Lue keskustelun säännöt.
Yliopiston drop-out: miten menee, vieläkö haaveilet vslmustumisesta?
25.11.2020 |
Enpä olisi uskonut, että olen unohtanut koko jutun! Oikeesti. Yhteen aukaan ajattelin sitä kesken Jäänyttä graduntekelettäni jatkuvasti ja tunsin huonommuutta ja toivoin ihmettä jotenkin.
Nyt huomasin, etten ole ajatellut mitään yliopistoon liittyvääkään vuosiin!
Elön täyttä elämää, onnistuin hankkimaan hyvän elintason ja nyt jo olen himmailemassa ja muuttamassa kakkoskotiimme. Hankin lemmikkejä ja rakennamme kanalan, puutarhaa ja kasvihuoneen.
Eipä tähän tarvita huonosti työllistävän alan ohimennyttä turkintoa ollenkaan. Ihanaa!
Kommentit (49)
En.
Keskeytin 20 vuotta sitten vuoden opiskelujen jälkeen. Eipä tuonne enää palata ja opinnot olivat jo silloin yhtä tuskaa ja liian vaikeita niin voisi kuvitella mitä raatamista se oli nyt keski-ikäisenä. Väärä valinta oli yliopisto aikanaan ja varmasti parempi, että keskeytin koko jutun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut vakituinen työpaikka samalla työantajalla 15 vuotta, nettona 2400€, plus lääkärit ja lääkkeet.
Jos tulee mitään irtisanomisia niin lain mukaan olen viimeisten joukossa.
Gradu on korpulle kerran kirjoitettuna. Nykyinen laitoksen proffa on entinenkurssikaveri jonka kans oli vähän sutinaa aikoinaan. Enpä taida viitsiä lähteä sinne mitään vanhoja muistelemaan ja epäilennaista pikku tutkimusta näyttämään.
En tarvi sitä mihinkään. Elämä on Toisaalla.
Aivan totta. Elämä on toisaalla, elämä on Täällä.
Opinnot valmiit gradua lukuun ottamatta. Mielenterveys oli hajonnut jo kerran yliopistoaikana ennen sitä ja sitten päätin, että en tee gradua, ei ole sen arvoista.
Nyt teen duunarihommia ja olen tyytyväinen elämääni. En usko, että olisin missään paremmissa töissä, vaikka tutkinto löytyisikin. Minulle korkeakoulumaailma ei sopinut ainakaan parikymppisenä.
Periaatteessa kyllä, mutta kun ylimääräistä aikaa ei ole ja gradun puuttumisella ei ole mitään vaikutusta työelämässä, niin en usko gradua koskaan tekeväni.
Onhan meitä, kyllä. Olen jo niin vanha että tätä duunaritason työtä ei tarvi enää montaa vuotta tehdä kun voin jäädä eläkkeelle. Elämä vaan meni niin. En oikein osaa sanoa että mitä tapahtui: ensin olin nuori ja voin huonosti ja olin epävarma ja varmaan vähän sekaisin. Sitten olinkin 40 ja tosi äkkiä 50, ja tässä sitä nyt ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Gradu (sekä kandi) roikkui vuosikausia, vaikka sitä aktiivisesti teinkin aina välillä pätkiä kun ehdin ja jaksoin.
Lopulta valmistuin ja oli aivan ihanaa. Kyselijöille saatoin sanoa "Ai gradu vai, juu tietysti on valmis jo aikaa sitten". Ja oli kiva olla maisteri, eikä mikään "melkein, ihan vähän puuttuu mutta kurssit tehty ja plaa plaa".
Palkkakin siitä vähän nousi.
Luin mielenkiinnolla vastauksia ensimmäisen sivun verran, ikään kuin ulkopuolisena, kunnes tajusin, että minutkin voidaan lukea drop out -joukkoon. Opiskelin nimittäin yliopistolla parisen kuukautta 19 vuotta sitten. Se ala ei vaan motivoinut minua. En pitkittänyt tuskaa ja jäänyt sinne vetämään kivirekeä perässäni, vaan jättäydyin pois.
Ammattiurani kulki sitten kouluttamattomana duunaritöitä tehden, kunnes opiskelin ammatillisen perustutkinnon itseäni kiinnostavalta alalta. Tein ensimmäiset viisi vuotta niitä töitä, sitten suoritin töiden ohella amk-tutkinnon. Nyt teen kahtakin erilaista oman alani työtä. Voin sanoa olevani rautainen ammattilainen ja kokonaisansioni ovat DI-tasoa.
Koulun keskeyttämistä pidetään yleensä epäonnistumisena, mutta on myös tilanteita, joissa on hakeuduttu alalle, joka ei itseä oikeasti kiinnosta. Syinä voi olla ulkopuolinen paine, heikko minäkuva ja itsetuntemus jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä enää muistele koko asiaa. Toki huoletonta opiskeluaikaa muistelen. Siis nuoruutta. Alaltani olisi päätynyt poliittisen toiminnan kautta tulleiden tuttujen kautta virkaan jonnekin kuntaan, taikka jopa lääninhallitukseen tai jonnekin maakuntahallintoon. Joku kurssikaveri siellä ryynääkin.
Ei olisi oikein mulle istunut. Tai mistä sitä tietää jos en ole sellaista virkamiehen elämää ikinä elänyt? Eikun en usko kuitenkaan, olen liian seikkailunhaluinen ja levoton.
Seikkaillut olenkin, mahtavia kokemuksia, työelämääkin maailmalla.
Nyt liki 60 vee. Himmailen tästä työpaikasta kohti eläkepäiviä.
Tänne ei voi laittaa linkkejä, mutta kannattaa Googlella etsiä adressi 'koulutuksellisen tasa-arvon toteutumista parannettava'. Mielettömiä paljastuksia ja ideoita koulutuksen tulevaisuudesta.