Miten pois pohjattomasta yksinäisyydestä?

Vierailija kirjoitti:

Olen moneen yksinäisyysketjuun laittanut sähköpostini, että kirjoittakaa minulle, jos olette yksinäisiä, mutta edes te yksinäisimmistä yksinäisimmät ette ole halunneet laittaa minulle sähköpostia. Epäilen siis että ette ole niin yksinäisiä kuin annatte ymmärtää,  tai sitten olette, mutta haluattekin olla. voisitteko kertoa syyn tähän käytökseen, ap, ja muut esim. nro 3?

Moni asia netissä on epäilyttävää. Miksi yksinäiset kirjoittaisi sinulle? Haluatko tarjota heille pitkäaikaista apua ja tukea vaikeaan tilanteeseen, vaihtaa muutaman pinnallisen viestin heidän kanssaan tai ehkä löytää itsellesi sydänystävän? Onko sinulla kenties salattuja motiiveja? Mitä lopulta teet tuntemattomilta ihmisiltä saamillasi tiedoilla? 

Vierailija kirjoitti:

Itse en lähtisi muita ihmisiä häiritsemään ja vetämään mitään rooleja, jos en ensin yksin viihdy omassa seurassani. Sillä periaatteella, että en voi loputtomiin hakea hyväksyntää ja oman arvon tuntoa muista. Aina on joutunut vetämään jotain rooleja, että ihmissuhde on pysynyt kasassa ja on ollut vähän vaikea hengittää kun käyttäytyminen on pitänyt olla sellainen, että se miellyttää muita. Se vaatii hirveästi ponnisteluja. On niin helppo jäädä kiinni johonkin ihmiseen ja sitten kun alkaa odottaa toisesta liikaa niin pettyy vaan kerta toisensa jälkeen. Ihmissuhteet ovat tervetulleita, jos ne alkavat luonnostaan ja ihan kasvotusten, mutta itse en ala pakottamaan mitään uusia ihmissuhteita alkamaan. Jos ei tule niin sitten on vaan parempi suostua yksinolemiseen ja sillä hyvä. 

Mulle taas kirjoittaminen on paljon helpompaa kuin tutustuminen johonkin ihan vieraaseen tyyppiin livenä. Vuosia sitten sain Faceookissa kaveripyynnön naiselta, jonka nimi ei sanonut yhtään mitään. Meillä oli kuitenkin yhteisiä lukioaikaisia kavereita, joten hyväksyin pyynnön. Hänen seinältään sitten näin valokuvia hänestä nuorena ja kyllähän mä ulkonäöltä hänet tunnistin. Ei oltu koskaan lukiossa kavereita eikä taidettu edes jutellakaan toisillemme, oli silloin mun rinnakkaisluokalla. Noh, nyt ollaan oltu ystäviä jo useampi vuosi. Ensin vain viestiteltiin ja sen jälkeen alettiin tapaamaan myös livenä. Jos olisin tavannut hänet jossain kauppakeskuksessa tai edes harrastuspaikassa, en olisi tunnistanut häntä lainkaan ja tuskin olisin alkanut juttelemaankaan hänen kanssaan. 

Vierailija kirjoitti:

Miten voisi päästä osaksi jotain yhteisöä, porukkaa?

Olen kärsinyt yksinäisyydestä jo 20 vuotta, ei ikinä parisuhdetta, ei kavereita, ei perhettä, ei työyhteisöä (kaikki työpaikkani ovat olleet yksin puurtamista). Nyt alkaa olla käsillä se piste etten enää jaksa vaan kävelen mielummin mereen kiviä taskussa.

Millaisista asioista olet kiinnostunut, mitä mahdollisuuksia asuinseutusi tarjoaa ja minkä verran aikaa tahdot ja pystyt panostamaan? 

Ehdotan SPR:n ensiapuryhmää, jos sen tyyppinen toiminta kiinnostaa. Mukaan voi mennä, vaikkei osaisi edes laittaa laastaria haavaan, kunhan vaan haluaa oppia uutta. 

Ensiapuryhmiä on moneen lähtöön. Joissain ryhmissä ensiapu on lähinnä sivujuonne, jonka varjolla kokoonnutaan kahvikupin äärelle juttelemaan, vaihtamaan kuulumisia ja tekemään välillä asioita yhdessä. Sellaisista ryhmistä voi saada hyvin kavereita, vaikkei sydän palaisi ensiavulle tai SPR:lle, jos vaan muuten sopii mukaan porukkaan. 

