Vierailija

Niin otsikossa se tuli jo. Mies jonka kanssa olen seurustellut jo yli kuusi vuotta ei halua kanssani naimisiin. Olen jo vuoden ajan vakavasti miettinyt, että haluaisin sitoutua ja "mennä eteenpäin" elämässä. Olemme molemmat 26-vuotiaita, työelämässä olevia ja koulunsa jo käyneitä. 

 

Kysyin sitten suoraan mieheltä, että haluaako hän kanssani naimisiin. Sanoi, että ei usko avioliittoon, koska hän on ateisti ja "vastaan" tuollaisia uskonnollisia juttuja. Yritin selittää hänelle oman näkökulmani ja sen miksi asia on minulle tärkeä. Minulle avioliitto merkitsee lopullista sitoutumista, rakkautta, luottamusta ja perustaa perheelle. Tottakai perhe ja sitoutuminen on yhtä mahdollista myös avoliitossa, mutta minulle avioliitto olisi silti tärkeä asia. Kerroin miehelle, että naimisiin voisi ihan hyvin mennä vaikka maistraatissa kahdestaan, mutta ei kuulemma vaikuta asiaan :(

 

Eli vastaus oli ehdoton ei.. En tiedä mitä ajatella. Olen lapsellinen varmasti kun ajattelen näin, mutta asia vaivaa minua. Lapsista ollaan joskus juteltu, niitäkin mies haluaa "ehkä joskus kymmenen vuoden päästä". Huoh silloinhan olen jo 36 joten voipi olla lasten hankkiminen hankalaa..

 

Piti vain saada avautua, kiitos jos jaksoit lukea. Miten tästä eteenpäin... :(

Sivut

Kommentit (86)

Ehdota oma-aloitteisesti avioehtoa. Sano myös uudestaan että maistraatti käy sinulle.

Luulen että kiikastaa tuosta avioehdosta eniten. Ja onhan avioliitto tavallaan turha, lain edessä se tuo turvaa esim. perinnön takia mutta ei kaikille parisuhteessa tarvita erikseen tuollaista yhdessä olon symbolia. Mun mielestä tosin jos ollaan yhdessä, niin sen pitäis jo olla se kunnon lupaus olla yhdessä jatkossakin mut kaikki ei näe sitä niin. Kysy siltä miten se osoittaa sulle että haluaa rakastaa sua myötä ja vastoinkäymisissä ilman sitä rituaalia - vai haluaako osoittaa. Tää on tärkeä asia ja ymmärrän molempien kannan..

Jos teillä on noin erilaiset toiveet tulevaisuudesta, voi olla, että joudut hankalan ratkaisun eteen. Haluatko ja voitko tinkiä omasta toiveestasi mennä naimisiin vai tekeekö se tinkiminen susta onnettoman? Jos et voi tinkiä omista toiveistasi eikä mies omistaan, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa eri teille. Tärkeintä on, että olet onnellinen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

3 jatkaa vielä: et ole lapsellinen, kun haluat naimisiin. Se on aivan luonnollinen toive ja luonnollinen jatkumo suhteelle. Se on se lopullinen sinetti, jota moni kaipaa. En toki sano, että avoliitto olisi vähempiarvoinen. Kuitenkin jos sinun toiveesi on avioliitto, pitää myös miehen kunnioittaa sinun näkemystäsi. Jos hän ei halua naimisiin, ja sinä todella haluat, ei oikein ole syytä jatkaa. Eikä missään nimessä kannata odottaa 10 vuotta ja katsoa, miten käy, sillä riskinä on karvas pettymys. Mieshän jo kertoi, mitä ajattelee avioliitosta.

" Kysy siltä miten se osoittaa sulle että haluaa rakastaa sua myötä ja vastoinkäymisissä ilman sitä rituaalia - vai haluaako osoittaa"

tää on mun mielestä se oleellisin juttu tässä, ja myös se avioehto voiolla mielessä

Vierailija
Niin otsikossa se tuli jo. Mies jonka kanssa olen seurustellut jo yli kuusi vuotta ei halua kanssani naimisiin. Olen jo vuoden ajan vakavasti miettinyt, että haluaisin sitoutua ja "mennä eteenpäin" elämässä. Olemme molemmat 26-vuotiaita, työelämässä olevia ja koulunsa jo käyneitä. 

