Miksi miehet ovat aluksi ihastuneita muhun, sitten kun suhde syvenee alkavat irvailla ja halveksua

Vierailija kirjoitti:

Ei tunnu mukavalta kerta toisensa jälkeen huomata kun toisen arvostus tuntuu laskevan silmissä. En oikein ymmärrä, miksi miehet joiden pitäisi nähdä minut ihanimpana, alkavat yhtäkkiä vähätellä ja pilkata, vaikka aluksi kehuvat ulkonäköä ja jopa älyäni. Kun sitten suhde etenee niin kääntävät kelkkansa. En vaan käsitä. Ja kun suhde loppuu he ruinaavat minua takaisin ja selittelevät ummet ja lammet miten eivät osanneet arvostaa silloin, kun oltiin vielä yhdessä, mutta nyt osaisivat, jos vaan antaisin uuden mahdollisuuden.

Ap

Miehet on tuuliviirejä, kyllästyvät äkkiä. Mies etsii koko ajan parempaa tai uutta erilaista. PIlkka johtuu siitä että eivät itse uskalla ottaa eroa/erota vaan nälvivät niin kauan että nainen hermostuu ja pistää pihalle. Saavat sitten säälipisteillä sympatiat ja ehkä uuden naisen. Jos sitä uutta ei löydykään, aletaan vinkumaan eksän luokse, koska seksiä pitää saada jostain. Sitten selitellään miten ollaan muututtu (not) ja tunnustetaan virheitä. Ja kavereille kerrotaan miten se "eksä ei pärjännytkään ilman minua, halus mut takas, heh heh!" Miehille elämä on teatteria  ja mies on pääroolissa hyviksenä ja sankarina.

Minävaurioinen tai pers.häiriöinen EI MUUTU ellei mene terapiaan ja miksipä menis kun " minussa ei ole mitään vikaa". Näitä ei kotikonstein ja rakastamalla saa muutettua , terapiassa käsitellään asioita mitkä aiheuttaa hankalaa käyttäytymistä , mistä se johtuu ja mitä sille vois tehdä. Mutta kun ei näitä saa minnekään juttelemaan. Minä olen hoksannut että miehet on s*tanan laiskoja. Kysellään miten sais tyttöystävän ja kun neuvoo mene vaikka tansseihin , "en osaa tanssia" , opettele "en opi kuitenkaan, etkö sinä vois" voi luoja. Olkaa yksin mutta pysykää h*vetin kaukana mun silmien alta -nainen 

Miksi otat jotain köyhiä, taviksennäköisiä vanhoja jämämiehiä? Olet itse nuorempi, rikkaampi, elinvoimaisempi... tottakai susta tulee niille joku unelma ja onnenpotku, ja koska elämä ei ole elokuvaa (sellaista missä mies huomaa saaneensa ihanuuden ja haluaa häntä kohdella hyvin ja tehdä kaikkensa), niin miehen vallanhalu kasvaa, sitä enemmän mitä helpommin hän saa jotain. Eli sitten he haluavat ottaa susta kaiken irti omilla ehdoillaan.

Ota seuraavaksi niitä nätimpiä ja hiukan elämässä menestyneempiä. Ne saattaa pettää ja jättää mutta eivät ainakaan jää lahkeeseen roikkumaan ja aika yhdessä on taatusti mukavampaa. Ne rumat köyhikset kyllä pettää ihan yhtä lailla ja luultavasti herkemmin, kun sinun kanssa olo saa heidän itsetunnon nousemaan.

Ja ainakin laita mies tekemään hiukan jotain, antamaan vastineeksi oikeasti ja pysymään sanassaan, jos heille suhteen haluat antaa. Voisit olla onnellisempi sinkkuna tai ainakin puoli vuotta tapailet monia miehiä ja katsot kenen kanssa oikeasti on hyvä olla ja kuka tuo energiaa elämääsi eikä vain ota sitä.

