Kuinka pitkä adoptioprosessi käytännössä on?
Jos oletetaan, että toiveissa suomalainen alle vuoden ikäinen lapsi - kuinka kauan menee siitä, kun on ensimmäisen kerran yhteydessä ensimmäiseen tahoon (mikä se on?), siihen, että saa lapsen syliinsä? Entä, jos haluaa muun maalaisen lapsen kuin suomalaisen? Pohjoismaalaisen? Eurooppalaisen? Ihan minkä maalaisen tahansa?
Miehen kanssa pohdimme aiemmin tänään, onko se oma lapsi monen vuoden odotuksen ja prosessin hitaan etenemisen arvoista, vai riittäisikö meille, että saisimme kasvattaa sijaislasta, jos hedelmöityshoidot eivät tuota tulosta.
Kommentit (50)
Ja kaikkihan ei silti saa koskaan adoptiolasta vaikka adoptioluvan saisikin.
Adoptiolupakin on nykyään hankala saada koska valviralla on tiukemmat ehdot
Mitä nämä Valviran ehdot ovat, esimerkiksi?
Mikä on se taho, mihin ollaan ensimmäisenä yhteydessä, kun haluaa adoptoida lapsen?
Ap
Ap:lle
Sijaislasta ei ole olemassakaan, lapsi ei voi olla kenenkään sijainen. Vanhempi sen sijaan voi olla (=sijaivanhempi)
Tutuilla kesti 7 vuotta. Kiinalaisen tytön adoptoivat.
[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 17:32"]
Ap:lle
Sijaislasta ei ole olemassakaan, lapsi ei voi olla kenenkään sijainen. Vanhempi sen sijaan voi olla (=sijaivanhempi)
[/quote]
Ei jaksaisi nyt viilata pilkkua. Etköhän sinäkin tiennyt, mitä yritän sanoa.
Ap
Siinä menee vuosia ja taas vuosia.
[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 17:33"]
Tutuilla kesti 7 vuotta. Kiinalaisen tytön adoptoivat.
[/quote]
Kuulostaa aivan järkyttävän pitkältä ajalta. Mihin ihmeeseen siinä prosessissa saadaan menemään niin paljon aikaa?
Alan kyllä itse kallistua sille linjalle, että itselleni riittäisi sijaisvanhemmaksi ryhtyminen. Mitä iloa on siinä, että elämä on yhtä odottamista? Ensin odotetaan sitä omaa biologista lasta tulevaksi ehkä sen seitsemän vuoden ajan ja sitten adoptiolasta seuraavat seitsemän vuotta.
Ap
Mitä esteitä adoptiolle on? Mulla on ollut menneisyydessä syömishäiriö ja muita mielenterveysongelmia. Voiko nää estää prosessin? En ole myöskään perusterve, löytyy migreeniä yms tällaista ei niin vakavaa vaivaa.
Ota yhteys oman kunnan sos.toimistoon, sieltä neuvovat eteenpäin. Neuvontaa antava taho (voi joutua odottamaan neuvontaan pääsyä esim.vuoden) selviää sieltä.
Neuvonta kestää n.vuoden (kotimaisessa usean vuoden mutta tapaamisia harvemmin) jonka jälkeen haetaan lupaa valviralta, heidän sivuillaan taitaa olla tietoja ehdoista mutta hakijan pitää olla esim suht nuori, terve, hyvätuloinen, koulutettu ym ja adoption motiivit kunnossa. Pitää myös olla valmis ottamaan vastaan nuorimillaan 0-2 tai 0-3v lapsi, kansainvälisen adoption lapset eivät yleensä ole enää alle 1v. Lapsen erityistarpeisiin pitää valmistautua ja niitä hyväksyä, kotimaan lapset yleensä 8vko ikäisiä.
