Lue keskustelun säännöt.
Mitä olisit halunnut tietää ennen vauva-arkea?
31.03.2014 |
Yleensähän on niin, että vauva-arki ei menekkään niin jouhevasti kuin oli kuvitellut. Eteen tulikin tilanteita, mihin ei ollutkaan valmistautunut.
Esim vauva ei nukkunutkaan kuin 15-30min pätkiä, vauva oli takertuneena kokoajan vain rintaan, tutti ei kelvannutkaan ja mitä niitä nyt voi olla muutamia asioita mainitakseni.
Mulla ei oo asiasta kokemusta, olen vasta untuvikko tässä asiassa. Kohta pitäisi ensimmäisen vauvan syntyä meidän perheeseen.
Joten jos kokeneemmat palstamammat voitte auttaa ja kertoa vähän, mitä tuleman pitää vauva-arjen alettua kotona. Minkälaisia tilanteita.
Kiitän jo etukäteen!
Kommentit (90)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 12:06"]
En oikein osannut ajatella, kuinka isä/mies jää aivan sivulliseen rooliin parisuhteessa. Toki ymmärrän, että vauva tarvitsee paljon huomiota, mutta olisihan se ihan mukavaa saada itsekin joskun huomiota.
Ja ennen kuin tulette lynkkaamaan, niin osallistuin paljon vauvan hoitoon. Esikoisella oli melkoisia vatsavaivoja ja kanniskelin häntä aamun pikkutunneille ja silti menin aamulla reippaasti töihin. Muutenkin osallistuin vauva-arkeen niin paljon kuin osasin ja pystyin.
[/quote]
Miten niin jää. Kai sä nyt jäät sivulliseksi jos et sitä vastuuta ota. Kai sä halusit faijaksi?
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 11:32"]
Että lähipiiristäkin löytyy ihmisiä, joihin iskee vauvakateus, ja ne saattavat olla juuri niitä, keiden luulit olevan eniten innoissasi kanssasi.
[/quote]
Miten tämä ilmenee?
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 12:15"]
Miten niin jää. Kai sä nyt jäät sivulliseksi jos et sitä vastuuta ota. Kai sä halusit faijaksi?
[/quote]
Luitkos tuota viestiäni? Osallistuin vauva-arkeen niin paljon kuin mahdollista, mutta eipä sitä paljoa silti saanut huomiota.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 12:12"]
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 11:33"]
On tosi omituista, että joku ei muka tiedä minkälaista vauva-aika voi pahimmillaan olla. Netti ja kirjat ja lehdet on pullollaan erilaisia kertomuksia kaikista mahdollisista ja mahdottomistakin tapauksista, mitä lapsiperheessä voi sattua. Jos on yhtään järkeä päässä, tajuaa kyllä että mikä tahansa voi sattua myös omalle kohdalle. Kuka muka on niin tyhmä, että kuvittelee vauvojen vain nukkuvan ja syövän?
[/quote]
niin, no omalla vauvalla olikin refluksi ja maitoallergia ja neuvolassa vain sanottiin, että "vauvat nyt itkevät". eli ei tuo mun kokemus sitten ihan normaalia vauva-arkea ollutkaan, mutta mistä sen olisi tiennyt, kun esikoinen oli kyseessä.
T: 3
[/quote]
Varmaan olet lukenut tai kuullut, että vauvoilla saattaa olla sairauksia ja vaivoja johtuen milloin mistäkin. Siitä olisit voinut päätellä, että omallakin vauvallasi voi mahdollisesti olla jotain vaivaa. Ei sun vauvasi ole maailman ainoa tapaus jolla tuollainen on. Aika yleinenkin vaiva tuo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 12:22"]
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 12:12"]
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 11:33"]
On tosi omituista, että joku ei muka tiedä minkälaista vauva-aika voi pahimmillaan olla. Netti ja kirjat ja lehdet on pullollaan erilaisia kertomuksia kaikista mahdollisista ja mahdottomistakin tapauksista, mitä lapsiperheessä voi sattua. Jos on yhtään järkeä päässä, tajuaa kyllä että mikä tahansa voi sattua myös omalle kohdalle. Kuka muka on niin tyhmä, että kuvittelee vauvojen vain nukkuvan ja syövän?
