Lue keskustelun säännöt.
Onko teitä joskus syrjitty kun olette olleet "liian nätteinä"?
25.11.2020 |
Tykkään laittautua. Sanotaan suoraan, että mulle kivat ja naiselliset vaatteet, hiusten laitto ja perusmeikki ovat sellaisia ihan jokapäiväiseen arkeen kuuluvia juttuja.
Joku sanoo että teen sen itseni takia ja joku sanoo että miesten takia. Mutta teen niin vain koska tulen hyvälle tuulelle nätistä naamastani, olen oma itseni ja vielä hiukan parempi. :)
Olen huomannut, että joitakin laittautuminen häiritsee. Tulee kommenttia, mihin sitä ollaan lähdössä ja että mitäs sitä nyt noin on kiharat jne.
Olen myös huomannut että jutellessani jonkun kanssa kahden kesken, minulle jutellaan ystävällisesti. Pienessä naisryhmässä kaikki sanomani jotenkin tyrmätään tai vähintäänkin käännetään eri tavalla kuin olen alunperin tarkoittanut.
Oikeastaan vain ne vahvimmat persoonat ja rohkeat oman tiensä kulkijat ovat minulle aina samanlaisia. Miehet ovat ystävällisiä yleensäkin kaikille naisille.
Toki ärsyttäviä piirteitä löytyy minustakin, mutta mitä onnellisempi ja ulospäin hehkeämpi olen, sitä enemmän huomaan olevani joukon hylkiö esim. töissä.
Onneksi lähimmät ystäväni ovat paljon paremman näköisiä kuin minä.
Kommentit (47)
Onhan se niinkin, että jos ei koskaan pysty olemaan ilman meikkiä saunapuhtaana ja hiukset suoraan suihkusta, se herättää kysymyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi välität siitä, että joku saa sinusta kateudenpiston?
Naisilla taas vaihteeksi kaikki pyörii ulkonäön ympärillä, miten te jaksatte. Jos joskus miettisitte vaikka miten pyramidit rakennettiin olisi pirästävää luettavaa :)
Ei koskaan. Minun ympyröissäni pelkästään kehutaan ja kommentoidaan kauniisti muita. Joka kerta nähdessä.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se niinkin, että jos ei koskaan pysty olemaan ilman meikkiä saunapuhtaana ja hiukset suoraan suihkusta, se herättää kysymyksiä.
Aina tämä iänikuinen "saunapuhtaana" 🙄 Miksi ihmiset hokevat vuosikymmenien ajan näitä samoja fraaseja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisilla taas vaihteeksi kaikki pyörii ulkonäön ympärillä, miten te jaksatte. Jos joskus miettisitte vaikka miten pyramidit rakennettiin olisi pirästävää luettavaa :)
Joo voisi tosiaan olla piristävää luettavaa miesten tasoteoria- ja avaruusleukapakotuksen seassa. Epäilisin naisen aloitukseksi.
No ei ehkä syrjintää mutta vähättelyä. Ainakin yliopistossa oli just semmosta naureskelua että miksi laittaudut noin paljon, ootko turhamainen tyhmä blondi yms. Periaatteessa pidettiin ala-arvoisempana kun en halunnut näyttää sellaselta perus yliopisto-opiskelijalta
Annettaisiin kaikkien kukkien kukkia rauhassa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap miettii tällaisia koska saa todellisuudessa mielihyvää siitä, että muut kadehtii. Juuri sitähän tämä ihmislaji nykyisellään on. Mitä enemmän tuot itseäsi esille "parhaimpana versiona" itsestäsi ja mitä enemmän muut kadehtii, sitä onnellisempi olet. Tai niin moni ainakin uskoo.
Ihmiset voisivat kyllä panostaa enemmän myös itseensä. Ihan omaksi iloksi, ei välttämättä toisia varten. Suomessa on edelleen vallalla ajatus että 'rumat ne vaatteilla koreilee' tms. Ei elämää tarvitse naama rutussa elää, rentoutukaa. Ei ole keneltäkään pois jos tykkää laittautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan se niinkin, että jos ei koskaan pysty olemaan ilman meikkiä saunapuhtaana ja hiukset suoraan suihkusta, se herättää kysymyksiä.
