Miksi naimisiin?

Jos on yhteistä omaisuutta, niin yleensä se on varmaan puoliksi (siis omistus). Miksi sen vuoksi pitää mennä naimisiin? Kummallakin on ennen avioliittoakin jo se oma puolikkaansa. Mitkä on ne juridiset syyt, joiden takia avioliitto on välttämätöntä? Ja nyt en halua kuulla, että saa sitten puolison omaisuuden, jos puoliso kuolee ennen kuin itse kuolee.

MiksEI naimisiin?

Miksi ei hypätä katolta, miksi ei antaa seuraavalle vastaantulijalle koko omaisuuttaan, miksi ei juoda itseään hengiltä....niinpä. Siksi, koska kaikki toiminta ei ole järkevää vain siksi, että muutkin niin tekee =)

Me haluttiin mennä naimisiin ja mulle se on riittävä syy. Mutta helpottaa myös käytännön elämää olla ihan virallisesti toisen lähiomainen. Mieheni sairastaa syöpää joten en halunnut joutua tilanteeseen jossa en esim pystyisi hoitamaan hänen asioitaan jos tarvitsee.

"Haluaisin kuulla ajatuksia siitä, miksi oikeasti pitäisi mennä naimisiin"

Ei ole pakko mennä naimisiin.

Minä haluan mennä naimisiin, kuten miehenikin. Syitä:

-se on juridisesti järkevää meille

-avioliitto on sekä lähipiirille että tuntemattomille henkilöille uskottavampi ratkaisu kuin ikuisesti jatkuva avoliitto

-avioliitto sitoo enemmän kuin avoliitto ja sen symbolinen merkitys on suuri

-häitä on mukava suunnitella ja viettää. Haluamme juhlia rakkaimpimme kanssa

-häistä jää muistoja elämän loppuun saakka. Hääpäivä seuraa aina mukana. Vihkisormus on joka päivä kädessä. Häälahjat ilahduttavat kenties arkea.

-minusta on mukava ottaa miehen sukunimi itselleni

Se kertoo jo paljon suhteen laadusta, että he jotka eivät mene naimisiin sanovat ettei se kuitenkaan kestä loppuelämää tai eivät usko ikuiseen rakkauteen.

"

"Rakkaus on kärsivällinen, 
rakkaus on lempeä." (1. Kor. 13:4)

Kirkollisessa avioliittoon vihkimisessä keskeistä on siunauksen pyytäminen. Vihittävät jättävät toinen toisensa ja yhteisen liittonsa Jumalan huolenpitoon.

Seurakunta rukoilee Jumalan siunausta avioparille. Liitto ei ole kiinni vain ihmisistä, vaan Jumala siunaa yhteistä elämää.

Avioliitto perustuu parin valintaan ja päätökseen. Ilmaistessaan tahtonsa rakastaa toinen toistaan vihittävät sitoutuvat avioliittoon ja siihen, että tekevät parhaansa, jotta kumpikin voisi olla siinä onnellinen.

(Tämä sivu löytyy myös osoitteella evl.fi/avioliitto)"

Tässä 1 syy miksi menen naimisiin kesällä :) Ja ajatus että olemme sitten virallisesti perhe, tuntuu hyvältä. Tää vaan tuntuu siltä että ratkaisu on oikea. Luulin etten koskaan halua naimisiin. Nyt haluan. Sydämeni pohjasta. Ja pidän ajatuksesta että Jumala on mukana suhteessamme (enkä ole mitenkään kovin uskonnollinen).

[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 20:34"]

Jos on yhteistä omaisuutta, niin yleensä se on varmaan puoliksi (siis omistus). Miksi sen vuoksi pitää mennä naimisiin? Kummallakin on ennen avioliittoakin jo se oma puolikkaansa. Mitkä on ne juridiset syyt, joiden takia avioliitto on välttämätöntä? Ja nyt en halua kuulla, että saa sitten puolison omaisuuden, jos puoliso kuolee ennen kuin itse kuolee.

[/quote]

Ei avioliitto ole kaikissa tapauksissa se paras vaihtoehto. Tärkeintä on tietää mikä sopii omalla kohdalle ja omaan parisuhteeseen. Eikä itkeä jälkikäteen eron sattuessa, että olisi pitänyt mennä tai olla menemättä naimisiin. 

Miksi ei ole riittävä syy mennä juridisista syistä naimisiin? Toki testamenttikin on mahdollinen, mutta avioliitto on mahdoton kiistää jos se toinen osapuoli sattuu kuolemaan. Muutenkin keskinäiset asiat esim. vakuutuksissa, edunsaannissa ja lähiomaisena on helpompia hoitaa kun on virallisesti naimisissa. Avopuoliso voi saada aika kylmää kyytiä jos jotain tapahtuu.

Mutta jokainen tehköön niin kuin parhaaksi näkee. Itse mietin pitkään naimisiinmenoa.

