekseni, joka on työkykyinen ja saanut aina kohtuullista palkkaa. Vanhemmat ovat tukeneet ajoittain. Mm. maksoivat meidän remonttia, joten siinä mielessä talo ei ihan näin hieno olisi ilman heidän tukeaan tai lisälainaa. Lisäksi ovat ostaneet mm. lapselle auton, kun täytti 17 ja sai ikäpoikkeusluvalla kortin. Tuskin olisi lapselle ostettu noin hyvää autoa muuten.

Itselleni vanhempien kohtuullinen varakkuus on tavallaan selkäranka. Tiedän, että auttaisivat, jos joutuisin pulaan ja ehkä eläkeiässä sitten saan nauttia perinnöistä tulevista pääomatuloista muuten ikäpolveni tapaan pienemmäksi jäävän eläkkeen lisäksi. Ehkä. Olettaen, etteivät laita kaikkea haisemaan ennen kuolemaansa. Luulisin, että eivät enää ole hengissä 20 vuoden päästä, kun tekisi mieli jäädä pois töistä ja olisivat siinä vaiheessa jo melkein 100v, Tylyä, mutta en todellakaan aio olla töissä 70-vuotiaaksi. Perintö ennen sitä on ainoa tapa saada riittävästi tuloja, jotta voi nauttia elämästä ja pystyy tukemaan omia lapsiaan taas.

Äitini maksoi aspini, kun olin työttömänä. Sain siis 32.000 markkaa (5400€) vuonna 1993-1995. Lisäksi sain 10.000 markkaa (1680€), kun rahat uhkasivat loppua asuessani ulkomailla vuonna 2000.

Pieniä summia, joilla oli kuitenkin suuri merkitys. Niiden ansiosta olen kerännyt 930.000€:n omaisuuden. Kiitos äiti!

Lähes täysin... En ole rikas, mutta minulla on varallisuutta, jota on siirretty minulle. Olen aina uskonut, että kovalla yrittämisellä ja työllä pääsee pitkälle, mutta nyt keski-ikäisenä alan todeta, että ei se niin aina ole. Olen erittäin kouluttautunut, aina ollut hyvä työntekijä ja hyvä opiskelija. On hyvät paperit, mutta edelleen jumitan palkkakuopassa työssä, joka ei vastaa koulutustani. Onneksi sentään aiemmilta polvilta saatu omaisuus tasoittaa huonoa tuuriani.

En ole saanut vanhemmilta mitään muuta kuin nuukan ja harkitsevan kulutustottumuksen. Entinen tyttöystävä kuppasi 9 vuotta ennen kuin huomasin tämän piirteen. Eron jälkeen alkoikin rahaa jääkin ylitse ihan itsestään.

Uusi tyttöystävä ja nykyinen vaimo oli samalla aaltopituudella raha-asioiden suhteen. Aloitimme säästämisen 30-vuotiaina ja nyt 15 vuotta myöhemmin meillä on velaton omakotitalo, 2 uudehkoa autoa ja 500 000€ sijoitusvarallisuutta.

Molemmilla on kohtuulliset palkat, minulla 100 000€/ vuodessa ja vaimolla n..80000€/vuodessa. Tällä tulemme toimeen emmekä koe joutuvamme tinkimään kovinkaan paljoa mistään. Alkuaikoina matkustelimme ulkomailla 4-5 kertaa vuodessa kyllästymiseen saakka. Uusia harrastuksia on kokeiltu, mm. golfia, lentämistä, sukellusta, ratsastusta. Nykyään kotiolot voittavat reissaamisen.

Sain isovanhemmilta silloin tällöin muutaman euron karkkirahaa, jotka kulutin karkkiin. Siinä kaikki. Vanhemmilta en ole saanut mitään. Olen sellainen luokkanousutarina. Ja kaiken tein itse. Omille lapsille on hyvät säästöt jo odottamassa, tulevat saamaan tukea asunnonostoon ja elämään ylipäätänsä ja todennäköisesti vielä hyvät perinnöt.

Olen hyvätuloinen ja velaton. Kaikki mitä omistan, on ostettu omilla tienesteillä. En ole saanut rahaa tai perintöjä keneltäkään.

En ole saanut rahaa mutta olen saanut maata ja tontin sekä paljon lastenhoitoapua.

Vierailija kirjoitti:

En ole taloudellisesti erityisen menestynyt. Nyt 45-vuotiaana melkein velaton omakotitalo isossa kaupungissa ja sijoituksia jokunen kymppitonni. Aika tavis varmaan ikäisekseni, joka on työkykyinen ja saanut aina kohtuullista palkkaa. Vanhemmat ovat tukeneet ajoittain. Mm. maksoivat meidän remonttia, joten siinä mielessä talo ei ihan näin hieno olisi ilman heidän tukeaan tai lisälainaa. Lisäksi ovat ostaneet mm. lapselle auton, kun täytti 17 ja sai ikäpoikkeusluvalla kortin. Tuskin olisi lapselle ostettu noin hyvää autoa muuten.

