Miksi synnyttävän naisen oikeudet herättävät raivoa?

Jokainen voi synnyttää ihan vapaasti kodissaan niin kuin tekevät miljoonat afrikkalaiset omissa savimajoissaan siellä kaukana. Lapsi syntyy kun on syntyäkseen ja kaikki menee tavallisesti hyvin. Sairaalasynnytyksestä pitäisi palata luonnonmukaiseen synnytykseen kotona sen sijaan että mennään sairaalaan vähän niin kuin lomamatkalle,.

Vierailija kirjoitti:

Synnyttäjän oikeuksien lisäksi piitäisi puhua lapsen oiikeudesta syntyä terveenä. Alkoholia juovat, tupakoivat ja narkomaaniäidit pitäisi ottaa pakkohoitoon ja sen lapsi huostaan.

Synnytystilanteessa taas ei voi ajatella vain synnyttäjää jos lapsi meinaa kuolla kohtuun. Sitä ei moni mukavuudenhaluinen äiti viitsi edes ajatella kun on kasvettu itsekeskeiseksi narsistiksi.

Hoitoon kyllä ja lapsen saa pitää kun valvotaan jos ei hoito raskausaikana ole tehonnut. Tupakoivan äidin vauvan huostaanottaminen kuulostaa jo hullulta vaikka tupakointi tilanteessa todella väärin onkin 😅 omien oikeuksien puolustaja = narsisti? Ja hengenhätä on erikseen, ei silloin kenenkään tulisi kieltäytyä avusta, inhimillistä kohtelua sen sijaan voi vaatia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuakin kohdeltiin todella väärin synnärillä, en tule ikinä selviämään tästä enkä jaksaisi nyt edes hoitaa vauvaakaan. Olisin halunnut vauvan heti synnyttyä rinnoilleni, siitä olin haaveillut koko ikäni, mutta vauva joutui ensin elvytettäväksi ja sitten suoraan keskoskaappiin ja suhteemme alku jäi täten hyvin hyvin hyvin vajaaksi. En ymmärrä, miten lääkäri saattoi kävellä tässä tahtoni yli noin törkeästi. Mihin unohtui kiintymyssuhde!? Onko kenelläkään samanlaista kokemusta? Vertaistukea?

Vähän ikävää, että tulet tänne v*ttuilemaan tuolla tavalla. Älä aliarvioi meitä muita. 

 Tuntuu tosi pahalta kaiken kokemani jälkeen, että ylitseni tallotaan täälläkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuakin kohdeltiin todella väärin synnärillä, en tule ikinä selviämään tästä enkä jaksaisi nyt edes hoitaa vauvaakaan. Olisin halunnut vauvan heti synnyttyä rinnoilleni, siitä olin haaveillut koko ikäni, mutta vauva joutui ensin elvytettäväksi ja sitten suoraan keskoskaappiin ja suhteemme alku jäi täten hyvin hyvin hyvin vajaaksi. En ymmärrä, miten lääkäri saattoi kävellä tässä tahtoni yli noin törkeästi. Mihin unohtui kiintymyssuhde!? Onko kenelläkään samanlaista kokemusta? Vertaistukea?

Vähän ikävää, että tulet tänne v*ttuilemaan tuolla tavalla. Älä aliarvioi meitä muita. 

 Tuntuu tosi pahalta kaiken kokemani jälkeen, että ylitseni tallotaan täälläkin. 

Sun on pakko olla mielenterveysongelmainen

Vähän surullista, että kun argumentit loppuvat, pitää tekeytyä "turhasta narisevaksi synnyttäjäksi". Niin läpinäkyvää. Viittaan siis tuohon yhteen edellisellä sivulla kirjoittaneeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, koska olen mies, mutta eikö sitä äitiäkin voisi kohdella hyvin vai mikä sen estää?

Asenneongelma.

Joku ihmeellinen vanhakantainen ajatus, että nainen on haureudellaan ottanut siemeniä sisäänsä, ja että kivulla pitää hänen lapsensa synnyttämän. Lisäksi ajatukset naisten hysteriasta. Miehisen lääkärikunnan syöttämiä ajatuksia, joita naiset (kätilöt) sitten toteuttavat muille naisille. 

No jo on paksua tekstiä.

En kyllä kokenut synnytyksiä yhtään tuollaisina.

Minut sai tutkia ihan vapaasti enkä millään olisi uskaltanut alkaa vastustelemaan tms .

