Kolmasluokkalainen on alkanut soittelemaan kesken koulupäivän mulle itkuisia puheluita töihin

Puhelin pois, ei sieltä koulusta tarvii kotiin soitella. Kyllä koulu pitää huolen.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut lapset vaativat pitkän juttelun ja "kaivelun" ennen kuin saavat sanottua mikä on oikeasti vialla. Mun kolmesta lapsesta yksi on tällainen. Näen kyllä että jokin on vialla mutta ensimmäiset 10 kertaa vastaa että kaikki on hyvin tai kiertelee. Vaatii pitkän aikaa ja hyvin rauhallisen tilanteen, että avautuu ja lopulta kertoo mikä oikeasti vaivaa. Usein ne on aikuisen näkökulmasta pieniä ja helposti korjattavia juttuja, mutta lapselle vaikeita ja isoja.

Minulla tällainen lapsi ja ei halunnut mennä päiväkotiin 5-vuotiaana. Pitkän keskustelun jälkeen ilmeni, että syy oli se, että inhosi puuroa, jota oli päiväkodissa pakko ottaa.

No asia otettiin käsittelyyn eli söi ennakkoon kotona aamiaista ja päiväkodissa vain ruokalusikallisen sitä puuroa. Päiväkodin kanssa käytiin läpi, että puuroa ei yksinkertaisesti saa pakottaa syömään - vain maistamaan. Tilanne laukesi ja lapsi meni taas iloisesti päiväkotiin. Eivät lapset osaa selvittää niitä ahdistavia tilanteita itse. On sitten kyse kavereista tai opettajasta. Mutta soitto kesken päivän kertoo siitä, että lapsi on ahdistunut, hätääntynyt ja yksinäinen. Jotain pitää tehdä.

Sanoisin, että kaikista helpointa on syyllistää lapsen vanhempia lapsen vaikeuksista. Vanhempi on kylmä, ei ole tarpeeksi kiinnostunut. Tai sitten hän on liian kiinnostunut tai kiinnostunut muuten väärällä tavalla. Lasta nolottaa ja hän tuntee olonsa tukalaksi, jos vanhempi kyselee liikaa. Hän tuntee, ettei häneen luoteta ja että hån on kuulustelussa. Tai jos vanhempi kyselee liian vähän, hän tuntee, ettei hänestä välitetä. Vanhempi puhuu liikaa tai liian vähän. Hän paapoo lasta liikaa tai sitten ei huolehdi lapsesta tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut lapset vaativat pitkän juttelun ja "kaivelun" ennen kuin saavat sanottua mikä on oikeasti vialla. Mun kolmesta lapsesta yksi on tällainen. Näen kyllä että jokin on vialla mutta ensimmäiset 10 kertaa vastaa että kaikki on hyvin tai kiertelee. Vaatii pitkän aikaa ja hyvin rauhallisen tilanteen, että avautuu ja lopulta kertoo mikä oikeasti vaivaa. Usein ne on aikuisen näkökulmasta pieniä ja helposti korjattavia juttuja, mutta lapselle vaikeita ja isoja.

Minulla tällainen lapsi ja ei halunnut mennä päiväkotiin 5-vuotiaana. Pitkän keskustelun jälkeen ilmeni, että syy oli se, että inhosi puuroa, jota oli päiväkodissa pakko ottaa.

No asia otettiin käsittelyyn eli söi ennakkoon kotona aamiaista ja päiväkodissa vain ruokalusikallisen sitä puuroa. Päiväkodin kanssa käytiin läpi, että puuroa ei yksinkertaisesti saa pakottaa syömään - vain maistamaan. Tilanne laukesi ja lapsi meni taas iloisesti päiväkotiin. Eivät lapset osaa selvittää niitä ahdistavia tilanteita itse. On sitten kyse kavereista tai opettajasta. Mutta soitto kesken päivän kertoo siitä, että lapsi on ahdistunut, hätääntynyt ja yksinäinen. Jotain pitää tehdä.

Hyvä että päiväkodissa on osattu toimia kerrankin oikein. T. Mun lasta pakkosyötettiin ja nyt alakoulussa on jo syömishäiriö. Oksentaa helposti jos ruoka "haisee pahalta" yms..

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että kaikista helpointa on syyllistää lapsen vanhempia lapsen vaikeuksista. Vanhempi on kylmä, ei ole tarpeeksi kiinnostunut. Tai sitten hän on liian kiinnostunut tai kiinnostunut muuten väärällä tavalla. Lasta nolottaa ja hän tuntee olonsa tukalaksi, jos vanhempi kyselee liikaa. Hän tuntee, ettei häneen luoteta ja että hån on kuulustelussa. Tai jos vanhempi kyselee liian vähän, hän tuntee, ettei hänestä välitetä. Vanhempi puhuu liikaa tai liian vähän. Hän paapoo lasta liikaa tai sitten ei huolehdi lapsesta tarpeeksi.

Mitä meinaat, missä syyllistää? Ap:n lapsiko syyllistää, tää palsta vai mikä?

AntiikinMessias kirjoitti:

itse sain potkut koska luokassa oli yksi häirikköoppilas joka varasti kumeja puhuii koko ajan päälle haukkui ties miksi minua pomppi lattialla koko ajan ja koko hänen ammattinsa oli tuhota muiden työskentelyrauhaa, sitten kun laitoin sivuluokkaan yksin koko luokka rauhoittui ja kaikki muut oppilaat vihasivat tämän idiootin käytöstä. Minut erotettiin kun äitinsä teki koko ajan valituksia reksille kuinka hänen lapsensa traumatisoituu kun on välillä eristyksissä, reksi ei osannut muuta kuin antaa minulle potkut kun olin koeajalla. syy oli minun vaikka koko paska oli tämän häirikön syytä joka olisi tarvinnut oman erityisluokkansa joita ei ala-asteellla enää ole! ja sitten kun suutuin annoin vinkkejä luokalle että täällhänä on yksi apina joukossa, jonka nimeä en sano. ja äiti vihaisena mutten itse saanut valituksia vanhemmilta enkä reksiltä

Ei tämä voi olla opettajan kirjoittamaa tekstiä. Toivottavasti ei!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että kaikista helpointa on syyllistää lapsen vanhempia lapsen vaikeuksista. Vanhempi on kylmä, ei ole tarpeeksi kiinnostunut. Tai sitten hän on liian kiinnostunut tai kiinnostunut muuten väärällä tavalla. Lasta nolottaa ja hän tuntee olonsa tukalaksi, jos vanhempi kyselee liikaa. Hän tuntee, ettei häneen luoteta ja että hån on kuulustelussa. Tai jos vanhempi kyselee liian vähän, hän tuntee, ettei hänestä välitetä. Vanhempi puhuu liikaa tai liian vähän. Hän paapoo lasta liikaa tai sitten ei huolehdi lapsesta tarpeeksi.

Mitä meinaat, missä syyllistää? Ap:n lapsiko syyllistää, tää palsta vai mikä?

Esim. nuo jotkut alkupuolen vastaukset tyyliin "pää pois työpensaasta". Selvyyden vuoksi, en ole ap. Mutta itsellänikin on ollut lapsi, joka ei aina ole osannut kertoa huolistaan, vaikka aina olemme parhaamme tehneet. Minullekin yksi tuttu sanoi " sä et varmaan kuuntele".