Lue keskustelun säännöt.
Onko teitä joskus syrjitty kun olette olleet "liian nätteinä"?
25.11.2020 |
Tykkään laittautua. Sanotaan suoraan, että mulle kivat ja naiselliset vaatteet, hiusten laitto ja perusmeikki ovat sellaisia ihan jokapäiväiseen arkeen kuuluvia juttuja.
Joku sanoo että teen sen itseni takia ja joku sanoo että miesten takia. Mutta teen niin vain koska tulen hyvälle tuulelle nätistä naamastani, olen oma itseni ja vielä hiukan parempi. :)
Olen huomannut, että joitakin laittautuminen häiritsee. Tulee kommenttia, mihin sitä ollaan lähdössä ja että mitäs sitä nyt noin on kiharat jne.
Olen myös huomannut että jutellessani jonkun kanssa kahden kesken, minulle jutellaan ystävällisesti. Pienessä naisryhmässä kaikki sanomani jotenkin tyrmätään tai vähintäänkin käännetään eri tavalla kuin olen alunperin tarkoittanut.
Oikeastaan vain ne vahvimmat persoonat ja rohkeat oman tiensä kulkijat ovat minulle aina samanlaisia. Miehet ovat ystävällisiä yleensäkin kaikille naisille.
Toki ärsyttäviä piirteitä löytyy minustakin, mutta mitä onnellisempi ja ulospäin hehkeämpi olen, sitä enemmän huomaan olevani joukon hylkiö esim. töissä.
Onneksi lähimmät ystäväni ovat paljon paremman näköisiä kuin minä.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Lukiossa minulle ja parhaalle ystävälleni huudeltiin välillä asiattomuuksia, kun tykkäsimme laittautua. Asiaa tietysti pahensi se, että olimme erittäin hyviä koulussa, ja kaiken huipuksi pojat/miehetkin pitivät meistä. Suorastaan kamalaa, eikö? Työelämään astuessani taas sain halveksuntaa osakseni mm. 10 vuotta vanhemmalta työpariltani. Olin ilmeisesti uhka hänelle jollain tapaa. Eteninkin organisaatiossa hyvin nopeasti. Hän oli tehnyt samaa työtä 10 vuotta. No nyt en olee enää hehkeimmilläni itsekään, mutta en koe että minun tarvitsisi mollata ketään sen takia jos näyttää hyvältä. Saan toki vielä huomiota vierailta miehiltä nelikymppisenä perheenäitinäkin.
On tuossa hiukkasen kateusfantasiaakin sulla. Ehkei työparisi ollut motivoitunut työhönsä eikä halunnut edetä siinä työssä? Se oli vaan ok. Ehkä häntä turhautti vain arvosteleva ja mittaileva asenteesi, oletusten teko? Jos olisi halunnut tehdä työtään rauhassa ilman työparia, joka harhaisesti pisteyttää saamaansa hyväksyntää ympäristöstä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukiossa minulle ja parhaalle ystävälleni huudeltiin välillä asiattomuuksia, kun tykkäsimme laittautua. Asiaa tietysti pahensi se, että olimme erittäin hyviä koulussa, ja kaiken huipuksi pojat/miehetkin pitivät meistä. Suorastaan kamalaa, eikö? Työelämään astuessani taas sain halveksuntaa osakseni mm. 10 vuotta vanhemmalta työpariltani. Olin ilmeisesti uhka hänelle jollain tapaa. Eteninkin organisaatiossa hyvin nopeasti. Hän oli tehnyt samaa työtä 10 vuotta. No nyt en olee enää hehkeimmilläni itsekään, mutta en koe että minun tarvitsisi mollata ketään sen takia jos näyttää hyvältä. Saan toki vielä huomiota vierailta miehiltä nelikymppisenä perheenäitinäkin.
On tuossa hiukkasen kateusfantasiaakin sulla. Ehkei työparisi ollut motivoitunut työhönsä eikä halunnut edetä siinä työssä? Se oli vaan ok. Ehkä häntä turhautti vain arvosteleva ja mittaileva asenteesi, oletusten teko? Jos olisi halunnut tehdä työtään rauhassa ilman työparia, joka harhaisesti pisteyttää saamaansa hyväksyntää ympäristöstä?