Itselleni vanhempien kohtuullinen varakkuus on tavallaan selkäranka. Tiedän, että auttaisivat, jos joutuisin pulaan ja ehkä eläkeiässä sitten saan nauttia perinnöistä tulevista pääomatuloista muuten ikäpolveni tapaan pienemmäksi jäävän eläkkeen lisäksi. Ehkä. Olettaen, etteivät laita kaikkea haisemaan ennen kuolemaansa. Luulisin, että eivät enää ole hengissä 20 vuoden päästä, kun tekisi mieli jäädä pois töistä ja olisivat siinä vaiheessa jo melkein 100v, Tylyä, mutta en todellakaan aio olla töissä 70-vuotiaaksi. Perintö ennen sitä on ainoa tapa saada riittävästi tuloja, jotta voi nauttia elämästä ja pystyy tukemaan omia lapsiaan taas.

Älä laita koko toivoasi ja tulevan elämäsi perustaa perintöön. Ole nyt kiitollinen siitä, mitä olet heiltä jo saanut ennakkoperintönä, jota et tietenkään verottajalle ilmoittanut ja maksanut veroja siitä.

Vanhemmillasi saattaa olla sijoituksia, jotka sulavat laman myötä. Heillä on täysi oikeus omaan omaisuuteen ja rahoihinsa, voivat vaikka myydä kaiken ja tehdä testamentin, joka ei olekaan sinulle niin edullinen kuin luulet, testamentissa voi olla monta edunsaajaa esim. yhdistyksiä, luonnonsuojelua yms. ja sinulle jääkin vain lakiosuus. Heidän rahat ovat sinun vasta periessäsi ne. Ennen sitä on turha haihatella kaikenmaailman turhuuksia, mihin käyttää rahat äkkiä, kun polttelevat tilillä.

Sinulla on paljon aikaa edetä urallasi tai vaihtaa paremmin palkattuun työhön. 20 vuotta on pitkä aika työelämässä ja asiasi voivat sen aikana parantua huomattavasti muutoin kuin riemusta vanhempiesi kuoltua.

Ei yhtään. Tyhjästä on aloitettu, ellei henkistä pääomaa lasketa.

No istun sen kakun päällä, mitä vuosisatojen ajan suomalaiset esi-isät ja -äidit ovat meille kasanneet. Sillä on maksettu koulut, sairaalat, tehtaat ja muut. Aina jaksetaan valittaa, mutta kyllä tämä maailman mittakaavassa on pirun hyvä maa ja jokainen voi kykyjensä puitteissa päästä pitkälle, jos viitsii yrittää.

Ei yhtään ja se on hyvä se. En ole kenenkään kiristettävissä tai komenneltavissa.

Hanuri ja hattu, perinnöksi sattu.

Ei yhtään. Olen itse kouluttautunut, tehnyt uran ja hankkinut n. puolen miljoonan nettovarallisuuden. En toki ole rikas mutta pidäm tätä ok suorituksena kun tyhjästä lähdin ja omalla ahkeruudella ja määrätietoisuudella olen tähän päässyt. Vanhemmat ovat kouluttamattomia duunareita ja rahaa ei juuri ollut, mitään tukea en kotoa saanut (raha tai henkinen tuki). Ovat vielä elossa ja perintöä sitten joskus tullee jonkin verran - voi olla että hyppäytän sukupolven yli.

Vanhusten hoito voidaan muuttaa kokonaan maksulliseksi.Vanhukset olisi syytä laittaa maksamaan itse kaikki hoito ja palvelut. Tätä vastustaa perintöä kärkkyvä keski-ikäisten porukka.

Ei haittaa vaikka äiti on märissä vaipoissa, kunhan keski-ikäinen saa perintönsä, niinkö?

Perin melko nuorena kuolleen setäni ollessani taapero. Hänen perintönsä tuottaa minulle edelleen, joten oma hoitajan palkkani tasoittuu sillä. Se ei oikeastaan kuitenkaan näy arjessa muuten kuin että minulla on oma asunto.

Nolla euroa. Yhdet kahvikupit sain, jotka olin joskus ostanut äidilleni lahjaksi. Vanhempani olivat varattomia. Isäni oli ollut kahdessa sodassa. Meitä lapsia oli neljä. Heidän ansaitsemat pienet säästöt menivät hoitoihin ja hautauskuluihin. Hyvän kodin tarjosivat.

175000mk.

Olen ainoa lapsi ja tuo oli mun äidinperintöni. Sillä ostimme tontin okt varten 97.

Isäni muutti maaseutukaupunkiin ja sovimme että hän nauttii omalla osuudellaan elämästä. Muutama tuhat e jäi jäljelle, niillä rakennettiin autokatos

Henkistä pääomaa, lähinnä, aika paljonkin. Olen vähän omaisuuttakaan perinyt, mutta en olennaisia määriä.