 

Kysyin sitten suoraan mieheltä, että haluaako hän kanssani naimisiin. Sanoi, että ei usko avioliittoon, koska hän on ateisti ja "vastaan" tuollaisia uskonnollisia juttuja. Yritin selittää hänelle oman näkökulmani ja sen miksi asia on minulle tärkeä. Minulle avioliitto merkitsee lopullista sitoutumista, rakkautta, luottamusta ja perustaa perheelle. Tottakai perhe ja sitoutuminen on yhtä mahdollista myös avoliitossa, mutta minulle avioliitto olisi silti tärkeä asia. Kerroin miehelle, että naimisiin voisi ihan hyvin mennä vaikka maistraatissa kahdestaan, mutta ei kuulemma vaikuta asiaan :(

 

Eli vastaus oli ehdoton ei.. En tiedä mitä ajatella. Olen lapsellinen varmasti kun ajattelen näin, mutta asia vaivaa minua. Lapsista ollaan joskus juteltu, niitäkin mies haluaa "ehkä joskus kymmenen vuoden päästä". Huoh silloinhan olen jo 36 joten voipi olla lasten hankkiminen hankalaa..

 

Piti vain saada avautua, kiitos jos jaksoit lukea. Miten tästä eteenpäin... :(

Valitettavasti ero. Nämä on niin nähty. Minun ex oli samanlainen, ja tiedän useita samanlaisia ex-pariskuntia. Älkää hukatko enää vuosia toistenne elämästä. Sun pitää ainakin naisena toimia, jos haluat lapsia.

Minun tilanne oli jotain vuosia sitten sama. Elin 6-vuotta suhteessa , joka ei edennyt. Miehelle lapset ym. olivat kaukainen asia. Me erosimme. Erosta meni vuosi kun löysin uuden miehen ja perustimme perheen vuoden yhdessä olon jälkeen.

Ero on hirvittävä asia jos kaikki on kuitenkin "hyvin". Mutta vuodet kuluvat, älä haaskaa aikaasi enää.

Hankala tilanne, ap. Vihkiminenhän ei takaa mitään, ei elinikäistä sitoutumista, ei onnea, ei uskollisuutta tai rakkautta. Ne on kaikki henkilökohtaisia valintoja, oltiin naimisissa tai ei. 

Ymmärrän jotenkin halusi mennä naimisiin. Me mentiin aikoinaan naimisiin ihan vain siksi, että haluttiin olla naimisissa toistemme kanssa. Se oli niinkuin joku koriste kakun päällä, ei välttämätön, ei vahvistanut meidän sitoutumista toisiimme, joka jo oli vahva. Meillä oli yksi lapsikin jo silloin. 

En osaa neuvoa, mutta ymmärrän sua. Ennemmin kuin avioliiton ottaisin tuon lapsiasian puheeksi. 10 vuoden odottelu tuntuu pitkältä. Se, että mies ei ehkä halua ollenkaan lapsia ei merkitse, että hän rakastaisi sua yhtään vähemmän, niinkuin ei sekään, että hän ei halua naimisiin. 

Olitte aika nuoria kun aloitte olla yhdessä. Ehkä mies ajattelee, että elämä vakiintui vähän liian nopeasti. Ehkä hän ei halua vielä lapsia siksi, että hänestä tuntuu, että häneltä on jäänyt jotakin kokematta tai tekemättä? Elämä ei kuitenkaan lopu vihkimiseen eikä lasten syntymään. 

Älä luovuta, jatka keskustelua. Toivottavasti löydätte ratkaisun, joka tyydyttää molempia. 

Pitää todella pohtia asiaa. Sydän tässä melkein särkyy koska todella rakastan miestä, mutta toisaalta jos voisin löytääkin ihmisen joka haluaisi myös samoja asioita niin... Huoh.. jotenkin aina ajattelin että mies vielä "kasvaa aikuiseksi" ja alkaa haluamaan perhettä ja sitoutumista, koska muuten hän on niin kunnollinen ja hyvä mies. Toisaalta eihän tässä vielä olla kuin 26-vuotiaita niin onkai miehet tässä iässä vielä aika hmm no lapsellisia?

 

-ap

Älä katsele tuota liian kauan, vaikka tiedän että se on vaikeaa vain lähteä jos suhde on itselle ollut tyydyttävä. Voin vain kertoa sen, että elämä tuntuu mahtavalta sellaisen puolison rinnalla, jonka kanssa sinulla on AIDOSTI samat toiveet tulevaisuutta koskien ja kaikki tapahtuu silloin "kuin itsestään". Olen sinun ikäisesi, ja vasta muutama kuukausi sitten löysin tällaisen miehen elämääni, jonka kanssa oikeasti on vain niin hyvä olla, ja haluamme molemmat lapsia jo pian. Aiempien miesteni kanssa se oli jotenkin niin, että minä halusin lapsia ja kihloja ja miehet eivät olleet niistä asioista kiinnostuneita. Ja iästä se ei aina ole kiinni. Lapsellisin mieheni oli 30v, täysin itsekäs ja vain itseään ajatteleva.. Minä jouduin pitämään suhdetta kasassa ja joustamaan kaikessa. Nykyinen mieheni on myös 30v, mutta hän haluaa samoja asioita kuin minä, panostaa paljon suhteeseemme, ja ilmaisee usein olevansa erittäin onnellinen meistä, ja se näkyy hänestä. Minä olin ennen aina vähän kateellinen yhdelle kaverille jolla oli tällainen mies, ja nyt minulla itsellänikin on. Sinä ansaitset myös sen tunteen, että olet 100% oikean ihmisen kanssa, ja että sinä olet onnellinen!