Hän halusi edetä, ja siirtyä toiselle osastolle eri tehtäviin. Usean vuoden ajan. Hänessä ei vain nähty potentiaalia. Asiaa tuskin auttoi se, että hän käytti töissä farkkuja ja neulepaitoja. Hiuksissa oli permis. Työskentelimme isossa pörssiyhtiössä, jossa pukeutuminen oli yleisesti ottaen konservatiivista ja siistin muodollista. Useat naiset parhaimmilla paikoilla olivat aika vetävän näköisiä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset voisivat kyllä panostaa enemmän myös itseensä. Ihan omaksi iloksi, ei välttämättä toisia varten. Suomessa on edelleen vallalla ajatus että 'rumat ne vaatteilla koreilee' tms. Ei elämää tarvitse naama rutussa elää, rentoutukaa. Ei ole keneltäkään pois jos tykkää laittautua.
Nimenomaan tuo laittautumisen on turhaa pönötystä ja ajan hukkaamista. Vapaa-ajan asut ja urheiluauto ovat mukavia ja rentoja. Löysää itse nutturaasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukiossa minulle ja parhaalle ystävälleni huudeltiin välillä asiattomuuksia, kun tykkäsimme laittautua. Asiaa tietysti pahensi se, että olimme erittäin hyviä koulussa, ja kaiken huipuksi pojat/miehetkin pitivät meistä. Suorastaan kamalaa, eikö? Työelämään astuessani taas sain halveksuntaa osakseni mm. 10 vuotta vanhemmalta työpariltani. Olin ilmeisesti uhka hänelle jollain tapaa. Eteninkin organisaatiossa hyvin nopeasti. Hän oli tehnyt samaa työtä 10 vuotta. No nyt en olee enää hehkeimmilläni itsekään, mutta en koe että minun tarvitsisi mollata ketään sen takia jos näyttää hyvältä. Saan toki vielä huomiota vierailta miehiltä nelikymppisenä perheenäitinäkin.
On tuossa hiukkasen kateusfantasiaakin sulla. Ehkei työparisi ollut motivoitunut työhönsä eikä halunnut edetä siinä työssä? Se oli vaan ok. Ehkä häntä turhautti vain arvosteleva ja mittaileva asenteesi, oletusten teko? Jos olisi halunnut tehdä työtään rauhassa ilman työparia, joka harhaisesti pisteyttää saamaansa hyväksyntää ympäristöstä?
Hän halusi edetä, ja siirtyä toiselle osastolle eri tehtäviin. Usean vuoden ajan. Hänessä ei vain nähty potentiaalia. Asiaa tuskin auttoi se, että hän käytti töissä farkkuja ja neulepaitoja. Hiuksissa oli permis. Työskentelimme isossa pörssiyhtiössä, jossa pukeutuminen oli yleisesti ottaen konservatiivista ja siistin muodollista. Useat naiset parhaimmilla paikoilla olivat aika vetävän näköisiä.
Miten voit olla varma siitä mitä hän halusi? Jos häntä todella kiinnosti edetä kai hän olisi osannut edes pukeutua asiallisesti vaikka olikin kertomasi mukaan sinua rumempi ja tyhmempi? Olen minäkin töissä paikassa, joka ei herätä intohimoja. Opettelen uudet tehtävät täsmällisesti, olen ajoissa ja huoliteltu joka päivä, hymyilen. Puhun työn hyvistä puolista ja pelkkää hyvää yrityksestä. Näin petaan vakituistamistani ensi kesän jälkeen jos sille tulee tarvetta. Todellisuudessa minulla on myös toiminimi ja suunnittelen yrittäjyyteen siirtymistä tulevien parin-kolmen vuoden sisään. Mutta hei haloo miksi kukaan kertoisi tämän kelle tahansa työkaverille?
Mä oon varmaan nyt kateellinen, mutta mä uskon monien laittautuneiden ajattelevan automaattisesti muiden kadehtivan heitä ja siksi sitä kateutta sitten nähdäänkin koko ajan. Se valitettavasti puskee kyllä paksuimmankin meikkikerroksen läpi, jos joku oikeasti kokee kaikkien olevan kateellisia ja se voi ärsyttää muita, ihan odotettavasti, koska eihän se nyt mistään varsinaisesta hyväntahtoisuudesta kerro.