Ei naimisiin pidäkään mennä, jos se ei itselle mitään merkitse. Minulle avioliitto on Jumalan edessä tehty lupaus, ei niinkään oikeudellinen toimenpide, toki sillä oikeudellisia seurauksiakin on. Mutta jos kokee ettei avioliitto itselleen mitään tarjoa, parempi pysyäkin naimattomana.

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 14:06"][quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 19:49"]

Olen mies mutta vastaan silti. Minä menin naimisiin, koska halusin avioliiton olevan minulle ja vaimolleni symboli siitä, että tahdomme pysyä yhdessä nyt ja aina, merkki syvästä sitoutumisesta toisiimme tavalla, jolla emme ole koskaan ennen sitoutuneet muihin ihmisiin. Emme tehneet sitä muiden vuoksi emmekä edes aluksi kertoneet kenellekään. Kun olemme naimisissa, tuntuu että olemme läheisempiä kuin jos olisimme avopari. Vaimollani oli kertomansa mukaan samat motiivit.

[/quote]

Onkohan mieheni käynyt vastaamassa täällä. 

Nykyisin tuntuu valtavirtaa olevan enneminkin, että asutaan avoliitossa. Kun me saimme esikoisen 90-luvun alussa, oli lehdessä syntyneiden kohdalla suurin osa aviopareja. Nykyään näkyy olevan avopareja melkein kaikki.

[/quote]

Mistäs tiedät ovatko vanhemmat naimisissa vai ei? Moni pitää oman nimensä avioliitossakin.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 19:53"]Varsinkin jos on lapsia, niin asiat ovat avioliitossa huomattavasti selkeämpiä esim. jos puoliso kuolee.

[/quote]

Millä tavoin puolison kuolema on selkeämpää avioliitossa? Lapset perii vanhemman oli vanhemmat naimisissa, eronneitai tai avoliitossa.

Avoparit ovat samassa perintäveroluokassa kuin avioparit mikäli heillä on yhteisiä lapsia.

En halua naimisiin niin kauan kuin varallisuuksissamme on suuri ero (minä, nainen, olen se varakkaampi). Jos tässä vielä vanhoilla päivillään lapsia alkaisi tehdä, niin sitten voisin harkita. Testamentti täytynee jossain vaiheessa tehdä. Ainoana lapsena (ja lapsettomana) pistää mietityttämään, että kuka minut perii, etenkin jos vanhaksi elän.

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 14:21"]

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 14:06"][quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 19:49"]

Olen mies mutta vastaan silti. Minä menin naimisiin, koska halusin avioliiton olevan minulle ja vaimolleni symboli siitä, että tahdomme pysyä yhdessä nyt ja aina, merkki syvästä sitoutumisesta toisiimme tavalla, jolla emme ole koskaan ennen sitoutuneet muihin ihmisiin. Emme tehneet sitä muiden vuoksi emmekä edes aluksi kertoneet kenellekään. Kun olemme naimisissa, tuntuu että olemme läheisempiä kuin jos olisimme avopari. Vaimollani oli kertomansa mukaan samat motiivit.

[/quote]

Onkohan mieheni käynyt vastaamassa täällä. 

Nykyisin tuntuu valtavirtaa olevan enneminkin, että asutaan avoliitossa. Kun me saimme esikoisen 90-luvun alussa, oli lehdessä syntyneiden kohdalla suurin osa aviopareja. Nykyään näkyy olevan avopareja melkein kaikki.

[/quote]

Mistäs tiedät ovatko vanhemmat naimisissa vai ei? Moni pitää oman nimensä avioliitossakin.

[/quote]

No pienellä paikkakunnalla tuntee aika lailla ihmiset, että kyllä moni heistä on ihan todistettavasti avoliitossa. Ennemin minusta näkyy nykyään olevan tyylinä muutenkin, että lapset tehdään avoliitossa ja sitten vasta, kun nähdään kestääkö liitto vauva-ajan, mennään naimisiin, jos mennään.

Joten nykyään jos haluaa mennä vastavirtaan, menee naimisiin ennen lapsia.

Mutta en toki löydä yhtään syytä mennä naimisiin, jos se parille itselleen ei sovi. Meille se oli vain tapa osoittaa toiselle, että halusimme sitoutua ja rakastamme toista äärettömästi.

Kaikillehan ei näin ole ja ei tarvitsekaan olla. Mutta ei se kyllä enää mitään vastavirtaan uimista ole. Sitä se oli äitini aikaan, kun avopareista puhuttiin susipareina.

http://www.stat.fi/artikkelit/2013/art_2013-12-09_001.html?s=4

Tässä tilastossakin mainitaan, että puolet esikoisista syntyy avoliittoon, joten ei se nyt enää mikään erikoisuus ole, jos asuu avoliitossa.