Kuinka olette jarjestaneet perhejuhlat jos omat vanhemmat eronneet
Eli meilla on tilanne etta esikoisemme ristiaiset lahestyvat. Omat vanhempani ovst kuitenkin eronneet vuosia sitten myrskyisasti jonka seurauksena eivat tule lainkaan toimeen keskenaan ja ovat tehneet selvaksi, etteivat lapseni juhliin ole tulossa, jos toinen on siella. Mita siis teen, kun itselleniolisi tarkeaa, etta molemmat vanhempani osallistuisivat lapsenlapsensa juhliin, mutta he eivat vaan yksinkertaisesti pysty vanhoja kaunojaan jattaa syrjaan edes juhan ajaksi. Olisiko jollain toimivaa jarjestelya tilanteeseen vai pitaako vain heidan antaa jaada pois? (ei jostain syysta saa aloitusviestiin aakkosia..)
Kommentit (52)
Kutsuisin molemmat, mutta kertoisin sen kyllä kummallekin, ettei tule ylläreitä. Ja ainakin omien vanhempieni tapauksessa olisi myös varattava paikalle ns. ulosheittäjät eli joku joka pistää heidät pihalle jos tulee riita.
Kiitos kaikille vastauksista. Taidatte olla ihan oikeassa siinä, ettei ole mun asia miettiä miten aikuiset ihmiset elämänsä arvottaa. Olen nyt kutsunut molemmat ja tehnyt selväksi että molemmat on kutsuttu. Pahoin pelkään että ainakin äitini jää tästä syystä pois. Yritän hänelle vielä valottaa että kyse todella on hänen lapsenlapsestaan ja häntä tässä pitäisi ajatella eikä itsekkäästi miettiä omaa vihanpitoaan. Pakkohan se kuitenkin on heti näistä ekoista meidän perheen juhlista asti tehdä kaikille osapuolille selväksi etten ala mitään erikoisjärjestelyjä tekemään. Tulen olemaan loukkaantunut, jos jompikumpi itsekkäästi jää pois ja erittäin harmissani lapseni vuoksi, mutra niin kuin sanoitte: minkäs minä sille lopultakaan mahdan.
Kiitos kannustuksesta :)
Minä laittaisin molemmille samanlaiset kutsut, päättävät sitten itse miten tekevät. Ja tekisin myös molemmille selväksi, että jos ristiäisistä jäävät tuon takia pois, niin sitten jäävät kaikista muistakin lapsen (ja perheeni) juhlista, koska sen kummempia järjestelyjä ja porrastuksia en alkais tekemään. JA tekisin myös selväksi sen, että jos juhlan pilaavat käytöksellään, tuleviin juhliin on turha edes kutsua odottaa.
En kannata erikoisjärjestelyjä, koska sellaiset ovat sitten taakkanasi vuosien ajan.
Molemmille kutsut ja tulevat jos tulevat. Jos eivät kykene laittamaan omia itsekkäitä ajatuksiaan sivuun lapsen takia pariksi tunniksi, on parempi ettei tule paikalle.
Minun suvussani ongelmia jo vuosia aiheuttanut siskoni, joka ei ole halunnut tavata isäämme. Vuosien ajan veljeni ja minä olemme pähkäilleet asian kanssa ja usein isä on jätetty kutsuista pois, jotta sisko tulisi paikalle.
Sitten siskoni jätti tulematta esikoiseni 1v juhliin, vaikka on oikein sylikummi. Lapsensa kertoivat minulle, että "äiti ei halunnut tulla, koska ei halua, että tutustumme vaariimme". Siinä syy loukata pientä lasta!
En kutsu häntä enää meidän juhliimme.
Olen sitä mieltä, että se, joka perheen rikkoi pysyköön poissa perhejuhlista.
Kutsuisin molemmat. Aikuiset ihmiset..
Meillä on käytäntönä, että se, joka ei osaa käyttäytyä lähtee, jo kotoa opittu tapa.
