Lue keskustelun säännöt.
Mitä olisit halunnut tietää ennen vauva-arkea?
31.03.2014 |
Yleensähän on niin, että vauva-arki ei menekkään niin jouhevasti kuin oli kuvitellut. Eteen tulikin tilanteita, mihin ei ollutkaan valmistautunut.
Esim vauva ei nukkunutkaan kuin 15-30min pätkiä, vauva oli takertuneena kokoajan vain rintaan, tutti ei kelvannutkaan ja mitä niitä nyt voi olla muutamia asioita mainitakseni.
Mulla ei oo asiasta kokemusta, olen vasta untuvikko tässä asiassa. Kohta pitäisi ensimmäisen vauvan syntyä meidän perheeseen.
Joten jos kokeneemmat palstamammat voitte auttaa ja kertoa vähän, mitä tuleman pitää vauva-arjen alettua kotona. Minkälaisia tilanteita.
Kiitän jo etukäteen!
Kommentit (90)
Sen, että mikään vaihe ei kestä ikuisesti, vaan elämä helpottuu kyllä yhtäkkiä.
Muistan, kun joskus vauvan ollessa 4kk yritin tuntikaupalla hytkyttää kirkuvaa vauvaa uneen ja ajattelin kuolemanväsyneenä, että elämäni on ikuisesti tällaista. Ei se ole. Olisin niin toivonut että tuolloin joku kokeneempi mamma olisi lohduttanut, että vaikein aika menee ohi hyvin nopeasti. En nähnyt valoa tunnelin päässä ja se oli kauheaa.
Olisin halunnut myös kuulla, että hormonimyrskyistä huolimatta parisuhteessa kannattaa riidellä maltillisesti ja toista on kunnioitettava, vaikka kuinka pistäisi vituttamaan. Hormonisekoilut menevät ohi ja parisuhde adaptoituu pikku hiljaa suureen elämänmuutokseen, ei heti. Eka vuosi on haastavin parisuhteelle, mutta kannattaa koittaa välttää räjähdyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, paljonko jotkut kommentoijat arvostavat omaa aikaansa, mutta ei vuosi ole ainakaan minusta lyhyt aika.
Mä en ihan ymmärrä tuon kysymyksen "Mitä olisit halunnut tietää ennen vauva-arkea?" pointtia. Näin jälkikäteen ajateltuna se oli ihan sama mitä oli kuullut, kun tosiaan kaikki vauvat (ja äidit ja isät) on yksilöitä. Mitä se hyödyttää kuulla että jonkun vauvan oli maailman helpoin ja jollain oli vaikeaa? Mun mielestä näillä tiedoilla ei periaatteessa tee mitään.
Ehkä olisin silloin esikoisen kohdalla voinut tehdä jotain sellaisilla tiedoilla kuin ettei kannata kamalasti ostaa niitä 56 senttisiä vaatteita, ihan pari riittää käytännössä. Tai että parhaimpia potkuhousuja on sellaiset joissa on kärjet auki. Tällaisilla faktoilla olis ollut jotain käytännön hyötyä. Muutenhan tuo arki menee miten menee, ei voi etukäteen tietää. Mäkään en voi tietää miten tulee menemään tämän seuraavan vauvan kanssa vaikka se on jo mun neljäs!:D Tieto siitä että esim. oma aika jää vähiin, ei hyödytä mua mitenkään.
Vauva-arki ei oikeastaan yllättänyt muutoinkin miten kipeää voi imetys tehdä ja miten raskasta on yövalvominen. Vaikka miten olisi joskus valvonut muutaman yön, on suuri laadullinen ero valvoa 365 yötä putkeen.
Enemmän yllätyin kun syntyi toinen lapsi. En ymmärtänyt sitä tappelun ja kinastelun, mesoamisen ja melutason jyrkkää nousua, mikä useamman lapsen myötä tulee. Tiesin, että sisarukset tappelevat (olenhan itsekin tapellut), mutta että se on jatkuvaa ja niin kuluttavaa.
