Minkäikäisenä aloitit yliopisto-opinnot?

Olisi kiva saada konkreettisia kokemuksia mummo- tai pappaopiskelijalta. Varmaan paljon vanhuksia jotka miettivät uranvaihtoa..

20v pääsin sisälle yliopistoon, ja valmistuin 27 vuotiaana. Kuten monet, minäkin tein töitä opintojen ohella, olin vuoden vaihdossa ja yhden lukukauden ulkomailla työharjoittelussa. Haihatellessa meni myös nuo ensimmäiset vuodet kun vielä tunnustelin pääainetta, jota vaihdoinkin siten 24-vuotiaana. Elin myös ihan tavalllista sosiaalista elämää, harrastuksia oli ja kavereita näin paljon. 

Vaikka tuolloin tykkäsin opiskelusta, niin kyllä siinä opiskelussa oli vähän suorittamisen makua myös; sitä että tahtoi valmistua ja päästä pian työelämään. Uskoisin että saisin opinnoista paljon enemmän irti nyt lähes nelikymppisenä kuin tuolloin, olisi enemmän työn ja elämän tuomaa perspektiiviä.

Ensimmäisen kerran 18-vuotiaana ja valmistuin 24-vuotiaana.

Toisen kerran 35-vuotiaana ja valmistuin 38-vuotiaana.

Edellinen kaksi tutkintoa suorittanut lisää: Ei todellakaan iästä ole yliopistossa haittaa. Opiskelu iäkkäämpänä on siitäkin hienoa, että se tuntuu "löysältä". Kun on vuosia ollut töissä ja hoitanut lapset siinä sivussa, niin opiskelu pitkine lomineen ja luppopäivineen tuntuu kevyeltä. Toki opiskelussakin omat paineensa on, mutta kyllähän työelämä on paljon kovempaa.

Olin juuri 40 v kun pääsin opiskelijaksi. Ennen sitä oli jonkun verran avoimen yliopiston opintoja ja 4 vuodessa valmistuin. Jo ensimmäisen puolen vuoden jälkeen oli puolet tutkinnon vaatimista 160 opintoviikosta koossa, kiitos korvaavuuksien ja helppojen jaksojen. Tutkinnon toisessa puolikkaassa menikin sitten vähän pitempään, mutta siihen sisältyi vähän vaativampia lisäopintojakin. Yksi ylimääräinen vuosi meni siihen, että sain opettajan pedagogiset samaan tutkintoon.

Lapseni olivat silloin jo siinä iässä, että pärjäsivät muutaman päivän isänsä hoidossa. Se oli isä, joka sai työstään palkallista sairaan lapsen hoitovapaata silloin, kun sitä tarvittiin kun minulle sattui opiskelupäiviä.

Miksikö aloitin vasta niin myöhään?

Siksi kun minun elämässäni on muutakin tavoitteita kuin uraputki - onneksi. Nuorena nimittäin valmistuin "hyvään" ammattiin opistosta, mutta kun tilanne muuttui niin että sen alan paikkoihin oli noin sata hakijaa, kulkeuduin toisiin tehtäviin.

Toiseksi en sattunut pääsemään aikaisemmin yliopistoon, vaikka muutaman kerran kyllä hain.

Valmistuin tradenomiksi 22-vuotiaana ja olin pari vuotta työelämässä, kunnes huomasin, että haluan vielä jatkaa opintojani. Maisterivaiheen aloitin 24-vuotiaana ja valmistuin yliopistosta 26-vuotiaana.

[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 13:23"]Missä ajassa valmistuit? Onko 40v liian vanha aloittamaan alusta? Esim kielen opinnot?

[/quote]

6 vuotiaana ja valmistuin kahdessa vuodessa.

[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 05:59"]

Olisi kiva saada konkreettisia kokemuksia mummo- tai pappaopiskelijalta. Varmaan paljon vanhuksia jotka miettivät uranvaihtoa..

[/quote]

Omaa kokemusta ei (vielä) ole, mutta eiköhän sitä tästä vielä kartu kun toinen tutkinto on kesken, lapsenlapsia odotellessa ...

