Lue keskustelun säännöt.
Mies haistattelee viikottain, olen kuulema ansainnut sen :(
Aloittaja
29.11.2020 |
2,5 vuotta takana miehen kanssa, ei asuta yhdessä ja yhteinen tulevaisuuden suunnittelu ja haaveilu tuntuu olevan kielletty aihe. Alku oli ihanaa, ensimmäiset 10kk, kukaan ein ole saanut minua tuntemaan itseäni yhtä rakastetuksi.
Mutta sitten jotain tapahtui. Miehen käytös muuttui kylmäksi ja välinpitämättömäksi, en ole saanut häneltä tukea mihinkään, yhteydenotot vähenivät ja näkemiset siirtyivät enemmänkin ilta-aikaan viikonloppuisin. Näen hänen silmissään halveksuntaa, jopa inhoa. Olen yrittänyt keskustella tilanteestamme jo kauan, mutta hän hermostuu, haluaa kuulema olla vain ja elää päivä kerrallaan. Minä taas haluaisin käydä keskustelun, ettei minusta kannata jatkaa suhdetta, jos toivomme eri asioita. Olen pyytänyt vain rehellisyyttä.
Olen yrittänyt kysyä joulusuunnitelmista, josko viimeinkin kolmas joulu voitaisiin viettää yhdessä. Hän raivostui taas, menee siskolleen jouluksi. Mies sanoo, että hänellä on valtavasti tunteita ja rakkautta minua kohtaan, mutta miksi en näe tai tunne sitä?! Eilen yritin jutella ja sain vastaukseksi, ettei hän kuulema enää pidä yhteyttä, koska minä en osaa käyttäytyä, minussa on vikoja niin paljon. En ymmärrä tuota alkuunkaan. Minulla on neljä lasta, joten uskon osaavani kyllä käyttäytyä asiallisesti. Näemme siis useimmiten (1-2 krt/vko) meillä. Hän oli ennen läheinen lasteni kanssa ja lapset kutsuivat häntä isäpuoleksi. Enää hän ei juuri ole missään kontaktissa lasteni kanssa.
Mies haistattelee minulle nykyisin viikottain ja vaikka olen sanonut, että se sattuu ja olen pyytänyt lopettamaan, hän jatkaa sitä. Hänellä on kuulema oikeus haistatella vaikka presidentille, jos haluaa.
Hän haukkui minut täysin eilen, miten kuvottava olen ja haistattelu oli aivan järkyttävää, hän tuli kiinni kasvoihini ja haistatteli vain. Olin niin järkyttynyt, että hoipertelin pukemaan päälleni ja lähdin itkien pois. Sain illalla vielä viestin, jossa hän sanoi minun ansaitsevan sen kaiken ja vika on minussa ja minun pitäisi muuttua. Varmasti jokin käytöksessäni häntä ärsyttää ja sinänsä vastuu on varmasti myös minulla. Mutta kyllä tuo sattuu, en minä häntä nimittele tai haistattele. Onko tällainen haistattelu asia, jota siitä huolimatta pitäisi sietää, onko kyse itsekkyydestä, narsismista, jostain persoonallisuushäiriöstä? Hänen 11-vuotias poikansa oli kotona ja kuuli kaiken. Mies jäi sinne kotiinsa kittamaan kaljaa (tuolloin oli viides olut menossa) ja poika pelaamaan online-pelejä kaverin kanssa. Minusta se tuntui surulliselta.
Kommentit (53)
MIKSI?
Miksi ihmeessä pidät tuollaista ihmistä elämässäsi ja lastesi elämässä?
Miksi haluat tulevaisuudessakin tuon ihmisen olevan osa omaa ja lastesi elämää?
Miksi haluat tuon ihmisen määräävän sinun ja lastesi elämästä?
Miksi et hae apua?
Tässä alkuun muutama kysymys, joita kannatta pohtia yksin ja terapeutin kanssa. Voin kertoa, että tuo "mies" ei halua (eikä osaa) näistä asioista keskustella sinun eikä kenenkään muun kanssa.