[quote author="Vierailija" time="02.04.2014 klo 08:49"]
Mä en ihan ymmärrä tuon kysymyksen "Mitä olisit halunnut tietää ennen vauva-arkea?" pointtia. Näin jälkikäteen ajateltuna se oli ihan sama mitä oli kuullut, kun tosiaan kaikki vauvat (ja äidit ja isät) on yksilöitä. Mitä se hyödyttää kuulla että jonkun vauvan oli maailman helpoin ja jollain oli vaikeaa? Mun mielestä näillä tiedoilla ei periaatteessa tee mitään.
[/quote]
Ei niin, jos on jo päättänyt hankkiutua raskaaksi. Mutta jos vastaa miettii asiaa, muiden kokemuksista voi olla paljonkin hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 12:01"]
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 11:41"]
Vaikka aina sanotaan, että vauvat heräilee ja äidit valvoo, ei sitä valvomisen huonosti nukuttujen öitten määrää voi tajuta ennen kuin elää sitä.
[/quote]
Totta kai sen voi tajuta. Onko sinulla jotenkin huono mielikuvitus? Useimmat ovat kuitenkin nukkuneet oskus todella huonosti. Sen kun vain kuvittelee saman jatkuvan päivästä ja viikosta toiseen. Ei lapsen aiheuttamassa väsymyksessä ole muuhun väsymykseen verrattuna sellaista laadullista eroa, etteikö asiasta voisi luoda mielessään suhteellisen hyvän käsityksen.
[/quote]
En ole tuo aiempi kirjoittaja mutta hänen kanssaan samaa mieltä. Se että olen joskus itse flunssaisena nukkunut huonosti viikon ajan, ei ollut lähellekään sitä minkälaista 10-30 kertaa yössä itkullaan herättävän lapsen kanssa voi olla. Sitä kestikin sitten 3 vuotta. En pahimmissa painajaisissakaan ollut voinut kuvitella sitä järkyttävää väsymystä mitä siitä seurasi.
Erona vielä että se viikon flunssan jälkeen voi nukkua pitkiä yöunia ja päikkäreitä. Öisin valvovan lapsen kanssa ei onnistu nukkua päikkäreitä jos isommat lapset tarvitsevat hoitoa.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 12:22"]
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 12:12"]
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 11:33"]
On tosi omituista, että joku ei muka tiedä minkälaista vauva-aika voi pahimmillaan olla. Netti ja kirjat ja lehdet on pullollaan erilaisia kertomuksia kaikista mahdollisista ja mahdottomistakin tapauksista, mitä lapsiperheessä voi sattua. Jos on yhtään järkeä päässä, tajuaa kyllä että mikä tahansa voi sattua myös omalle kohdalle. Kuka muka on niin tyhmä, että kuvittelee vauvojen vain nukkuvan ja syövän?
[/quote]
niin, no omalla vauvalla olikin refluksi ja maitoallergia ja neuvolassa vain sanottiin, että "vauvat nyt itkevät". eli ei tuo mun kokemus sitten ihan normaalia vauva-arkea ollutkaan, mutta mistä sen olisi tiennyt, kun esikoinen oli kyseessä.
T: 3
[/quote]
Varmaan olet lukenut tai kuullut, että vauvoilla saattaa olla sairauksia ja vaivoja johtuen milloin mistäkin. Siitä olisit voinut päätellä, että omallakin vauvallasi voi mahdollisesti olla jotain vaivaa. Ei sun vauvasi ole maailman ainoa tapaus jolla tuollainen on. Aika yleinenkin vaiva tuo.
[/quote]
Kyllä, mutta jos ammattilaiset sanoo että terve vauva ja turhaan huolehdit niin aika harva ensimmäisen lapsen vanhempi on tarpeeksi itsevarma kyseenalaistamaan...