Aika paljon olen tavannut mummo- ja pappaopiskelijoita. Useimmat heistä täydentävät muinaista tutkintoaan, osa säilyttääkseen edes nykyisen työpaikkansa kun pätevyysvaatimukset ovat muuttuneet. Osa on vasta työuran jälkeen ryhtynyt opiskelelmaan, kuka mistäkin syystä. Joku toteuttaa nuoruuuden haavettaan ja joku väsää väitöskirjaa, jotta elämäntyö ei menisi hukkaan vaan jäisi jälkipolvien hyödynnettäväksi tieteellisen tutkimuksen muodossa.

18-vuotiaana aloitin yliopistossa, opintoihin meni vajaat 9 vuotta, noista viimeiset 3,5 vuotta tein keskimäärin 60 h työviikkoa ja välttelin lopputyön kirjoittamista. Alallani valmistutaan tavallisesti 5,5-6 vuodessa.

[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 14:04"]Miten porukka on täällä aloittanut opintonsa niin helkkarin myöhään? Jos valmistuu saati vasta aloittaa opintonsa joskus lähemmäs 40-vuotiaana niin haaveet uraputkesta saa kyllä heittää romukoppaan...

[/quote]

Aloitin 32-vuotiaana, valmistuin kahdeksan vuotta myöhemmin. Hain ja sain heti vaativan asiantuntijatehtävän. Nykyisin työskentelen esimiestehtävässä. Uraputkessa ollaan.

pu

pu

[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 13:49"]

Armeijan jälkeen 20-vuotiaana ja valmistuin DI:ksi 24-vuotiaana.

[/quote]et ole ainakaan juopotellut

Huvittavaa, kun täällä niin moni puhuu ajan "venymisestä", jos on opiskellut 6-7 vuotta. Nuo ovat ihan tavallisia aikoja Suomessa. Voihan se olla teille henk.koht. ihan kamalan kauan, mutta kyllä kaikki tietävät, että täällä opiskellaan keskimäärin pitempään kuin monessa muussa maassa. Kun itse pääsin yliopistoon, kirjeessä luki "Tervetuloa yliopistoon. Tilastojen mukaan tulet viihtymään täällä seuraavat seitsemän vuotta".

Toisaalta ymmärrän, jos teitä niin vaivaa omat 7 vuotta, kun normaali av-mamma valmistuu tohtoriksi kahdessa vodessa.

52: Olen täysin eri mieltä. Olen opiskellut sekä nuorena että vanhana. Aina opiskelujen aikana ajatukseni ovat koko ajan niissä jutuissa, mitä pitäisi tehdä. Vanhempana se on kaksin verroin kauheampaa.

Sen sijaan työpaikalta kun lähtee, ei tarvitse ajatella enää mitään.

Olen aloittanut ensimmäisen ja menestyksekkään uraputkeni 20+ vuotiaana ja nyt vajaa kolmekymmntä vuotta myöhemmin ajattelin aloittaa uuden aikakauden. Eli ei vanhana opiskelu tarkoita välttämättä sitä, ettei olisi jo saanut monenlaista aikaiseksi, jopa sen uraputken! 

Opiskelen tällä hetkellä toista vuotta ja opinnot sujuvat aivan toisella tavalla kuin nuoremmilla, vaikka teen samaan aikaan lähes kokopäiväistä työtä. Mutta kun tähän ikään mennessä on jo sisäistänyt oman oppimistyylinsä, niin teitää, mitä ja miten asiansa hoitaa.

19 vuotiaana lukiosta suoraan kouluun menin. Valmistuin neljässä vuodessa. Oli kyllä helvetillisimmät neljä vuotta ikinä. En tehnyt melkeimpä mitään muuta kuin opiskelin ja olin töissä. En suosittele, kannattaa antaa itselleen enemmän aikaa.

21-vuotiaana ulkomailla. En pitänyt tarkoituksella välivuosia, mutta en päässyt sisään ja jouduin toteamaan ettei rahkeet riitä. Valtiotieteelliseen siis hain. Nyt opinnot näyttää valmistuvan ajallaan, täällä ei ole tavallista että bachelor's degreehen käytettäisiin yli 3 vuotta.

18-vuotiaana aloitin, enkä ole vieläkään valmistunut...nyt 25.

[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 22:42"]Yli 25-vuotias on auttamatta liian vanha aloittamaan opinnot. Poikkeuksena ehkä joku lääkis tai toisen tutkinnon suorittajat, jossa alle 30-vuotias vielä menee.

[/quote]

Sinäkö sen päätät:)?