Toivottavasti tuo p-läven pojalla on myös joku toinen ja turvallinen huoltaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopeta asioiden kääntely ja selittely parhain päin itsellesi. Mainitsit että mies kertoo "rakastavansa ihan hitosti". Kysy itseltäsi, että haistatteleeko rakastava ihminen rakkautensa kohteelle, ja haukkuuko tätä jatkuvasti? Mies pitää noilla lirkutteluilla sinua loukossa, että jäisit suhteeseen hänen alistettavakseen, jotta hän voisi tuntea olevansa yläpuolellasi. Tuo ei ole mitään rakkautta. Ja miksi ihmeessä menisitte pariterapiaan, ihan oikeasti? Toisen haukkumisesta ja tahallisesta itkettämisestä ei ole paluuta. Ainoa ratkaisu tässä on, että eroat tuommoisessa kuvottavasta äijästä. Suosittelen sinulle myös terapiaa, että saisit työstettyä haitallisia ajatusmallejasi ja olematonta arvostusta itseäsi kohtaan. Työstämällä niitä vältät päätymästä uudestaan alistettavaksi.
Vierailija kirjoitti:
niin MIHIN tässä sä ap tarvitset meidän muiden mielipidettä?
Ja mihin tarvitset tuota miestä? Tarina on niin ylitseampuvan surullinen, että haskahtaa keksityltä
Täällä on lähes läppänä tuo JSS eli jätä se sika.
Tällä kerralla tuo on hyvä ohje.
Jättö tekstiviestillä. Sitten numero estoon. Nyt.
Tää on se sama provoilija joka eilen kyseli onko miehen piheys normaalia.
Kyllä sut tunnetaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää on se sama provoilija joka eilen kyseli onko miehen piheys normaalia.
Kyllä sut tunnetaan!
Hänen provoissa naiset on aina tyhmiä reppanoita jotka ei tajua omaa parastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
niin MIHIN tässä sä ap tarvitset meidän muiden mielipidettä?
Ja mihin tarvitset tuota miestä? Tarina on niin ylitseampuvan surullinen, että haskahtaa keksityltä
Mutta silti valitettavan totta :(
Sukuni, tai lähinnä äitini, tuomitsi minun avioeroni väkivaltaisesta miehestä jo niin rajuna epäonnistumisena, että en kai uskalla myöntää epäonnistuneeni taas. Se oli äidilleni häpeä ja hänen mukaansa provosoin miestä kaikkiin tekoihin. Tästä olen kuullut myös nykysuhteessa (tai mikä tämä ikinä onkaan), että on ymmärrettävää, että ex-mies pahoinpiteli ja kohteli huonosti. Minussa on kuulema kaikki syyt ja hän on alkanut ymmärtää exääni. Se satuttaa ja olen alkanut jo uskomaan, että olen todella viallinen ihminen, jonka kanssa on mahdotonta kokea mitään hyvää.
Olette täysin oikeassa, ei minulla ole enää itsetunnon rippeitäkään jäljellä. En enää edes uskaltaisi yrittää uutta suhdetta varmaan koskaan, koska pelkään, että toinen osapuoli pettyisi kuitenkin rajusti.
Minulle ei ole ainutkaan poikaystävä tai mies kertaakaan haistatellut. Jos joku olisi haistatellut niin suhde loppuisi siihen.
Minulla ei ole mitään tarvetta käyttää elämääni epäkunnioittavan puolison kanssa.
Minusta kuulostaa että ap ottaa osumaa ja hänen lapsensakin saavat pahoja osumia kun ottavat tuosta parisuhteesta mallia mikä on oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimo tekee samaa, mutta joka päivä nykyään. Ei kai tätä kenenkään tarvitse kestää. Haenkin asuntoa tässä vaivihkaa, kun ei ole keskustelut auttaneet.
Alkuperäinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
niin MIHIN tässä sä ap tarvitset meidän muiden mielipidettä?
