Mikä naisia vaivaa? (lapsi vaikka väkisin)

Helvetissä on aivan erityinen paikka naisille, jotka eivät kannusta ja arvosta toisiaan eli juuri sinunlaisille...

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 08:57"]

Helvetissä on aivan erityinen paikka naisille, jotka eivät kannusta ja arvosta toisiaan eli juuri sinunlaisille...

[/quote]

Miksi ihmeessä pitäisi arvostaa tuollaista käytösä ja vielä kannustaakin siihen? -ap

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 09:09"]

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 08:57"]

Helvetissä on aivan erityinen paikka naisille, jotka eivät kannusta ja arvosta toisiaan eli juuri sinunlaisille...

[/quote]

Miksi ihmeessä pitäisi arvostaa tuollaista käytösä ja vielä kannustaakin siihen? -ap

[/quote]

Koska lasten saaminen on olevinaan perusoikeus, johon jopa pitäisi aina kannustaa vaikka asuisi kadulla ja kerjäisi ruokarahansa.

Oikeasti, asenteiden pitäisi muuttua. Elämää on ilman lapsiakin, maapallo on nyt jo liikakansoitettu, joten mainisti pärjättäisiin vaikka vain suurituloiset pariskunnat tekisivät lapsia.

Nytkin tiedän valitettavan monta tapausta, jossa vanhemmat ovat työttömiä ja kouluja käyty vain peruskoulun verran. Mennään suhteeseen "kaikkinytjustheti" -asenteella, eli muutetaan yhteen viikon jälkeen ja parin kuukauden päästä odotetaan lasta. Vuoden-parin päästä arki iskee silmille liian kovana alkuhuuman laskeutuessa ja tulee ero.

Nainen tapaa pian uuden miehen, ja kierros alkaa alusta. Lopulta lapsia voi olla kolme tai neljäkin kappaletta, kaikilla eri isät. Työtä ei ole, eikä koulutusta.

Aina vain mietitään asia omalta kantilta, eli naisen näkökulmasta. On niin kivaa olla raskaana ja saada lapsi, mitään muuta ei koskaan ajatella.

Tuleeko koskaan ajateltua asiaa lapsen kannalta? Miltä lapsesta tuntuu olla perheessä, jossa tilanne ei todellakaan ole ollut sopiva lisäsuiden ruokintaan?

Ei, ei se ketään kiinnosta. Kun on vaan niin hauskaa lisääntyä, niin eihän sitä saa kieltää. Ihan sama, kuinka kurjat oltavat lapsella tulisi olemaan, sehän on vain mitätön sivuseikka tämän haluamisen keskellä.

On todella väärin tehdä ehdointahdoin isätön lapsi tähän maailmaan.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 08:54"]

http://www.hs.fi/elama/Tahdon+lapsen+mies+puuttuu/a1396413096844?ref=hs-art-new-2&sivu=1

Hesarissa julkaistiin juttu nelikymppisestä naisesta, jolla on selittämätön ja irrationaalinen halu hankkiutua raskaaksi, vaikka hänellä ei ole parisuhdettakaan. Siittiöt on tarkoitus saada ystävältä. Jutusta käy hyvin ilmi paitsi se, miten tietämättömiä naiset ovat lisääntymisbiologiansa toiminnasta, myös se, miten he voivat toimia omien arvojensa vastaisesti pelkän mielijohteen varassa.

"Onhan tämä tyhmä veto kaiken sen suhteen, mikä minulle on tärkeää, töidenkin. Mutta sitten selvitään", nainen kertoo.

Miksi hankkia itselleen ehdoin tahdoin vaikeuksia? Miksi tuhota halun vuoksi asioita, joita pitää itselleen tärkeinä?

[/quote]

Koska mä ainakin pidän lapsen saamista tärkeämpänä kuin mitään muita noista tärkeistä asioista. Olen halunnut koko ikäni lapsia. Olen tosi onnellinen, että onnellisen sattuman kautta nyt olen raskaana, vaikken ole miestä löytänytkään.

Eikä mulla ole mitenkään överikriteereitä miesten suhteen. Etsin vaan miestä, josta tulisi sellainen tunne, että tämän ihmisen kanssa oikeasti haluan jakaa loppuelämäni. Sellaista ei ole löytynyt ja järkiliitto ns. hyvän miehen kanssa, jota kohtaan mulla ei kuitenkaan herää oikeita tunteita, ei mun kohdallani toimi. Kokeiltu on.