Fakta on että suhdetta arvostaa enemmän kun toisen eteen pitää tehdäkin jotain ja varsinkin että pitää itse pysyä kuosissa jotta suhteen voi pitää. Varsinkin miehet tarvitsevat tätä, he laiskistuvat jos he saavat liikaa hyvää vaan olemalla oma laiskin versio itsestään. Heillä ei ole sellaista miellyttämisen/hoivaamisenhalua ollenkaan niin paljon kuin monilla naisilla, johtuen hormoneista. Mies myös tarvitsee fyysistä rasitusta jotta ne hormonit ja motivaatio ja itsekuri pysyy eli kannattaa valita liikkuvia miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska sinä viehätyt persoonallisuushäiriöisistä miehistä. Ne on tuollaisia. Etsi tervepäistä seuraa.

Niitä miehiä on todella paljon, itse olen kokenut vastaavaa kuin ap myös miehiltä joiden kanssa en edes ole seurustellut, riittää että ovat kuuluneet tuttavapiiriin. En ymmärrä irvailua, koen sitä kiusaamisena ja pyrin sitten välttämään heitä. En tiedä onko se heillä joku negaamistaktiikka mutta ei ole minuun toiminut se vielä kertaakaan. 

Eri

Hyvästä ystävästäni paljastui 25v tuntemisen jälkeen persoonallisuushäiriöinen ikävä tyyppi. Kaikki meni hyvin siihen asti että minä löysin itselleni ns. loppuelämän kumppanin. Se ei sitten hänelle sopinutkaan. Joten esittäjiä on muuallakin kuin uusissa parisuhdetuttavuuksissa, niitä vain ei huomioida näissä keskusteluissa koskaan. 

Vaikka olis tosi pitkään tuntenut ihmisen, olosuhteiden muututtua hänestä voi paljastua täysin ennalta-arvaamattomia piirteitä.

Kommentoin siis niille, joille on aina se sama viesti, että "mitäs rupesit sellaisen kanssa" tms. Eihän kukaan rupea mihinkään ikävän ihmisen kanssa. Ne ikävät piirteet tulee esiin myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisko vika olla myös sussa itsessäsi? Eikä pelkästään miehissä?

Ja nyt puhutaan jostain oikeasta viasta, ei mistään liiasta täydellisyydestä.

Ei. Kyllä irvailu ja halveksunta on aina tekijän oma vika ja syy. Ei omaa huonoa käyttäytymistä voi puolustella sillä millainen toinen ihminen on.

Kyse ei olekaan käytöksestä vaan siitä kenen kanssa päättää seurustella. Ja siitä on vastuussa isolta osalta vain itse.

Huono käytös on aina käyttäytyjän vika mutta jos ei oikein tunnista ketkä seurustelukumppanit eivät ole itselle hyväksi niin se on myös ongelma.

Aphan lopettaa suhteet sitten kun miehen käytös huononee. Eli ottaa vastuun itsestään. Alussa ei voi tietää, millaiseen käytökseen toinen myöhemmin pystyy. Siitä tietämättömyydestä ei voi aptä syyllistää.

Työpaikoillakin tehdään virherekrytointeja. Kaikki valitsijat ja testit puoltavat jotain hakijaa, mutta myöhemmin asia osoittautuu virheeksi.

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt jotain kerron itsestäni niin olen nätti, 3-kymppinen, lapseton ja melko varakas ainakin miehiini verrattuna. En siis ole rahamiesten perään. Tykkään myös itseäni vanhemmista miehistä ja sellaisten kanssa olen suhteissa ollutkin. En myöskään ole ulkonäkökeskeinen miesten suhteen, eli en tapaile myöskään mitään malleja tai muita yleisten ihanteiden mukaisia miehiä. Älyä pitää olla, samoin luonteen jämäkkyyttä ja miehekkyyttä.

Ap

Älykkäälle, miehekkäälle ja vähän vanhemmalle iskee aina se kilpailuvietti. Alat näyttämään ja kuulostamaan liian hyvältä ja sinut pitää saada takaisin ruotuun. Heidän alle.

Kun sitten lähdet, he itkevät sitä, kuinka noin hyvä nainen lähti ja ymmärtävät todennäköisyydet saada uusi samanlainen on häviävän pieni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska sinä viehätyt persoonallisuushäiriöisistä miehistä. Ne on tuollaisia. Etsi tervepäistä seuraa.

