Kuinka pitkä adoptioprosessi käytännössä on?
Jos oletetaan, että toiveissa suomalainen alle vuoden ikäinen lapsi - kuinka kauan menee siitä, kun on ensimmäisen kerran yhteydessä ensimmäiseen tahoon (mikä se on?), siihen, että saa lapsen syliinsä? Entä, jos haluaa muun maalaisen lapsen kuin suomalaisen? Pohjoismaalaisen? Eurooppalaisen? Ihan minkä maalaisen tahansa?
Miehen kanssa pohdimme aiemmin tänään, onko se oma lapsi monen vuoden odotuksen ja prosessin hitaan etenemisen arvoista, vai riittäisikö meille, että saisimme kasvattaa sijaislasta, jos hedelmöityshoidot eivät tuota tulosta.
Kommentit (50)
Ja avoliitossa olevat eivät voi adoptoida, pitää olla naimisissa (jotkut maat vaativat esim 5 vuoden aviossa oloa)
Millaiset on hyvät tukiverkostot? Ainoat tukiverkostoon katsottavat isovanhemmat saattaisivat olla adoption ajankohtaiseksi tullessa jo n. 7-kymppisiä. Sisaruksia ja ystäviä meillä toki kyllä on tukena ainakin nykyhetkeä ajatellen.
Olemme molemmat terveitä, ei mitään perussairauksia tällä hetkellä. Lievää ylipainoa kylläkin taitaa olla molemmilla, jota kylläkin minä yritän ainakin jatkuvasti karistella. Ei rikosrekisterimerkintöjä kummallakaan, ei avioeroja.
Se mietityttää, että olen itse kokenut rankahkon lapsuuden (vanhempien avioero sekä heidän molempien mielenterveysongelmat ja alkoholismi), voidaanko se katsoa huonoksi asiaksi? Olen aiemmin kärsinyt lapsuuden "traumoista" jonkin verran, mutta nykyään voin kuitenkin ihan hyvin mielestäni. Kävin aikoinaan jopa psykologilla juttelemassa. Hoitosuhde tosin jäi aikalailla kesken, koska meillä ei kyseisen psykologin kanssa oikein synkannut.
Ap
[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 18:06"]
Ja avoliitossa olevat eivät voi adoptoida, pitää olla naimisissa (jotkut maat vaativat esim 5 vuoden aviossa oloa)
[/quote]
Naimisissa emme vielä ole, reilun vuoden sisällä kylläkin menossa naimisiin. Voiko adoptioneuvonnan siis aloittaa vasta oltuaan naimisissa viisi vuotta, vai voiko itse adoptio tapahtua vasta viiden vuoden naimisissaolon jälkeen?
Ap
Omat menneisyyden kokemukset voivat olla myös etu jos käsitellyt läpi. Voivat olla este jos asioita ei työstetty riittävästi. Samoin esim lapsettomuus tulisi olla käsitelty ennen adoptiota.
Jotkut maat vaativat hakijat nimeämään ns varaperheen/huoltajat, kaikkiin maihin taidetaan pyytää suosituskirjeitä hakijoiden lähipiiristä, neuvonnassa käydään läpi hakijoiden sukupuu ym. Eli normaalit, kannattelevat ystävä/sukulaisverkot.
Adoptiolupa ei saa jollei ole naimisissa, neuvonnan voi periaatteessa aloittaa ennen mutta harva neuvonnan antaja varmaan sitä suosittelee
Mikä on max.adoptiolapsien lukumäärä yhdelle perheelle? Tuttavaperheessä kolme adoptiolasta. Mahtanut olla pitkä prosessi!!
Tai saaneet 2 tai 3 sisarusta kerralla?
Max määrä taitaa olla 4
[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 18:39"]Tai saaneet 2 tai 3 sisarusta kerralla?
Max määrä taitaa olla 4
[/quote]
Ei, koska ovat tulleet eri aikaan ja yksi (ulkonäöstä päätellen) eri maista kuin muut.. joutuuko sitä sitten aina aloittamaan prosessin alusta?
Kyllä joutuu, sama prosessi uudelleen
Tuttavillani kesti kuusi vuotta. Jos olisivat saaneet valita, olisivat ottaneet lapsen muualta, mutta Kiinasta lapsen sai adoptoitua helpoimmin.