Pääasia että lapsi saatiin kunnialla ulos ja näin kävi.

Olisin kuollut jos olisin jollain omilla vaatimuksillani aiheuttanut lapselle mitään vahinkoa.

Kannattaa lukea se Ylen artikkeli synnytyksen historiasta. Siinä tulee ilmi ei-niin-mukavia juttuja ja asenteita ihan lähihistoriasta, joita lienee vaikea uskoa nykyään. Esimerkiksi synnytyskipujen lievittämiseen panostaminen alkoi todella myöhään ihan vain siitä syystä ettei niitä ollut kiinnostusta kehittää, koska sitä ei nähty tarpeellisena. Aika ajoin vielä nykyäänkin lehtien palstoille tulee joku lääkäri vinkumaan siitä, kuinka kivunlievitys synnytyksessä on oikeastaan ihan turhaa ja naisten pitäisi oikein todella harkita tarvitsevatko sitä lainkaan. 

Kyllä tällaisissa paistaa aika kauas jonkinlainen vallankäyttö haavoittuvassa asemassa oleviin naisiin ja kun synnytyksen historia todistettavasti on tällainen ollutkin, on aika selvää että nämä asenteet saattavat heijastua vielä tähän päiväänkin. Siltä vähän vaikuttaa, että näin tilanne todella onkin.

Pakko kyllä tulla ihan puskista sanomaan, että JOS itse haluaa synnyttää ilman kivunlievitystä, ja siihen varautuu ja valmistautuu, niin se yleensä takaa synnytyksessä sen, että ei joudu henkilökunnan armoille, mitä se pahimmillaan on.

Kun synnyttää luomuna, ei päädy siihen toimenpidekimaraan, mitä tulee kun laitetaan puudutuksia, sen jälkeen oksitosiinitippaa, sydänääniä pitää seurata ihan eri pieteetillä jne.

Naisen omat hormoonit on aika uskomaton voima synnytyksessä, jos niiden toimintaan ei puututa lääkkeillä.

Mutta pääasia on tietysti se, että naisen tahtoa pitää kunnioittaa, ja aina AINA kohdella hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vähän surullista, että kun argumentit loppuvat, pitää tekeytyä "turhasta narisevaksi synnyttäjäksi". Niin läpinäkyvää. Viittaan siis tuohon yhteen edellisellä sivulla kirjoittaneeseen. 

Minustakin se on surullista, vaikka olen se, jonka mielestä osa narisee turhasta.

Vierailija kirjoitti:

Minuakin kohdeltiin todella väärin synnärillä, en tule ikinä selviämään tästä enkä jaksaisi nyt edes hoitaa vauvaakaan. Olisin halunnut vauvan heti synnyttyä rinnoilleni, siitä olin haaveillut koko ikäni, mutta vauva joutui ensin elvytettäväksi ja sitten suoraan keskoskaappiin ja suhteemme alku jäi täten hyvin hyvin hyvin vajaaksi. En ymmärrä, miten lääkäri saattoi kävellä tässä tahtoni yli noin törkeästi. Mihin unohtui kiintymyssuhde!? Onko kenelläkään samanlaista kokemusta? Vertaistukea?

Tämäkö nyt sitten on "uskottavaa" argumentointia vastapuolelta? Niin läpinäkyvää...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuakin kohdeltiin todella väärin synnärillä, en tule ikinä selviämään tästä enkä jaksaisi nyt edes hoitaa vauvaakaan. Olisin halunnut vauvan heti synnyttyä rinnoilleni, siitä olin haaveillut koko ikäni, mutta vauva joutui ensin elvytettäväksi ja sitten suoraan keskoskaappiin ja suhteemme alku jäi täten hyvin hyvin hyvin vajaaksi. En ymmärrä, miten lääkäri saattoi kävellä tässä tahtoni yli noin törkeästi. Mihin unohtui kiintymyssuhde!? Onko kenelläkään samanlaista kokemusta? Vertaistukea?

Vähän ikävää, että tulet tänne v*ttuilemaan tuolla tavalla. Älä aliarvioi meitä muita. 

 Tuntuu tosi pahalta kaiken kokemani jälkeen, että ylitseni tallotaan täälläkin. 

Sun on pakko olla mielenterveysongelmainen

Todella leimaava kommentti.