Ei tarvitse olla huonoa itsetuntoa siihen, että pitää laittautumisesta. Kuten valitettavasti tuntuu, että harvoin laittautuvat olisivat sittenkään niin hyvän itsetunnon omaavia, mitä väittävät. Onneksi poikkeuksia löytyy.
Toisen ihmisen ulkonäköönsä panostaminen tai panostamatta jättäminen ei ole meiltä keneltäkään pois, eikä sen pitäisi vaikuttaa MITENKÄÄN käytökseemme heitä kohtaan.
Itseensä panostaminen tavalla tai toisella tuo yleensä paremman mielen, mikä vaikuttaa myös käytökseen muita kohtaan (yleensä positiivisesti).
Olisi mahtavaa elää maailmassa, missä kätyöstavat ja toisien kohtelu ei riippuisi mitenkään "näkökyvystä" ja sen mahdollistamasta päättelystä.
Ei ainakaan aikuisiässä päin naamaa. Päin vastoin itse asiassa. Mitä enemmän olen panostanut, sitä parempi vastaanotto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos aloittaja ei hakisi viimeisen päälle puunatulla ulkonäöllään sitä, että muut naiset olisivat kateellisia, ei hän edes miettisi tällaisia saati tekisi avausta aiheesta. Asia kiinnostaa häntä.
Tämä ei ole hyökkäys aloittajaa kohtaan, vaan yleisluontoinen tiedote siitä, mikä ajaa ihmiset tekemään asioita. Aloittaja toimii täysin odotetusti sekä kaunistautumisessaan että siitä syntyvien reaktioiden merkityksellisyyden alleviivaamisessa. Jos kukaan nainen ei reagoisi aloittajan ulkonäköön kateellisen kuuloisilla kommenteilla, aloittaja miettisi, onko hän sittenkään niin kaunis muiden silmissä.
Tämä toiminta ja ajatukset ovat täysin normaaleja ihmisille. Jo pieni lapsi kokee mielihyvää, kun joku kadehtii. Aikuisiällä ihminen voi opetella pois siitä, että pitää kaikkia muita kilpakumppaneinaan ja että pitäisi jotenkin todistella muille olevansa heitä kauniimpi/fiksumpi/osaavampi, mutta sitä pitää ihan aidosti haluta.
Itsekin olin nuorempana hyvin samanlainen kuin aloittaja. Olin peruskoulussa "näkymätön", mutta peruskoulun jälkeen muutuin nätimmäksi ja opettelin meikkaamaan/värjäämään hiuksia ja koin vihdoinkin olevani kaunis, kun miehet alkoi lähestyä. Tuohon aikaan koin valtavan suurta mielihyvää ajatuksesta, että joku nainen "oli varmasti kateellinen minulle". Tuo vaihe on onneksi takanapäin, nyt vasta ymmärrän kuinka onneton niihin aikoihin olin.
On hienoa kun pääsee vihdoin siihen olotilaan, ettei koe enää tarpeelliseksi "näyttää muille" tai miettiä onko joku kateellinen.
N30
Vierailija kirjoitti:
Jos aloittaja ei hakisi viimeisen päälle puunatulla ulkonäöllään sitä, että muut naiset olisivat kateellisia, ei hän edes miettisi tällaisia saati tekisi avausta aiheesta. Asia kiinnostaa häntä.
Tämä ei ole hyökkäys aloittajaa kohtaan, vaan yleisluontoinen tiedote siitä, mikä ajaa ihmiset tekemään asioita. Aloittaja toimii täysin odotetusti sekä kaunistautumisessaan että siitä syntyvien reaktioiden merkityksellisyyden alleviivaamisessa. Jos kukaan nainen ei reagoisi aloittajan ulkonäköön kateellisen kuuloisilla kommenteilla, aloittaja miettisi, onko hän sittenkään niin kaunis muiden silmissä.
Tämä toiminta ja ajatukset ovat täysin normaaleja ihmisille. Jo pieni lapsi kokee mielihyvää, kun joku kadehtii. Aikuisiällä ihminen voi opetella pois siitä, että pitää kaikkia muita kilpakumppaneinaan ja että pitäisi jotenkin todistella muille olevansa heitä kauniimpi/fiksumpi/osaavampi, mutta sitä pitää ihan aidosti haluta.