Toisissa ryhmissä keskitytään 80-90% ensiapuun ja 10-20% muuhun SPR:n toimintaan, eikä ryhmäilloissa oikein muusta puhutakaan. Niistä ryhmistä voi saada elinikäisiä sydänystäviä, jos on innostunut ensiavusta ja SPR:stä, kouluttautuu ensiapupäivystäjäksi (ryhmä maksaa koulutukset jos sitoutuu toimintaan mukaan) ja osallistuu aktiivisesti päivystyksiin muiden kanssa. Iso osa päivystyksistä on pelkkää hengailua ja päivystyksissä liikutaan usein pareittain, joten niissä on vaikea olla tutustumatta muihin, vaikka olisi ujo ja sosiaaliset taidot olisi huonot. 

Ensiapuryhmän toimintaan voi mennä mukaan koska tahansa, ja ryhmäiltaan voi mennä ihan vaan katsomaan millaista siellä on, jos tahtoo selvittää olisiko se "mun juttu". 

Tuo SPR-vinkki kuulosti hyvältä, kiitos! Onko muilla kokemuksia tai vinkkejä harrastuksista ym., joissa voisi saada uusia tuttuja/ystäviä? Itse olen ollut esim. kuorossa, mutta eipä sieltäkään pysyviä kavereita sitten jäänyt. Enemmän kun oikeestaan siellä keskityttiin siihen laulamiseen eikä ihmisiin sitten niin hyvin loppujen lopuksi tutustunut.

Mitä enemmän ajattelet että olet erillinen, sitä erillisemmäksi itsesi tunnet. Ihmiset vaistoavat se alitajuisesti. Opettele rakastamaan itseäsi, niin huomaat että ihmiset alkavat lähestyä sinua ihan uudella tavalla. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Tuo SPR-vinkki kuulosti hyvältä, kiitos! Onko muilla kokemuksia tai vinkkejä harrastuksista ym., joissa voisi saada uusia tuttuja/ystäviä? Itse olen ollut esim. kuorossa, mutta eipä sieltäkään pysyviä kavereita sitten jäänyt. Enemmän kun oikeestaan siellä keskityttiin siihen laulamiseen eikä ihmisiin sitten niin hyvin loppujen lopuksi tutustunut.

Käsityöseuroja kannattaa kokeilla. Löytyy sekä ohjattua toimintaa että vapaampaa hackerspace/makerspace meinikiä omatoimisesti. Vähemmän ohjatussa toiminnassa on helpompi tutustua ihmisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo SPR-vinkki kuulosti hyvältä, kiitos! Onko muilla kokemuksia tai vinkkejä harrastuksista ym., joissa voisi saada uusia tuttuja/ystäviä? Itse olen ollut esim. kuorossa, mutta eipä sieltäkään pysyviä kavereita sitten jäänyt. Enemmän kun oikeestaan siellä keskityttiin siihen laulamiseen eikä ihmisiin sitten niin hyvin loppujen lopuksi tutustunut.

Käsityöseuroja kannattaa kokeilla. Löytyy sekä ohjattua toimintaa että vapaampaa hackerspace/makerspace meinikiä omatoimisesti. Vähemmän ohjatussa toiminnassa on helpompi tutustua ihmisiin.

Se on täysin yksilöstä kiinni, millaisessa ympäristössä on helppo tutustua muihin. Monelle vapaamuotoinen toiminta on kauhistus, koska siinä jää aina sivustakatsojaksi ja seinäruusuksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voisi päästä osaksi jotain yhteisöä, porukkaa?

Olen kärsinyt yksinäisyydestä jo 20 vuotta, ei ikinä parisuhdetta, ei kavereita, ei perhettä, ei työyhteisöä (kaikki työpaikkani ovat olleet yksin puurtamista). Nyt alkaa olla käsillä se piste etten enää jaksa vaan kävelen mielummin mereen kiviä taskussa.

Eikö yksi kaveri kelpaa? Onko pakko olla porukka?

Tietysti kelpaisi, en vain tiedä miten sellaisen löytäisi ilman että ensin pääsisi osaksi jotain porukkaa josta sitten voisi tällainen kaveri ehkä löytyäkin.