Ja mihin tarvitset tuota miestä? Tarina on niin ylitseampuvan surullinen, että haskahtaa keksityltä
Mutta silti valitettavan totta :(
Sukuni, tai lähinnä äitini, tuomitsi minun avioeroni väkivaltaisesta miehestä jo niin rajuna epäonnistumisena, että en kai uskalla myöntää epäonnistuneeni taas. Se oli äidilleni häpeä ja hänen mukaansa provosoin miestä kaikkiin tekoihin. Tästä olen kuullut myös nykysuhteessa (tai mikä tämä ikinä onkaan), että on ymmärrettävää, että ex-mies pahoinpiteli ja kohteli huonosti. Minussa on kuulema kaikki syyt ja hän on alkanut ymmärtää exääni. Se satuttaa ja olen alkanut jo uskomaan, että olen todella viallinen ihminen, jonka kanssa on mahdotonta kokea mitään hyvää.Olette täysin oikeassa, ei minulla ole enää itsetunnon rippeitäkään jäljellä. En enää edes uskaltaisi yrittää uutta suhdetta varmaan koskaan, koska pelkään, että toinen osapuoli pettyisi kuitenkin rajusti.
Sinä olet onnistunut jo kerran pääsemään eroon väkivaltaisesta suhteesta. Se on onnistuminen. Heitä tuo mies pois ja totea että ”maali”. Siis se on onnistuminen päästä eroon hänestä.
Ja mitä tulee äitisi mielipiteisiin niin kuulostaa ettäei hän ainakaan ole auttanut sinua saamaan hyvää itsetuntoa.
Taemppiä ap eihän tuossa ole muuta mahdollisuutta kuin heivata mies ja jatkaa eteenpäin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkuperäinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
niin MIHIN tässä sä ap tarvitset meidän muiden mielipidettä?
Ja mihin tarvitset tuota miestä? Tarina on niin ylitseampuvan surullinen, että haskahtaa keksityltä
Mutta silti valitettavan totta :(
Sukuni, tai lähinnä äitini, tuomitsi minun avioeroni väkivaltaisesta miehestä jo niin rajuna epäonnistumisena, että en kai uskalla myöntää epäonnistuneeni taas. Se oli äidilleni häpeä ja hänen mukaansa provosoin miestä kaikkiin tekoihin. Tästä olen kuullut myös nykysuhteessa (tai mikä tämä ikinä onkaan), että on ymmärrettävää, että ex-mies pahoinpiteli ja kohteli huonosti. Minussa on kuulema kaikki syyt ja hän on alkanut ymmärtää exääni. Se satuttaa ja olen alkanut jo uskomaan, että olen todella viallinen ihminen, jonka kanssa on mahdotonta kokea mitään hyvää.Olette täysin oikeassa, ei minulla ole enää itsetunnon rippeitäkään jäljellä. En enää edes uskaltaisi yrittää uutta suhdetta varmaan koskaan, koska pelkään, että toinen osapuoli pettyisi kuitenkin rajusti.
Lopeta toisten kautta eläminen ja ala ajatella itseäsi! Sinä olet joutunut pettymään isosti kahdesti. Nyt on aika minimoida vahinko lähtemällä ajoissa.
Vierailija kirjoitti:
Alkuperäinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
niin MIHIN tässä sä ap tarvitset meidän muiden mielipidettä?
Ja mihin tarvitset tuota miestä? Tarina on niin ylitseampuvan surullinen, että haskahtaa keksityltä
Mutta silti valitettavan totta :(
Sukuni, tai lähinnä äitini, tuomitsi minun avioeroni väkivaltaisesta miehestä jo niin rajuna epäonnistumisena, että en kai uskalla myöntää epäonnistuneeni taas. Se oli äidilleni häpeä ja hänen mukaansa provosoin miestä kaikkiin tekoihin. Tästä olen kuullut myös nykysuhteessa (tai mikä tämä ikinä onkaan), että on ymmärrettävää, että ex-mies pahoinpiteli ja kohteli huonosti. Minussa on kuulema kaikki syyt ja hän on alkanut ymmärtää exääni. Se satuttaa ja olen alkanut jo uskomaan, että olen todella viallinen ihminen, jonka kanssa on mahdotonta kokea mitään hyvää.Olette täysin oikeassa, ei minulla ole enää itsetunnon rippeitäkään jäljellä. En enää edes uskaltaisi yrittää uutta suhdetta varmaan koskaan, koska pelkään, että toinen osapuoli pettyisi kuitenkin rajusti.