Itsekin olin nuorempana hyvin samanlainen kuin aloittaja. Olin peruskoulussa "näkymätön", mutta peruskoulun jälkeen muutuin nätimmäksi ja opettelin meikkaamaan/värjäämään hiuksia ja koin vihdoinkin olevani kaunis, kun miehet alkoi lähestyä. Tuohon aikaan koin valtavan suurta mielihyvää ajatuksesta, että joku nainen "oli varmasti kateellinen minulle". Tuo vaihe on onneksi takanapäin, nyt vasta ymmärrän kuinka onneton niihin aikoihin olin.
On hienoa kun pääsee vihdoin siihen olotilaan, ettei koe enää tarpeelliseksi "näyttää muille" tai miettiä onko joku kateellinen.
N30
Hyviä huomioita. Olen itse kokenut asian samoin.
T. 13 N32
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos aloittaja ei hakisi viimeisen päälle puunatulla ulkonäöllään sitä, että muut naiset olisivat kateellisia, ei hän edes miettisi tällaisia saati tekisi avausta aiheesta. Asia kiinnostaa häntä.
Tämä ei ole hyökkäys aloittajaa kohtaan, vaan yleisluontoinen tiedote siitä, mikä ajaa ihmiset tekemään asioita. Aloittaja toimii täysin odotetusti sekä kaunistautumisessaan että siitä syntyvien reaktioiden merkityksellisyyden alleviivaamisessa. Jos kukaan nainen ei reagoisi aloittajan ulkonäköön kateellisen kuuloisilla kommenteilla, aloittaja miettisi, onko hän sittenkään niin kaunis muiden silmissä.
Tämä toiminta ja ajatukset ovat täysin normaaleja ihmisille. Jo pieni lapsi kokee mielihyvää, kun joku kadehtii. Aikuisiällä ihminen voi opetella pois siitä, että pitää kaikkia muita kilpakumppaneinaan ja että pitäisi jotenkin todistella muille olevansa heitä kauniimpi/fiksumpi/osaavampi, mutta sitä pitää ihan aidosti haluta.
Itsekin olin nuorempana hyvin samanlainen kuin aloittaja. Olin peruskoulussa "näkymätön", mutta peruskoulun jälkeen muutuin nätimmäksi ja opettelin meikkaamaan/värjäämään hiuksia ja koin vihdoinkin olevani kaunis, kun miehet alkoi lähestyä. Tuohon aikaan koin valtavan suurta mielihyvää ajatuksesta, että joku nainen "oli varmasti kateellinen minulle". Tuo vaihe on onneksi takanapäin, nyt vasta ymmärrän kuinka onneton niihin aikoihin olin.
On hienoa kun pääsee vihdoin siihen olotilaan, ettei koe enää tarpeelliseksi "näyttää muille" tai miettiä onko joku kateellinen.
N30
Erittäin hyvin sanottu!
Vierailija kirjoitti:
Jos aloittaja ei hakisi viimeisen päälle puunatulla ulkonäöllään sitä, että muut naiset olisivat kateellisia, ei hän edes miettisi tällaisia saati tekisi avausta aiheesta. Asia kiinnostaa häntä.
Tämä ei ole hyökkäys aloittajaa kohtaan, vaan yleisluontoinen tiedote siitä, mikä ajaa ihmiset tekemään asioita. Aloittaja toimii täysin odotetusti sekä kaunistautumisessaan että siitä syntyvien reaktioiden merkityksellisyyden alleviivaamisessa. Jos kukaan nainen ei reagoisi aloittajan ulkonäköön kateellisen kuuloisilla kommenteilla, aloittaja miettisi, onko hän sittenkään niin kaunis muiden silmissä.
Tämä toiminta ja ajatukset ovat täysin normaaleja ihmisille. Jo pieni lapsi kokee mielihyvää, kun joku kadehtii. Aikuisiällä ihminen voi opetella pois siitä, että pitää kaikkia muita kilpakumppaneinaan ja että pitäisi jotenkin todistella muille olevansa heitä kauniimpi/fiksumpi/osaavampi, mutta sitä pitää ihan aidosti haluta.