En ollut tuo aiempi kirjoittaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.04.2014 klo 09:39"]
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 12:22"]
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 12:12"]
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 11:33"]
On tosi omituista, että joku ei muka tiedä minkälaista vauva-aika voi pahimmillaan olla. Netti ja kirjat ja lehdet on pullollaan erilaisia kertomuksia kaikista mahdollisista ja mahdottomistakin tapauksista, mitä lapsiperheessä voi sattua. Jos on yhtään järkeä päässä, tajuaa kyllä että mikä tahansa voi sattua myös omalle kohdalle. Kuka muka on niin tyhmä, että kuvittelee vauvojen vain nukkuvan ja syövän?
[/quote]
niin, no omalla vauvalla olikin refluksi ja maitoallergia ja neuvolassa vain sanottiin, että "vauvat nyt itkevät". eli ei tuo mun kokemus sitten ihan normaalia vauva-arkea ollutkaan, mutta mistä sen olisi tiennyt, kun esikoinen oli kyseessä.
T: 3
[/quote]
Varmaan olet lukenut tai kuullut, että vauvoilla saattaa olla sairauksia ja vaivoja johtuen milloin mistäkin. Siitä olisit voinut päätellä, että omallakin vauvallasi voi mahdollisesti olla jotain vaivaa. Ei sun vauvasi ole maailman ainoa tapaus jolla tuollainen on. Aika yleinenkin vaiva tuo.
[/quote]
Kyllä, mutta jos ammattilaiset sanoo että terve vauva ja turhaan huolehdit niin aika harva ensimmäisen lapsen vanhempi on tarpeeksi itsevarma kyseenalaistamaan...
En ollut tuo aiempi kirjoittaja.
[/quote]
Juuri näin. Mun vika ekan lapsen kohdalla oli, että luotin neuvolaan. Ajattelin, että sieltä saa apua, tukea ja asiantuntemusta. Mulle selvisi vasta paljon myöhemmin, että neuvolalääkärit ovat ihan tavallisia terveyskeskuslääkäreitä ja heidän asiantuntemuksensa on usein aivan olematonta juuri allergioiden ja refluksin kohdalla.
T: Se aiempi kirjoittaja
Ensinnäkin
- synnytys ei välttämättä menekään siten kuin olet jossain taka-ajatuksissasi salaa hahmotellut.
- vauvassa voi olla vikaa, joka ei ole näkynyt ultrassa.
- vauva ei olekaan sellainen "syö ja nukkuu" -tyyppi, vaan itkee jatkuvasti tai haluaa olla sylissä kaiken aikaa
- mies ei osallistu niin paljoa, koska äiti syöttää ja mies ajattelee jotenkin kierosti, että "äidit tietää, mitä vauva itkee" ja tuuppaa vauvan aina sinulle, kun se inahtaa
- neuvolakäynnit ja kaikkien sääntöjen mukainen hoitaminen ovat sinun vastuullasi, mies ei muista mitään, vaikka muuten onkin täysjärkinen ja pärjää omassa työssään kodin ulkopuolella
- aika miehen kanssa menee kilpaillessa siitä, kumpi saa "olla vapaalla" ts. lukea lehteä aamukahvilla, mennä rauhassa suihkuun, nukkua pidempään, lenkille etc. Huomaat itsesi istumassa vessanpöntöllä hipihiljaa ylimääräisen hetken vain siksi, että se on kerrankin sitä omaa aikaasi. Alat haikailla sitä onnellista aikaa, jolloin tämä kaikki oli itsestäänselvyyttä, etkä osannut arvostaa sitä.
- kadehdit salaa miehen mahdollisuutta mennä töihin tekemään asioita loppuun ilman keskeytyksiä ja syömään lämmintä ruokaa rauhassa (sinun syömisesi keskeytetään jatkuvasti)
- isovanhemmista ei olekaan apua heti vauvan synnyttyä, sillä heillä ei ole tissejä eikä näin pienen hoitotaitoa
- isovanhempien hoito-ohjeet ärsyttävät, sillä ne ovat vuodelta 1979 ja erilaisia (jopa nykytutkimuksella vahingolliseksi todettuja)
- olotila on jatkuvasti krapulaismaisen väsynyt, eikä mitään jaksa ilman jättimäistä kahviannosta
- et pääsekään kaupungille shoppailemaan, tapaamaan ystäviä ja kahviloihin, sillä vauva ei yksinkertaisesti viihdy vaunuissa makaamassa/nuku koko ajan.