Muiden kateutta sillä laittautumisella salaa haetaan, toki sitä ei sanota ääneen, koska sehän olisi pahuuden merkki, vaikka oikeasti tosi inhimillinen "heikkous" ihmisessä. Juuri siksi sitä piilotellaan viimeiseen asti, ettei kukaan pitäisi "heikkona". Näitä piilottelukeinoja on mm. fraasit "meikkaan vain omaksi ilokseni" ja "on kyllä kurjaa kun saa huonoa kohtelua muilta naisilta vain siksi, kun on kaunis". Vaikka todellisuudessa meikkaaminen on hyväksynnän- ja ihailunkaipuuta ja monikin saa siitä saa nautintoa, jos huomaa muiden kadehtivan. Ei minua haittaisi, jos ihmiset olisivat rehellisiä todellisten tuntemustensa suhteen. Miksi pitää esittää jotain muuta kuin on, jopa anonyymisti täällä?
Tuli varmaan paljon toistoa, mutta olkoon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma poistuu viimeistään silloin, kun täyttä 50 vuotta.
Muut ihmiset miettivät enimmäkseen itseään ap, kuten sinäkin. Suurimmalle osalle meistä muiden kiharat ovat yhdentekeviä. Ymmärrätkö ironian, he ovat kuten sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lukiossa minulle ja parhaalle ystävälleni huudeltiin välillä asiattomuuksia, kun tykkäsimme laittautua. Asiaa tietysti pahensi se, että olimme erittäin hyviä koulussa, ja kaiken huipuksi pojat/miehetkin pitivät meistä. Suorastaan kamalaa, eikö? Työelämään astuessani taas sain halveksuntaa osakseni mm. 10 vuotta vanhemmalta työpariltani. Olin ilmeisesti uhka hänelle jollain tapaa. Eteninkin organisaatiossa hyvin nopeasti. Hän oli tehnyt samaa työtä 10 vuotta. No nyt en olee enää hehkeimmilläni itsekään, mutta en koe että minun tarvitsisi mollata ketään sen takia jos näyttää hyvältä. Saan toki vielä huomiota vierailta miehiltä nelikymppisenä perheenäitinäkin.
Mitä merkitystä nelikymppiselle perheenäidille on saada vierailta miehiltä huomiota. Luulisi että ihminen on jo aikuistunut tuohon ikään mennessä, mutta näköjään ei ole.
Mä olin parikymppisenä "viattomana" tyttönä kaupan kassoilla keikkatöissä. Muistan hyvin kuinka ensimmäistä kertaa huomasin minua vanhemman naisen olevan selvästi kateellinen minulle. Loukkaannuin hänen tylyydestään, koska halusin aidosti tuntea hänet, ihailin itse häntä. Hän oli mielestäni nätti, hänellä oli ihana nimi ja hän oli koulutukseltaan kosmetologi. Olisin jutellut mielelläni hänen kanssaan meikeistä positiivisesti, mutta hän oli erittäin töykeä ja naama happamana kun juttelin hänelle. En millään lailla kokenut että minun olisi pitänyt kilpailla hänen kanssaan, hänellä oli todella katkera asenne minua kohtaan.
Nyt kun mietin tilannetta jälkeenpäin, tajuan kuinka suloinen olin. Olenkohan vieläkin? 🤔😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika usein nämä mielestään "nätteinä" olevat on lähinnä pyntättyjä.
Antaa oikeasti vaan epävarman kuvan, jota oma käytös/asenne vielä tukee.
Sitten voikin syyttää ympäristöä kateelliseksi, kun ei palikat muuhun riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muut ihmiset miettivät enimmäkseen itseään ap, kuten sinäkin. Suurimmalle osalle meistä muiden kiharat ovat yhdentekeviä. Ymmärrätkö ironian, he ovat kuten sinä.