Sinä olet onnistunut jo kerran pääsemään eroon väkivaltaisesta suhteesta. Se on onnistuminen. Heitä tuo mies pois ja totea että ”maali”. Siis se on onnistuminen päästä eroon hänestä.
Ja mitä tulee äitisi mielipiteisiin niin kuulostaa ettäei hän ainakaan ole auttanut sinua saamaan hyvää itsetuntoa.
Taemppiä ap eihän tuossa ole muuta mahdollisuutta kuin heivata mies ja jatkaa eteenpäin!
Äitini on pitänyt minua aina virheenä, toivoi poikaa, sai tytön. Puki minua kauan poikien vaatteisiinkin ja tukka leikattiin pojan malliin. Isosiskoni on ollut kaikki kaikessa hänelle. On aina sanonut, että minun tulisi elää yksin, koska kukaan ei minua huolisi. Ja tuosta väkivaltaisesta miehestä olisi pitänyt pitää kiinni ja olla tyytyväinen, että kelpaan edes jollekin. Kai sieltä löytyy ne selitykset nykyiseen elämäntilanteeseeni, huonoihin ihmissuhteisiin ja heikkoon itsetuntoon. Opiskelussa ja työelämässä olen onnistunut ihan itsenäisesti, ilman kannustusta ja siitä olen ylpeä. Lapsistani tietysti eniten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuontyyppisen miehen kanssa ei terapia toimi, eli mene yksin sinne. Alkuaika on ihana jotta menisit koukkuun ja luulisit että se ihana aika voi palata jos vain sinä laihdut/olet ystävällisempi/ teet sitä tätä tota. Välillä voi olla parempi kausi mutta silloinkin todennäköisesti huomaat että mies kokee olevansa oikeutettu ties mihin ja hänelle on eri säännöt kuin sulle. Abusive man. Ei jatkoon
Alkuperäinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuperäinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
niin MIHIN tässä sä ap tarvitset meidän muiden mielipidettä?
Ja mihin tarvitset tuota miestä? Tarina on niin ylitseampuvan surullinen, että haskahtaa keksityltä
Mutta silti valitettavan totta :(
Sukuni, tai lähinnä äitini, tuomitsi minun avioeroni väkivaltaisesta miehestä jo niin rajuna epäonnistumisena, että en kai uskalla myöntää epäonnistuneeni taas. Se oli äidilleni häpeä ja hänen mukaansa provosoin miestä kaikkiin tekoihin. Tästä olen kuullut myös nykysuhteessa (tai mikä tämä ikinä onkaan), että on ymmärrettävää, että ex-mies pahoinpiteli ja kohteli huonosti. Minussa on kuulema kaikki syyt ja hän on alkanut ymmärtää exääni. Se satuttaa ja olen alkanut jo uskomaan, että olen todella viallinen ihminen, jonka kanssa on mahdotonta kokea mitään hyvää.Olette täysin oikeassa, ei minulla ole enää itsetunnon rippeitäkään jäljellä. En enää edes uskaltaisi yrittää uutta suhdetta varmaan koskaan, koska pelkään, että toinen osapuoli pettyisi kuitenkin rajusti.
Sinä olet onnistunut jo kerran pääsemään eroon väkivaltaisesta suhteesta. Se on onnistuminen. Heitä tuo mies pois ja totea että ”maali”. Siis se on onnistuminen päästä eroon hänestä.
Ja mitä tulee äitisi mielipiteisiin niin kuulostaa ettäei hän ainakaan ole auttanut sinua saamaan hyvää itsetuntoa.
