Lue keskustelun säännöt.
Raiskatuksi tullut ja pahin ongelma.
05.04.2014 |
Minun on vaikea puhua asiasta, enkä ole koskaan puhunutkaan kellekkään koska en vain pysty. Pelkkä asian ajatteleminenkin pistää ahdistamaan ja itkettämään. Tulin raiskatuksi 2012 joulukuussa. Samaan aikaa olimme tekemässä mieheni kanssa lasta. En koskaan tehnyt tapahtuneelle mitään, en kertonut kellekkään, en edes poliisille. Olin shokissa, en koskaan ajatellut että näin voisi itselle käydä. Tämä tapahtui yöaikaan kun olin kävelemässä baarista kotiin, olin juhlimassa kaverin syntympäivää, olin juonut vain muutaman, en enempää.. En nähnyt miehen kasvoja, koska oli pimeää ja oli pukeutunut täysin tummiin, huppu kasvoilla. en koskaan ole ollut noin paniikissa kuin sillon, enkä sen jälkeen ole pystynyt elämään normaalisti, vaikka osaan piilottaa pahan olon hyvin, ettei muut sitä huomaa, sisällä tuntuu hirveältä, välillä ei tekisi mieli edes elää. Tammikuussa tein testin ja huomasin olevani raskaana, annoin asian olla, nyt meillä täysin terve vauva. Vasta vähän aikaa sitten tajusin että jos lapsi ei olekkaan mieheni. Mietin asiaa joka päivä, se tuntuu hirveältä. en huomaa juurikaan mieheni näköä, vaikka ei se aina kaikkea kerro. nyt vasta tajuan että olisi pitänyt tehdä abortti, ja kertoa, mutta en vain pystynyt, shokki oli hirveä, eikä olo hirveästi parempaan ole muuttunut.. mitä asialle joka on tapahtunut jo tuollon, voi tehdä....kaipaan apua kipeästi, kiitos..
Kommentit (22)
Soita ensimmäisenä maanantaina teidän paikalliseen terapiakeskukseen tai terveyskeskukseen. Nyt voit soittaa palvelevaan puhelimeen, jossa on sen alan ammattilaisia, jotka osaavat varmasti neuvoa enemmän.
Minä en ole alalla, mutta jotain kokemustaustaa on, jota en tällä palstalla ala kertomaan. Älä missään tapauksessa ajattele, että toimit silloin väärin. Älä ajattele, että sinun olisi pitänyt kertoa tai tehdä abortti. Tapahtuma ei ole sinun, eikä lapsesi syy.
Lapsesi takia hae apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen, että testaat isyyden. Tietääkö isä että sinut raiskattiin?
Kukaan ei tiedä, en ole koskaan pystynyt tapahtuneesta kertomaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lähinnä mietin asiaa jatkuvasti, että jos selviääkin joko omasta tahdostani tai vahingossa ettei lapsi olekaan mieheni, niin miten oma suhtautumiseni lapseen muuttuu, ja muiden myös.. Rakastan lastani nyt enemmän kuin mitään muuta elämässä..
Otan osaa! :(
Mistä tiedät että lapsi ei ole sinun miehesi? Meillä on ainakin lapset aika erinäkoisiä keskenään, vaikka 100% vamuudella ovat mieheni lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 18:56"]
lähinnä mietin asiaa jatkuvasti, että jos selviääkin joko omasta tahdostani tai vahingossa ettei lapsi olekaan mieheni, niin miten oma suhtautumiseni lapseen muuttuu, ja muiden myös.. Rakastan lastani nyt enemmän kuin mitään muuta elämässä..
[/quote]
Ei sitä tarvitse miettiä. Käyt terapiakeskuksessa keskustelemassa ammattilaisten kanssa. Kerrot taustastasi sinne. Eiköhän lapsesi ole sinun ja miehesi, kun et aikanaankaan ole epäillyt. Koska asia askarruttaa sinua, käy asia ammattilaisten kanssa läpi, silloin voit turvata omaa mieltäsi myös ajatuksella, että jos jotain muuta selviää, tapahtuma löytyy myös viranomaisten papereista.
Tietenkin parasta on, jos voit käsitellä sen avoimesti puolison kanssa. Käsittele kuitenkin tunteesi ensin ammattilaisten kanssa, jotta opit itsekin ymmärtämään miten koet tilanteen ja asian käsittely toisten kanssa on helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän sen vauvan ei-suomalaiset piirteet huomataan sitten, huoh...
