Miksi olet hankkinut lapsen?

Se voi olla kuka vaan.

Tulin ehkäisystä huolimatta raskaaksi. Mies olisi halunnut jossain kohtaa lapsia, enkä minä ollut niin kovasti vastaan niin aborttia ei tehty.

En hankkinut. Ne tuli ehkäisystä huolimatta. Molemmilla kerroilla eri keino käytössä.

Olen aina halunnut lapsia. Haluan hoivata, opastaa, ihmetellä maailmaa yhdessä lapsen kanssa. Rakastan lapsia. Jo pienenä mietin lapsilleni nimiä - kaksi tyttöä ja yksi tai kaksi poikaa. Ei ne nimet kuitenkaan toteutuneet - muut lapsihaaveet kylläkin. Lapsi on elämän paras lahja! 

Olen hankkinut lapsen, koska halusin lapsen ja perheen. Asiaa ei kyllä hirveästi mietitty etukäteen. Lapsi syntyi rakkaudesta.

Elämäni oli merkityksetön ilman lapsia. Olin vähän itsekäs, tunnustan sen. Nyt he kärsii.

Eipä ihme, etten ole hankkinut jos lapsia hankkivatkin tekevät sen vain "kun tuli sellainen tunne". Tunnetta ei ole tullut.

Onko puolet tai 70 % teistä eronneita? Suurin osa pariskunnista kasvaa erilleen kun lapset alle kouluikäisiä. 

Mitä se kasvaminen erilleen on niin ei olla haluttu kasvaa yhteen ja ruoho on vihreää aidan takana suoraan sanottuna. 

Syy että puoliso oli otettu vaan joku ensimmäinen ns. sopiva kun oli kiire tehdä kakaroita. Tuli vauvakuume ja pakko oli heti saada paksuksi itsensä. Ihan sama kuka se siittäjä oli. Kaveritkin tehtaili lapsia ja oli itse nyt heti pakko saada, oli tuttuni peruste. Otin sitten tyhmimmän helppoheikki miehen mitä sain sillä hetkellä enkä ollut edes rakastunut, hän kertoi. Heti ensimmäisen lapsen jälkeen aloin pettämään sitä miestä ja toinen kakara oli vahinko päissään kun jäi ehkäisyt. Niin hän kertoi ja monet perheelliset ystävät kaikkosi kun he luulivat että hän tosissaan halusi perheen mutta se olikin ihan feikki. 

Näyttelemistä vain muille ihmisille eikä olla oma itsensä tai toteuttaa omaa tahtoaan. Mennä suvun perinteen mukaan eikä käyttää omaa järkeään ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa varoa kenelle raskaudestaan kertoo. Tässä maailmassa on todella mielisairaita ihmisiä , soluttautuneena normaalien joukkoon. Yleensä sellaisia vaaleatukkaisia, viattoman näköisiä. Mutta kaikkea muuta todellisuudessa.

Kannattaa varoa kenelle lettunsa levittää. Kaikki siemen ei ole parasta a-luokkaa.

Uus huostalapsi taas...

Ehkä parasta aa-luokkaa😆

Olen aina halunnut lapsia. Todella kiitollinen että yksi minulle siunaantui. Eihän sitä voi etukäteen tietää mitä lapsi tuo tullessaan; millaista on olla äiti, millaista vanhemmuus yleensäkin on, miten elämänarvot muuttuvat, mitä tunteita tämä kaikki herättää. 

Se on vähän kuin hyppy tuntemattomaan. Tiedät siitä jotain etukäteen, siinä on plussat ja miinukset. Elämää mullistava kokemus ja jatkuu loppu elämän.  Vähän sama jos kysyisi: miksi olet hankkinut puolison? 

Olin utelias. Ja ihana teinihän tuo. Ihanaa kun pikkulapsiaikaa ei enää tule.

Minusta on kyllä kivaa katsella perheitä vaikka sorsia syöttämässä.

Tietäen että olosuhteet on turvalliset.

Järkyttävän kalliiksi veronmaksajille ja koko suvulle tulevat nämä ihan turhat erot mutta kun ihmiset ovat järkyttävän itsekkäitä nykyään eivätkä välitä koko yhteiskunnasta pätkääkään mitä ne maksavat. Minä itse ja minä, minä vain ajattelumalli. 