Niitä miehiä on todella paljon, itse olen kokenut vastaavaa kuin ap myös miehiltä joiden kanssa en edes ole seurustellut, riittää että ovat kuuluneet tuttavapiiriin. En ymmärrä irvailua, koen sitä kiusaamisena ja pyrin sitten välttämään heitä. En tiedä onko se heillä joku negaamistaktiikka mutta ei ole minuun toiminut se vielä kertaakaan. 

Eri

Hyvästä ystävästäni paljastui 25v tuntemisen jälkeen persoonallisuushäiriöinen ikävä tyyppi. Kaikki meni hyvin siihen asti että minä löysin itselleni ns. loppuelämän kumppanin. Se ei sitten hänelle sopinutkaan. Joten esittäjiä on muuallakin kuin uusissa parisuhdetuttavuuksissa, niitä vain ei huomioida näissä keskusteluissa koskaan. 

Vaikka olis tosi pitkään tuntenut ihmisen, olosuhteiden muututtua hänestä voi paljastua täysin ennalta-arvaamattomia piirteitä.

Kommentoin siis niille, joille on aina se sama viesti, että "mitäs rupesit sellaisen kanssa" tms. Eihän kukaan rupea mihinkään ikävän ihmisen kanssa. Ne ikävät piirteet tulee esiin myöhemmin.

No kyllä lähes aina niitä piirteitä on ollut ihmisestä havaittavissa jo aikaisemmin mutta ne ovat olleet aika pieniä eivätkä niin hallitsevia joten niitä ei ole osannut epäillä. Kyllä ne kerrat kun joku ystävä tai seurustelukumppani on myöhemmin paljastanut vähemmän mukavia piirteitä niin olen sitten tajunnut että niitä piirteitä on ollut jo aikaisemmin mutta ne ovat vain olleet riittävän pieniä tai suuntautuneet niin että eivät ole aiheuttaneet ongelmia. Ihmisen luonne on aika lailla mitä se on eikä se muutu mutta eri elämäntilanteissa siitä tulevat vähän eri puolet esiin ja eri lailla.

Ehkä se ihmistuntemuksen ydin onkin juuri se että osaa huomioida ihmisistä pienempiäkin piirteitä silloinkin kun ne eivät kohdistu itseen tai vaikuta omaan elämään. Kuten joku aikaisemmin kirjoittikin, ihmisestä kertoo paljon se miten hän suhtautuu muihin ihmisiin, miten heistä puhuu ja mitä heidän hyväkseen tekee. Sitä omaa ihastusta tietenkin pidetään kuin kukkaa kämmenellä mutta jos työkaverit ovat idi'ootteja tai välit poikki puoleen sukuun niin kyllä se kertoo jostain vaikka noille olisikin aina kauhean hyvät selitykset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska sinä viehätyt persoonallisuushäiriöisistä miehistä. Ne on tuollaisia. Etsi tervepäistä seuraa.

Niitä miehiä on todella paljon, itse olen kokenut vastaavaa kuin ap myös miehiltä joiden kanssa en edes ole seurustellut, riittää että ovat kuuluneet tuttavapiiriin. En ymmärrä irvailua, koen sitä kiusaamisena ja pyrin sitten välttämään heitä. En tiedä onko se heillä joku negaamistaktiikka mutta ei ole minuun toiminut se vielä kertaakaan. 

Eri

Hyvästä ystävästäni paljastui 25v tuntemisen jälkeen persoonallisuushäiriöinen ikävä tyyppi. Kaikki meni hyvin siihen asti että minä löysin itselleni ns. loppuelämän kumppanin. Se ei sitten hänelle sopinutkaan. Joten esittäjiä on muuallakin kuin uusissa parisuhdetuttavuuksissa, niitä vain ei huomioida näissä keskusteluissa koskaan. 

Vaikka olis tosi pitkään tuntenut ihmisen, olosuhteiden muututtua hänestä voi paljastua täysin ennalta-arvaamattomia piirteitä.

Kommentoin siis niille, joille on aina se sama viesti, että "mitäs rupesit sellaisen kanssa" tms. Eihän kukaan rupea mihinkään ikävän ihmisen kanssa. Ne ikävät piirteet tulee esiin myöhemmin.