[/quote]
niin, no omalla vauvalla olikin refluksi ja maitoallergia ja neuvolassa vain sanottiin, että "vauvat nyt itkevät". eli ei tuo mun kokemus sitten ihan normaalia vauva-arkea ollutkaan, mutta mistä sen olisi tiennyt, kun esikoinen oli kyseessä.
T: 3
[/quote]
Varmaan olet lukenut tai kuullut, että vauvoilla saattaa olla sairauksia ja vaivoja johtuen milloin mistäkin. Siitä olisit voinut päätellä, että omallakin vauvallasi voi mahdollisesti olla jotain vaivaa. Ei sun vauvasi ole maailman ainoa tapaus jolla tuollainen on. Aika yleinenkin vaiva tuo.
[/quote]
Mikä sua vaivaa? Tää palsta on jotain aivan uskomatonta.
T: 3
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 12:21"]
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 12:15"]
Miten niin jää. Kai sä nyt jäät sivulliseksi jos et sitä vastuuta ota. Kai sä halusit faijaksi?
[/quote]
Luitkos tuota viestiäni? Osallistuin vauva-arkeen niin paljon kuin mahdollista, mutta eipä sitä paljoa silti saanut huomiota.
[/quote]
Niin mitä huomiota sä vingut? Kai sulle nyt oli päivänselvää, että kun penska syntyy, niin elämä muuttuu ja arvojärjestys menee uusiksi? Jos sä halusit penskan niin sähän olit varautunut siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä tule muuta mieleen kuin se, että olisi kannattanut hommata kestositeitä jälkivuotoa varten, kun alapää meni siteistä tosi huonoon kuntoon. Tällä kertaa olen varautunut!
Heiheiheiiii!!!! Asiallisia vastauksia toivoin!!!! Jokaisen omia kokemuksia mun avuksi. Ei nyt sorruta siihen, että ruvetaan mollaamaan toisia!!!! KIITOS!!!
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 12:30"]
Heiheiheiiii!!!! Asiallisia vastauksia toivoin!!!! Jokaisen omia kokemuksia mun avuksi. Ei nyt sorruta siihen, että ruvetaan mollaamaan toisia!!!! KIITOS!!!
AP
[/quote]
Aina joku täällä mollaa, ihan sama mistä keskustellaan. Kurjaa, että aika usealla tuntuu olevan niin paha olla, että tuollaista pitää harrastaa. Tämä kun kuitenkin on mielestäni tosi hyvä aloitus, ja kiitos siitä!
T: 3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raskausaikana sitä monesti elää jonkinlaisessa kuplassa, ja miettii vain sitä synnytystä. Jotenkin, että sitten kun se koetus on ohi, kaikki on taas kivasti ja normaalisti. Mutta, nyt opin sen, että se synnytys on yksi hyttysen kakka verrattuna siihen elämänmuutokseen, minkä vauva tuo. Mikään ei ole enää samalla tavalla kuin ennen sitä, mutta se ei tietenkään tarkoita että olisi ainoastaan negatiivinen asia. Elämä kulkee eteenpäin ja muutoksia tulee, vauva tuo niitä mukanaan kasakaupalla.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 11:52"]Itsellä on esikoisen laskettu aika parin kuukauden päästä, ja olen kaikkien nettijuttujen perusteella tullut siihen tulokseen, että synnytys ja vauva-arki ovat ihan kauheita asioita. Niin kauheita, ettei niitä voi etukäteen mitenkään kuvitella. Pelottaa kyllä todella paljon, että kuinka ihmeessä kaikesta voi selvitä hengissä.
[/quote]
Mä luin ennen esikoista kans kaiken maailman juttuja synnytyksestä ja sen jälkeisestä olosta ja vauvasta. Olin kauhuissani.
Sitten vauva syntyi ja moni asia oli juuri niin kuin olin lukenut mutta ei se ollutkaan kamalaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 12:27"]
Niin mitä huomiota sä vingut? Kai sulle nyt oli päivänselvää, että kun penska syntyy, niin elämä muuttuu ja arvojärjestys menee uusiksi? Jos sä halusit penskan niin sähän olit varautunut siihen.