Lapsellani on kyllä isä, vaikkemme parisuhteessa keskenämme olekaan.

Kurja kohtalo tulee lapselle, jos sattuu olemaan poika. Varsinkin vielä kun äitinä ja yksinhuoltajana on nainen, jolle eivät kelpaa kuin täydelliset miehet, eli satuolennot. Itsekästä, todella itsekästä. Terv. Yksinhuoltajan poika kaksivuotiaasta.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 14:10"]

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 08:54"]

http://www.hs.fi/elama/Tahdon+lapsen+mies+puuttuu/a1396413096844?ref=hs-art-new-2&sivu=1

Hesarissa julkaistiin juttu nelikymppisestä naisesta, jolla on selittämätön ja irrationaalinen halu hankkiutua raskaaksi, vaikka hänellä ei ole parisuhdettakaan. Siittiöt on tarkoitus saada ystävältä. Jutusta käy hyvin ilmi paitsi se, miten tietämättömiä naiset ovat lisääntymisbiologiansa toiminnasta, myös se, miten he voivat toimia omien arvojensa vastaisesti pelkän mielijohteen varassa.

"Onhan tämä tyhmä veto kaiken sen suhteen, mikä minulle on tärkeää, töidenkin. Mutta sitten selvitään", nainen kertoo.

Miksi hankkia itselleen ehdoin tahdoin vaikeuksia? Miksi tuhota halun vuoksi asioita, joita pitää itselleen tärkeinä?

[/quote]

Koska mä ainakin pidän lapsen saamista tärkeämpänä kuin mitään muita noista tärkeistä asioista. Olen halunnut koko ikäni lapsia. Olen tosi onnellinen, että onnellisen sattuman kautta nyt olen raskaana, vaikken ole miestä löytänytkään.

Eikä mulla ole mitenkään överikriteereitä miesten suhteen. Etsin vaan miestä, josta tulisi sellainen tunne, että tämän ihmisen kanssa oikeasti haluan jakaa loppuelämäni. Sellaista ei ole löytynyt ja järkiliitto ns. hyvän miehen kanssa, jota kohtaan mulla ei kuitenkaan herää oikeita tunteita, ei mun kohdallani toimi. Kokeiltu on.

Lapsellani on kyllä isä, vaikkemme parisuhteessa keskenämme olekaan.

[/quote]

Oletko koskaan pysähtynyt miettimään, miksi lapsen saaminen on elämäsi ainoa mielenkiinto?

Mitä teet sitten, kun lapsi on syntynyt, kasvaa ja pian jo muuttaakin pois kotoa?

Anteeksi nyt suora kommentti, mutta ainakin joidenkin, joilla elämän ainoa mielenkiinto on saada lapsi, tulee tunne että se on ainoa "saavutus" johon tuntee kykenevänsä.

Muihin, kuten koulutuksellisiin tai työelämän saavutuksiin tarvitaan omaa tiukkaa panosta, jaksamista ja vaikka läpi harmaan kiven menemistä. Lapsen saamisessa (mikäli siis et kärsi lapsettomuudesta) harrastat vain seksiä ilman ehkäisyä, käyt läpi raskauden ja synnytyksen ja sitten oletkin vanhempi ja onnitteluita satelee.

Kannattaa ainakin pohtia asiaa.

Artikkelin naisenkin ja muidenkin tätä harkitsevien kannattaisi muistaa, että sen lapsen kanssa on natsattava. Ei voi pistää heti kiertoon ja odottaa, että löytyisi parempi.

Valitettavan monta koulutettua naista, jotka eivät saa lapsia! Elämää ei voi suunnitella etukäteen täydellisesti. Juuri he, joilla ei ole lapsia, kuvittelevat voivansa hallita kaiken elämässään. Olisi terveellistä joskus höllätä, luovuttaa ja antaa vaikka anteeksi edes itselleen. Ihmisarvoa on työelämän ulopuolellakin.

Onko se hyvätuloisuus onnellisuuden tae? Olen huomannut että elämäni suuremmat ilot olen saanut ilmaiseksi.Liikakansoitettu maailma, mutta alikansoitettu Suomi, miksi näin?