- elämä on vaivalloisempaa, sillä joudut kaupungilla ja joka paikassa etsimään hoitohuonetta tai hissiä/luiskaa, jolla pääset rapuista vaunujen kanssa (Alat sääliä pyörätuolissa istuvia!) Tästä syystä jätät kaikki kaupat, joihin on portaat, käymättä.
- ihmiset tuijottavat vihaisesti julkisissa, kun kuljet bussilla ja jännität, alkaako vauva itkeä (alkaa se!)
- ruokakaupassa käyminen pelottaa (mitä jos se herää, missä imetät?!)
- kadunkulkijat luulevat, että mahdut helpommin väistämään leveillä kieseilläsi heitä kuin he sinua
- kaikki ystäväsi ovat töissä, eikä kukaan käy kylässä. Et näe ketään.
- kotisi on täynnä pyykkiä, jota tulee jatkuvasti, etkä kehtaa pyytää ketään käymään ilman, että tekisit suursiivouksen, jota et jaksa tehdä kun ei ole aikaa (joten et pyydä ketään käymään)
- kaikki lähtemiset ovat vaikeita: vauva täytyy ruokkia ja kuivittaa ja varautua 101:een erilaiseen tilanteeseen ja ottaa sen mukaiset varusteet mukaan (miehestä ei ole apua, sillä hän unohtaa hoitolaukun eteiseen. On SINUN tehtäväsi muistaa hoitaa kaikki mukaan.) Kun kaikki on valmista, vauva päästää kainaloihin asti vaatteet likaavan P:n ja joudutte alkamaan kaiken alusta.
- muut hokevat, että nauttikaa nyt, vauva-aika menee niin äkkiä, mutta sinusta se kestää ikuisuuden ja odotat malttamattomana, josko jokin tuleva uusi taito (istuminen, konttaus, kävely, kiinteät ruuat, puhuminen) helpottaisi elämäänne suuresti ja VIHDOIN saisit nukkua
- elät epävarmuudessa: pitäisikö vauvan mennä harrastuksiin, koska kaikki muutkin tekevät niin. Siispä raahaudut väkisin vauvauintiin, perhekahvilaan, vauvakerhoon ja muskariin klo 9:30:ksi lällättämään yksinkertaisia lauluja ventovieraiden äitien kanssa ja koet lievää ulkopuolisuutta, koska kaikki muut näyttävät tuntevan toisensa niin hyvin, mutteivät ole kiinnostuneita juttelemaan uusien äitien kanssa.
- huomaat, että leikkipuistoista tulee toinen olohuoneesi ja alat muuttua sellaiseksi ällöttäväksi mamma-mammaksi, joita vielä lapsettomina aikoina salaa halveksuit: tukka huolimattomalla ponnarilla, homssuinen meikki, järkevät ulkoiluvaatteet ja kengät. (Nyt tiedät: ainainen kiire ja unen vähyys saavat sinut unohtamaan ulkonäön laiton. Käytännölliset ulkoiluvaatteet ovat must, sillä prkl siellä puistossa seistessä tulee kylmä!)
Että näin. Tervetuloa klubiin. Toki kääntöpuolena: haasteet kasvattavat ja huomaat kasvaneesi ihmisenä todella paljon: enää ei jaksa niin kiinnostaa, onko Niinalla ripsipidennykset ja kannattaisko Maijan ottaa silarit Tallinnassa. Lisäbonuksena saat (ja miehesikin saa) oikeasti lapsesta ja hänen seurastaan niin paljon iloa, josta ulkopuolinen ei edes osaa kuvitella puoliakaan. Parisuhde ei kaadu, jos molemmat tajuavat, että alun kaaos on väliaikaista ja siihen oppii ottamaan uuden asenteen ja ne elämän arkipalikat osaa panna uuteen järjestykseen. Ainakin organisointi- ja priorisointitaidot vahvistuvat 110%.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.04.2014 klo 10:20"]
Ensinnäkin
- synnytys ei välttämättä menekään siten kuin olet jossain taka-ajatuksissasi salaa hahmotellut.