No kyllä lähes aina niitä piirteitä on ollut ihmisestä havaittavissa jo aikaisemmin mutta ne ovat olleet aika pieniä eivätkä niin hallitsevia joten niitä ei ole osannut epäillä. Kyllä ne kerrat kun joku ystävä tai seurustelukumppani on myöhemmin paljastanut vähemmän mukavia piirteitä niin olen sitten tajunnut että niitä piirteitä on ollut jo aikaisemmin mutta ne ovat vain olleet riittävän pieniä tai suuntautuneet niin että eivät ole aiheuttaneet ongelmia. Ihmisen luonne on aika lailla mitä se on eikä se muutu mutta eri elämäntilanteissa siitä tulevat vähän eri puolet esiin ja eri lailla.

Ehkä se ihmistuntemuksen ydin onkin juuri se että osaa huomioida ihmisistä pienempiäkin piirteitä silloinkin kun ne eivät kohdistu itseen tai vaikuta omaan elämään. Kuten joku aikaisemmin kirjoittikin, ihmisestä kertoo paljon se miten hän suhtautuu muihin ihmisiin, miten heistä puhuu ja mitä heidän hyväkseen tekee. Sitä omaa ihastusta tietenkin pidetään kuin kukkaa kämmenellä mutta jos työkaverit ovat idi'ootteja tai välit poikki puoleen sukuun niin kyllä se kertoo jostain vaikka noille olisikin aina kauhean hyvät selitykset.

Aivan totta, mutta jos jokaista pientä piirrettä analysoi, juttu loppuu yleensä siihen.

Pieni ei mielestäni ole se piirre, jos pitää työkavereita idiootteina ja on välit poikki puoleen sukuun. Silloin kyllä hälytyskellot raikaa.

Minullakin huonoin kokemus on miehestä, joka oikein mainosti olevansa kiltti ja perhekeskeinen. Minäkin luulin olevani jotenkin hyvä ihminen, kun otin tämän rujohkon näköisen, ylipainoisen ja itseäni vanhemman miehen. En ollut ulkonäkökeskeinen, vaan luonne oli tärkein! Harmi vain, että mies oli stereotyyppinen katkeroitunut "nice guy" joka aloitti lyttäämisen heti kun muutettiin yhteen. Mitään omia huonoja kokemuksia hänellä ei ollut naisista, oli vain seurustelematon ja puolestaloukkaantui kaikesta, mitä nainen voi tehdä. Luetteli mulle koko ajan, että "sinun ei sitten kannata odottaa että mitään sinulle maksaisin" yms. Vuorotellen olin liian siisti ja liian sotkuinen, tein kaiken väärin. Jos laitoin ruokaa ja olin leiponut kun hän tuli kotiin, ensimmäisenä alkoi nalkutus "mikset ole tiskannut kaikkea!" No ööh kun just kokkasin ja tein tämän kaiken sulle?

Etsii edelleen naista ja vaatimukset on korkealla. Ei tunnista itsessään mitään vikaa, ja varmasti edelleen aidosti pitää itseään kilttinä, hyvänä ja perhekeskeisenä. Minulla oli huono itsetunto opiskeluaikaan niin tulipa tämäkin koettua, ja koulussa minua oli kiusattu ulkonäön takia. Ulkonäköstereotypiat ei ole totta: tapailemani häntä komeammat, nuoremmat ja normipainoiset miehet ovat kaikki olleet paljon kiltimpiä ja ystävällisempiä alleviivaamatta asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt jotain kerron itsestäni niin olen nätti, 3-kymppinen, lapseton ja melko varakas ainakin miehiini verrattuna. En siis ole rahamiesten perään. Tykkään myös itseäni vanhemmista miehistä ja sellaisten kanssa olen suhteissa ollutkin. En myöskään ole ulkonäkökeskeinen miesten suhteen, eli en tapaile myöskään mitään malleja tai muita yleisten ihanteiden mukaisia miehiä. Älyä pitää olla, samoin luonteen jämäkkyyttä ja miehekkyyttä.