Tämä pätee kaikkiin, veri ei ole vettä sakeampaa tms eli ketään ei aseteta "asemansa" takia paremmaksi.
olen heittänyt juhlista parhaan ystäväni, koska alkoi aukoa päätään mieheni kaverille. Heillä oli ollut jotain sutinaa joskus ja ystäväni mielestä häntä oli kohdeltu kaltoin. Niin tai näin, meidän juhlamme ei ole se paikka, missä asiaa aletaan isoon ääneen setvimään ja tulla multa vaatimaan, että tämä miehen kaveri, joka käyttäytyi hyvin (ehdotti tälle ystävälleni, että selvittävät asian vaikka seuraavana päivänä ja oli todella vaivautunut ja oli jopa jo lähdössä pois ettei juhlat mene pilalle) heitettäisiin pellolle.
Alkoholilla oli osuutta asiaan ja seuraavana päivänä ystäväni pyysi meiltä anteeksi.
Olen olettanut, että he ovat aikuisia ihmisiä ja on lapsellista pistää minut "valitsemaan" vanhemmistani (kutsua vain toisen). Siispä olen ilmoittanut, että kutsun molemmat ja oletan, että he osaavat käyttäytyä aikuisesti. Minun vanhemmillani kesti 25 vuotta eron jälkeen ja nyt ekaa kertaa pystyvät istumaan samassa kahvipöydässä keskenään keskustellen. Mutta se oli heidän lapsellisuutensa ongelma, ei minun.
Lapsellisuutta on se kun kuvittelette lapsen tajuavan sen ketä hänen ristiäisissään on läsnä ja haluatte viettää perhejuhlaa, vaikka perhe on hajonnut.
Olen eroon syytön osapuoli, enkä aio mennä lapsenlapseni ristiäisiin, mikäli minulta äidin ja isoäidin roolin vaurioittanut eron ottanut puolisoni on paikalla
Hyvä päätös AP. Meillä on ollut samanlainen ongelma miehen vanhempien osalta. Häissä näkivät ensimmäisen kerran 10-15 vuoteen. Kykenivät käyttäytymään. Välttelivät toisiaan. Nykyään anoppi jättää lasten synttäreitä väliin tai yrittää tulla toisena päivänä. Ei kovin mukavaa, mutta häneltä hyvin tyypillistä.
[quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 13:10"]Meilläkin molemmat on kutsuttu kaikkiin juhliin, usein kuitenkin porrastavat niin, että toinen tulee hyvissä ajoin ja toinen vähän jälkijunassa kun toisen "pitääkin valitettavasti jo jatkaa matkaa". Ovat siis samassa tilassa yleensä ehkä max 30min, eivätkä yleensä vaihda sanaakaan. Lapset on jo isompia, mutta eivät tunnu edelleenkään huomaavan ettei mummi ja ukki tule toimeen.
Viimeisimmistä ristiäisitä osa suvusta jäi pois mielenosoituksellisesti, ja se oli kyllä viimeinen tikki, ei olla sen jälkeen (yli 5 vuoteen) oltu tekemisissä. Ihan oikeasti, elämä on niin lyhyt ja aikaa on niin vähän olla niiden ihmisten kanssa joista oikeasti välittää, että turha kenessäkään on geeniperimänsä takia roikkua.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 23:44"]Lapsellisuutta on se kun kuvittelette lapsen tajuavan sen ketä hänen ristiäisissään on läsnä ja haluatte viettää perhejuhlaa, vaikka perhe on hajonnut.
Olen eroon syytön osapuoli, enkä aio mennä lapsenlapseni ristiäisiin, mikäli minulta äidin ja isoäidin roolin vaurioittanut eron ottanut puolisoni on paikalla
[/quote]
Pitkässä juoksussa lienee parasta ettet pilaa yhdenkään läheisesi elämää katkeruudellasi. Omasi riittänee.
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 23:44"]Lapsellisuutta on se kun kuvittelette lapsen tajuavan sen ketä hänen ristiäisissään on läsnä ja haluatte viettää perhejuhlaa, vaikka perhe on hajonnut.
Olen eroon syytön osapuoli, enkä aio mennä lapsenlapseni ristiäisiin, mikäli minulta äidin ja isoäidin roolin vaurioittanut eron ottanut puolisoni on paikalla
[/quote]
Kyseessä on ap:n perhejuhla eikä ap:n perhe ole hajonnut. Omassa tilanteessasi olet lapsellinen, jos et osaa päästää irti oman elämäsi katkeruuksista lapsesi ja lapsenlapsesi tärkeän juhlan takia.
Ennen kaikki oli paremmin. Kummit veivät lapsen pappilaan kasteelle eikä mitään pippaloita järjestetty.