- vauvassa voi olla vikaa, joka ei ole näkynyt ultrassa.
- vauva ei olekaan sellainen "syö ja nukkuu" -tyyppi, vaan itkee jatkuvasti tai haluaa olla sylissä kaiken aikaa
- mies ei osallistu niin paljoa, koska äiti syöttää ja mies ajattelee jotenkin kierosti, että "äidit tietää, mitä vauva itkee" ja tuuppaa vauvan aina sinulle, kun se inahtaa
- neuvolakäynnit ja kaikkien sääntöjen mukainen hoitaminen ovat sinun vastuullasi, mies ei muista mitään, vaikka muuten onkin täysjärkinen ja pärjää omassa työssään kodin ulkopuolella
- aika miehen kanssa menee kilpaillessa siitä, kumpi saa "olla vapaalla" ts. lukea lehteä aamukahvilla, mennä rauhassa suihkuun, nukkua pidempään, lenkille etc. Huomaat itsesi istumassa vessanpöntöllä hipihiljaa ylimääräisen hetken vain siksi, että se on kerrankin sitä omaa aikaasi. Alat haikailla sitä onnellista aikaa, jolloin tämä kaikki oli itsestäänselvyyttä, etkä osannut arvostaa sitä.
- kadehdit salaa miehen mahdollisuutta mennä töihin tekemään asioita loppuun ilman keskeytyksiä ja syömään lämmintä ruokaa rauhassa (sinun syömisesi keskeytetään jatkuvasti)
- isovanhemmista ei olekaan apua heti vauvan synnyttyä, sillä heillä ei ole tissejä eikä näin pienen hoitotaitoa
- isovanhempien hoito-ohjeet ärsyttävät, sillä ne ovat vuodelta 1979 ja erilaisia (jopa nykytutkimuksella vahingolliseksi todettuja)
- olotila on jatkuvasti krapulaismaisen väsynyt, eikä mitään jaksa ilman jättimäistä kahviannosta
- et pääsekään kaupungille shoppailemaan, tapaamaan ystäviä ja kahviloihin, sillä vauva ei yksinkertaisesti viihdy vaunuissa makaamassa/nuku koko ajan.
- elämä on vaivalloisempaa, sillä joudut kaupungilla ja joka paikassa etsimään hoitohuonetta tai hissiä/luiskaa, jolla pääset rapuista vaunujen kanssa (Alat sääliä pyörätuolissa istuvia!) Tästä syystä jätät kaikki kaupat, joihin on portaat, käymättä.
- ihmiset tuijottavat vihaisesti julkisissa, kun kuljet bussilla ja jännität, alkaako vauva itkeä (alkaa se!)
- ruokakaupassa käyminen pelottaa (mitä jos se herää, missä imetät?!)
- kadunkulkijat luulevat, että mahdut helpommin väistämään leveillä kieseilläsi heitä kuin he sinua
- kaikki ystäväsi ovat töissä, eikä kukaan käy kylässä. Et näe ketään.
- kotisi on täynnä pyykkiä, jota tulee jatkuvasti, etkä kehtaa pyytää ketään käymään ilman, että tekisit suursiivouksen, jota et jaksa tehdä kun ei ole aikaa (joten et pyydä ketään käymään)
- kaikki lähtemiset ovat vaikeita: vauva täytyy ruokkia ja kuivittaa ja varautua 101:een erilaiseen tilanteeseen ja ottaa sen mukaiset varusteet mukaan (miehestä ei ole apua, sillä hän unohtaa hoitolaukun eteiseen. On SINUN tehtäväsi muistaa hoitaa kaikki mukaan.) Kun kaikki on valmista, vauva päästää kainaloihin asti vaatteet likaavan P:n ja joudutte alkamaan kaiken alusta.