Molemmat halusimme perheen ja lapsia.Näin on paljon kivempaa.Siskolla on samanikäisiäsiä  ja sekin onkivaa, kuin suurperhe. Itse ole kokenut ihanan lapsuuden ja mukavan suvun turvan.  Halusin samaa  omille lapsilleni.

Helppoa sanoa että kasvettiin erilleen. Tuskin on sitä suhdetta on rakkaudelle perustettukaan koska rakkaus kestää ikä muuttumisen eikä silloin kasveta erilleen vaan kasvetaan yhteen vastoinkäymisten myötäkin. 

Erilleen kasvaminen tarkoittaa ettei sitä rakkautta ole ollut alunperinkään vaan on yritetty jonkun muiden syiden takia yhteiseloa. On vain kaksi kylmää ihmistä ollut kokeilu suhteessa ja sitten perustellaan eroa että kasvettiin erileen. Saattoi joku alkuhuuma olla mutta kun alkoi tuntea toisen paremmin niin ei synkannutkaan. 

Koska luulin että se kuuluu siihen hetkeen. Halusin lapsia  ja niitä myös saatiin. Olisin toki halunnut heitä myös nähdä eron jälkeen, mutta ei ole onnistunut , koska nainen ja uusi mies kieltänyt tapaamasta.

Minun vanhempien erosta ja lasten syrjäytymisestä on tullut järkyttävä lasku veronmaksajille kun on lapsia monta huostaanotettu eikä ole minulta mutta sisaruksilta. 

Äitini ei kauaa tuntenut miestä kun heti alkoi tehtailemaan sille lapsia. Tästä se alkoi alamäen kierre. Mies osoittautuikin ettei ole perheestä kiinnostunut, ei maksamaan eikä elättämään. 

Minä menin jo alaikäisenä töihin ja maksoin kotiin ruokarahaa. Olin esikoinen ja minun piti ottaa varhain vastuuta. Se johti siihen että sisareni ei tarvinnut ottaa mitään vastuuta ja se teki hallaa hänelle. Hän sai kaikki liian helpolla. Se johti vastuuttomaan lisääntymiseen ja parisuhde vaihteluihin niin että vaihdetaan koko ajan uuteen jos ei miellytä. 

Tuli veronmaksajille jumalattoman kalliiksi kun kaikki huostaanotettiin ja vanhemmat veronmaksajien elätteinä kummatkin. Ei kiinnosta työn tekeminen muuta kuin lapsia oli pakko saada ja koittaa jotain perhettä perustaaa vaikkei toimeen tule keskenään. 

Kuvittelin kuten monet muut, että minulla on jotain annettavaa sille. Mitä lie ajattelinkaan. Jos kuvittelee olevansa "valmis" henkisessä kehityksessään, niin kannattaa tehdä lapsi. Huomaat pian ettet ole.

On kotoisampaa kun on lapsia. Lapset ovat hauskoja, heillä on erilainen, luovempi tapa tarkastella maailmaa. Minulle ei ollut tärkeää, että lapsi on biologisesti oma, mutta sellaisia kuitenkin päädyimme hankkimaan. Toivon, että minulla on joskus myös lapsenlapsia. Kai olen vain itse niin tylsä etten oikein osaa ajatella elämääni menevän jotenkin ratkaisevasti eri tavoin kuin vanhemmillani ja isovanhemmillani, ja siihen kuuluu tässä elämänvaiheessa lapset.

Seuraksi

Vierailija kirjoitti:

Meillä on pieni perhe 3 lasta, kyllä lapset ovat rikkaus elämässä ja tuovat sisällön elämälle, en osaisi ajatella ilman lapsia esim nyt rakentavani uutta kotia, koska miksi ihmeessä. Elämä ilman lapsia olisi hyvin köyhää sisällöltään.

Tätä oli ihan pakko alapeukuttaa kahden jo aikuisen lapsen rakastavana äitinä.

On se nyt ihan jumalattoman mielikuvitukseton ihminen, jonka elämän rikkaus makaa lasten niskassa. Jotenkin kuvottavaa jeesustelua. Aikamoinen taakka niille lapsillekin.