Mistä syystä itkit viimeksi?

Eilen... koska tunnen itseni kelpaamattomaksi.

Toissa päivänä itkin, kun katsoin koronalukuja.

Pelkään lapseni, äitini ja itseni puolesta.

Minä haluan Tampereelle jouluksi pk-seudulta, mutta huonolta näyttää ja itken taas tätä kirjoittaessani.

Itkin viime perjantaina kun ärsytti, koska olin keksinyt hyvän joululahjan miehelle mutta se rötväke meni tilaamaan sen itselleen alennuksesta. Ei siis tiennyt että olin kyseisen asian ostamassa hänelle. Pisti vaan ärsyttämään kun hieno yllätys meni pilalle. :D

Typerästä syystä tulivat vedet silmiin. En oikeastaan koskaan itke.

Viiden vuoden syöpähoitojen jälkeen aloitin uudessa työpaikassa. En ole tartuntariskin vuoksi voinut osallistua mihinkään juhliin eli firma on säästänyt kaikki ne rahat parin vuoden aikana.

Pikkujoulujen yhteydessä kysyin, voimmeko pitää etäpikkujoulut. Onnistui ja kuulin rahasumman, jonka jokainen firmassa työskentelevä saa käyttää. Kysyin tarjoiluista esimieheltäni ja hän ilmoitti, että olen hänen mielestään "hamstraamassa tuotteita kaappeihini ja kaikki pitää syödä tai juoda pikkujoulujen aikana". 

En ollut hamstraamassa yhtään mitään, vaan ensimmäistä kertaa osallistumassa juhliin Skypen vältyksellä.

En taida osallistua näihinkään pikkujouluihin. 

Miksihän tosiaan? Toivoisin että joku muu kertoisi sen minulle. Katsoin myöhään illalla hauskaa videota ja nauroin niin hysteerisesti että nauru muuttui lopulta itkuksi. Olen ollut uupunut. En ole kuitenkaan sitä tyyppiä joka itkisi tai nauraisi helposti joten tämä hämmentää ja olen vähän huolestunut itsestäni. Onko tällainen normaalia? Kehtaakohan tässä enää mennä ihmisten ilmoille normaalisti, entä jos pettää itsehillintä? Jotenkin vähän holtiton olo.

Itken nykyisin lähes päivittäin. Viikkokausia mennyt särkyneen sydämen ahdistuksessa.

m40.

On mulla vissiin sittenkin se neljänkympin kriisi..

Toivon teille kaikille joilla on vaikeeta elämässä, yksinäistä, masennusta ja muuta niin kaikkea hyvää ja jaksamista! <3 

Minun tuli ikävä koiraani. Koiran kuolemasta on 24 vuotta. Jep. PMS.

Itkin kun lapsi kertoi koulukiusaamisesta. Noin kaksi kuukautta sitten

Toissapäivänä töissä, kun olin niin väsynyt ja tuli vähän huudettuakin täysin viattomalle sivulliselle. Itkin siis sitä että musta on tullut randomeille huutava hullu.

Itkin eilen ravintolan vessassa sitä, että muut pitää pikkujouluja/juhlia mutta itseltä meni viikonlopun kaikki suunnitelmat, joita olin odottanut kuin kuuta nousevaa, pilalle koronan vuoksi. Lohdutuksena kaveri lähti kanssani (kahdestaan) ravintolaan. Syödessämme kävi ilmi että ravintolassa oli livemusiikkia toisella puolen ja huimat turvavälit jopa paremmat mitä siinä missä söimme, mutta sinne kaverini ei suostunut tulemaan koronan pelon vuoksi. Lähdimme sitten kotiin. Näyttelin reipasta, vaikka oloni oli pahempi kuin mitä olisin jäänyt kokonaan kotiin JÄLLEEN. Rakastan livemusiikkia ja saan siitä niin paljon voimaa jaksaa tämän synkkyyden keskellä joten saamatta jäänyt nautinto harmitti extrapaljon.

Eilen itkin, kun luin ketjua missä pohdittiin viettääkö nyt aloittaja yksinäisen joulun. Mietin itse, että vanhemmat vanhenevat ja suku etäinen ja ei minulla muutenkaan ole ystäviä, joten miten mahdan viettää jouluni sitten vuosia myöhemmin. Nyt vielä on vanhemmista jotain seuraa välillä ja en kuitenkaan tahtoisi olla yksin koko joulua vaan kyllä kotiin tulee mentyä käymään. Muutenkin nyt olen ollut surullisella mielellä, kun olen aika väsynyt kaikkeen ja tämä on ollut tavallista  raskaampi vuosi. Sekin itkettää välillä kun ensimmäinen joulu ilman koiraani. Elämä ei meinaa aina mennä eteenpäin kovin hyvin. Pärjään jotenkin tässä perusarjessa, mutta sitten jos pitäisi jaksaa jotain ylimääräistä tai muuten saada jokin vaikea asia tehtyä niin sitten on hankalaa.

Eilen itkin pariinkin otteeseen katsoessani netflixissä kamalaa dokumenttielokuvaa American murder: nextdoor jotakinjotakin, joka kertoi Shanann Wattsin ja tämän lasten murhista. Aivan jäätävä elokuva.

Tän kuun 16. päivänä, ku katoin yhden videon. :')

Vierailija kirjoitti:

Itkin stressiäni siitä, kun työkkäri laittoi työmarkkinatukeni selvitystilaan sen vuoksi, että olen omatoimisesti yrittänyt lisätä työllistymismahdollisuuksiani päivittämällä taitojani avoimessa yliopistossa. En tiennyt, että työtön ei saa olla aktiivinen työllistymisensä suhteen. Oon niin pettynyt tähän paskaan ja lisäksi todella peloissani, että en saa mistään rahaa ties kuinka pitkään aikaan, menetän asuntoni ja velkaannun.

Saisitko haettua toimeentulotukea?

Maradona kuoli.

Katsoin taas sen videon, jossa se laulaa itte.

Eilen illalla kun katsoin surullisenihanan dokkarin ysikymppisen pariskunnan viimeisistä elinvuosista yhdessä.

Viikonlopun vein kynttilät vanhempieni haudalle. Silloin itketti.

Ystävän syöpädiagnoosi.

Ihan juuri lopetin itkemisen. Vihdoin siis rauhoituin ja pyyhin kyyneleeni.

Olen epäonnistunut kaikessa mitä teen. Ensin tuli ero, sitten rahaongelmat. Viimeisen vuoden aikana kolme ystävää on kadonnut elämästäni. Aikuiset lapsenikin pitävät minua kynnysmattona ja saan maksaa ties mitä ja kun joskus soitan, niin eivät vastaa edes puhelimeen. Parempi olisi vain kuolla. Ehkä siinä vaiheessa joku löytäisi minusta jotain hyvää?