- muut hokevat, että nauttikaa nyt, vauva-aika menee niin äkkiä, mutta sinusta se kestää ikuisuuden ja odotat malttamattomana, josko jokin tuleva uusi taito (istuminen, konttaus, kävely, kiinteät ruuat, puhuminen) helpottaisi elämäänne suuresti ja VIHDOIN saisit nukkua
- elät epävarmuudessa: pitäisikö vauvan mennä harrastuksiin, koska kaikki muutkin tekevät niin. Siispä raahaudut väkisin vauvauintiin, perhekahvilaan, vauvakerhoon ja muskariin klo 9:30:ksi lällättämään yksinkertaisia lauluja ventovieraiden äitien kanssa ja koet lievää ulkopuolisuutta, koska kaikki muut näyttävät tuntevan toisensa niin hyvin, mutteivät ole kiinnostuneita juttelemaan uusien äitien kanssa.
- huomaat, että leikkipuistoista tulee toinen olohuoneesi ja alat muuttua sellaiseksi ällöttäväksi mamma-mammaksi, joita vielä lapsettomina aikoina salaa halveksuit: tukka huolimattomalla ponnarilla, homssuinen meikki, järkevät ulkoiluvaatteet ja kengät. (Nyt tiedät: ainainen kiire ja unen vähyys saavat sinut unohtamaan ulkonäön laiton. Käytännölliset ulkoiluvaatteet ovat must, sillä prkl siellä puistossa seistessä tulee kylmä!)
Että näin. Tervetuloa klubiin. Toki kääntöpuolena: haasteet kasvattavat ja huomaat kasvaneesi ihmisenä todella paljon: enää ei jaksa niin kiinnostaa, onko Niinalla ripsipidennykset ja kannattaisko Maijan ottaa silarit Tallinnassa. Lisäbonuksena saat (ja miehesikin saa) oikeasti lapsesta ja hänen seurastaan niin paljon iloa, josta ulkopuolinen ei edes osaa kuvitella puoliakaan. Parisuhde ei kaadu, jos molemmat tajuavat, että alun kaaos on väliaikaista ja siihen oppii ottamaan uuden asenteen ja ne elämän arkipalikat osaa panna uuteen järjestykseen. Ainakin organisointi- ja priorisointitaidot vahvistuvat 110%.
[/quote]
Kiitos tästä, tämä oli todella hyvä, hauska ja todellakin monella tavalla totta. Ihanaa, kun joku muukin kokee asiat näin. Erityisesti tuon vauvaharrastuskohdan. Sinne itsekin raahaudun, ensin toivoin tapaavani saman henkisiä ihmisiä. Totesin nopeasti ettei se ole miikään äitien ystävystymiskerho. Hyväksyin tämän ja ajattelin, että siellä käydään sen vauvan takia. Saapa ainakin välillä nähdä muita vauvoja ja ehkäpä joskus innostuu leikeistäkin...
Väsymys on se, mikä eniten yllätti. Joo, aina ennen lapsiakin on välillä joutunut venymään ja päivystämään, mutta melko pian on kuitenkin saanut nukkua taas ne tasapainottavat yöunet/päikkärit. Vauvan kanssa niitä ei tule, ei kuukausiin, joillakin vuosiin.
Rikkinäisiä öitä ja huonoja unia, sitten unettomuutta kun ei osaa enää nukkua. Kaikesta huolimatta jos haluaa säilyttää mielenterveytensä, kannattaisi jaksaa harrastaa niitä omiakin juttuja (sitten kun vauva on vähän isompi ja pärjää muutaman tunnin vaikka isänsä hoidossa), vaikka olisi kuinka väsynyt. Se oli itselle uutta. Harrastuksiin lähteminen oli vaikeaa (väsynyt olo, ei toisaalta haluaisi/uskalla jättää vauvaa hoitoon kun niin paljon helpompi itse hoitaa homma kuin antaa ohjeita tai hoitaa itkuista vauvaa joka mennyt sekaisin kukn äiti on poissa), vaikka ne itselle olisi aiemmin olleet tosi tärkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap!