Ap

Jos todella olet niin priima donna kuin väität olevasi, miksi tyydyt selvästi itseäsi vähemmän tasokkaisiin miehiin. Eikö itsetunto riitä parempaan? Kenties itsetunnon puute on juurikin syy ongelmiisi. Asetut  kynnysmatoksi ihan vapaaehtoisesti ja vakuutan sulle, että niitä, jotka tykkäävät pyyhkiä kenkänsä sellaiseen, riittää.

Varmaankin ihan oma käytös.Ensin ihastuu ja sitten , kun tutustuu , huomaa ,mikä naivi oletkaan. Yritä nyt ihmeessä ryhdistäytyä ja hanki itsellesi sivistystä.Vai mitä mieltä itse olet ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska sinä viehätyt persoonallisuushäiriöisistä miehistä. Ne on tuollaisia. Etsi tervepäistä seuraa.

Niitä miehiä on todella paljon, itse olen kokenut vastaavaa kuin ap myös miehiltä joiden kanssa en edes ole seurustellut, riittää että ovat kuuluneet tuttavapiiriin. En ymmärrä irvailua, koen sitä kiusaamisena ja pyrin sitten välttämään heitä. En tiedä onko se heillä joku negaamistaktiikka mutta ei ole minuun toiminut se vielä kertaakaan. 

Eri

Hyvästä ystävästäni paljastui 25v tuntemisen jälkeen persoonallisuushäiriöinen ikävä tyyppi. Kaikki meni hyvin siihen asti että minä löysin itselleni ns. loppuelämän kumppanin. Se ei sitten hänelle sopinutkaan. Joten esittäjiä on muuallakin kuin uusissa parisuhdetuttavuuksissa, niitä vain ei huomioida näissä keskusteluissa koskaan. 

Vaikka olis tosi pitkään tuntenut ihmisen, olosuhteiden muututtua hänestä voi paljastua täysin ennalta-arvaamattomia piirteitä.

Kommentoin siis niille, joille on aina se sama viesti, että "mitäs rupesit sellaisen kanssa" tms. Eihän kukaan rupea mihinkään ikävän ihmisen kanssa. Ne ikävät piirteet tulee esiin myöhemmin.

No kyllä lähes aina niitä piirteitä on ollut ihmisestä havaittavissa jo aikaisemmin mutta ne ovat olleet aika pieniä eivätkä niin hallitsevia joten niitä ei ole osannut epäillä. Kyllä ne kerrat kun joku ystävä tai seurustelukumppani on myöhemmin paljastanut vähemmän mukavia piirteitä niin olen sitten tajunnut että niitä piirteitä on ollut jo aikaisemmin mutta ne ovat vain olleet riittävän pieniä tai suuntautuneet niin että eivät ole aiheuttaneet ongelmia. Ihmisen luonne on aika lailla mitä se on eikä se muutu mutta eri elämäntilanteissa siitä tulevat vähän eri puolet esiin ja eri lailla.

Ehkä se ihmistuntemuksen ydin onkin juuri se että osaa huomioida ihmisistä pienempiäkin piirteitä silloinkin kun ne eivät kohdistu itseen tai vaikuta omaan elämään. Kuten joku aikaisemmin kirjoittikin, ihmisestä kertoo paljon se miten hän suhtautuu muihin ihmisiin, miten heistä puhuu ja mitä heidän hyväkseen tekee. Sitä omaa ihastusta tietenkin pidetään kuin kukkaa kämmenellä mutta jos työkaverit ovat idi'ootteja tai välit poikki puoleen sukuun niin kyllä se kertoo jostain vaikka noille olisikin aina kauhean hyvät selitykset.

Aivan totta, mutta jos jokaista pientä piirrettä analysoi, juttu loppuu yleensä siihen.

Pieni ei mielestäni ole se piirre, jos pitää työkavereita idiootteina ja on välit poikki puoleen sukuun. Silloin kyllä hälytyskellot raikaa.

Onneksi monella näin. Mutta valitettavasti ei kaikilla jos se oma ihastus osaa selittää nämä kaikki omasta näkäkulmastaan parhain päin. Näitä ihmisiä joille mikään ei ole koskaan oma vika on yllättävän paljon.