[/quote]
Kysymyshän oli, että mitä olisin halunnut tietää etukäteen.
Tottakai ymmärrän, että vauva laittaa perheen arvojärjestyksen uusiksi. Se, mitä en osannut ajatella, että mies jää täysin vaille huomiota. Mielestäni myös mies on osa perhettä lapsen saamisen jälkeenkin.
Mutta ilmeisesti sinun mielestä miehen tulee olla hiljaa ja poissa jaloista. Itse en asiaa näin ajatellut.
Esim. sen, ettei lapsi välttämättä hyväksy ketään muuta hoitajakseen kuin äidin jos häntä ei siihen varovasti melko varhaisessa vaiheessa toteuteta.
Tai että kotona vuosia oleminen vain lastenhoitajana näivettää tehokkaasti sosiaalisen elämän, kaikki muut ovat töissä tai opiskelevat päivisin.
Tai että lapsi tuo mukanaan loputtoman huolen jonka kanssa on ajoittain vaikea elää.
Tai että äidin ja lapsen kemiat eivät välttämättä aina osukaan kohdalleen ja se on silloin äidille vakavan kasvun paikka.
Tai sen seikan, että miehen työn perässä ei todellakaan kannata muuttaa täysin vieraalle paikkakunnalle ilman mitään tukiverkkoa. Uusien ystävien saaminen voi olla hankalaa.
Tai että hoitohenkilökunta niin terveydenhuollossa kun päiväkodissakin ovat pääsääntöisesti osaamattomia ja yhteistyöhaluttomia. Lapsen asioissa on syytä valmistautua olemaan erittäin sitkeä.
Tai sitten se seikka, että äitinä oleminen ei välttämättä luonnistu jokaiselta kuin apteekin hyllyltä, joissain tilanteissa se vaatii ankaraa työtä ja ennen kaikkea omien halujensa lykkäämistä.
Yllä oleva kuulostaa negatiiviselta joten vastapainoksi heitän sen tosiasian että äidin kestävät ja sopeutuvat ihan mihin tahansa. Äiti on vain niin onnellinen kuin onnettomin lapsensa. Sellaista ihmissuhdetta ei ole toista.
Anna mennä fiilispohjalla ja pidä kiinni siitä minkä itse katsot oikeaksi. Elämä opettaa kyllä.
3 jo aikuisen äiti
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 12:41"]
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 12:27"]
Niin mitä huomiota sä vingut? Kai sulle nyt oli päivänselvää, että kun penska syntyy, niin elämä muuttuu ja arvojärjestys menee uusiksi? Jos sä halusit penskan niin sähän olit varautunut siihen.
[/quote]
Kysymyshän oli, että mitä olisin halunnut tietää etukäteen.
Tottakai ymmärrän, että vauva laittaa perheen arvojärjestyksen uusiksi. Se, mitä en osannut ajatella, että mies jää täysin vaille huomiota. Mielestäni myös mies on osa perhettä lapsen saamisen jälkeenkin.
Mutta ilmeisesti sinun mielestä miehen tulee olla hiljaa ja poissa jaloista. Itse en asiaa näin ajatellut.
[/quote]
Älä pistä sanoja suuhuni.
Sun pitää ottaa isompi rooli! Nythän sä olet äidin pikku apuri. Vituttais ketä tahansa.
Ihan sama mulle toisaalta. Sellaista se sun elämä nyt on.
Olin varautunut pahimpaan, mitään yllättävää ei sitten ilmennyt. Yhden kanssa se yöheräily ei ollut paha. Se tosin vaati paljon mieheltä. Kaupassa käyntiä, kodin ja vauvan hoitoa päivisin äidin nukkuessa jne. Tää nyt ei sinänsä ollut ongelma, sillä mies aina tehnyt oman osuutensa.
Ehkä se kamala maitokuume maidon noustessa oli yllätys. Viikko pari imetyksestä nousi 40 asteen kuume. Ihan kamalaa. Onneksi tosiaam ainoa lapsi, niin sai makoilla sängyssä vauvan kanssa. Myös rintatulehdus oli kivulias kokemus.