VAIKKA vauva alussa onkin tissillä koko ajan, ainakaan itse en kokenut sitä ongelmaksi! Lukeminen on minulle todella tärkeä harrastus, ja kävin läpi melkoisen määrän koti- ja ulkomaista kaunokirjallisuutta äitiyslomalla juuri imettäessäni! Samoin kirja oli aina mukana vaunukävelyillä, luin ulkona puiston penkillä lattemuki toisessa kädessä, kun vauva nukkui vaunuissa. Pakkasia varten mukanani oli lämmin viltti, en saanut mitään pissatulehduksiakaan.
Tahdon vain sanoa että moni asia on myös itsestä kiinni! Kaikesta ei tarvitse noin vain luopua. Harrastin myös liikuntaa äitiyslomalla paljon, vaikka miehen työvuorot olivat hyvin hankalat.
Eniten yllätti unettomuus. Siis vaikka vauva vihdoin nukkuisi, niin itse ei saa unta eikä itse pysty nukkumaan päiväunia kun käy kokoajan ylikierroksilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos konkreettisista kommenteistanne. Minäkin olisin halunnut tietää tämän kaiken, mutta ympärillä kaikki mummit ja mammat hokivat vaan, että elämä muuttuu vauvan myötä. Niinpä, tulee rutiinit, tulee aikataulu, tulee omista mukavuuksista luopumista, elämä hieman hankaloituu. Mutta sen kaiken tekee toisen vuoksi, jota rakastaa.
Ei täällä kukaan niin kuvittele. Itse en tiedä vauva arjesta paljoakaan, olen ainoa lapsi ja aika nuori tuleva äiti. Millä tavalla se sua haittaa jos ensimmäistä odottava äiti haluaa kuulla jo vauvan hoitaneiden ihmisten näkökulmia vauva arjesta. Vaikutat aika vttupäiseltä tiukkapipolta, kun nuin vammanen kommentti piti laittaa.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 11:59"][quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 11:33"]
On tosi omituista, että joku ei muka tiedä minkälaista vauva-aika voi pahimmillaan olla. Netti ja kirjat ja lehdet on pullollaan erilaisia kertomuksia kaikista mahdollisista ja mahdottomistakin tapauksista, mitä lapsiperheessä voi sattua. Jos on yhtään järkeä päässä, tajuaa kyllä että mikä tahansa voi sattua myös omalle kohdalle. Kuka muka on niin tyhmä, että kuvittelee vauvojen vain nukkuvan ja syövän?
[/quote]
Olen samaa mieltä. Ilmeisesti monet eivät sitten mieti lasten hankkimista yhtään etukäteen. Aina, kun joku sanoo, ettei lainkaan tiennyt lapsiperhearjen olevan tällaista, alan epäillä vahinkoraskautta.
[/quote]
Me olimme toivoneet lasta, mutta raskaus tuli yllätyksenä ja paljon aikaisemmin mitä olimme ajatelleet. Halusimme siis lapsen, olisiko sinun mielestä pitänyt tappaa viaton vauva mahaan? Aika kusipäisiä kommentteja.
Ylivoimaisesti eniten yllätyin siitä miten paljon mielipiteitä ulkopuolisilla ihmisillä voi olla vauvan hoidosta ja "kasvatuksesta". Tärkeintä on pitää pää kylmänä ja luottaa omiin vaistoihinsa mitä vauvaan tulee, kukaan ei tunne vauvaa paremmin kuin sen oma äiti. Tekee miten tahansa niin aina löytyy joku jonka mielestä hoitaa vauvaa väärin, pitää vain oppia luottamaan itseensä ja viis veisata toisten hössötyksistä!
