Miksi miehet ovat aluksi ihastuneita muhun, sitten kun suhde syvenee alkavat irvailla ja halveksua

Ekana tulee mieleen, että ap:lla on niin hyvä itsetunto ja on niin itsevarma itsenäinen nainen, minkä epävarmat miehet voivat kokea uhaksi. Mutta jos mies 8n menestyvä ja itsevarma, silloin häntä ei häiritse se, että myös naisystävä on samanlainen.

Taas yksi nainen pilannut itsensä väärien miesten kanssa. Ihanko oikeasti joku "kunnollinen" mies sitten kelpuuttaisi ap:n? Pelkkiä huonoja kokemuksia miehistä kerta toisensa jälkeen, lytätty itsetunto ja sydän murskana.

Vierailija kirjoitti:

Taas yksi nainen pilannut itsensä väärien miesten kanssa. Ihanko oikeasti joku "kunnollinen" mies sitten kelpuuttaisi ap:n? Pelkkiä huonoja kokemuksia miehistä kerta toisensa jälkeen, lytätty itsetunto ja sydän murskana.

Tämähän käy jännittäväksi. Ystävällinen, nuorehko, nätti nainen, jolla on talouskin kunnossa, menee pilalle paitsi avaruusleukakirurgeista myös vanhoista, rumista ja köyhistä miehistä. Mistäpä ei nainen pilalle menisi, taitaa olla lyhyt lista.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ollut samaa ongelmaa. Olen todella hyväntahtoinen ja sellainen hieman "naiivi", eli en ole koko ajan vahtimassa ja luotan liikaa.

Pitäisi kai olla vähän koppava, ei niin kiltti ja "periksi antava". Mutta en tykkää pelata mitään pelejä, kuten nykyään on tapana. Jotkut kun tykkää jännänaisista, niin että saa koko ajan olla varuillaan. Se kai pitää kiinnostusta yllä. Arvoituksellinen on kiihottava.

Jospa mies sitten kuitenkin suhteen loputtua huomaakin, että ei se pöllömpi ollutkaan. Se arkinen onkin turvallinen ja mukava. Turhaan sitä inhottavasti kohtelin ja tyhmänä pidin.

Olen samanlainen ja exät kohteli huonosti. Mutta tää nykyinen on ihan eri maata. Tykkää musta sellaisena kuin oon, ei pelaa pelejä, tosi terve itsetunnoltaan ja hyvis. Ei oo tullut mitään oikutteluja hänen puolelta koskaan. Kasvanut ilmeisesti kivassa perheessä eikä sellaisia suurempia traumoja mutta on kuitenkin empaattinen.

Ja kuulostaa hassulta mut ehkä sulla ap kannattais olla niitä kriteerejä enemmän sittenkin. Munkin pahin ex oli työtön ja sellainen vetelystyyppinen, en välittänyt kun ajattelin että mitä väliä rahalla, kunhan luonne on ok. No joo ei sen luonne ollut yhtään ok. Saanut kylmän suomalaisen etäisen kasvatuksen, oppinut kieroutuneita malleja, ihme mököttäjä oli myös. Dissasi omaa alaani yliopistossa ja kaikkea muitakin juttujani. Nuorena kesti tajuta ettei suhteen kuulu olla tällainen.

Niin eli no, ei kai sillä rahalla siltikään ole väliä, jos on aidosti hyvä tyyppi. Mutta ehkä jos nostaa rimaa törmää enemmän niihin hyviin tyyppeihin joille ei ole uhka toisen menestys vaikka. Tai mikä lie onkaan syynä dissaukseen.