Oikeastiko vastaisit sähköpostiin jos laittaisin omani tähän? Tähän mennessä ei kukaan yksinäinen ole näissä ketjuissa vastannut, vaikka kuinka on väittänyt että haluaisi kaverin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen moneen yksinäisyysketjuun laittanut sähköpostini, että kirjoittakaa minulle, jos olette yksinäisiä, mutta edes te yksinäisimmistä yksinäisimmät ette ole halunneet laittaa minulle sähköpostia. Epäilen siis että ette ole niin yksinäisiä kuin annatte ymmärtää,  tai sitten olette, mutta haluattekin olla. voisitteko kertoa syyn tähän käytökseen, ap, ja muut esim. nro 3?

Moni asia netissä on epäilyttävää. Miksi yksinäiset kirjoittaisi sinulle? Haluatko tarjota heille pitkäaikaista apua ja tukea vaikeaan tilanteeseen, vaihtaa muutaman pinnallisen viestin heidän kanssaan tai ehkä löytää itsellesi sydänystävän? Onko sinulla kenties salattuja motiiveja? Mitä lopulta teet tuntemattomilta ihmisiltä saamillasi tiedoilla? 

Ööh, vaikka siksi että ovat yksinäisiä ja haluavat ystävän? Minulla ei ystäviä ole liikaa. En ajatellut alkaa tuen tarjoajaksi ja avustajaksi, ei kai ystävä sellaista tarvitse? Kai niihin on jotkut henkilökohtaiset avustajat jos on sellaista ongelmaa, ei ystäviä niihin tarvitse käyttää. En yhtään ihmettele ettei sinulla ole ystäviä, jos epäilet kaikkia jostain ihme motiivesita ja tietojen keruusta.

Jumalaan ja Jeesukseen voi aina turvata (et menetä siinä mitään, päinvastoin).

Uusia tuttavuuksia olen löytänyt myös seurakunnasta.

Koronaan tai muuhun liittyviin pelkoihin saa apua ja lohtua raamatusta.

Esim. seuraava raamatunkohta rohkaisi itseäni tänään:

Asa rukoili Herraa, Jumalaansa: ”Herra, sinä voit auttaa yhtä hyvin heikkoa kuin väkevääkin. Auta nyt meitä, Herra, meidän Jumalamme! 2. Aik. 14:10.

Vierailija kirjoitti:

Jumalaan ja Jeesukseen voi aina turvata (et menetä siinä mitään, päinvastoin).

Uusia tuttavuuksia olen löytänyt myös seurakunnasta.

Koronaan tai muuhun liittyviin pelkoihin saa apua ja lohtua raamatusta.

Esim. seuraava raamatunkohta rohkaisi itseäni tänään:

Asa rukoili Herraa, Jumalaansa: ”Herra, sinä voit auttaa yhtä hyvin heikkoa kuin väkevääkin. Auta nyt meitä, Herra, meidän Jumalamme! 2. Aik. 14:10.

Uskovaisten ja uskonnottomien kokoontumisajoista löytyy sitten samanlaisia hörhöttimiä; kävin yhden kerran vapaa-ajattelijoiden kokoontumisessa ja voi sanoa, ettei ihan täysillä valoilla menty. Jäi viimeiseksi kerraksi se. Olen sitten yksin tykönäni uskomatta :D 

Vierailija kirjoitti:

Oikeastiko vastaisit sähköpostiin jos laittaisin omani tähän? Tähän mennessä ei kukaan yksinäinen ole näissä ketjuissa vastannut, vaikka kuinka on väittänyt että haluaisi kaverin.

Jostain syystä sama se on kaikissa seuranhakupaikoissa. Kukaan ei sitten haluakaan ottaa yhteyttä. En ymmärrä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Lemmikki? Nettikaveri?

Itse menetin koirani eilen ja nyt olo on yksinäisempi kuin ikinä. Toki tiesin että joku päivä tämäkin on edessä, mutta siihen en osannut varautua että kaikki on ohi reilussa viikossa ja aiemmin täysin terve ja ikäisekseen reipas koira kuolee yht'äkkiä ja kirjaimellisesti käsiin. 

Ei siis ollut sellainen kaunis lähtö jota haluaisi jälkeenpäin muistella eli ehken se on onnikin ettei ole ketään kenelle puhua :-(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen moneen yksinäisyysketjuun laittanut sähköpostini, että kirjoittakaa minulle, jos olette yksinäisiä, mutta edes te yksinäisimmistä yksinäisimmät ette ole halunneet laittaa minulle sähköpostia. Epäilen siis että ette ole niin yksinäisiä kuin annatte ymmärtää,  tai sitten olette, mutta haluattekin olla. voisitteko kertoa syyn tähän käytökseen, ap, ja muut esim. nro 3?