Tämä on totta ja erittäin ironista. Kannattaa aina yrittää katsoa itseään ikään kuin muiden silmin, niin tajuaa ettei meistä kukaan ole tuntemattomien ihmisten elämän keskipiste, vaan joku satunnainen ohilkulkija, jonka ulkonäöllä ei ole mitään väliä heille. Tämä ajattelu on saanut itseni ajattelemaan itsestäni niin, ettei minun tarvitse kokea paineita näyttääkseni tietynlaiselta. Tosi vapauttavaa ja toivoisin kaikkien kokeilevan samaa. Minä ainakin haluan muille pelkkää hyvää, vaikka monet tälläkin palstalla ovat sanoneet menettäneensä uskon ihmiskuntaan ja yksilöiden hyvyyteen.
Jäätävää kohtelua on tullut kohdattua. Miehiltä myös. Yläasteella pojat juorusivat kuinka olen ylimielinen ja tytöt eivät halunneet puhua minulle. Aikuisena työhaastatteluissa minulta kysytään että miten ajattelit pärjätä kun olet noin nuori? Tämä usein ensimmäisenä. Joskus töissä joku vanhempi kollega alkaa huutaa yhtäkkiä että teen väärin ja saa raivarin. Silmät melkein muljahtaa päästä kun tulee lähemmäs ja huomaa että ihan oikein olen toiminut. Joskus ihmettelen mikä ihmisiä vaivaa. Kerran sukulaisen juhlissa vanhempi nainen alkoi huutaa minulle. Kaupankassalla nainen kerran raivosi miehelleen miksi nuorten naisten pitää käydä kaupassa. Myös tämän miestä ärsytti olemukseni.
N23
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap täällä taas.
Kuulkaahan, olin jo lapsena erittäin kiinnostunut kaikesta ulkonäköön ja vaatteisiin liittyvästä. Vaikka olen äiti, minua ei myöskään kiinnostanut yhtään nuken hoitaminen tai lemmikit, minua kiinnosti nimenomaan meikit, kampaukset ja laittautuminen.
Valitettavasti meillä ei ollut rahaa toteuttaa kaikkia juttuja, joten monesti tein vanhoista vaatteista kaikkia viritelmiä.
Olen myös ollut aina taiteellinen ja luova, minulla on aika hyvä mielikuvitus.
Eli vaatteet ja meikki ovat minulle myös harrastus, siis saan hirveästi mielihyvää ihonhoidosta, uusista meikeistä jne. Minulta kuluu kuussa myös rahaa aika lailla vaatteisiin ja kosmetiikkaan, koska tykkään kokeilla uusia juttuja.
Eli miksi laittautuminen olisi jotenkin "kateellisten hakua"? Meikkasin kotiäitinä ollessani, saatan flunssassa kotona kokeilla erilaisia kampauksia.
Kehun paljon muiden vaatteita ja kampauksia, huomaan jos jollain on jokin uusi "juttu" lookissaan.
Miten toiset eivät voi ymmärtää, että laittautuminen on minulle kuin jollekin toiselle tatuointien runsaus? Se on oma tapansa tuoda itsensä esiin ja ELOON.
Että minä olen minä ja tässä, juuri tällaisena ja niin hienona kuin tänään haluan.
Eri asia jos tavoite on vain esitellä ruumiinosiaan (tai jos on jotain osaansa kovasti treenannut niin miksi ei?), oma tavoitteeni on vain tehdä niin kuin itse haluan ja tulla silti hyväksytyksi.
Miksi nainen ei saa laittautua?
Miksi sillä muka haetaan muiden kateutta?
Harvasta nyt saa liian nättiä tekemälläkään.
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä taas.
Kuulkaahan, olin jo lapsena erittäin kiinnostunut kaikesta ulkonäköön ja vaatteisiin liittyvästä. Vaikka olen äiti, minua ei myöskään kiinnostanut yhtään nuken hoitaminen tai lemmikit, minua kiinnosti nimenomaan meikit, kampaukset ja laittautuminen.
Valitettavasti meillä ei ollut rahaa toteuttaa kaikkia juttuja, joten monesti tein vanhoista vaatteista kaikkia viritelmiä.
Olen myös ollut aina taiteellinen ja luova, minulla on aika hyvä mielikuvitus.
