Miksi muutitte pois kotiseudultanne?

En halunnut asua Suomessa mm. ilmastollisista syistä ja halusin asua myös suurkaupungissa. En tippaakaan kaipaa entiseen pieneen kotikaupunkiini ja olen paljon onnellisempi täällä.

Ihan fakta on sekin, että on paljon pieniä yhteisöjä, jotka voivat huonosit. Koetan sulle etsiä jostain tutkimuksen, jonka mukaan esimerkiksi pohjoisen tytöt yrittävät opiskella ahkerasti, koska kokevat että se on heidän pääsylippunsa pois pieniltä paikkakunnilta. Ei heitä kukaan pakota muuttamaan, he haluavat muuttaa. Itse en muusta haaveillutkaan kuin että pääsisin pois omasta kotikylästäni, jossa työttömyys, sisäsiittoisuus ja oman käden oikeus kantoi runsasta hedelmää ja jossa tietyn herätysliikkeen synnit tiedettiin jo 20 vuotta ennen kuin niistä sai julkisuudessa puhua. 

No tuota, esimerkiksi mä muutin siksi, ettei muutoin niin mukavassa 200 asukkaan kotikylässäni ollut (eikä ole vieläkään) yliopistoa.

Muutin isoon kaupunkiin opiskelemaan ja jäin tänne tekemään töitä, koska täällä niitä on. Näin on toimittu ainakin 1800-luvun lopulta alkaen.

Alun pitäen muutin pois kotiseudulta, koska lähdin opiskelemaan. En halunnut lähikaupunkiin vaan vähän kauemmas. Valmistumisen jälkeen muutin työn perässä taas ihan muualle pariinkin otteeseen, kunnes päädyin nykyiselle paikkakunnalle. Nyt on tässä oma tilava koti maaseutumaisessa yhteisössä, lähistöllä varma työpaikka, miehen suku ja paljon harrastusmahdollisuuksia. Olen ihan tyytyväinen, vaikka sinne kotopuoleen onkin 200 kilometriä.

Koska kotiseutuni oli Seinäjoen "kaupunki".

Muutettiin pois Helsingistä, kun meni hermo sosiaaliseen asuntotuotantoon ja niiden talojen ihmisiin. Löytyi mm. pedofiiliä (uutisissa asti..), vankilakundia jolta löytyi ase, keharia jolla käytöshäiriö...tosi kiva alue muuten, mutta nämä tietyt ihmiset pilasivat pahimmillaan koko viikon putkeen vuorollaan (esim. pedofiili tuli puistoon, kaupassa kehari alkoi huorittelemaan ja vankilakundi haastoi pihalla riitaa).

Googlaa Salon kaupunki, niin ehkä ymmärrät.

Ei ollut sitä työtä mihin kouluttauduin.

Menin naimisiin.

Ei ollut mitään opiskelupaikkaa, saati juurikaan työpaikkoja. Vanhustenhoito trrveyskeskuksen vuodeosastolla ei kiinnosta (eikä edes sitä olisi voinut opiskella tuolla).

Mua kiusattiin koulussa eikä ollut yhtään ystävää koko paikkakunnalla. Vanhemmat vaan ja paljon ikäviä muistoja. Halusin aloittaa puhtaalta pöydältä jossain, missä minut nähdään omana itsenäni eikä vain siinä roolissa, minkä jossain yläasteen apinalauman sosiaalisessa hierarkiassa olin sattunut saamaan. Meillä oli kotonakin todella ahdistavaa silloin perheenjäsenen mielenterveysongelmien vuoksi.

Mun pelastus oli se, että lähdin!

Koska kotiseudullani opiskelumahdolliset loppuvat lukion jälkeen. Nyt on tutkinto kasassa, mutta takaisin en muuta, koska siitä tuppukylästä ei löydy minkäänlaisia työmahdollisuuksia tai palveluita. 

Mitä tekemistä kotikaupungissa asumisella tai sieltä pois muuttamisella on tuon hektisen perhe-elämän kanssa? Ei kai sillä ole merkitystä, missä asuu, yhtä lailla missä tahansa voi tehdä elämästään kuvailevasi helvetin. Nuo pitkät työmatkat ja liika suorittaminen, pitkät hoitopäivät ja muu ikävyys onnistuu missä vain. Oikeastaan mä en nyt ymmärtänyt, että tarkoititko elämän solahtavan tuohon ei-toivottuun malliin nimenomaan kotikaupungissa vai silloin, jos muuttaa johonkin toiseen kaupukiin.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 10:54"]

No tuota, esimerkiksi mä muutin siksi, ettei muutoin niin mukavassa 200 asukkaan kotikylässäni ollut (eikä ole vieläkään) yliopistoa.

[/quote]

Noin pienessä ei tainnut olla lukiotakaan, vai miten?

Nykyisillä työssäkäyntialueilla mun elämä olisi juurikin siellä työpaikattomalla kotiseudulla tuota työmatkahelvettiä...

Olis kiva tietää miten nykysuomessa, jossa maatalous on työllistäjänä jikseenkin merkityksetön verrattuna kaupunkeihin keskittyneisiin palvelualoihin, ap. ratkaisisi elannon hankkimisen paremmin?

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 10:33"]

Tämä on ihmiskunnan historiassa niin piirun mittainen aika tämä 3-4 vuosikymmentä valloilla ollut malli jossa vanhemmat muuttavat kauas töistä ja sukulaisista muutaman lisäneliön takia, ovat työmatkoineen n. 10 tuntia poissa kotoa kumpainenkin (sis. 2 tuntia turhaa esim. autossa istumista liikunnan sijaan), lapset viedään kiirellä 8 tunnin tarhapäivään, ja vanhemmat repivät ja repivät itsestään kaiken saadakseen a) lapsille jotain miellyttävää viihdykettä b)itselleen jotain järkevää vastapainoa työlle (liikunta, kaljoittelu, sohva jne) c) kovasti verotettua tuloa maksaakseen kämäisen kipsilevykotinsa loskan keskellä.

En ihmettele miksi joku haluaa pitää siitä katkoa, noin ihan vaan henkisen terveyden ja perheen eheyden vuoksi.

[/quote]Olisiko minun pitänyt jäädä pikkukaupunkiin lopuksi elämää kituuttelemaan sossun tuilla, vai mitä vittua yrität sönköttää?

Miksi ei saisi muuttaa? Minä muutin siksi, että kotipaikkakuntani oli liian pieni, siellä ei ollut mahdollisuutta kouluttautua sille alalle, jolle halusin, saati sitten löytää alan töitä. Sukulaisten merkitys minulle on olematon, rakennan oman verkostoni sinne minne asettaudun asumaan. Enkä ole etsinyt "lisäneliöitä", viihdykettä, sohvaa enkä kaljoittelua, vaan laadukasta ja rauhallista elämää, antoisaa työtä ja vapaa-aikaa.

Ei ne sukulaiset aina mikään ilo ja onnen auvo, apu ja turva ja ystävyys ole.

Paskapikkupaikkakunta, jossa luokkayhteiskunta vielä meneillään. Mitä lapsillesi tarjoat, mitä he ovat, johtuu siitä missä asut, missä olet töissä.

En halunnut lapsilleni sitä, en voinut itse elää häkissä, vankilassa, valmiiksi määrätyssä elämässä.

Palata voi vain, kun on ensin lähtenyt. Päätöksen siitä, ettei palaa, koskaan, voi tehdä vasta kun on muualle päässyt.