Ja adoption jälkeenhän alkaa jälkiseuranta joka kestää parista vuodesta jopa siihen saakka kun lapsi täyttää 18v
Eli ei todellakaan helppoja/lyhyitä prosesseja!!
[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 17:50"]Suomalaisen adoptiolapsen saaminen ei ole kansainvälistä vaikeampaa, odotusajat alkavat olla samoissa.
Suomal. Lapsi menee yleensä aina lapsettomille alle 40v pareille.
Riippuu myös siitä miten tietyltä alueelta sattuu vapautumaan lapsia adoptioon, pareja jonossa paljon ja lapsia 30-50 vuodessa
[/quote] Suomessa lapsia vapautuu adoptioon vuodessa noin 15, ei kymmeniä.
Pelastakaa lapset ry:n sivuilla lukee n 30 lasta vuodessa kotimaan adoptioihin pelan kautta
[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 18:45"]
Tuttavillani kesti kuusi vuotta. Jos olisivat saaneet valita, olisivat ottaneet lapsen muualta, mutta Kiinasta lapsen sai adoptoitua helpoimmin.
[/quote]
Anteeksi nyt, mutta kuulostaapa ikävältä lapsen kannalta, jos vanhemmilla on tuollainen asenne ja sen vielä kehtaavat kertoakin muille.
Naapureilla nyt 6,5 vuotta prosessia takana. Eikä kuulemma näytä siltä että ihan lähiaikoinakaan tulisi vielä mitään uutisia.
Sijaisvanhemmaksi ei käytännössä pääse lapseton pari, jos ei kyseessä ole sukulaislapsi. Teoriassa kaikki voivat päästä, mutta kaupungit ja kunnat eivät mielellään palkkaa lapsettomia. Sijoitettavan lapsen tulee olla nuorempi kuin perheen omat lapset. Ja on oikeasti rankkaa kiintyä lapseen vaikka 2-3 vuotta ja lähettää sitten takaisin biovanhemmille tai sukulaisille.
Sijaisvanhemmaksi ei käytännössä pääse lapseton pari, jos ei kyseessä ole sukulaislapsi. Teoriassa kaikki voivat päästä, mutta kaupungit ja kunnat eivät mielellään palkkaa lapsettomia. Sijoitettavan lapsen tulee olla nuorempi kuin perheen omat lapset. Ja on oikeasti rankkaa kiintyä lapseen vaikka 2-3 vuotta ja lähettää sitten takaisin biovanhemmille tai sukulaisille.
[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 17:38"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 17:33"]
Tutuilla kesti 7 vuotta. Kiinalaisen tytön adoptoivat.
[/quote]
Kuulostaa aivan järkyttävän pitkältä ajalta. Mihin ihmeeseen siinä prosessissa saadaan menemään niin paljon aikaa?
Alan kyllä itse kallistua sille linjalle, että itselleni riittäisi sijaisvanhemmaksi ryhtyminen. Mitä iloa on siinä, että elämä on yhtä odottamista? Ensin odotetaan sitä omaa biologista lasta tulevaksi ehkä sen seitsemän vuoden ajan ja sitten adoptiolasta seuraavat seitsemän vuotta.
Ap
[/quote]sain luomulapsen 44 v,
Päinvastoin,
lapsettomat ovat oikein haluttuja sijaisvanhemmiksi!
Lapset tulevat toivottuina perheeseen ja heitä rakastetaan kuin omia!
Enkä nyt tarkoita etteikö joku perhe jossa jo on biologisia lapsia voisi sijoitettua lasta rakastaa ym. mutta lapsettomuus ja lapsen haluaminen on parhaita motiiveja sijaisnhemmaksi ja lapsettomat motivoituneimpia tehtäväänsä, näin meille sanottiin koulutuksessa. Esimerkiksi hädässä olevan lapsen auttaminen taas ei kuulemma ole. Se ei kanna yli niiden raskaiden aikojen joita sijaisperheenä väistämättä tulee eteen.
[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 18:54"]Pelastakaa lapset ry:n sivuilla lukee n 30 lasta vuodessa kotimaan adoptioihin pelan kautta
[/quote] Taitaa puolet olla perheen sisäisiä adoptioita.
Ihan tavalliset "duunaritkin" voivat adoptoida, suotavaa kuitenkin vakituinen työ ainakin toisella (esim venäjä, Kiina mieluiten miehellä)
Jos pienituloinen, pitää tehdä kuukausilaskelmat perheen tuloista/menoista