Moni asia netissä on epäilyttävää. Miksi yksinäiset kirjoittaisi sinulle? Haluatko tarjota heille pitkäaikaista apua ja tukea vaikeaan tilanteeseen, vaihtaa muutaman pinnallisen viestin heidän kanssaan tai ehkä löytää itsellesi sydänystävän? Onko sinulla kenties salattuja motiiveja? Mitä lopulta teet tuntemattomilta ihmisiltä saamillasi tiedoilla? 

Ööh, vaikka siksi että ovat yksinäisiä ja haluavat ystävän? Minulla ei ystäviä ole liikaa. En ajatellut alkaa tuen tarjoajaksi ja avustajaksi, ei kai ystävä sellaista tarvitse? Kai niihin on jotkut henkilökohtaiset avustajat jos on sellaista ongelmaa, ei ystäviä niihin tarvitse käyttää. En yhtään ihmettele ettei sinulla ole ystäviä, jos epäilet kaikkia jostain ihme motiivesita ja tietojen keruusta.

Mieti nyt hetki tätäkin viestiäsi: "Oikeastiko vastaisit sähköpostiin jos laittaisin omani tähän? Tähän mennessä ei kukaan yksinäinen ole näissä ketjuissa vastannut, vaikka kuinka on väittänyt että haluaisi kaverin."

Miten kukaan voi tietää tuon perusteella, millaista yhteydenpitoa haluat? Ja mikä saisi palstalla liikkuvat yksinäiset kirjoittamaan juuri sinulle, kun netissä on paljon muitakin ihmisiä joille voi kirjoittaa uuden kaverin toivossa? Myös sellaisia, jotka on kertonut itsestään ja toiveistaan paljon enemmän kuin sinä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen moneen yksinäisyysketjuun laittanut sähköpostini, että kirjoittakaa minulle, jos olette yksinäisiä, mutta edes te yksinäisimmistä yksinäisimmät ette ole halunneet laittaa minulle sähköpostia. Epäilen siis että ette ole niin yksinäisiä kuin annatte ymmärtää,  tai sitten olette, mutta haluattekin olla. voisitteko kertoa syyn tähän käytökseen, ap, ja muut esim. nro 3?

Moni asia netissä on epäilyttävää. Miksi yksinäiset kirjoittaisi sinulle? Haluatko tarjota heille pitkäaikaista apua ja tukea vaikeaan tilanteeseen, vaihtaa muutaman pinnallisen viestin heidän kanssaan tai ehkä löytää itsellesi sydänystävän? Onko sinulla kenties salattuja motiiveja? Mitä lopulta teet tuntemattomilta ihmisiltä saamillasi tiedoilla? 

Ööh, vaikka siksi että ovat yksinäisiä ja haluavat ystävän? Minulla ei ystäviä ole liikaa. En ajatellut alkaa tuen tarjoajaksi ja avustajaksi, ei kai ystävä sellaista tarvitse? Kai niihin on jotkut henkilökohtaiset avustajat jos on sellaista ongelmaa, ei ystäviä niihin tarvitse käyttää. En yhtään ihmettele ettei sinulla ole ystäviä, jos epäilet kaikkia jostain ihme motiivesita ja tietojen keruusta.

Mieti nyt hetki tätäkin viestiäsi: "Oikeastiko vastaisit sähköpostiin jos laittaisin omani tähän? Tähän mennessä ei kukaan yksinäinen ole näissä ketjuissa vastannut, vaikka kuinka on väittänyt että haluaisi kaverin."

Miten kukaan voi tietää tuon perusteella, millaista yhteydenpitoa haluat? Ja mikä saisi palstalla liikkuvat yksinäiset kirjoittamaan juuri sinulle, kun netissä on paljon muitakin ihmisiä joille voi kirjoittaa uuden kaverin toivossa? Myös sellaisia, jotka on kertonut itsestään ja toiveistaan paljon enemmän kuin sinä. 

Miksi yksinäiset eivät sitten kirjoita heille? Miksi vaan valittavat yksinäisyyttään?