Ainoa henkilö jokaisessa parisuhteessasi olet sinä itse!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt jotain kerron itsestäni niin olen nätti, 3-kymppinen, lapseton ja melko varakas ainakin miehiini verrattuna. En siis ole rahamiesten perään. Tykkään myös itseäni vanhemmista miehistä ja sellaisten kanssa olen suhteissa ollutkin. En myöskään ole ulkonäkökeskeinen miesten suhteen, eli en tapaile myöskään mitään malleja tai muita yleisten ihanteiden mukaisia miehiä. Älyä pitää olla, samoin luonteen jämäkkyyttä ja miehekkyyttä.

Ap

Eli tapailet itseäsi köyhempiä, vanhempia, rumempia miehiä, koska kuvittelet, että niin kunnon naisen kuuluukin tehdä, ettei vaikuttaisi liian vaativalta tai hankalalta tai mikä pahinta, ulkonäkökeskeiseltä.

Huono itsetuntosi ja miellyttämishalusi houkuttelee näitä katkeroituneita, heikkoja, ilkeitä miehiä luoksesi, ja sitten he yllättyvät, kun uskallatkin lopulta jättää heidät.

Aseta tavoitteet jatkossa korkeammalle. Mies, joka tiedostaa olevansa sinun alapuolellasi, tuntee katkeruutta ja kaunaa sinua kohtaan. Se purkautuu ilkeilynä ja vähättelynä.

Etsi mies, joka on sinua menestyneempi. Hän ei pidä sinua uhkana tai kilpakumppanina eikä koe tarvetta lyttäämiseen.

Onneksi löytyi keino selittää asiat parhainpäin. Tässäkään tapauksessa kyse ei ole siitä, että nainen itse etsisi jännnämiehiä tai kirurgipankkiireja. Kyse on vain ja ainoastaan siitä, että tavalliset perusjampat ja yksinäiset epäonniset miehet ja muut luuserit on niin paskoja ja haluavat pahaa naisille. Tältäkin olisi säästytty, jos naiset vain tiukasti pysyisivät pelkissä jännnämiehissä ja pankkiirikirurgeissa, sillä historiankirjoitus ei tunne yhtäkään tapausta, jossa laadukkaat ja seksikkäät jännnämiehet tai pankkiirikirurgit olisivat kohdelleet naista huonosti.

M/40

Minusta on huvittava kuinka patatyhman kana-aivon mielipidetta sitten kuitenkin kuuntelee jopa suuren yrityksen johtaja. Kylla kauneudella paasee pitkalle!!

Mutta eihan suhteen alussa voi heti alkaa tykittaa miten tyhma toinen on.

Vasta kun kala rimpuilee verkossa eika enaan paase karkuun

Pus pus teille kaikille vahvoille ihanille miehille!

Kana-aivo <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt jotain kerron itsestäni niin olen nätti, 3-kymppinen, lapseton ja melko varakas ainakin miehiini verrattuna. En siis ole rahamiesten perään. Tykkään myös itseäni vanhemmista miehistä ja sellaisten kanssa olen suhteissa ollutkin. En myöskään ole ulkonäkökeskeinen miesten suhteen, eli en tapaile myöskään mitään malleja tai muita yleisten ihanteiden mukaisia miehiä. Älyä pitää olla, samoin luonteen jämäkkyyttä ja miehekkyyttä.

Ap

Eli tapailet itseäsi köyhempiä, vanhempia, rumempia miehiä, koska kuvittelet, että niin kunnon naisen kuuluukin tehdä, ettei vaikuttaisi liian vaativalta tai hankalalta tai mikä pahinta, ulkonäkökeskeiseltä.

Huono itsetuntosi ja miellyttämishalusi houkuttelee näitä katkeroituneita, heikkoja, ilkeitä miehiä luoksesi, ja sitten he yllättyvät, kun uskallatkin lopulta jättää heidät.

Aseta tavoitteet jatkossa korkeammalle. Mies, joka tiedostaa olevansa sinun alapuolellasi, tuntee katkeruutta ja kaunaa sinua kohtaan. Se purkautuu ilkeilynä ja vähättelynä.

