Miten oppia kiltimmäksi ja "kritiikittömäksi"?

Itse en kohta uskalla sanoa mitään, jottei menisi väärin. Kuintenkaan hän ei sano asiasta heti, vaan "kerää materiaalia" riitaa varten. Esim. Jos olen kaupungilla sanonut, että voisitko hidastaa, ei pysytä lasten kanssa perässä... Hän ei tuossa tilanteessa sano mitään, mutta voi viikon päästä sanoa, että kritisoin hänen käytöstään siitä, että hän stressaa. Siis häh?

minähän vain pyysin odottamaan, en kritisoinut hänen stessaamistaan.

en kuitenkaan haluaisi erota, mutta miehen mielestä hän ei saa tehdä mitään ilman kritiikkiä... 

Ap

Jaa-a. Kinkkinen tilanne. Sinun kertomasi mukaan ongelma on miehen korvien välissä (mies itse kritisoi itseään julmastI), mutta koska sinne emme voi vaikuttaa, niin yksi asia sinun näkökulmastasi.

Joskus toinen ihminen on niin tuomitseva, että tuomitseva asenne värittyy rivien välistä. Eli varmista aina asenteesi, ertä olen hyväksyvä ja neutraali. Et syyttävä etkä tuomitseva, ketään kohtaan. Jos sinulla on tästä puhdas omatunto, niin minusta et voi alkaa elämään miehen ongelman mukaan. Se johtaa siihen, että lopulta et ole enää oma itsesi, koska joudun supistamaan itsesi. 

Up

Mä ehkä tajuan mitä miehesi ajattelee. Mun mieheni tekee vähän samaa, tosin en koe sitä varsinaisesti yleensä kritiikkinä, vaan yleisenä valittamisena, mutta joskus sitten pienikin kritiikki saa sitten minut ärsyyntymään.

Syy ei ole siinä, että ei saisi mitään kritisoida, vaan siinä, että varsinkin ajoittain mieheni sanomista asioista 95% tuntuu olevan valitusta tai kritiikkiä. Sitä on todella rasittavaa kuunnella, varsinkin silloin kun itse on juossut koko päivän ja viikon hoitamassa asioita ja ratkomassa ongelmia ja virheitä ilman taukoa kotona ja töissä (työni on sen luontoista, että kaikki ongelmat tuodaan mulle) ja listalla on vielä vaikka mitä ja ainoa mitä kukaan sanoo on tuoda esiin, että taas olisi yksi asia joka pitäisi hoitaa tai on pielessä. Tuntuu siis välillä, että olen olemassa vain sitä varten, että kaikki käyvät kertomassa minulle mitä pitäisi tehdä, mitä on tekemättä ja mikä on pielessä.

Eli kotiin tullessa ovelta ei huikata iloisena: "Hei kulta, miten päivä meni? Kävin kaupassa ja ajattelin tehdä ruokaa." Ja tulla vaikka antamaan halaus. Vaan ensimmäisenä kun ovi aukeaa kuuluu tuskainen huokaisu: "Onpas täällä eteisessä hiekkaa, pitäisi imuroida. Ulkona on hirveä sää, ja mun hanskat on rikki. Kaupassa ei ollut kuin hunajamarinoituja kanasuikaleita, voiko näistä tehdä mitään?" Ja keittiöön päästyä, kommentoi, että pitää laittaa tiskikone päälle, kun tää on ihan täysi ja kahvinkeittimeen on unohtunut suodatinpussi ja mitähän tässäkin kipossa jääkaapissa on. Miksei vain laita sitä tiskikonetta päälle, ota suodatinpussia pois ja avaa sitä kippoa raportoimatta mulle erikseen mitä kaikkea on tekemättä. En minäkään kerro aina, kun jotain pitäisi tehdä vaan otan ja teen sen. Mies ei yhtään huomaa kuinka paljon syö muiden energiaa se, kun hän kiinnittää jatkuvasti huomion asioihin, jotka eivät ole kunnossa.

Jos teillä on samankaltainen ongelma, yritä panostaa positiivisiin ja neutraaleihin viesteihin sekä miestäsi kohtaan ja yleisemmin. Ja mieti tarvitseeko jokainen negatiivinen tai tekemätön asia sanoa ääneen, onko siitä mitään hyötyä.

Tietenkin miehesi voi olla lisäksi yliherkkä kritiikille luonteena, jota varmasti kannattaisi käsitellä. Silti parisuhteen viestinnän painottaminen positiivisempaan suuntaan tuskin haittaa yhtään ja voi vähentää herkistymistä jokaiselle sanalle.