Lue keskustelun säännöt.
Mitä isänmaallisuus mielestäsi tarkoittaa tänä päivänä?
Jaakko Lyytinen / HS
28.11.2020 |
Huomenta, olen Helsingin Sanomien toimittaja ja kirjoitan itsenäisyyspäivän lehteen laajaa artikkelia siitä, mitä 103-vuotiaalle Suomelle kuuluu. Tarkoitus ei ole käsitellä koronapandemian vaikutuksia arkeen, vaan syvemmin suomalaisuuden olemusta nyt.
Kyselen laajalta joukolta suomalaisia (eri verkkofoorumeilla ja puhelinhaastatteluissa):
Mitä isänmaallisuus mielestäsi tarkoittaa tänä päivänä?
Jos sinulla on aiheesta ajatuksia, voitko laittaa kommenttisi tähän ketjuun tai lähettää sen minulle sähköpostilla: jaakko.lyytinen@hs.fi. Kiitos avustanne!
Kommentit (114)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista että isänmaallisuudesta on tullut negatiivinen termi kun ennen se oli kunnia-asia.
Koen olevani isänmaallinen, en kotimaakseni voisi kuvitella mitään muuta. Olen ylpeä kielestämme, luonnostamme ja sitkeän sisun maineestamme.
Vaikka olenkin rasistinen joissain asioissa, häpeän takapajuista ja suppeaa ajattelumallia, joka tekee sanasta isänmaallinen rasistisen. Rasistisen minusta tekee se, jos yhteiskuntamme tarjoamia etuja hyväksikäytetään, samalla kun kantasuomalaisillekin apuja tarvitsisi. Tämä ei kuitenkaan kohdistu tiettyyn rotuun, kansaan tai ihonväriin, vaan muidenkin maineen pilaaviin yksilöihin.En ole rasisti mutta... perus persu.
Hmm, mielestä kyllä nimen omaan myönsin olevani rasisti, joten mikä mutta?
No joo mutta sitten lässyn lässyä miksi rasistia pitäisi pitää ihmisenä.
Just, ei kovin mustavalkoinen ajatusmaailma sulla...Jos susta en ole tän takia ihminen, niin kertoo se jotain sunkin ajatusmaailman suppeudesta.
En itse näe asioita noin yksinkertaisesti, jonka vuoksi kallistun enemmän rasismiin kuin suvaitsevaisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isämmaallisuus tarkoittaa rasismia. Ei tulisi mieleenkään kuvitella itseäni isämmaalliseksi.
Oletko mahdollisesti ei-kantasuomalainen? Isänmaallisuudella ei ole mitään tekemistä rasismin kanssa. Ei isänmaallinen voi olla aivan yhtä hyvin rasisti. Isänmaallisuus tarkoittaa ainoastaan isänmaallisuutta ja rasismi erikseen tarkoittaa rasismia. Ne eivät ole synonyymeja, vaan esiintyvät riippumatta toisistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista että isänmaallisuudesta on tullut negatiivinen termi kun ennen se oli kunnia-asia.
Koen olevani isänmaallinen, en kotimaakseni voisi kuvitella mitään muuta. Olen ylpeä kielestämme, luonnostamme ja sitkeän sisun maineestamme.
Vaikka olenkin rasistinen joissain asioissa, häpeän takapajuista ja suppeaa ajattelumallia, joka tekee sanasta isänmaallinen rasistisen. Rasistisen minusta tekee se, jos yhteiskuntamme tarjoamia etuja hyväksikäytetään, samalla kun kantasuomalaisillekin apuja tarvitsisi. Tämä ei kuitenkaan kohdistu tiettyyn rotuun, kansaan tai ihonväriin, vaan muidenkin maineen pilaaviin yksilöihin.En ole rasisti mutta... perus persu.
Hmm, mielestä kyllä nimen omaan myönsin olevani rasisti, joten mikä mutta?
No joo mutta sitten lässyn lässyä miksi rasistia pitäisi pitää ihmisenä.
Eli olet rasisti, eikä sinua tule pitää ihmisenä? Ok minun puolestani, ole vaikka rotta.
Käsitteenä helposti vanhahtava.
Entisajan isänmaallisuus tuntuu rehellisemmältä ja aidoimmalta kuin nykyinen. Siinä oli pohjalla selkeä tahto ja päämäärä, saada Suomi nykyaikaiseksi valtioksi ja säilyttää itsenäisyys. Mukana oli myös henkinen taso, joka oli ehkä hiukan ylijuhlallinen ja -muodollinen, niin kuin missä tahansa maassa. Se johtunee itsenäistymisen historiasta ja traditioista, joilla asiaa käsiteltiin ja muistettiin. Nämä tavat ovat yhä tietyin osin käytössä. Kalevala ym. kansallinen eetos liittyivät aiemmin asiaan saumattomasti.