Netistä voi tilata dna-näytteenottopakkauksen. Näyte otetaan syljestä pumpulitikulla suun limakalvolta. Kun mies nukkuu, ota testi tai sitten hammasharjasta. Samoin lapselta ja lähetä testi tutkittavaksi.
Sillä se selviää. Siis jos et aio miehelle kertoa.
Mutta provohan tämä oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos avusta. Se juuri vaivaakin jos mieheni ei olekaan lapsen isä. Alusta alkaen ajattelin vain että kyllä se lapsemme isä on, nyt vasta heräsin todellisuuteen ja olen alkanut miettiä tätä asiaa. Mieleni vain meni aivan sekaisin tapahtuneen jälkeen, ei sitä edes pysty selittämään muille miltä tuntui ja mitä se on aiheuttanut itselle. Toisaalta en haluaisi edes tietää jos isä ei olekaan mieheni, silti se vaivaa päivästä toiseen ja ahdistaa. Yritän miettiä rauhassa mihin suuntaan ensimmäisen askeleen otan.. Kaikesta huolimatta pidän miestäni lapsemme isänä, vaikka mielessä pyörii myös muutkin ajatukset.
Parasta olisi tietysti jos pystyisit asiasta keskustelemaan miehesi ja jonkun ammattilaisen kanssa. Jos et millään pysty ja tämä isyys-asia häiritsee niin tekisin niin kuin edellä ehdotettiin ja tilaisin netistä testin. Jos se näyttäisi negaa (eli ei ole isä) niin silloin olisi varmaan pakko kertoa miehelle ja pyytää viralliseen testiin kun en kuitenkaan ihan täysin noihin nettitesteihin luottaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä täältä voisi saada apua: http://www.tukinainen.fi
On varmaan mahdollista soittaa myös anonyyminä.
Voit myös ottaa yhteyttä terveyskeskukseen, psykologin kanssa keskustelu voisi auttaa.
Lapsesta sen verran, että moni lapsi tässä maailmassa on saanut alkunsa raiskauksesta. Yleinen "totuus" on se, että raiskatun elämä on aina lopullisesti pilalla ja raiskauksesta alkunsa saanut lapsi kuuluu abortoida. Tällainen yleinen mielipide valitettavasti joskus pahentaa raiskatun taakkaa.
Tosiasia kuitenkin on, että on paljon naisia, jotka ovat päässeet yli raiskauksesta (kyllä, tunnen heitä), ja paljon lapsia jotka ovat saaneet rakkautta ja onnellisen elämän ikävästä alusta huolimatta.
Jos siis selviäisi, että lapsi ei olekaan miehesi, niin se ei oikeasti ole maailmanloppu. Tilanteesi on todella vaikea, ja tarvitset asiantuntevaa apua, jonkun jolle kertoa tästä. Yksin ei tarvitse pärjätä.
Kummallista, ettei raiskatulla naiselle tullut lainkaan mieleen raskaaksi tulemisen mahdollisuus.. Sehän on kaikilla raiskatuilla naisilla se päällimäinen asia. "Vihan hedelmää" ei haluta kantaa sisällä..
joten..
PROVOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOO
Käsittele tunteesi ennen kuin alat miettimään muuta, varsinkaan testausta. Vaikka kuinka lähdet itse järkeilemään, siitä järkeilystä tulee helposti kierre. Eli hae apua, juuri tuollaisia tilanteita varten sitä apua on ja sen saatavuus on tehty helpoksi.
Aloitimme lapsen teon jo hiukan aikaa ennen tätä tapahtumaa..
pystyykö vanhoja raiskauksia enään näin paljoa jälkikäteen selvittämään, en tiedä edes tahtoisinko sitä, vaikka olisi mahdollista.
Soitapa raiskauskriisikeskukseen. Heillä on kokemusta myös tuollaisista tapauksista. Uskoisin, että saisit jotain apua sieltä. Yllättävän moni ei kerro raiskauksesta kenellekään.
Kiitos tuesta ja neuvoista, helpotti vähän kun sai purkaa asioitaan tänne, vaikka ensin mietin monta kertaa olisiko siitä edes hyötyä ja millaisen vastaanoton asia saisi...
Ihan hirveää! Tsemmpiä! Sori en osaa auttaa,mutta yritän nostaa että joku osaisi.