Mistä syystä itkit viimeksi?

Vierailija kirjoitti:

Itkin viimeksi aamulla. Olen itkenyt jo puoli vuotta joka päivä, yleensä monta kertaa päivässä. Rakkaani on kuollut hiljattain muutaman kuukauden sairastamisen jälkeen.

  Osanotto ja halaus.

Toisen ketjun ap. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Öö, mä itken varmaan joka päivä. Mua nyt vaan itkettää helposti. Vaikka joku söpö eläinvideo. Tai tämä tilanne.

Ihanko totta? Itse väsyn aina itkusta aivan sairaasti, vaikka itku kestäisi vain hetken, tulen tajuttoman väsyneeksi ja voisin vain nukkua. Silmät ja pää kipeytyy myös herkästi. Jokapäiväinen itkeminen on ajatuksena jo todella raskas :(

Mulle taas itku on stressinpoistokeino. Se helpottaa oloa nopeasti.

Viimeksi eilenillalla itkin pitkästä aikaa moneen vuoteen, en tiedä edes miksi. Kuuntelin vain Poets of the Fallin yhtä ranskankielistä biisiä ja se vaan tuli.

Perjantaina tuli itku, kun katsoin Vain elämää Mariskan versiota Ylpön biisistä

En muista enää. Pitäisi varmaan katsoa joku leffa joka saisi itkemään kun se puhdistaa.

Tein sisäinen lapsi -työtä ja tajusin, kuinka olin jättänyt itseni heitteille.

Tänään sunnuntaina kun lauloin hiljakseen hoosiannaa jumalanpalveluksen televisiolähetystä katsellessa. Koskakohan seuraavan kerran voin ja uskallan laulaa kirkossa?

Pelkään kuolevani ja mietin lapsia. Ainoa syy itkuun viimeisen vuoden ajan.

Pari viikkoa sitten koronan takia.

Itken joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itkin kun rahat on koko ajan lopussa ja pelkään koska lähtee joko asunto tai auto alta. En ole kertonut lapsille miten paha tilanne on, itkin suihkussa yksin ettei ne nää.

Halaus <3

Kiitos <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itkin kun rahat on koko ajan lopussa ja pelkään koska lähtee joko asunto tai auto alta. En ole kertonut lapsille miten paha tilanne on, itkin suihkussa yksin ettei ne nää.

Ja tämä siis pari päivää sitten. En ole itkenyt vuosiin ennen tätä.

Voi miten ikävää , toivottavasti asiat järjestyvät! Tsemppiä!!!

Kiitos, yritän tehdä parhaani että tästä tilanteesta selvittäisiin ilman isoja menetyksiä.

Muutama viikko sitten erittäin kipeää silmän sisällä olevaa tulehdusta. Onneksi nyt on ätäkämmät lääkkeet ja on helpompaa.

Itkin viime yönä miettiessä sitä, kuinka meillä ei juhlita juuri mitenkään juhlapäiviä: ei joulua, hääpäiväämme, synttäreitä, juhannusta, vappua, itsenäisyyspäivää, eikä mieheni kotimaan perinnejuhlia. Mieheni ei pidä juhlia tärkeänä, ja tuntuu aika tyhjänpäiväiseltä ja yksinäiseltä vain itseäni varten sitten laittaa mitään.

Mies on pienestä perheestä ja suvusta, hänen juhlansa ovat aina olleet todella pienimuotoiset. Hän ei halua edes jouluna mitään perinteistä ruokaakaan, eikä ole kiinnostunut joulun "vietosta". Minä taas muistan esim. lapsuuden joulut mummoloissa, joissa joulua vietettiin suvun kesken koko päivä. Oli ohjelmaa, sauna, kirkko joskus, eri kattaukset, telkkariohjelmat, pukki tuli jne.

Nyt ollaan Suomessa taas, mutta isoja sukujuhlia ei enää pidetä, ja mitään muuta ei käytännössä "juhlita" kuin joulua, ja sitäkin vain yhdellä tylsällä lyhyellä illallisella ja samalla pöydän ääressä pakettien vaihto. Ei mitään juhlan tuntua. 

Olenkin alkanut miettimään, että alan tekemään oikein olan takaa omaa joulua, mies saa sitten vikistä tai olla osallistumatta, evvk. Aion tehdä oikein listan, mitä ihan omia jouluperinteitä haluan alkaa toteuttaa. Mitä ruokia laitan, millaisia koristeita haluan, mitä joulun odotukseen voisi kuulua esim hyväntekeväisyyttä. Ainakin ensi jouluna järjestän joulujuhlan itse kotonani, ja kutsun tänne porukkaa juhlimaan, jotka muuten olisivat joulun yksin.

Itkin stressiäni siitä, kun työkkäri laittoi työmarkkinatukeni selvitystilaan sen vuoksi, että olen omatoimisesti yrittänyt lisätä työllistymismahdollisuuksiani päivittämällä taitojani avoimessa yliopistossa. En tiennyt, että työtön ei saa olla aktiivinen työllistymisensä suhteen. Oon niin pettynyt tähän paskaan ja lisäksi todella peloissani, että en saa mistään rahaa ties kuinka pitkään aikaan, menetän asuntoni ja velkaannun.

Eilen uutisissa, kun Sauli Niinistö piti puhetta ritari Gerdtin hautajaisissa. En tiedä mikä niin liikutti, tämä ritari vaikutti olleen todella symppis ja uhrautuvainen mies. Ja taisi tulla oma edesmennyt vaarikin vähän mieleen.

Eilen, kun paikallislehdessä oli 7-vuotiaan kuolemanilmoitus (uimahallissa hukkunut).

Viime viikolla kun kaverini lähetti ultrakuvan odottamastaan lapsesta. Lähipiirissäni on tällä hetkellä todella paljon lasta odottavia pariskuntia ja parin vuoden sisällä lapsen saaneita, ja minua se ottaa ihan hirvittävän koville koska olemme mieheni kanssa yrittäneet omaa vuosia onnistumatta. En osaa iloita en yhdenkään uuden vauvauutisen johdosta, aina kun kuulen että joku on raskaana, tulen surulliseksi ja kateelliseksi. En tahtoisi olla näin itsekeskeinen mutta ei sille oikein voi mitään, omia ajatuksia on vaikea hallita

Minulle tuli pari päivää sitten riitaa läheiseni kanssa. Olen huolissani läheisen terveydestä ja en halunnut olla riidoissa, joten soitin ja pyysin anteeksi, mutta minut haukuttiin aika lailla lyttyyn, vaikka anteeksipyyntö tuli muka hyväksyttyä. Puhelun jälkeen itketti koko loppupäivän.

Kävin Lontoossa katsomassa Les Miserablesin. Eikä johtunut lippujen hinnoista...