Tietty aseiden kalistelu on aina kaikunut taustalla, mutta suunta on ollut enemmän rauhaan ja kehitykseen päin.
Eu:hun liittymisen ja vuosituhannen vaihteen jälkeen isänmaallisuus on jäänyt jollain tavalla vanhanaikaiseksi. Aika on toinen, ja aatteella ratsastavat ne joilla ei ole puheessaan todellista sisältöä ja uutta sanottavaa. Vanha kikka sekin. Asiaista pitäisi puhua näkyvämmin nykyaikaan sopivana, tulevaisuuteen nojaavana kehitysuskona.
Sitä että tykkää omasta maastaan mutta ei saa sitä sanoa koska tulee teilatuksi ja semmoisen äänekkään porukan taholta joka vihaa itseään ja kotimaataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No eihän se ainakaan avohakkuita tarkoita. Hassua sinänsä, että monesti juuri nämä metsänraiskaajat pitävät itseään kovin isänmaallisina, vaikka innolla tuhoavat sitä mikä on isänmaallemme ominaisinta, eli puhdasta luontoa. Kyllähän luonnonsuojelu on sitä kaikkein isänmaallisinta isänmaallisuutta, tai ainakin pitäisi olla.
Tämä minuakin ihmetyttää. Luontosuhde on kuitenkin ikiaikaisin suomalaisuuden vertauskuva. Nimenomaan niin, että luonto tuo mielenrauhaa, suojaa ja parantaa.
Vierailija kirjoitti:
Lyhyesti: isänmaallisuus on minulle sitä, että puolustan niitä arvoja ja elämäntapaa, jotka minulle on isovanhempien ja vanhempien toimesta annettu.
Jaa. Ei siinä mitään, jos isovanhempien ja vanhempien arvot tuntuvat itselle sopivilta, mutta vielä parempaa isänmaallisuutta on, jos jokainen yksilö voi valita ne arvot, jotka itselle sopivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitä mitä se on aina tarkoittanut.
Eli?
En ole itse koskaan tuntenut itseäni isänmaalliseksi, ehkä koska naisena ja tyttönä en lapsuudessani ja nuoruudessani kokenut mitään vastuuta tai osallisuutta kotimaan asioista enkä muutenkaan erityistä yhteyttä maanmiehiini ja -naisiini.
Muutin nuorena aikuisena ulkomaille ja olen joskus ajatellut, että esim. briteillä on mukavan mutkaton asenne omaan maahansa (kaikista historian synneistä huolimatta). Heille isänmaallisuus tarkoittaa monesti sitä, että omien joukossa on mukavaa, heihin on kiva törmätä missä vaan maailmankolkassa, ja hyväntuulinen, tuttavallinen yhdessäolo alkaa täysin tuntemattomienkin ihmisten välillä minuutissa. Suomalaisista olen huomannut, että monesti he välttelevät kaikkia kontakteja muihin suomalaisiin , eikä ole sellaista keskinäistä luottamusta ja hyvää henkeä. Toisista suomalaisista ei oikein pidetä. Juu, eli itse taidan pitää isänmaallisuutena yksinkertaisesti sitä, että ihminen viihtyy oman kansansa jäsenten kanssa ja pitää heitä hyvinä tyyppeinä, joille mielellään tarjoaa apua pienissäkin asioissa ja odottaa sitä heiltä myös saavansa takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Surullista että isänmaallisuudesta on tullut negatiivinen termi kun ennen se oli kunnia-asia.
Koen olevani isänmaallinen, en kotimaakseni voisi kuvitella mitään muuta. Olen ylpeä kielestämme, luonnostamme ja sitkeän sisun maineestamme.
Vaikka olenkin rasistinen joissain asioissa, häpeän takapajuista ja suppeaa ajattelumallia, joka tekee sanasta isänmaallinen rasistisen. Rasistisen minusta tekee se, jos yhteiskuntamme tarjoamia etuja hyväksikäytetään, samalla kun kantasuomalaisillekin apuja tarvitsisi. Tämä ei kuitenkaan kohdistu tiettyyn rotuun, kansaan tai ihonväriin, vaan muidenkin maineen pilaaviin yksilöihin.
Lisäisin sinun tekstiisi, että epäisänmaallisia ovat myös ne kantikset, jotka järjestelmäämme hyväksikäyttävät. Heitäkin ikävä kyllä on.