Ennen ihmisarvo ja arvostus ansaittiin omilla teoilla ja asiallisella ja siveällä käytöksellä. Annetut lupaukset pidettiin. Nykyisin ollaan automaattisesti yhtä arvokkaita ja jokaisen mielipide on yhtä arvokas. Jokaisella on oikeus tehdä mitä hyvänsa muiden oikeuksista välittämättä. Esiin pyrkivät omantunnon kolkutukset peitetään yhdessä kuorossa lausutuilla paikkansapitämättömillä myyteillä , niitä sen kummemmin kyseenalaistamatta. (esim. molemmat vanhemmat ovat yhtä arvokksita lapselle)
Ääkköset eivät siis aloituksessa jostain syystä toimi.
Mun isää ei kutsuta, paitsi silloin jos on tiedossa, että äiti ei pääse paikalle.
Tai jos on synttärit ja osa vieraista kuitenkin tulee eri päivänä, niin mun vanhemmat tulee sitten eri päivinä.
Puppua, että kaikki aikuiset ihmiset pystyy kyllä olemaan samoissa juhlissa ja käyttäytyä kuin aikuiset.
Laittaisin kutsun molemmille, saavat itse päättää tulevatko vai eivät ja kenen kanssa.
Ihanne ratkaisua ei ole. Onneksi omat vanhemmat osasivat olla sen verran aikuisia, että kaunat eivät "periyneet" omille lapselleni ja kestivät tunnin samassa tilassa.
[quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 12:36"]
Tiedän, että vanhempani ovat lapsellisia kun eivät keskenään edes sen yhden juhlan ajan toimeen tule. Tää silti stressaa mua kun tahtoisin molempien lapseni elämään osallistuvan. Olen heidän kanssaan myös yrittänyt puhua ja sanoa, että kyse on nyt minun lapsestani eikä heidän keskinäisistä kärhämöistään, mutta jääräpäisesti molemmat hokevat etteivät tule jos toinensiellä on.
Hirveän hankala tilanne.
Ap
[/quote]
Olet aapee ihan hullu, jos alat vanhempiesi sovittelijaksi. Sinä olet heidän lapsensa etkä mikään terapeutti. Ei ole sun asiasi puhua heille järkeä. Aikuisten ihmisten pitäisi tajuta se ihan itse.
Ja kuten muutkin ovat sanoneet, niin sinä kutsut molemmat juhliin ja siitä eteenpäin annat heidän itse järjestää sotkunsa. Vanhempasi sitten arvioivat ihan itse onko heille tärkeämpää tulla lapsenlapsen ristiäisiin vai pitää kiinni katkeruusvihasta. Jos vanhempi valitsee vihanpidon ristiäisten edelle, niin se on sitten hänen valintansa.
Et voi tehdä valintaa vanhempiesi puolesta. Ristiäiskutsu itsessään kertoo heille, että he ovat kumpikin tervetulleita. Ja olet varmasti jo huomannut, että jos jompikumpi ei halua ristiäisiin osallistua, niin et pysty häntä pakottamaankaan. Mutta sinulle tulee kyllä ihanat ristiäiset riippumatta siitä ketä on paikalla. Ihaniin ristiäisiin tarvitaan vauva, äiti ja isä, pappi ja kummit. Ei se muuta vaadi.
En tosiaan suosittele, että nyt alat tekemään järjestelyjä, koska mitään hyvää vaihtoehtoa ei ole tarjolla. Jos nyt alat kastamaan lapsesi kahteen kertaan vanhempiesi vuoksi, niin samanlaisia omituisuuksia saat heille järjestää loppuikänsä. Ole järkähtämätön. Sinä järjestät ristiäiset, vanhempasi ottakoot tai jättäkööt. Sinulla on nyt oma perhe, ala elämään omaa elämääsi perheesi kanssa. Ja samalla on hyvä hetki lopettaa elämästä vanhempiesi elämää. Kannusta miestäsi näyttämään sinulle mitä on normaali perhe-elämä. Vaikuttaa vähän siltä, että sinä et edes tiedä millaista se on. Sinulle voisi olla hyvin vapauttavaa, jos osaisit lopettaa vanhempiesi kaitsemisen. Toivon että miehesi pystyy tukemaan sinua siinä vapauden löytämisessä.