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 14:28"]

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 14:10"]

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 08:54"]

http://www.hs.fi/elama/Tahdon+lapsen+mies+puuttuu/a1396413096844?ref=hs-art-new-2&sivu=1

Hesarissa julkaistiin juttu nelikymppisestä naisesta, jolla on selittämätön ja irrationaalinen halu hankkiutua raskaaksi, vaikka hänellä ei ole parisuhdettakaan. Siittiöt on tarkoitus saada ystävältä. Jutusta käy hyvin ilmi paitsi se, miten tietämättömiä naiset ovat lisääntymisbiologiansa toiminnasta, myös se, miten he voivat toimia omien arvojensa vastaisesti pelkän mielijohteen varassa.

"Onhan tämä tyhmä veto kaiken sen suhteen, mikä minulle on tärkeää, töidenkin. Mutta sitten selvitään", nainen kertoo.

Miksi hankkia itselleen ehdoin tahdoin vaikeuksia? Miksi tuhota halun vuoksi asioita, joita pitää itselleen tärkeinä?

[/quote]

Koska mä ainakin pidän lapsen saamista tärkeämpänä kuin mitään muita noista tärkeistä asioista. Olen halunnut koko ikäni lapsia. Olen tosi onnellinen, että onnellisen sattuman kautta nyt olen raskaana, vaikken ole miestä löytänytkään.

Eikä mulla ole mitenkään överikriteereitä miesten suhteen. Etsin vaan miestä, josta tulisi sellainen tunne, että tämän ihmisen kanssa oikeasti haluan jakaa loppuelämäni. Sellaista ei ole löytynyt ja järkiliitto ns. hyvän miehen kanssa, jota kohtaan mulla ei kuitenkaan herää oikeita tunteita, ei mun kohdallani toimi. Kokeiltu on.

Lapsellani on kyllä isä, vaikkemme parisuhteessa keskenämme olekaan.

[/quote]

Oletko koskaan pysähtynyt miettimään, miksi lapsen saaminen on elämäsi ainoa mielenkiinto?

Mitä teet sitten, kun lapsi on syntynyt, kasvaa ja pian jo muuttaakin pois kotoa?

Anteeksi nyt suora kommentti, mutta ainakin joidenkin, joilla elämän ainoa mielenkiinto on saada lapsi, tulee tunne että se on ainoa "saavutus" johon tuntee kykenevänsä.

Muihin, kuten koulutuksellisiin tai työelämän saavutuksiin tarvitaan omaa tiukkaa panosta, jaksamista ja vaikka läpi harmaan kiven menemistä. Lapsen saamisessa (mikäli siis et kärsi lapsettomuudesta) harrastat vain seksiä ilman ehkäisyä, käyt läpi raskauden ja synnytyksen ja sitten oletkin vanhempi ja onnitteluita satelee.

Kannattaa ainakin pohtia asiaa.

[/quote]

Mä olen korkeakoulutettu ja töissä unelmieni uralla. Mulla on myös mielenkiintoisia harrastuksia ja läheisiä ihmissuhteita. Se ei vaan yksin mulle riitä - niinkuin ei monelle muullekaan. Suurin osa suomalaisista taitaa haluta saada jossain vaiheessa elämäänsä lapsia. Lapsettomuus on kipeimpiä kriisejä, joka ihmistä voi kohdata, oli sen syy mikä tahansa. Kai kaipuu jälkikasvuun on aika syvällä ihmisen biologiassakin (en nyt väitä, että heissä olisi mitään vikaa toisaalta, jotka eivät lapsia koe haluavansa).

Varmaan sitten, kun lapsi on siinä iässä että pärjää päiväkodissa (en tarkoita pärjäämisellä sitä, että selviää siellä hengissä hoitopäivän ajan, vaan sitä ikää, joilloin päiväkotihoidosta aktiviteetteineen ja isosta lapsiryhmästä alkaa olla lapselle enemmän hyötyä kuin haittaa verrattuna kotihoitoon) palaan töihin. Mitä joskus 18 vuoden kuluttua lapsen muuttaessa pois kotoa teen, no siitä minulla ei ole vielä tarkkaa suunnitelmaa. Eiköhän työelämästä ja muista kivoista jutuista löydy haasteita edelleen ja varmaan vanhempani alkavat tuossa vaiheessa olla jo siinä iässä, että heidänkin auttamisensa vie aikaa jonkin verran, eikä se lapsikaan siinä vaiheessa lakkaa olemasta, kyllähän hän on (toivottavasti) osa elämääni itsenäistyttyäänkin.