Olen 40+, ja samaa olen ihmetellyt minäkin. En viitsi alkaa lukea tässä iässä elämäntaito-oppaita tai alkaa liikaa ymmärtää, miksi olen joutunut koulukiusatuksi tai aviomieheni kotitalouskoneeksi. Tässä vaiheessa lapset on jo kasvatettu, ja voin hyvällä omallatunnolla dissata ne ihmiset jotka haluan. Yksin ei ole välttämättä paha olla, kun ei tarvitse jatkuvasti kuunnella puheita ulkonäön puutteista, tai velvollisuuksista jotka on muka jääneet hoitamatta. Moni tuntuu pysyvän huonoissa suhteissa yhteiskunnan sanelemana, koska vain parisuhteessa tai toisen kanssa olet "arvokas". Itsekin olen tehnyt niin, ja jälkikäteen ihmettelen miksi helkkarissa. Ikä ehkä tekee onneksi sen, ettei anna enää kaikkien kävellä ylitseen, ja se tekee todella hyvää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas yksi nainen pilannut itsensä väärien miesten kanssa. Ihanko oikeasti joku "kunnollinen" mies sitten kelpuuttaisi ap:n? Pelkkiä huonoja kokemuksia miehistä kerta toisensa jälkeen, lytätty itsetunto ja sydän murskana.

Tämähän käy jännittäväksi. Ystävällinen, nuorehko, nätti nainen, jolla on talouskin kunnossa, menee pilalle paitsi avaruusleukakirurgeista myös vanhoista, rumista ja köyhistä miehistä. Mistäpä ei nainen pilalle menisi, taitaa olla lyhyt lista.

Psyykehän tolla on hajonnut miesten takia. Ei tarvitse olla 80 karusellikumppania, kun yksikin väärä riittää, puhumattakaan useasta väärästä.

Pesetkö sitä koskaan? Se on lihomisen lisäksi yleisin suhteen katkeamisen syy.

Näinonpi kirjoitti:

Pesetkö sitä koskaan? Se on lihomisen lisäksi yleisin suhteen katkeamisen syy.

Kirjoittaja taitaa olla suomimies. Ei ihme miksi aika moni suomimies saa olla sinkkuna. Käytöstavat on kun apinalla. 

Onko niillä ympärileikattu mulkku ?? Gigoloita jotka vie tililtä rahaa ??

Näinonpi kirjoitti:

Pesetkö sitä koskaan? Se on lihomisen lisäksi yleisin suhteen katkeamisen syy.

Miehet ne enemmän jättää pesemättä omansa. Pariin oon törmännyt, sitten ovat ihmeissään, kun haittaa. Ja haisee.

Minä olin joskus huomiotaherättävän viehättävä, nuori nainen. Aloin seurustelemaan samanikäisen miehen kanssa, jonka ulkonäkö oli, anteeksi vain, aika eri luokkaa. Ajattelin kuitenkin, että ulkonäkö ei ole tärkein, hän oli aluksi symppis, älykäs ja mukava. Mutta sitten alkoi ivailu, leikin varjolla tietenkin aina, ettei minulla olisi ”oikeaa” syytä loukkaantua. Lopulta jätin hänet, kun selvisi, että hän pettänyt minua useiden naisten kanssa. Lopuksi hän vielä kertoi, ettei ollut koskaan edes rakastanut minua. Olin aika maassa kaiken tuon jälkeen, mutta myös hyvin kokematon ja sinisilmäinenkin. Onneksi pääsin hänestä eroon, elämäni paras asia.

Miehet yleensä haluavat sitä, mitä luulevat muitten miesten haluavan. Arki on aina pettymys. Mitään fantastista ei tullutkaan. He vain uskoivat omiin kuvitelmiinsa.

Miehet yleensä haluavat sitä, mitä luulevat muitten miesten haluavan. Arki on aina pettymys. Mitään fantastista ei tullutkaan. He vain uskoivat omiin kuvitelmiinsa.

Kannattaa myös miettiä, että onko mies kehityskelpoinen, eli muuttuuko käytös siitä kun vedät omat rajat ja esität toiveesi minkälaisessa parisuhteessa haluat elää. Joku saattaakin olla oppivainen, mutta joskus muutosta ei tapahdu ilman että laittaa kovan kovaa vasten. Luonne ja asenne naista kohtaan tietysti ratkaisee paljon.