- eri - 

Pidin itseäni jo melkein toivottomana tapauksena, mutta olen saanut 2 ihan oikeaa kaveria ja monta hyvää harrastuskaveria seurakunnan nuorten aikuisten lautapeli-illoista, joissa olen käynyt viime syksystä asti. Menestykseni salaisuus on kai siinä, että iltoihin on hakeutunut sellaisia ihmisiä jotka kaipaa peliseuraa ihan peruspeleihin. Toisin sanoen ihmisiä, joiden elämässä riittää hyvin tilaa uusille kavereille. Ja kevyiden peruspelien lomassa on helppo jutella, vaihtaa kuulumisia, tutustua ja joskus myös huomata, että jonkun kanssa voisi tehdä jotain muutakin vapaa-ajalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen moneen yksinäisyysketjuun laittanut sähköpostini, että kirjoittakaa minulle, jos olette yksinäisiä, mutta edes te yksinäisimmistä yksinäisimmät ette ole halunneet laittaa minulle sähköpostia. Epäilen siis että ette ole niin yksinäisiä kuin annatte ymmärtää,  tai sitten olette, mutta haluattekin olla. voisitteko kertoa syyn tähän käytökseen, ap, ja muut esim. nro 3?

Moni asia netissä on epäilyttävää. Miksi yksinäiset kirjoittaisi sinulle? Haluatko tarjota heille pitkäaikaista apua ja tukea vaikeaan tilanteeseen, vaihtaa muutaman pinnallisen viestin heidän kanssaan tai ehkä löytää itsellesi sydänystävän? Onko sinulla kenties salattuja motiiveja? Mitä lopulta teet tuntemattomilta ihmisiltä saamillasi tiedoilla? 

Ööh, vaikka siksi että ovat yksinäisiä ja haluavat ystävän? Minulla ei ystäviä ole liikaa. En ajatellut alkaa tuen tarjoajaksi ja avustajaksi, ei kai ystävä sellaista tarvitse? Kai niihin on jotkut henkilökohtaiset avustajat jos on sellaista ongelmaa, ei ystäviä niihin tarvitse käyttää. En yhtään ihmettele ettei sinulla ole ystäviä, jos epäilet kaikkia jostain ihme motiivesita ja tietojen keruusta.

Mieti nyt hetki tätäkin viestiäsi: "Oikeastiko vastaisit sähköpostiin jos laittaisin omani tähän? Tähän mennessä ei kukaan yksinäinen ole näissä ketjuissa vastannut, vaikka kuinka on väittänyt että haluaisi kaverin."

Miten kukaan voi tietää tuon perusteella, millaista yhteydenpitoa haluat? Ja mikä saisi palstalla liikkuvat yksinäiset kirjoittamaan juuri sinulle, kun netissä on paljon muitakin ihmisiä joille voi kirjoittaa uuden kaverin toivossa? Myös sellaisia, jotka on kertonut itsestään ja toiveistaan paljon enemmän kuin sinä. 

Miksi yksinäiset eivät sitten kirjoita heille? Miksi vaan valittavat yksinäisyyttään?

- eri - 

Miksi kuvittelet, että kaikki vaan valittaa yksinäisyyttään eikä kukaan valittajista koita tutustua keneenkään kirjoittamalla? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen moneen yksinäisyysketjuun laittanut sähköpostini, että kirjoittakaa minulle, jos olette yksinäisiä, mutta edes te yksinäisimmistä yksinäisimmät ette ole halunneet laittaa minulle sähköpostia. Epäilen siis että ette ole niin yksinäisiä kuin annatte ymmärtää,  tai sitten olette, mutta haluattekin olla. voisitteko kertoa syyn tähän käytökseen, ap, ja muut esim. nro 3?

Moni asia netissä on epäilyttävää. Miksi yksinäiset kirjoittaisi sinulle? Haluatko tarjota heille pitkäaikaista apua ja tukea vaikeaan tilanteeseen, vaihtaa muutaman pinnallisen viestin heidän kanssaan tai ehkä löytää itsellesi sydänystävän? Onko sinulla kenties salattuja motiiveja? Mitä lopulta teet tuntemattomilta ihmisiltä saamillasi tiedoilla? 

Ööh, vaikka siksi että ovat yksinäisiä ja haluavat ystävän? Minulla ei ystäviä ole liikaa. En ajatellut alkaa tuen tarjoajaksi ja avustajaksi, ei kai ystävä sellaista tarvitse? Kai niihin on jotkut henkilökohtaiset avustajat jos on sellaista ongelmaa, ei ystäviä niihin tarvitse käyttää. En yhtään ihmettele ettei sinulla ole ystäviä, jos epäilet kaikkia jostain ihme motiivesita ja tietojen keruusta.

Mieti nyt hetki tätäkin viestiäsi: "Oikeastiko vastaisit sähköpostiin jos laittaisin omani tähän? Tähän mennessä ei kukaan yksinäinen ole näissä ketjuissa vastannut, vaikka kuinka on väittänyt että haluaisi kaverin."

Miten kukaan voi tietää tuon perusteella, millaista yhteydenpitoa haluat? Ja mikä saisi palstalla liikkuvat yksinäiset kirjoittamaan juuri sinulle, kun netissä on paljon muitakin ihmisiä joille voi kirjoittaa uuden kaverin toivossa? Myös sellaisia, jotka on kertonut itsestään ja toiveistaan paljon enemmän kuin sinä. 

Miksi yksinäiset eivät sitten kirjoita heille? Miksi vaan valittavat yksinäisyyttään?

- eri - 

Miksi kuvittelet, että kaikki vaan valittaa yksinäisyyttään eikä kukaan valittajista koita tutustua keneenkään kirjoittamalla? 

No puhutaan sitten vain niistä yksinäisistä, jotka valittavat. Mihin se joka kerta karahtaa, jos tutustuminen kehenkään ei koskaan onnistu? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen moneen yksinäisyysketjuun laittanut sähköpostini, että kirjoittakaa minulle, jos olette yksinäisiä, mutta edes te yksinäisimmistä yksinäisimmät ette ole halunneet laittaa minulle sähköpostia. Epäilen siis että ette ole niin yksinäisiä kuin annatte ymmärtää,  tai sitten olette, mutta haluattekin olla. voisitteko kertoa syyn tähän käytökseen, ap, ja muut esim. nro 3?

Moni asia netissä on epäilyttävää. Miksi yksinäiset kirjoittaisi sinulle? Haluatko tarjota heille pitkäaikaista apua ja tukea vaikeaan tilanteeseen, vaihtaa muutaman pinnallisen viestin heidän kanssaan tai ehkä löytää itsellesi sydänystävän? Onko sinulla kenties salattuja motiiveja? Mitä lopulta teet tuntemattomilta ihmisiltä saamillasi tiedoilla? 

Ööh, vaikka siksi että ovat yksinäisiä ja haluavat ystävän? Minulla ei ystäviä ole liikaa. En ajatellut alkaa tuen tarjoajaksi ja avustajaksi, ei kai ystävä sellaista tarvitse? Kai niihin on jotkut henkilökohtaiset avustajat jos on sellaista ongelmaa, ei ystäviä niihin tarvitse käyttää. En yhtään ihmettele ettei sinulla ole ystäviä, jos epäilet kaikkia jostain ihme motiivesita ja tietojen keruusta.

Mieti nyt hetki tätäkin viestiäsi: "Oikeastiko vastaisit sähköpostiin jos laittaisin omani tähän? Tähän mennessä ei kukaan yksinäinen ole näissä ketjuissa vastannut, vaikka kuinka on väittänyt että haluaisi kaverin."

Miten kukaan voi tietää tuon perusteella, millaista yhteydenpitoa haluat? Ja mikä saisi palstalla liikkuvat yksinäiset kirjoittamaan juuri sinulle, kun netissä on paljon muitakin ihmisiä joille voi kirjoittaa uuden kaverin toivossa? Myös sellaisia, jotka on kertonut itsestään ja toiveistaan paljon enemmän kuin sinä. 

Miksi yksinäiset eivät sitten kirjoita heille? Miksi vaan valittavat yksinäisyyttään?

- eri - 

Miksi kuvittelet, että kaikki vaan valittaa yksinäisyyttään eikä kukaan valittajista koita tutustua keneenkään kirjoittamalla? 

No puhutaan sitten vain niistä yksinäisistä, jotka valittavat. Mihin se joka kerta karahtaa, jos tutustuminen kehenkään ei koskaan onnistu? 

Mihin milloinkin.

Omalla kohdallani voin todeta, että suvussani on Aspergerin syndroomaa ja mulla itsellänikin on selviä piirteitä. Tarvitsen siksi reilusti omaa tilaa ja omaa rauhaa. Lisäksi opiskelen ja teen keikkatöitä, joten elämäni on välillä hyvinkin kiireistä. En myöskään pysty koskaan sopimaan menoja hyvissä ajoin, ja säännölliselle yhteydenpidolle ei riitä aina energiaa mistään tapaamisista puhumattakaan.