Etsi mies, joka on sinua menestyneempi. Hän ei pidä sinua uhkana tai kilpakumppanina eikä koe tarvetta lyttäämiseen.

Onneksi löytyi keino selittää asiat parhainpäin. Tässäkään tapauksessa kyse ei ole siitä, että nainen itse etsisi jännnämiehiä tai kirurgipankkiireja. Kyse on vain ja ainoastaan siitä, että tavalliset perusjampat ja yksinäiset epäonniset miehet ja muut luuserit on niin paskoja ja haluavat pahaa naisille. Tältäkin olisi säästytty, jos naiset vain tiukasti pysyisivät pelkissä jännnämiehissä ja pankkiirikirurgeissa, sillä historiankirjoitus ei tunne yhtäkään tapausta, jossa laadukkaat ja seksikkäät jännnämiehet tai pankkiirikirurgit olisivat kohdelleet naista huonosti.

M/40

Yksinäisten epäonnisten miesten, jotka voivat olla vieläpä vanhoja, köyhiä ja ei niin edustavan näköisiä, joukosta ei ole ollenkaan vaikeaa löytää ripustautuvia, omistushaluisia, lyttääviä, loputtoman tyytymättömiä ja katkeria miehiä. Jos sen ääneen sanominen loukkaa jotakuta, niin voi voi, minkäs teet. Silti aina joku näillekin miehille antaa mahdollisuuden.

N40

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt jotain kerron itsestäni niin olen nätti, 3-kymppinen, lapseton ja melko varakas ainakin miehiini verrattuna. En siis ole rahamiesten perään. Tykkään myös itseäni vanhemmista miehistä ja sellaisten kanssa olen suhteissa ollutkin. En myöskään ole ulkonäkökeskeinen miesten suhteen, eli en tapaile myöskään mitään malleja tai muita yleisten ihanteiden mukaisia miehiä. Älyä pitää olla, samoin luonteen jämäkkyyttä ja miehekkyyttä.

Ap

Eli tapailet itseäsi köyhempiä, vanhempia, rumempia miehiä, koska kuvittelet, että niin kunnon naisen kuuluukin tehdä, ettei vaikuttaisi liian vaativalta tai hankalalta tai mikä pahinta, ulkonäkökeskeiseltä.

Huono itsetuntosi ja miellyttämishalusi houkuttelee näitä katkeroituneita, heikkoja, ilkeitä miehiä luoksesi, ja sitten he yllättyvät, kun uskallatkin lopulta jättää heidät.

Aseta tavoitteet jatkossa korkeammalle. Mies, joka tiedostaa olevansa sinun alapuolellasi, tuntee katkeruutta ja kaunaa sinua kohtaan. Se purkautuu ilkeilynä ja vähättelynä.

Etsi mies, joka on sinua menestyneempi. Hän ei pidä sinua uhkana tai kilpakumppanina eikä koe tarvetta lyttäämiseen.

Onneksi löytyi keino selittää asiat parhainpäin. Tässäkään tapauksessa kyse ei ole siitä, että nainen itse etsisi jännnämiehiä tai kirurgipankkiireja. Kyse on vain ja ainoastaan siitä, että tavalliset perusjampat ja yksinäiset epäonniset miehet ja muut luuserit on niin paskoja ja haluavat pahaa naisille. Tältäkin olisi säästytty, jos naiset vain tiukasti pysyisivät pelkissä jännnämiehissä ja pankkiirikirurgeissa, sillä historiankirjoitus ei tunne yhtäkään tapausta, jossa laadukkaat ja seksikkäät jännnämiehet tai pankkiirikirurgit olisivat kohdelleet naista huonosti.

M/40

En kestä, tää oli hyvä kirjoutus, nauran täällä itsekseni.