Miksi nyt ihmiset yleensäkään haluavat saada lapsia? Uskon, että pariskunnillakaan siihen se ainoa tai välttämättä suurin syy ei ole kruunata parisuhteensa jälkikasvulla. Kyllä siihen liittyy kaikkea muutakin: halua jatkaa omaa sukua, siirtää eteenpäin itselle tärkeitä asioita, kokea se ihme kuinka pienestä ihmisestä kasvaa ihan omanlaisensa aikuinen, tarvetta hoivata ja pitää huolta jostain, kaipuu saada elämäänsä jotain, jonka merkitys ulottuu hetkellisten nautintojen yli...varmaan aika harva edes vuosia lapsettomuushoidoissa käyneistä pariskunnista, joiden suurin haave oma lapsi olisi, lopulta kovin tarkkaan osaa pukea sanoiksi, miksi haluaa niin kovasti saada lapsen.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 14:43"]

Onko se hyvätuloisuus onnellisuuden tae? Olen huomannut että elämäni suuremmat ilot olen saanut ilmaiseksi.Liikakansoitettu maailma, mutta alikansoitettu Suomi, miksi näin?

[/quote]

No se ainakin helpottaa elämää mukavasti.

Veikkaan lapsen olevan tyytyväisempi, kun esim. saa vähän väliä uusia vaatteita, sen sijaan että ainoa mahdollinen vaatekauppa on kirpputori parin vuoden välein. Samaten on varaa käydä lapsen kanssa matkoilla, niin että pääsee näkemään muutakin kuin sen oman kotilähiönsä. Ja tällä tarkoitan nyt siis myös kotimaanmatkailua, en maailmanympärysmatkaa jos joku niin taas haluaa ymmärtää.

Jatko-opinnot ovat myös helpompia, kun vanhemmat saavat joustavasti ostettua lapselleen oppikirjta, sen sijaan että niiden hankintaa stressattaisiin kun ei ole rahaa niitä hankkia.

Vanhempien rakkautta ei tietenkään voi rahalla ostaa tai rahalla korvata, mutta siitä nyt ei olekaan kysymys.

On niin kulunut argumentti, että raha ei merkitsisi ja ettei sillä saa kaikkea. Sen puute vaikeuttaa elämää todella paljon ja vaikuttaa kyllä suoraan lapsenkin elämään.

Tavallaan ymmärrän valtvan kaipuun saada lapsia. Itsekin halusin aikoinani. Kaikki muu oli vähemmän tärkeää kuin saada oma lapsi. Olisin ollut valmis luopumaan miehestäni ja unelma työstänikin. Nyt kun minulla on niitä lapsia, en ymmärrä, mikä hirveä pakkomielle minulle oli saada lapsia.  Varmasti se on evolution sanelemaa. Ihminen on eläin ja kaikilla eläimillä koko niiden elämää ja käyttäytymistä ohjaa hengissä säilyminen ja lisääntyminen. Tältä kantilta katsottuna, on ihan luonnollista, että tunsin niin pakottavaa tarvetta saada lapsia. 

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 14:41"]

Valitettavan monta koulutettua naista, jotka eivät saa lapsia! Elämää ei voi suunnitella etukäteen täydellisesti. Juuri he, joilla ei ole lapsia, kuvittelevat voivansa hallita kaiken elämässään. Olisi terveellistä joskus höllätä, luovuttaa ja antaa vaikka anteeksi edes itselleen. Ihmisarvoa on työelämän ulopuolellakin.

[/quote]

Mä ainakin oon höllännyt juuri sillä, etten pyri täydelliseen ydinperheeseen hampaat irvessä. Koska todellakaan kaikkea ei voi suunnitella eikä hallita. Meille tuli vähän erilainen perhe, mutta se ei tarkoita, että sen pitäisi olla sen huonompi.

En keksi mikä voisi mun elämässäni enemmän todistaa siitä, että ihmisarvoa on työelämän ulkopuolellakin, kuin se että olen pian jäämässä hoitamaan vauvaani kotiin.

Vai eikö sillä miehettömällä korkeakoulutetulla elämässään menestyneellä naisella saisi ollakaan muuta arvoa tai tavoitetta elämässä kuin tauotta tahkota verotuloja työelämässä?