Maidon määrä myös yllätti. Sitä tuli tulvimmalla. Kaikki paidat märkinä ja vaikea löytää hyviä rintsikoita. Ja se painon putoaminen oli kamalaa. 45kg painoisena ei paljoa jaksanut riehua.
Nyt uudelleen raskaana, esikoinen päälle 2v. Taas varautunut pahimpaan, kun on tosiaan tui esikoinenkin hoidettavana. Päivisin ei niin vain nukutakkaan :)
Rehellisesti: se miten helvetin pitkiltä ne päivät vauvan/taaperon kanssa tuntuvat, koska kaikki se tekeminen on aikuisesta pitkäveteistä ja tylsää vrt. palapeli, muumikirja, kakkavaippa, kuralätäkkö ja lähikauppa, itku ja potku, itkupotku, ja muumipalapeli ja tätä enempi vähempi 5 vuotta ( kaksi lasta) . Ja kuinka vähän innostuneetkaan isovanhemmat oikeasti sitten ovat auttaneet (eivät käytännössä ollenkaan) joskus ostavat jotain pientä lapsille, mutta hoitoapua ei ole tarjottu ja meidän vanhempien jaksaminen tai hyvinvointi ei ole heitä kiinnostanut yhtään...
Toisaalta olen ihmeissäni miten olen jaksanut, miten mies on osoittautunut hyväksi perheenisäksi ja miten hienoja lapsia noista on tuhansien itkupotkujen jälkeen kasvanut, ollaan todella hitsauduttu perheenä yhteen.
Unenpuute, kun vauva söi yöllä vähitään neljä kertaa ja sitä ennen oli itkenyt koliikki-itkua klo 18-01.00 yhtä soittoa. Lähikaupassakaan ei voinut käydä ilman, että vauva olisi itkenyt. Itku uuvutti minua. Hikoilin, pyörrytti, maito nousi jne, koska vauva vain itki. Miten olisin jaksanut pitää vauvaa sylissä ja tuoda samalla ostoksia kotiin noilla voimilla? Itki monesti vaunuissa, kun kiruhdin kotiin. Tuli kyvyttömyys tehdä mitään muuta kuin olla vauvan kanssa. Jouduin neljän seinän sisälle vangiksi. Vauva ei myöskään rauhoittunut isän sylissä,vaikka isä jaksoikin ja hoitikin häntä hyvin. Vauva itki itsensä näännyksiin ja kipeäksi asti, jos yritin käydä puoli tuntia yksin ulkona keräämässä voimia ennen iltakoliikkia. Jouduin monesti palaamaan kotiin juoksujalkaa 10 min kuluttua, kun mies soitti ja taustalla kuului kaamea itku.
Yllätysenä tuli se, että ei olisi kannattanut alussakaan ottaa vauvaa syliin pinnasängystä ja imettää istualtaan. Kolmei kuukautta tuota ja koliikkia jaksoi. Vauva sekä minä aloimme nukkumaan paremmin, kun vauva oli vieressä ja molemmat makuulla, kun vauva sai rintaa. Rintavauvan kakkojaan ei olisi tarvinnut siivota yöllä, koska iho kestää ne hyvin. Ohut villainen unipussi tai villaiset vaipanpäällishousut pitävät vauvan lämpimänä, vaikka kakat jäähtyisivätkin pöksyissä. Ekoina kuukausina vauva itki vaippoja vaihdettaessakin.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 11:33"]
On tosi omituista, että joku ei muka tiedä minkälaista vauva-aika voi pahimmillaan olla. Netti ja kirjat ja lehdet on pullollaan erilaisia kertomuksia kaikista mahdollisista ja mahdottomistakin tapauksista, mitä lapsiperheessä voi sattua. Jos on yhtään järkeä päässä, tajuaa kyllä että mikä tahansa voi sattua myös omalle kohdalle. Kuka muka on niin tyhmä, että kuvittelee vauvojen vain nukkuvan ja syövän?
[/quote]
niin, no omalla vauvalla olikin refluksi ja maitoallergia ja neuvolassa vain sanottiin, että "vauvat nyt itkevät". eli ei tuo mun kokemus sitten ihan normaalia vauva-arkea ollutkaan, mutta mistä sen olisi tiennyt, kun esikoinen oli kyseessä.
T: 3