Mutta joo, itseltäni löytyy samanlainen kokemus nuoruudesta. Olin hoikka, perusnätti, tein opintojen ohella tötä ja maksoin kaikki laskuni. Elättäjää en etsinyt, eikä ollut ulkonäkövaatimuksia, koska oli niin huono itsetunto. Otin sitten ekan, joka minut huoli, ja tämä oli ylipainoinen, riidanhakuinen (varsinkin itseään heikompien kanssa) ja laiska sekä valehtelija. Nälvi ja vähätteli sekä lasketteli pajunköyttä aivan liian pitkään, kunnes tajusin jättää moisen kultakimpaleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt jotain kerron itsestäni niin olen nätti, 3-kymppinen, lapseton ja melko varakas ainakin miehiini verrattuna. En siis ole rahamiesten perään. Tykkään myös itseäni vanhemmista miehistä ja sellaisten kanssa olen suhteissa ollutkin. En myöskään ole ulkonäkökeskeinen miesten suhteen, eli en tapaile myöskään mitään malleja tai muita yleisten ihanteiden mukaisia miehiä. Älyä pitää olla, samoin luonteen jämäkkyyttä ja miehekkyyttä.

Ap

Eli tapailet itseäsi köyhempiä, vanhempia, rumempia miehiä, koska kuvittelet, että niin kunnon naisen kuuluukin tehdä, ettei vaikuttaisi liian vaativalta tai hankalalta tai mikä pahinta, ulkonäkökeskeiseltä.

Huono itsetuntosi ja miellyttämishalusi houkuttelee näitä katkeroituneita, heikkoja, ilkeitä miehiä luoksesi, ja sitten he yllättyvät, kun uskallatkin lopulta jättää heidät.

Aseta tavoitteet jatkossa korkeammalle. Mies, joka tiedostaa olevansa sinun alapuolellasi, tuntee katkeruutta ja kaunaa sinua kohtaan. Se purkautuu ilkeilynä ja vähättelynä.

Etsi mies, joka on sinua menestyneempi. Hän ei pidä sinua uhkana tai kilpakumppanina eikä koe tarvetta lyttäämiseen.

Viimeinen kappale ei aina pidä paikkaansa. Mun mies on mua paljon menestyneempi urallaan, on toiminut toimarina monta vuotta ja isoin kauppa mitä on tehnyt on 12 me. Siltikin jaksaa lytätä ja vähätellä minun työhommiani.

Että monesti menestyneet ovat menestyneet kyynärpäätaktiikalla. Siinä monesti tehdään itsestä parempi osoittamalla muiden viat ja puutteet. Tämä taktiikka nähtävästi voi lipsahdella kohdistumaan myös vaimoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt jotain kerron itsestäni niin olen nätti, 3-kymppinen, lapseton ja melko varakas ainakin miehiini verrattuna. En siis ole rahamiesten perään. Tykkään myös itseäni vanhemmista miehistä ja sellaisten kanssa olen suhteissa ollutkin. En myöskään ole ulkonäkökeskeinen miesten suhteen, eli en tapaile myöskään mitään malleja tai muita yleisten ihanteiden mukaisia miehiä. Älyä pitää olla, samoin luonteen jämäkkyyttä ja miehekkyyttä.

Ap

Eli tapailet itseäsi köyhempiä, vanhempia, rumempia miehiä, koska kuvittelet, että niin kunnon naisen kuuluukin tehdä, ettei vaikuttaisi liian vaativalta tai hankalalta tai mikä pahinta, ulkonäkökeskeiseltä.

Huono itsetuntosi ja miellyttämishalusi houkuttelee näitä katkeroituneita, heikkoja, ilkeitä miehiä luoksesi, ja sitten he yllättyvät, kun uskallatkin lopulta jättää heidät.

Aseta tavoitteet jatkossa korkeammalle. Mies, joka tiedostaa olevansa sinun alapuolellasi, tuntee katkeruutta ja kaunaa sinua kohtaan. Se purkautuu ilkeilynä ja vähättelynä.

Etsi mies, joka on sinua menestyneempi. Hän ei pidä sinua uhkana tai kilpakumppanina eikä koe tarvetta lyttäämiseen.

Tämä niin totta!! Pätee myös naisiin joilla itseään tasokkaampi mies.

Ala etsiä erityyppisiä kavaljeereja, nuorempia ja paremmalla itsetunnolla varustettuja. Kuulostaa siltä, että rima on ollut liian matalalla ja miehet alkavat alkuhuuman jälkeen kärsiä alemmuuskompleksista ja sen vuoksi koettavat alistaa sinua. Huonoa materiaalia, se on diagnoosini.