Vierailija kirjoitti:
Sitä että tykkää omasta maastaan mutta ei saa sitä sanoa koska tulee teilatuksi ja semmoisen äänekkään porukan taholta joka vihaa itseään ja kotimaataan.
Minäkin tykkään Suomesta, mutten halua käpertyä sisäänpäin vihaamaan muita maita ja ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isämmaallisuus tarkoittaa rasismia. Ei tulisi mieleenkään kuvitella itseäni isämmaalliseksi.
Oletko mahdollisesti ei-kantasuomalainen? Isänmaallisuudella ei ole mitään tekemistä rasismin kanssa. Ei isänmaallinen voi olla aivan yhtä hyvin rasisti. Isänmaallisuus tarkoittaa ainoastaan isänmaallisuutta ja rasismi erikseen tarkoittaa rasismia. Ne eivät ole synonyymeja, vaan esiintyvät riippumatta toisistaan.
Minä olen kyllä ihan kantasuomalainen joka vihaa persuja. Isämmaallisuus voi periaatteessa olla eri asia kuin rasismi, mutta kyllä se käytännössä on ihan sama asia, samoja luuseri tyyppejä isämmaalliset ja rasset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä että tykkää omasta maastaan mutta ei saa sitä sanoa koska tulee teilatuksi ja semmoisen äänekkään porukan taholta joka vihaa itseään ja kotimaataan.
Minäkin tykkään Suomesta, mutten halua käpertyä sisäänpäin vihaamaan muita maita ja ihmisiä.
Missä tuossa on sanottu mitään muiden vihaamisesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyhyesti: isänmaallisuus on minulle sitä, että puolustan niitä arvoja ja elämäntapaa, jotka minulle on isovanhempien ja vanhempien toimesta annettu.
Jaa. Ei siinä mitään, jos isovanhempien ja vanhempien arvot tuntuvat itselle sopivilta, mutta vielä parempaa isänmaallisuutta on, jos jokainen yksilö voi valita ne arvot, jotka itselle sopivat.
Olen eri mieltä. Jos itselle sopii arabialaiset tai kiinalaiset arvot, niin se ei ole kovin isänmaallista. Isovanhemmilta opitut suomalaiset arvot taas ovat isänmaallisuutta. Suomalaisia arvoja ovat esimerkiksi rehellisyys ja suoraselkäisyys.
Vierailija kirjoitti:
Käsitteenä helposti vanhahtava.
Entisajan isänmaallisuus tuntuu rehellisemmältä ja aidoimmalta kuin nykyinen. Siinä oli pohjalla selkeä tahto ja päämäärä, saada Suomi nykyaikaiseksi valtioksi ja säilyttää itsenäisyys. Mukana oli myös henkinen taso, joka oli ehkä hiukan ylijuhlallinen ja -muodollinen, niin kuin missä tahansa maassa. Se johtunee itsenäistymisen historiasta ja traditioista, joilla asiaa käsiteltiin ja muistettiin. Nämä tavat ovat yhä tietyin osin käytössä. Kalevala ym. kansallinen eetos liittyivät aiemmin asiaan saumattomasti.
Tietty aseiden kalistelu on aina kaikunut taustalla, mutta suunta on ollut enemmän rauhaan ja kehitykseen päin.
Eu:hun liittymisen ja vuosituhannen vaihteen jälkeen isänmaallisuus on jäänyt jollain tavalla vanhanaikaiseksi. Aika on toinen, ja aatteella ratsastavat ne joilla ei ole puheessaan todellista sisältöä ja uutta sanottavaa. Vanha kikka sekin. Asiaista pitäisi puhua näkyvämmin nykyaikaan sopivana, tulevaisuuteen nojaavana kehitysuskona.
Moderniuteen pyrkimisen vakiovika on siinä että ensin pitää potkia kaikki vanhat rakenteet kumoon ja sitten havahdutaan siihen ettei ympärillä ole kuin kaaosta ja sirpaleita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyhyesti: isänmaallisuus on minulle sitä, että puolustan niitä arvoja ja elämäntapaa, jotka minulle on isovanhempien ja vanhempien toimesta annettu.
Jaa. Ei siinä mitään, jos isovanhempien ja vanhempien arvot tuntuvat itselle sopivilta, mutta vielä parempaa isänmaallisuutta on, jos jokainen yksilö voi valita ne arvot, jotka itselle sopivat.