Minä olin edellisessä suhteessani tuollainen. Olimme olleet yhdessä 8 vuotta. Mies alkoi puhua naimisiinmenosta ja perheen perustamisesta. Minä vastasin molempiin systemaattisesti, että "ehkä kymmenen vuoden kuluttua". Oikasti minua ahdisti ajatus molemmista. Tunsin joutuvani ansaan, kahleisiin. Erosimme, kun olimme 27-vuotiaita.

 

Tapasin nykyisen mieheni 28-vuotiaana. Mikään ei ahdistanut, ei edes ajatuksen tasolla. Menimme kolmen vuoden seurustelun jälkeen naimisiin ja en tuntenut joutuneeni ansaan, vaan löytäneeni perille. Nyt odotamme yhteistä esikoista.

 

Siinä ensimmäisessä suhteessa ei ollut mitään muuta vikaa kuin se, että niin mukava ja ihana kuin se mies olikin, hän ei ollut oikea minulle. Mikään ei ollut varsinaisesti hankalaa, mutta ei myöskään sellaista kokonaisvaltaista yhteensopivuutta. 

Kyllä aviolittolla on suurta juridista merkitystä. Mieheni ja minä olemme ateisteja, mutta ei se estänyt meitä menemästä naimisiin. Emme elä ikuisesti (kuka lähin omainen, asumisoikeus, perinnönjako, leskeneläke, mahdolliset työnantajan ryhmähenkivakuutukset yms), ja avioliitto helpottaa elämää muutenkin, sillä ei tarvitse tunnustaa isyyttä, tehdä erillisä omaisuus yms sopimuksia. Ja eroaminen on helppooa, puoli vuotta ja se on siinä, jos avioliiton haluaa lopettaa.

Oletko ap ehdottanut maistraatissa vihkimistä? Ymmärrän jos juuri kirkko häät ovat sinulle "se juttu", mutta voisit ehkä joustaa ja ehdottaa sitä maistraattia? Se ei ole millään tavalla uskonnollista mutta on yhtälailla avioliitto kuin papin vihkintäkin.

Mä itse kehottaisin sinua miettimään sitä, että onko sinulta oikein vaatia miestä "aikuistumaan"? Ei aikuistuminen tarkoita kaikille naimisiin menoa ja lasten hankintaa, vaikka se monelle sitä tarkoittaakin. Ei toista voi vaatia haluamaan elämältään samoja asioita, ja monelle tämän päivän nuorelle aikuiselle avioliitto on todella vanhentunut käsite ja "täysin turha titteli".

 

Itse olen naimisissa ja meille naimisiin meno oli ilmiselvä ratkaisu. Siitä puhuttiin siitä asti kun alettiin seurustelemaan, että "sit kun me mennään naimisiin". Mielestäni silti tälläiset asiat on niitä, mistä pitäisi puhua parisuhteen aikana. Mielipiteet voi muuttua, mutta jotain osviittaa siitä ainakin saa. Haluaako toinen naimisiin, entä lapsia. Ettei tulisi näitä tilanteita. Mun yksi tuttavapariskunta on ollut 8v yhdessä ja ei ole koskaan puhunut naimisiinmenosta. Nainen haluaisi kovasti naimisiin, mutta ei kehtaa enää ottaa asiaa esille, koska he eivät tosiaan ole 8 vuoden aikana puhuneet aiheesta mitään...

Avioliitto on kyllä ensisijainen juridinen sopimus, jolla ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa. Ei ole mitään tarvetta mennä vihittäväksi kirkossa (jolloin asiaan kyllä tulee uskonnollinen ulottuvuus).

Mutta teidän tapauksessanne ei juridiseen sopimukseen liene suurta tarvetta, kun mies ei näytä haluavan lapsia. Sinä haluat ja ehkä pikaisestikin? Asemassasi miettisin nyt vakavasti, sitoutuako tähän mieheen vai etsiä sellainen, joka varmasti haluaa lapsia (ja sen juridisen sopimuksen).