Itsekin olin nuorempana hyvin samanlainen kuin aloittaja. Olin peruskoulussa "näkymätön", mutta peruskoulun jälkeen muutuin nätimmäksi ja opettelin meikkaamaan/värjäämään hiuksia ja koin vihdoinkin olevani kaunis, kun miehet alkoi lähestyä. Tuohon aikaan koin valtavan suurta mielihyvää ajatuksesta, että joku nainen "oli varmasti kateellinen minulle". Tuo vaihe on onneksi takanapäin, nyt vasta ymmärrän kuinka onneton niihin aikoihin olin.
On hienoa kun pääsee vihdoin siihen olotilaan, ettei koe enää tarpeelliseksi "näyttää muille" tai miettiä onko joku kateellinen.
N30
Tämä.
"Ollaanpas sitä nyt nätteinä, mihin se kotiäiti on tänään MUKA menossa?" Kysyi kaveri, kun menin lasteni kanssa leikkipuistoon. Päälläni oli kukallinen maksimekko, jalassa ballerinat ja hiukset sellaisella "Elsa-letillä". En ollut edes meikannut, kunhan nyt aikani kuluksi letitin hiukset kun lapset leikki mukavasti ennen ulos lähtöä...
Yleensä en saa mitään kommenttia ulkonäöstäni keltään, vaikka olisin miten laittautunut. Miehet hymyilee ja silmäilee, naiset kehuu muita naisia, mutta eivät koskaan minua.
Meillä oli töissä eräs parikymppinen kaunis nuori nainen joka oli sekä luonnonkaunis, että taitava saamaan itsestään parhaat puolet esiin näyttämättä siltä, että yrittää liikaa.
Mutta se luonne. Niin täynnä itseään ja nokkava. Varautunut naisten seurassa, lirkutteli ja kikatteli miehille. Lyön vetoa, että tulkitsi naisten olevan hänelle kateellisia kauneudestaan, vaikka asia ei ole näin. Hän itse varautuneisuudellaan ja omahyväisuudellään karkotti toimiston naiset seurastaan. Oli asenne jo valmiina.
Ap tottakai sulle ollaan mukavia kaksin, koska teitä ei ole muita. Heti kun on joku muu kenen keskittyä, jäät kakkoseksi.
Lukiossa minulle ja parhaalle ystävälleni huudeltiin välillä asiattomuuksia, kun tykkäsimme laittautua. Asiaa tietysti pahensi se, että olimme erittäin hyviä koulussa, ja kaiken huipuksi pojat/miehetkin pitivät meistä. Suorastaan kamalaa, eikö? Työelämään astuessani taas sain halveksuntaa osakseni mm. 10 vuotta vanhemmalta työpariltani. Olin ilmeisesti uhka hänelle jollain tapaa. Eteninkin organisaatiossa hyvin nopeasti. Hän oli tehnyt samaa työtä 10 vuotta. No nyt en olee enää hehkeimmilläni itsekään, mutta en koe että minun tarvitsisi mollata ketään sen takia jos näyttää hyvältä. Saan toki vielä huomiota vierailta miehiltä nelikymppisenä perheenäitinäkin.
Olen töissä naisten keskellä, selvästi porukan nuorin. Ei ketään haittaa laittautumiseni. Vähän naureskelua tai jopa huomauttelua tulee jos kuljen paljain varpain tai aamulla tukka märkänä. Osa työkavereista meikkaa, osa ei. Tottakai jotkut naiset ovat myös happamia ja kateellisia toisten kauneudesta, mutta luulen että vähemmistö kuitenkin on edes kiinnostunut siitä miltä muut näyttävät. Jos tulen naisena uuteen kaveriporukkaan (miehiä ja naisia) niin miehet ovat aina alkuun kiinnostuneita useimmat, kunnes selviää että olen varattu. Ei sekään porukan naisissa pidempää epäluuloisuutta herätä koska niin käy aina kun porukkaan tulee uusi nainen/mies, hänestä ollaan kiinnostuneita erityisesti vastakkaisen sukupuolen taholta. Sitten se uutuuden hekuma on loppu hyvin pian.
Tyttöryhmästä erottaa aina ne, jotka ovat sairastuneet kateuteen.