Olen eri mieltä. Jos itselle sopii arabialaiset tai kiinalaiset arvot, niin se ei ole kovin isänmaallista. Isovanhemmilta opitut suomalaiset arvot taas ovat isänmaallisuutta. Suomalaisia arvoja ovat esimerkiksi rehellisyys ja suoraselkäisyys.
Olen Suomen kansalainen ja oma isoisäni, joka oli väkivaltainen alkoholisti, ja jonka sukulaiset tiesivät hyvinkin epäreiluksi tyypiksi, oli myös sodan käynyt mies, joka toimi myöhemmin valtion virkamiehenä. Monenlaisia muitakin arvoja omasta suomalaisesta suvustani löytyy. On aika lapsellista luulla, että suomalaiset olisivat jotenkin tyypillisesti rehellisiä tai suoraselkäisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista että isänmaallisuudesta on tullut negatiivinen termi kun ennen se oli kunnia-asia.
Koen olevani isänmaallinen, en kotimaakseni voisi kuvitella mitään muuta. Olen ylpeä kielestämme, luonnostamme ja sitkeän sisun maineestamme.
Vaikka olenkin rasistinen joissain asioissa, häpeän takapajuista ja suppeaa ajattelumallia, joka tekee sanasta isänmaallinen rasistisen. Rasistisen minusta tekee se, jos yhteiskuntamme tarjoamia etuja hyväksikäytetään, samalla kun kantasuomalaisillekin apuja tarvitsisi. Tämä ei kuitenkaan kohdistu tiettyyn rotuun, kansaan tai ihonväriin, vaan muidenkin maineen pilaaviin yksilöihin.Olin ennen isänmaallinen ja ylpeä Suomesta ja suomalaisuudesta. Nyt ei ole enää Suomea, josta olisi syytä olla ylpeä. On vain muita mielistelevä, varojaan muualle jakava, kansalaistensa etua halveksiva osa EU:ta. Muut EU- maat sentään ajavat omaa etuaan. Suomalaisuudesta olen ylpeä, sitä ei tarvitse hävetä missään päin maailmaa. Jos tämä rasismia ja persulaisuutta, niin mielelläni olen molempia
Onko järkeä vaihtaa isänmaallisuus luovuttamiseen ja katkeruuteen? Katse tulevaan, menneisyys meni jo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isämmaallisuus tarkoittaa rasismia. Ei tulisi mieleenkään kuvitella itseäni isämmaalliseksi.
Oletko mahdollisesti ei-kantasuomalainen? Isänmaallisuudella ei ole mitään tekemistä rasismin kanssa. Ei isänmaallinen voi olla aivan yhtä hyvin rasisti. Isänmaallisuus tarkoittaa ainoastaan isänmaallisuutta ja rasismi erikseen tarkoittaa rasismia. Ne eivät ole synonyymeja, vaan esiintyvät riippumatta toisistaan.
Minä olen kyllä ihan kantasuomalainen joka vihaa persuja. Isämmaallisuus voi periaatteessa olla eri asia kuin rasismi, mutta kyllä se käytännössä on ihan sama asia, samoja luuseri tyyppejä isämmaalliset ja rasset.
Persut eivät ole minunkaan lempipuolueeni. Miksi koet, että perussuomalaisten puolue edustaisi jotenkin isänmaallisuutta? Ihmettelen suuresti. Suomalaiset ovat hyvinkin erilaisia ja SDP johtaa tällä hetkellä. Miksi et ajattele, että isänmaallinen on lähempänä vaikka SDP:tä kuin persuja? Esimerkiki kokoomuksessa vilautellaan isänmaallisuutta ja perinteitä, mutta ketään se ei näytä häiritsevän, että kapitalisti olisi Suomen kuva. Kyllähän intersektionaaliset feministitkin varastivat feministi -käsitteen itselleen. Ei siihen pidä suostua, että joku ryhmä omii itselleen jotain, vaikka leijona-korun. Ei pidä suostua siihenkään, että joku toinen leimaa sinut joksikin vain persujen äänestämisen tai leijona-korun pitämisen tähden. Vihreän puolueen äänestäjät ja mummelit pitävät myös leijona-korua. Sitä paitsi oikea isänmaallinen vastustaa leijonaa korussa :p
SE vanha perinteinen, koti, uskonto ja isänmaa. Koti tarkoittaa mielessäni omaa kansankotia, olemme suomalaisia, joilla on oma kieli ja identiteetti. Uskonnon suhteen vapaus uskoa klassiseen kristinuskoon. Isänmaa millä on tunnustetut valtakunnalliset rajat ja tietenkin Suomen siniristilippu. -Suomi on puolustamisen arvoinen.
No eihän siinä mitään pahaa ole.