Jos naimisiin meno on sinulle tärkeä asia, mutta miehelle ei, niin olette umpikujassa. Ketään ei kannata jäädä odottamaan, että "Ehkä se joskus muuttaa mielensä", harvoinpa ne muuttaa. Eli joko mies kiertoon tai sitten luovut omasta unelmasta. Sama pätee tuohon lapsihommaan, jos itse haluat nyt lapset ja mies sanoo, että ehkä joskus kymmenen vuoden päästä niin älä nyt hyvä ihminen sellaiseen suhteeseen jää odottelemaan sitä "joskus"-päivää koittavaksi.

Kannattaa vielä jutella siitä, avioliitolla on myös juridinen merkitys. Maistraatissa solmitulla avioliitolla ei ole uskonnon kanssa mitään tekemistä.

 

Joskus sitten on vaan niin, että kaikkea ei voi saada. Sun pitää hyväksyä, että haluatte ehkä eri asioita ja sekä tämä mies että avioliitto ja lapset ei ehkä ole sinulle mahdollinen yhtälö. Silloin pitää miettiä, kummasta olet valmis luopumaan - tästä miehestä vai avioliitto ja lapsi unelmista.

 

Jos mies ei nyt halua lasta, ei ole mitenkään varmaa, haluaako hän sitä koskaan, joten jos jäät odottelemaan, täytyy hyväksyä, että voi hyvin käydä niin, että hän ei koskaan halua lasta kanssasi.

Vierailija

Mitä  helevetin väliä avioliitolla on? Onko tämä joku naisten typerä pakkomielle? Eihän se ole kuin merkintä henkilötiedoissa.

 

Tämä on se mikä minua askarruttaa. Asenne on, että avioliitolla ei ole väliä, joten miksei, jos se toiselle on tärkeä asia, voisi mennä naimisiin...

Onko teillä yhteistä arvokasta omaisuutta esim. asunto? Jos näin on, niin voit perustella avioliittoa lakiteknisilla seikoilla. Jos jompi kumpi menehtyy, niin silloin perintöverot menevät 1. luokan mukaan sen sijaan, että teitä verotettaisiin kovimman mukaan JOS olette tajunneet tehdä keskinäisen testamentin - muutoihan sitten menehtyvän puolison omaisuus menee hänen lähisukulaisilleen eli omille vanhemmille, jos ovat elossa. Jos teillä on yhteisiä lapsia (käsittääkseni ei), niin sitten tämä perustelu ei toimi. Tämä kylmä fakta oli oma perusteeni mennä naimisiin. Menimme kahdestaan (ei omia todistajia mukana) maistraatissa naimisiin juuri tämän seikan vuoksi, kun rakensimme yhteisen talon. Toinen vaihtoehto olisi ollut tehdä keskinäinen testamentti, mutta perintöveroluokka olisi mennyt kovimman mukaan, joten minulle ei käynyt miehen ehdotus (=keskinäinen testamentti). Emme kertoneet avioliitosta kenellekään (noh, en malttanut olla kertomatta omille vanhemmilleni) vaan asia oli meidän keskinäinen sopimus. Emme myöskään tietysti hankkineet sormuksia tästä johtuen - mitä joskus aina välillä kaipaan.

 

Avioliittoon mennessä teimme samalla avioehdon - jos eroamme on oma omaisuus omaa, mutta kuolemassa tämä ei päde vaan perimme toisemme. Samassa avioehdossa suljimme kuitenkin perityn omaisuuden myös kuoleman kohdassa pois eli jos puoliso kuolee, niin hänen perimänsä omaisuus (tai sen sijaan tullut omaisuus) ei periydy minulle vaan periytyy sitten normaalin perintökaaren mukaan. Eipä tarvitse sitten perinnönjättäjien miettiä näitä muotoseikkoja ja tai tehdä sen takia testamenttia, kun "olemme hoitaneet asian heidän puolestaan". Avioehdon laatimiseen emme käyttäneet lakimiestä, koska se oli sisällöltään hyvin simppeli - netistä löytyi hyvät pohjat tälle.

 

Toivon joskus, että mies suostuisi sittenkin niitä juhlia juhlimaan ja voisimme kertoa lopullisen tilanteen kaikille, mutta sitä odotellessa :) Ehkä joskus ne prinsessahäät saan, ehkä emme. Jos ne siis joskus saamme, niin ideana on kutsua sukulaisia ja ystäviä sitten juhlimaan xx-hääpäiväämme ja silloin sitten (minä haluan) saamme kirkollisen siunauksen liitollemme.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla