Näinä aikoina, mikä olisi pahin perintö minkä voisi saada riesakseen?

Mitä jos fiksuna testamenttaa esim. kunnalle oman hometönönsä jotta ei jää lapsille riesaksi. Voiko kunta kieltäytyä ja se jäisi sitten lasten niskoille? Entä jos ottaa vanhempien hometönöperinnön vastaan (jotta saa ne muut ihan hyvätkin asiat, kuten vaikka nippu osakkeita, tms.) ja sitten lahjoittaisi tönön vaikka kunnalle? Ja eikös tuollaisen tönön voisi ihan viime kädessä vaikka antaa palokunnalle palosukellusharjoituksia varten sillä edellytyksellä että siivoavat rauniot kun tönö on poltettu. Sitten vain tontti myyntiin.

joku vanaha taloräiskä jonka jokanen huone on lattiasta kattoon asti täynnä kymmenien vuosien aikana kertynyttä arvotonta roinaa

😩

Saa luvan muuttaa vuokra-asunnoksi. Käyttöarvoa on, mikäli sijaitsee kylän keskustassa, mutta myyntihinta lähellä 0 euroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Purkukuntoinen liikekiinteistö, mikä olisi vuosimallia asbesti, ympäristörikokset ja sopivasti keskeisellä paikalla, ettei sitä siinä saisi purkamattakaan pitää ilman älämölöä ja hampaankirskuttelijoita.

Toisena joku homeinen talo.

Tämä 😀

Ehkä tuohon voisi liittää päälle vielä museoviraston suojelupäätöksen ja lauman vuokralaisia jotka ei maksa vuokriaa, käyttäytyy kuin per**t ja todennäköisesti hajottaa siitä loputkin ehjät osat ennen kuin ne saa heitettyä ulos. Niin, ja jos nää vuokralaiset on kaadelleet vielä maaperän täyteen jotain öljyä joka pitää siivota pois kunnan määräyksellä.

70-luvun tasakattotalo alkuperäisessä kunnossa jonkin entisen teollisuuskaupungin laitamilla. Piha täynnä marjapensaita, karviaisia ja punaherukkaa.

Perinnöstä voi myös kieltäytyä. Tämä pitää muistaa tehdä ennen perukirjoituksen valmistumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pyytänyt vanhempiani testamentaamaan kaiken kunnalle. En halua edes lakiosaa. Talo siis muuttotappiokunnassa.

Eikö vanhempasi loukkaantuneet?

He ymmärtävät, että talo on lähes arvoton, mahdoton myydä ja purku olisi kallista.

Vierailija<br />

Voihan niitä loppuelämän vuokrasopimuksia tehdä.[/quote kirjoitti:

Ei voi lain mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Perinnöstä voi ihan vaikka kieltäytyä. On aivan sama vaikka esim. vanhemmat laittaa minkä myyntikieltolausekkeen, jos kieltäydyt perinnöstä, niin se on siinä. Perinnöstä kiletäytyessä tulee vain muistaa se, että kieltäytyminen tarkoittaa koko perintöä mukaan lukien mahdollinen irtaimisto, eli yhden yhtäkään esinettä /rättiä/riepua et sitten saa mukaasi ottaa.

Paitsi ei saa määrätä kenen hyväksi kieltäytyy ja jos on alaikäisiä lapsia, perintö menee heille. Käytännössä siis siirtää riesan yhden sukupolven yli. Alaikäisten lasten perinnöstä luopuminen ei ole helppoa, katsovat vain sen arvoa eikä sitä, että siitä pitäisi vain päästä eroon. 

Vierailija kirjoitti:

70-luvun tasakattotalo alkuperäisessä kunnossa jonkin entisen teollisuuskaupungin laitamilla. Piha täynnä marjapensaita, karviaisia ja punaherukkaa.

Minulla on suurin piirtein tuollainen talo isolla tontilla Vantaalla. Tykkään kovasti, rauhallinen paikka ja edullista asua. Marjapensaita ei ole kovin monta, enemmänkin perennaryhmiä ja muita istutuksia.

Vierailija kirjoitti:

Mahtaako olla päteviä tuollaiset "myyntikieltolausekkeet" testamenteissa? Ainakaan luovuttajan eläessä tapahtuvissa omistajanvaihdoksissa ei voi asettaa ehtoja sille voiko myydä tai lahjoittaa edelleen. 

Jos ei ole päteviä, niin kyllä sitä pienellä negatiivisella hinnalla, esim. viinapullolla, saa laitapuolenkulkijalle myytyä omaisuutta, jonka arvo on negatiivinen. Laitapuolenkulkijalta edelleen menee sitten joskus valtiolle. Tällöin ei tarvitse luopua perinnöstä kokonaan.

Ei tietenkään juridisesti pätevä vaan ainoastaan muistutukseksi siitä mikä oli vainajan tahto. Sellainen joka kunnioittaa normaalilla tavalla vanhempiaan miettii tarkasti lähteekö myymään kiinteistöä jonka on toivottu säilyvän suvussa.