Yllättävää oli myös miten tiiviisti vauvan kanssa halusi olla. En olisi voinut kuvitellakaan olevani päivää erossa tai edes muutamaa tuntia vapaaehtoisesti. Etukäteen olin suunnitellut että vauvan voi toisinaan antaa hetkeksi isovanhemmille hoitoon, mutta eihän siitä mitään tullut. Jos johonkin lähdin otin vauvan mukaan, osittain myös siksi ettei sille kelvannut muu kuin tissi ruuan tai lohdun lähteeksi.
Minä olisin halunnut tietää, että homma vain paranee vauvavuoden jälkeen. Vähän säälittää ne kaverini, jotka riensivät takaisin töihin lapsen täyttäessä vuoden kun kuulemma pää hajoaa kotona ja kotiäitiys ei sovi heille jne. (Ehkä se oli myös rahakysymys vaikka eivät sitä myönnäkään.) He jäivät paljosta paitsi, paras vaihe olisi vasta alkanut. Meillä oli ns. helppo vauva mutta pää hajoili siitä arjen tylsyydestä ja samojen asioiden toistumisesta sekä siitä että sosiaalista elämää oli liian vähän vaikka muutaman äitikaverin sainkin. Lapsen täyttäessä vuoden alkoi aktiivisempi vaihe leikkipuistoineen (ei kukaan vauvan kanssa puistossa käy) ja sosiaaliset ympyrätkin alkoivat vain laajeta ja laajeta sitä mukaa kun lapsi kasvoi. Sitten meille syntyi toinenkin lapsi ja homma vain paranee koko ajan, sitäkään en olisi uskonut miten paljon hauskempaa arki on kahden lapsen kanssa! Tai että miten taitava ja itsevarma äiti minusta muotoutui toisen lapsen myötä. Elämä on ihanaa, lapset todella ovat parisuhteen suola, meistä on tullut ihan oikea perhe. Nyt tuntuu siltä että näitähän voisi hankkia tusinan lisää ;)
Kannattaa vaan varautua siihen ettei voi tietää etukäteen mitä tulee tapahtumaan, mutta vauva-aika on lyhyt ja siitä kannattaa nauttia. Ensimmäisen vauvan kanssa olin yllättynyt siitä kuinka paljon sitä lasta rakastaa. Kuinka voi vaan katsoa sen nukkumista ja ihailla lapsen kauneutta. Kaikki tuntui toissijaiselta vauvaan nähden eikä mulla ollut kiire minnekään. Täytin päiväni kävelylenkeistä, vauvan kanssa touhuamisesta ja kotitöistä. Tunsin itseni niin onnelliseksi kun sain olla äiti.
Useamman lapsen kanssa vauvavuodet ovat sitten olleet hieman erilaisia kun on ollut ne vanhemmatkin lapset siinä ympärillä. Nyt on kokemusta helposta ja raskaastakin vauvavuodesta. Nyt odotan neljättä ja jännittää miten kaikki menee tällä kertaa :)
Mä olisin toivonut kuulevai myös niitä muita vaihtoehtoja, kuin että "et nuku ainakaan vuoteen, kun vauva syntyy" jne. Luulin oikeasti, ja siihen asennoiduinkin, etten se ensimmäinen vuosi on pätkittäisiä yöunia ja kiljuva vauva. Olimme mieheni kanssa vauvan synnyttyä ihan öönä, että miksi tuo vauva nukkuu niin paljon. Myönnän jopa googlettaneeni jossain vaiheessa, että onko normaalia että 4 kk ikäinen ei herää syömään yöllä tai nukkuu 13 tuntia yössä putkeen :) Nyt jo naurattaa toisen samanlaisen vauvan kohdalla. Mutta olin oikeasti huolestunut, kun olin ollut siinä luulossa, että vauvat itkee monta tuntia päivässä ja syövät yölläkin tunnin välein!