Taemppiä ap eihän tuossa ole muuta mahdollisuutta kuin heivata mies ja jatkaa eteenpäin!
Äitini on pitänyt minua aina virheenä, toivoi poikaa, sai tytön. Puki minua kauan poikien vaatteisiinkin ja tukka leikattiin pojan malliin. Isosiskoni on ollut kaikki kaikessa hänelle. On aina sanonut, että minun tulisi elää yksin, koska kukaan ei minua huolisi. Ja tuosta väkivaltaisesta miehestä olisi pitänyt pitää kiinni ja olla tyytyväinen, että kelpaan edes jollekin. Kai sieltä löytyy ne selitykset nykyiseen elämäntilanteeseeni, huonoihin ihmissuhteisiin ja heikkoon itsetuntoon. Opiskelussa ja työelämässä olen onnistunut ihan itsenäisesti, ilman kannustusta ja siitä olen ylpeä. Lapsistani tietysti eniten.
Kannattaa mennä terapiaan purkamaan tota äitisuhdettasi. Rivienvälistä luettavissa että se taitaa olla suurin ongelmasi.
Herranjumala nyt pakoon tuollaista k
Ja äkkiä! Älä jätä sitä kasvotusten, tekstiriittää ja sitten blokkaat numeron sillä sekunnilla.
Tekisin myös lasun tuosta miehen lapsesta. Mitä sekin raukka joutuu kestämään...
Alkuperäinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
niin MIHIN tässä sä ap tarvitset meidän muiden mielipidettä?
Ja mihin tarvitset tuota miestä? Tarina on niin ylitseampuvan surullinen, että haskahtaa keksityltä
Mutta silti valitettavan totta :(
Sukuni, tai lähinnä äitini, tuomitsi minun avioeroni väkivaltaisesta miehestä jo niin rajuna epäonnistumisena, että en kai uskalla myöntää epäonnistuneeni taas. Se oli äidilleni häpeä ja hänen mukaansa provosoin miestä kaikkiin tekoihin. Tästä olen kuullut myös nykysuhteessa (tai mikä tämä ikinä onkaan), että on ymmärrettävää, että ex-mies pahoinpiteli ja kohteli huonosti. Minussa on kuulema kaikki syyt ja hän on alkanut ymmärtää exääni. Se satuttaa ja olen alkanut jo uskomaan, että olen todella viallinen ihminen, jonka kanssa on mahdotonta kokea mitään hyvää.Olette täysin oikeassa, ei minulla ole enää itsetunnon rippeitäkään jäljellä. En enää edes uskaltaisi yrittää uutta suhdetta varmaan koskaan, koska pelkään, että toinen osapuoli pettyisi kuitenkin rajusti.
Suosittelen välien katkaisemista paitsi mieheen myös äitiisi ja muihin myrkyllisesti käyttäytyviin sukulaisiin. Oma liittoni päättyi miehen jatkuvaan uskottomuuteen. Äidin mielestä olisi pitänyt kestää vaan ja pitää kulissit pystyssä. Hän ei todellakaan ajatellut minun hyvinvointiani silloin, eikä koskaan muutenkaan. Nyt emme ole tekemisissä.
Exän suhteet eivät ole olleet kestävää laatua myöskään eromme jälkeen, joten vika ei todellakaan ollut vain minussa.
Vierailija kirjoitti:
Aloin tuon luettuani arvostamaan itseäni, että osaan olla ilman parisuhdetta.
Kaikki miehet on toki tuollaisia?
En kyllä yhtään tuon enempää ainoasta elämästäni tuhlaisi moiseen moukkaan.
Aina yhtä surullista lukea tältä palstalta, miten monet naiset eivät arvosta itseään tippaakaan. Et sinä hyvä ihminen ansaitse tuommoista. Aiemmasta väkivaltaisesta suhteesta löytyy tosin selitys sille, miksi käyttäydyt näin. Nyt tarvitset rohkeutta katkaistaksesi tuon kierteen. Myönnä itsellesi, että olet henkisesti väkivaltaisessa suhteessa, ja LÄHDE!