Luvan saannin jälkeen (voi mennä kuukausia plus mahd.lisäselvitykset) jonottamaan kohdemaahan (1-2v) jonka jälkeen paperit maahan ja odotusta 1-5v. Sen jälkeen lapsitieto ja odotusta lapsen hakumatkaan 2viikosta yli vuoteen riippuen maasta
Paljon kiitoksia infosta!
Onko suomalaisen lapsen adoptoiminen käytännössä vaikeampaa kuin ulkomaalaisen?
Ap
Adoptiossa ei etsitä koskaan vanhemmille lasta. se pitää ymmärtää ihan ensimmäiseksi, niin voi ymmärtää ajan pituuden. Eri mailla on omat kriteerinsä, joilla he etsivät lapselle vanhempia.
Adoptiossa etsitään siis lapselle pysyviä vanhempia, adoptio=lapseksi otaminen.
sijaislapsellekin etsitään aina sopivaa perhettä, ei koskaan toisinpäin. Ja sijaislapsi on tosiaan kaikkine ongelmineen hoidossa, sijaisvanhemmilla ei ole mitään oikeuksia häneen. Toisaalta hänelläkään ei ole sijaisvanhempiin. Sijaisvanhemmat ovat kaikenaikaa töissä jollekin kaupungille taikunnalle, joten tuolla kunnalla on velvollisuus varmistaa ja seurata, että työ tehdään kunnolla.
meillä meni onnenkantamoisen kanssa 3v7kk. yleensä kyseiseen maan kanssa adoptioprosessi on lähes puolet pidempi.
11:
Mt-ongelmat ovat esteenä joihinkin maihin mutta eivät kaikkiin jos niistä toivuttu.
Migreeni ei este jos ei niin paha että vaikuttaa selvästi elämänlaatua huonontavasti.
Sairauksista tarvitsee erikoislääkärin lausunnon jossa otetaan kantaa hakijan toimimiselle adoptiovanhempana sekä sairauden etenemisennuste.
Suomalaisen adoptiolapsen saaminen ei ole kansainvälistä vaikeampaa, odotusajat alkavat olla samoissa.
Suomal. Lapsi menee yleensä aina lapsettomille alle 40v pareille.
Riippuu myös siitä miten tietyltä alueelta sattuu vapautumaan lapsia adoptioon, pareja jonossa paljon ja lapsia 30-50 vuodessa
[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 17:45"]
meillä meni onnenkantamoisen kanssa 3v7kk. yleensä kyseiseen maan kanssa adoptioprosessi on lähes puolet pidempi.
[/quote]
Miikä maa? Oliko nopeudelle jokin erityinen syy? Onnea teille :)
Onko jotenkin eduksi olla mahdollisimman nuori, 25-30-vuotias? Tai mitkä asiat ylipäänsä katsotaan lapsen adoptoimisessa tulevilla vanhemmilla eduiksi ja mitkä taas eivät?
Ap
Entä millaiset tulot taas katsotaan hyviksi tuloiksi? Itse tienaan tällä hetkellä ja luultavasti tulevaisuudessakin reilut 2000e/kk. Mies opiskelee yliopistossa tällä hetkellä, joten on valmistumassa vähän parempipalkkaiseen työhön. Olisivatko esim. keittäjä ja putkimies siis liian köyhiä adoptoimaan lapsen? Vai katsotaanko tässä lähinnä sitä, että ylipäänsä on tuloja?
Ap
Etuja:
Hyvät tukiverkostot, hyvä toimeentulo, terve, valmis adoptiolapsen taustan ja juurien käsittelyyn, alle 40v ikä, toisaalta esim alle 30v ei sovi Kiinaan ym
Ei saa olla rikosrekisterimerkintää, avioerot voidaan katsoa huonoksi, monet "tavallisetkin" sairaudet huonoksi (diabetes, epilepsia..) Kiinaan ei saa olla liian ylipainoinen
Aikaa on ihan mahdoton ennustaa koska aina jonkun prosessi menee nopeammin ja jonkun hitaammin
Keskimäärin tuollainen 5 vuotta taitaa nykyään mennä