Eli vaatteet ja meikki ovat minulle myös harrastus, siis saan hirveästi mielihyvää ihonhoidosta, uusista meikeistä jne. Minulta kuluu kuussa myös rahaa aika lailla vaatteisiin ja kosmetiikkaan, koska tykkään kokeilla uusia juttuja.
Eli miksi laittautuminen olisi jotenkin "kateellisten hakua"? Meikkasin kotiäitinä ollessani, saatan flunssassa kotona kokeilla erilaisia kampauksia.
Kehun paljon muiden vaatteita ja kampauksia, huomaan jos jollain on jokin uusi "juttu" lookissaan.
Miten toiset eivät voi ymmärtää, että laittautuminen on minulle kuin jollekin toiselle tatuointien runsaus? Se on oma tapansa tuoda itsensä esiin ja ELOON.
Että minä olen minä ja tässä, juuri tällaisena ja niin hienona kuin tänään haluan.
Eri asia jos tavoite on vain esitellä ruumiinosiaan (tai jos on jotain osaansa kovasti treenannut niin miksi ei?), oma tavoitteeni on vain tehdä niin kuin itse haluan ja tulla silti hyväksytyksi.
Miksi nainen ei saa laittautua?
Miksi sillä muka haetaan muiden kateutta?
Ei sun tarvitse meille selitellä 😄 Taidat olla aika nuori, kun kiinnostaa niin paljon, mitä muut ajattelee susta?
Vierailija kirjoitti:
Mä oon varmaan nyt kateellinen, mutta mä uskon monien laittautuneiden ajattelevan automaattisesti muiden kadehtivan heitä ja siksi sitä kateutta sitten nähdäänkin koko ajan. Se valitettavasti puskee kyllä paksuimmankin meikkikerroksen läpi, jos joku oikeasti kokee kaikkien olevan kateellisia ja se voi ärsyttää muita, ihan odotettavasti, koska eihän se nyt mistään varsinaisesta hyväntahtoisuudesta kerro.
Muiden kateutta sillä laittautumisella salaa haetaan, toki sitä ei sanota ääneen, koska sehän olisi pahuuden merkki, vaikka oikeasti tosi inhimillinen "heikkous" ihmisessä. Juuri siksi sitä piilotellaan viimeiseen asti, ettei kukaan pitäisi "heikkona". Näitä piilottelukeinoja on mm. fraasit "meikkaan vain omaksi ilokseni" ja "on kyllä kurjaa kun saa huonoa kohtelua muilta naisilta vain siksi, kun on kaunis". Vaikka todellisuudessa meikkaaminen on hyväksynnän- ja ihailunkaipuuta ja monikin saa siitä saa nautintoa, jos huomaa muiden kadehtivan. Ei minua haittaisi, jos ihmiset olisivat rehellisiä todellisten tuntemustensa suhteen. Miksi pitää esittää jotain muuta kuin on, jopa anonyymisti täällä?
Tuli varmaan paljon toistoa, mutta olkoon
No entäs sellainen, joka ei saa kehnoa kohtelua keneltäkään vaikka on hyvin laittautunut, eikä ajattele kenenkään olevan erityisen kateellinen?
Kuitenkin tietää olevansa kaunis?
Mä ainakin ihailen niitä, jotka jaksaa/osaa panostaa ulkonäköönsä. Mä olen aina vähän jotenki hompsuinen, vaikka koittaisin laittaa itseäni. Jos en koita, niin olen kuin katuojasta noussut, jos koitan niin aina joku paikka kuitenki repsottaa.
N35
"Miehet ovat ystävällisiä yleensäkin kaikille naisille."
*kuolee nauruun*
Tiedä tuon tunteen.
Käytän paljon mekkoja ja hameita, ostan kierrätettynä siroja vintage tyylisiä kenkiä. Mikään ei koskaan ole kallista, vaikka siltä näyttäisi.
Silti olen törmännyt tuohon, mihis sinä olet menossa ja sanoja kuulostaen siltä että aikoo juoruilla tai puhua minusta pahaa.
Nykyään työkaverit vain kehuu aidosti. Itse koen vain ostavani halvalla mukavia vaatteita.