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 14:52"]

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 14:43"]

Onko se hyvätuloisuus onnellisuuden tae? Olen huomannut että elämäni suuremmat ilot olen saanut ilmaiseksi.Liikakansoitettu maailma, mutta alikansoitettu Suomi, miksi näin?

[/quote]

No se ainakin helpottaa elämää mukavasti.

Veikkaan lapsen olevan tyytyväisempi, kun esim. saa vähän väliä uusia vaatteita, sen sijaan että ainoa mahdollinen vaatekauppa on kirpputori parin vuoden välein. Samaten on varaa käydä lapsen kanssa matkoilla, niin että pääsee näkemään muutakin kuin sen oman kotilähiönsä. Ja tällä tarkoitan nyt siis myös kotimaanmatkailua, en maailmanympärysmatkaa jos joku niin taas haluaa ymmärtää.

Jatko-opinnot ovat myös helpompia, kun vanhemmat saavat joustavasti ostettua lapselleen oppikirjta, sen sijaan että niiden hankintaa stressattaisiin kun ei ole rahaa niitä hankkia.

Vanhempien rakkautta ei tietenkään voi rahalla ostaa tai rahalla korvata, mutta siitä nyt ei olekaan kysymys.

On niin kulunut argumentti, että raha ei merkitsisi ja ettei sillä saa kaikkea. Sen puute vaikeuttaa elämää todella paljon ja vaikuttaa kyllä suoraan lapsenkin elämään.

[/quote]

Onpa materialistisia ajatuksia. Raha tekee onnelliseksi tiettyyn pisteeseen. Myönnän itsekin, että olisin onnellisempi jos minulla olisi enemmän rahaa käytössä. Kukaan vanhempi ei kuitenkin voi taata lapselleen absoluuttista onnea. Elämä on riski itsessään. Koskaan ei tiedä mitä käy. Tuntuu, että ihmiset arvostelevat hyvin kapeasti nykyisin elämisen arvoisen elämän. Ihan kuin pitäisi saada kaikki, kokea kaikki, pitäisi aina olla onnellinen, että elämä olisi elämisen arvoista. Elämä on jotain muuta kuin onnea. Se on kokemus, johon on hyvä olla toki jonkinlainen turvallinen perusta syntymässä, mutta vähempikin riittää hyvään elämään.

Itse en yrittäisi saada lasta kuin vakaaseen ydinperheeseen, koska en usko omaan jaksamiseeni yksin, eikä minulla ole kovin pakottavaa tarvetta lisääntyä. Ymmärrän kuitenkin, että joillain muilla on ja jos resurssit ja taustatuki on kunnossa, en tajua miksi he eivät saisi yrittää saada lasta yksin. Loppujen lopuksi puolet avioliitoista päättyy eroon, joten ei se ydinperheidyllikään ole tae mistään. Tällä tavalla ainakin tietää, mitä on tulossa, ja on siihen valmistautunut. Aika merkillistä, että täällä jotkut haluavat mestaroida toisten elämää ja tuomita kaikki vähänkin erilaiset valinnat. 

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 14:52"]

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 14:41"]

Valitettavan monta koulutettua naista, jotka eivät saa lapsia! Elämää ei voi suunnitella etukäteen täydellisesti. Juuri he, joilla ei ole lapsia, kuvittelevat voivansa hallita kaiken elämässään. Olisi terveellistä joskus höllätä, luovuttaa ja antaa vaikka anteeksi edes itselleen. Ihmisarvoa on työelämän ulopuolellakin.

[/quote]

En keksi mikä voisi mun elämässäni enemmän todistaa siitä, että ihmisarvoa on työelämän ulkopuolellakin, kuin se että olen pian jäämässä hoitamaan vauvaani kotiin.

Vai eikö sillä miehettömällä korkeakoulutetulla elämässään menestyneellä naisella saisi ollakaan muuta arvoa tai tavoitetta elämässä kuin tauotta tahkota verotuloja työelämässä?

[/quote]

Oletko sä nyt ihan tosissasi? Eli lapsi antaa sulle todisteen, että elämäsi on merkitystä työelämän ulkopuolellakin?

Eli suomeksi sanottuna sulla on tylsää. Tulet töistä kotiin ja sulla on tylsää, koska et keksi vapaa-ajan minällesi suurempaa merkitystä maailman suuressa mittakaavassa? Siihen tehdään lapsi, joka poistaa sen tylsyyden ja tyhjyyden.