Oma tarinani on aika samanlainen, tosin erehdyin hankkimaan lapsen yhden tuollaisen miehen kanssa, sillä hän osasi pitää ikävät puolensa piilossa liian pitkään. Suosittelen lukemaan sellaisen kirjan kuin Why does he do it, pääset lukemaan sen tästä: https://www.docdroid.net/py03/why-does-he-do-that-pdf

Kristiina xx kirjoitti:

Ekana tulee mieleen, että ap:lla on niin hyvä itsetunto ja on niin itsevarma itsenäinen nainen, minkä epävarmat miehet voivat kokea uhaksi. Mutta jos mies 8n menestyvä ja itsevarma, silloin häntä ei häiritse se, että myös naisystävä on samanlainen.

Ei AP:lla voi olla hyvä itsetunto saati olla mikään itsevarma itsenäinen nainen, jos miesmaku on tuo.

Kukaan itsevarma ja itsenäinen nainen ei kiinnostu itseään vanhemmista, rumemmista ja huonosti käyttäytyvistä miehistä.

Mulla tulee mieleen eräs työkaveri.  Nuori. herkkä kiltti, ehkä vähän arkakin, erittäin söpö/kaunis, itsestään huolehtiva yksinhuoltaja.  Hän ihastui narskuun.                          

 Ei tiennyt sellaisia olevan olemassakaan.  Tuskin moni muukaan.  Mies ui hänen elämäänsä nostamalla naisen jalustalle, kehumalla maasta taivaaseen.  Eteni suunnitellusti ja sanoi asuntonsa irti ja sanoi muuttavansa naisen luo, koska olisi tuhlausta maksaa tuplasti asumiskustannukset.  Tietenkin nainen toppuutteli, koska mielestään asiat etenivät liian pikaisesti, mitta miten narkua kukaan pysäyttäisi, suunniteltu tehtävä oli kesken.  Asiat eten, ikävään suuntaan, tuli alistamista, lapsi alkoi oireilemaan, naisen olemuksessa ilmeni alistamisen piirteitä, töissä kulki seinänvierustoja, vältteli työkavereiden huolesta huokuvia kysymyksiä.  Erittäin paljon sairauslomia ja lyhyitä poissoloja.  Tuskin pääsee miehestä eroon, jollei hänen elämänsä pääty.  Naisen loppuelämä tuskin koskaan tulee olenaan entisenlainen.  Tulee aina muistamaan uhkaukset, kannattaa katsoa taakse, kun lähdet töihin/ulos kotoa.  

40+ akka kirjoitti:

Olen 40+, ja samaa olen ihmetellyt minäkin. En viitsi alkaa lukea tässä iässä elämäntaito-oppaita tai alkaa liikaa ymmärtää, miksi olen joutunut koulukiusatuksi tai aviomieheni kotitalouskoneeksi. Tässä vaiheessa lapset on jo kasvatettu, ja voin hyvällä omallatunnolla dissata ne ihmiset jotka haluan. Yksin ei ole välttämättä paha olla, kun ei tarvitse jatkuvasti kuunnella puheita ulkonäön puutteista, tai velvollisuuksista jotka on muka jääneet hoitamatta. Moni tuntuu pysyvän huonoissa suhteissa yhteiskunnan sanelemana, koska vain parisuhteessa tai toisen kanssa olet "arvokas". Itsekin olen tehnyt niin, ja jälkikäteen ihmettelen miksi helkkarissa. Ikä ehkä tekee onneksi sen, ettei anna enää kaikkien kävellä ylitseen, ja se tekee todella hyvää. 

Mikset viitsi lukea niitä oppaita? Sulla on n.puolet elämästä vielä jäljellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mistä te naiset kaikki nämä kusipäät haalitte? kannattaisiko katsoa sinne peiliin ja miettiä mikä menee niissä omissa miesvalinnoissa AINA vituilleen? 

Jos on mukava, mistä voi tietää, että suhteen edetessä muuttuu paskaksi?

T. Ei ap

Ei voikaan. Kaksi kertaa erehtynyt..