Mutta mitenkäs kun lapsi kasvaa ja iän myötä erkaantuu sinusta, sitten sulla on taas tylsää. Otatko silloin sitten akvaarion?

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 14:57"]

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 14:52"]

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 14:43"]

Onko se hyvätuloisuus onnellisuuden tae? Olen huomannut että elämäni suuremmat ilot olen saanut ilmaiseksi.Liikakansoitettu maailma, mutta alikansoitettu Suomi, miksi näin?

[/quote]

No se ainakin helpottaa elämää mukavasti.

Veikkaan lapsen olevan tyytyväisempi, kun esim. saa vähän väliä uusia vaatteita, sen sijaan että ainoa mahdollinen vaatekauppa on kirpputori parin vuoden välein. Samaten on varaa käydä lapsen kanssa matkoilla, niin että pääsee näkemään muutakin kuin sen oman kotilähiönsä. Ja tällä tarkoitan nyt siis myös kotimaanmatkailua, en maailmanympärysmatkaa jos joku niin taas haluaa ymmärtää.

Jatko-opinnot ovat myös helpompia, kun vanhemmat saavat joustavasti ostettua lapselleen oppikirjta, sen sijaan että niiden hankintaa stressattaisiin kun ei ole rahaa niitä hankkia.

Vanhempien rakkautta ei tietenkään voi rahalla ostaa tai rahalla korvata, mutta siitä nyt ei olekaan kysymys.

On niin kulunut argumentti, että raha ei merkitsisi ja ettei sillä saa kaikkea. Sen puute vaikeuttaa elämää todella paljon ja vaikuttaa kyllä suoraan lapsenkin elämään.

[/quote]

Onpa materialistisia ajatuksia. Raha tekee onnelliseksi tiettyyn pisteeseen. Myönnän itsekin, että olisin onnellisempi jos minulla olisi enemmän rahaa käytössä. Kukaan vanhempi ei kuitenkin voi taata lapselleen absoluuttista onnea. Elämä on riski itsessään. Koskaan ei tiedä mitä käy. Tuntuu, että ihmiset arvostelevat hyvin kapeasti nykyisin elämisen arvoisen elämän. Ihan kuin pitäisi saada kaikki, kokea kaikki, pitäisi aina olla onnellinen, että elämä olisi elämisen arvoista. Elämä on jotain muuta kuin onnea. Se on kokemus, johon on hyvä olla toki jonkinlainen turvallinen perusta syntymässä, mutta vähempikin riittää hyvään elämään.

[/quote]

Jos et tarvitse rahaa mihinkään, niin mikset anna asuntoasi pois, myy kalusteita (tuotot vaikka eläinsuojeluun) ja muuta ulos telttaan? Tosin telttakin on materiaa, eli tähtitaivas olkoon kattosi. Havunoksista voit kerätä pedin.

Ruoaksi voit virittää ansoja oraville ja salaatiksi ruohonjuurta.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 15:03"]

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 14:57"]

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 14:52"]

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 14:43"]

Onko se hyvätuloisuus onnellisuuden tae? Olen huomannut että elämäni suuremmat ilot olen saanut ilmaiseksi.Liikakansoitettu maailma, mutta alikansoitettu Suomi, miksi näin?

[/quote]

No se ainakin helpottaa elämää mukavasti.

Veikkaan lapsen olevan tyytyväisempi, kun esim. saa vähän väliä uusia vaatteita, sen sijaan että ainoa mahdollinen vaatekauppa on kirpputori parin vuoden välein. Samaten on varaa käydä lapsen kanssa matkoilla, niin että pääsee näkemään muutakin kuin sen oman kotilähiönsä. Ja tällä tarkoitan nyt siis myös kotimaanmatkailua, en maailmanympärysmatkaa jos joku niin taas haluaa ymmärtää.

Jatko-opinnot ovat myös helpompia, kun vanhemmat saavat joustavasti ostettua lapselleen oppikirjta, sen sijaan että niiden hankintaa stressattaisiin kun ei ole rahaa niitä hankkia.

Vanhempien rakkautta ei tietenkään voi rahalla ostaa tai rahalla korvata, mutta siitä nyt ei olekaan kysymys.

On niin kulunut argumentti, että raha ei merkitsisi ja ettei sillä saa kaikkea. Sen puute vaikeuttaa elämää todella paljon ja vaikuttaa kyllä suoraan lapsenkin elämään.

[/quote]

Onpa materialistisia ajatuksia. Raha tekee onnelliseksi tiettyyn pisteeseen. Myönnän itsekin, että olisin onnellisempi jos minulla olisi enemmän rahaa käytössä. Kukaan vanhempi ei kuitenkin voi taata lapselleen absoluuttista onnea. Elämä on riski itsessään. Koskaan ei tiedä mitä käy. Tuntuu, että ihmiset arvostelevat hyvin kapeasti nykyisin elämisen arvoisen elämän. Ihan kuin pitäisi saada kaikki, kokea kaikki, pitäisi aina olla onnellinen, että elämä olisi elämisen arvoista. Elämä on jotain muuta kuin onnea. Se on kokemus, johon on hyvä olla toki jonkinlainen turvallinen perusta syntymässä, mutta vähempikin riittää hyvään elämään.

[/quote]

Jos et tarvitse rahaa mihinkään, niin mikset anna asuntoasi pois, myy kalusteita (tuotot vaikka eläinsuojeluun) ja muuta ulos telttaan? Tosin telttakin on materiaa, eli tähtitaivas olkoon kattosi. Havunoksista voit kerätä pedin.

Ruoaksi voit virittää ansoja oraville ja salaatiksi ruohonjuurta.

[/quote]

Vedät asiat nyt ihan ääripäästä toiseen. Jos olisit lukenut vastaukseni kunnolla, tietäisit etten tarkoittanut, että lapsia voisi hankkia ihan mihin taloudelliseen tilanteeseen vain. On hyvä olla jonkinlainen taloudellinen ja emotionaalinen perusta. Rahaa ei silti tarvitse olla paljoa. Köyhäkin voi tehdä lapsen, vaikka ei voisi tarjota tälle ulkomaanmatkoja, hienoja vaatteita tai ravintolaillallisia. Vähempikin riittää hyvään elämään.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 13:59"]

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 09:09"]

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 08:57"]

Helvetissä on aivan erityinen paikka naisille, jotka eivät kannusta ja arvosta toisiaan eli juuri sinunlaisille...

[/quote]

Miksi ihmeessä pitäisi arvostaa tuollaista käytösä ja vielä kannustaakin siihen? -ap

[/quote]

Koska lasten saaminen on olevinaan perusoikeus, johon jopa pitäisi aina kannustaa vaikka asuisi kadulla ja kerjäisi ruokarahansa.

Oikeasti, asenteiden pitäisi muuttua. Elämää on ilman lapsiakin, maapallo on nyt jo liikakansoitettu, joten mainisti pärjättäisiin vaikka vain suurituloiset pariskunnat tekisivät lapsia.

Nytkin tiedän valitettavan monta tapausta, jossa vanhemmat ovat työttömiä ja kouluja käyty vain peruskoulun verran. Mennään suhteeseen "kaikkinytjustheti" -asenteella, eli muutetaan yhteen viikon jälkeen ja parin kuukauden päästä odotetaan lasta. Vuoden-parin päästä arki iskee silmille liian kovana alkuhuuman laskeutuessa ja tulee ero.

Nainen tapaa pian uuden miehen, ja kierros alkaa alusta. Lopulta lapsia voi olla kolme tai neljäkin kappaletta, kaikilla eri isät. Työtä ei ole, eikä koulutusta.

Aina vain mietitään asia omalta kantilta, eli naisen näkökulmasta. On niin kivaa olla raskaana ja saada lapsi, mitään muuta ei koskaan ajatella.

Tuleeko koskaan ajateltua asiaa lapsen kannalta? Miltä lapsesta tuntuu olla perheessä, jossa tilanne ei todellakaan ole ollut sopiva lisäsuiden ruokintaan?

Ei, ei se ketään kiinnosta. Kun on vaan niin hauskaa lisääntyä, niin eihän sitä saa kieltää. Ihan sama, kuinka kurjat oltavat lapsella tulisi olemaan, sehän on vain mitätön sivuseikka tämän haluamisen keskellä.

[/quote]

Täysi peesi! Mutta tuo "kurjat olot"? Suomihan on maanpäällinen paratiisi juuri noille mainitsemillesi tyypeille. Sosiaaliturvaanhan nämä sankarit petaavat elämisensä.