Mä en synnytä. Ikinä. En ennen kuin tämä asian hoito eteenpäin, saa kunnolla tuulta alleen. Terv N 24 :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuakin kohdeltiin todella väärin synnärillä, en tule ikinä selviämään tästä enkä jaksaisi nyt edes hoitaa vauvaakaan. Olisin halunnut vauvan heti synnyttyä rinnoilleni, siitä olin haaveillut koko ikäni, mutta vauva joutui ensin elvytettäväksi ja sitten suoraan keskoskaappiin ja suhteemme alku jäi täten hyvin hyvin hyvin vajaaksi. En ymmärrä, miten lääkäri saattoi kävellä tässä tahtoni yli noin törkeästi. Mihin unohtui kiintymyssuhde!? Onko kenelläkään samanlaista kokemusta? Vertaistukea?

Tämäkö nyt sitten on "uskottavaa" argumentointia vastapuolelta? Niin läpinäkyvää...

Huvinsa kullakin. Ja mitä väkivaltaan tulee, halventava käytös ON henkistä väkivaltaa synnyttäjää kohtaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuakin kohdeltiin todella väärin synnärillä, en tule ikinä selviämään tästä enkä jaksaisi nyt edes hoitaa vauvaakaan. Olisin halunnut vauvan heti synnyttyä rinnoilleni, siitä olin haaveillut koko ikäni, mutta vauva joutui ensin elvytettäväksi ja sitten suoraan keskoskaappiin ja suhteemme alku jäi täten hyvin hyvin hyvin vajaaksi. En ymmärrä, miten lääkäri saattoi kävellä tässä tahtoni yli noin törkeästi. Mihin unohtui kiintymyssuhde!? Onko kenelläkään samanlaista kokemusta? Vertaistukea?

Vähän ikävää, että tulet tänne v*ttuilemaan tuolla tavalla. Älä aliarvioi meitä muita. 

 Tuntuu tosi pahalta kaiken kokemani jälkeen, että ylitseni tallotaan täälläkin. 

Sun on pakko olla mielenterveysongelmainen

Todella leimaava kommentti.

Silti todennäköisesti totta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuakin kohdeltiin todella väärin synnärillä, en tule ikinä selviämään tästä enkä jaksaisi nyt edes hoitaa vauvaakaan. Olisin halunnut vauvan heti synnyttyä rinnoilleni, siitä olin haaveillut koko ikäni, mutta vauva joutui ensin elvytettäväksi ja sitten suoraan keskoskaappiin ja suhteemme alku jäi täten hyvin hyvin hyvin vajaaksi. En ymmärrä, miten lääkäri saattoi kävellä tässä tahtoni yli noin törkeästi. Mihin unohtui kiintymyssuhde!? Onko kenelläkään samanlaista kokemusta? Vertaistukea?

Tämäkö nyt sitten on "uskottavaa" argumentointia vastapuolelta? Niin läpinäkyvää...

Huvinsa kullakin. Ja mitä väkivaltaan tulee, halventava käytös ON henkistä väkivaltaa synnyttäjää kohtaan

Jep. Mutta esim. tiuskiminen ei ole halventavaa käytöstä, jos hoitajallaKIN on vaikka todella kova stressi päällä. Edelleenkin se on silti asiatonta, muttei väkivaltaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuakin kohdeltiin todella väärin synnärillä, en tule ikinä selviämään tästä enkä jaksaisi nyt edes hoitaa vauvaakaan. Olisin halunnut vauvan heti synnyttyä rinnoilleni, siitä olin haaveillut koko ikäni, mutta vauva joutui ensin elvytettäväksi ja sitten suoraan keskoskaappiin ja suhteemme alku jäi täten hyvin hyvin hyvin vajaaksi. En ymmärrä, miten lääkäri saattoi kävellä tässä tahtoni yli noin törkeästi. Mihin unohtui kiintymyssuhde!? Onko kenelläkään samanlaista kokemusta? Vertaistukea?

Vähän ikävää, että tulet tänne v*ttuilemaan tuolla tavalla. Älä aliarvioi meitä muita. 

 Tuntuu tosi pahalta kaiken kokemani jälkeen, että ylitseni tallotaan täälläkin. 

Sun on pakko olla mielenterveysongelmainen

Todella leimaava kommentti.

Silti todennäköisesti totta

Mielenterveysongelmaiset ovat väistämättä kusipäitä?

Väännetään nyt vielä rautalangasta, ku se edelleen näyttää tuottavan joillekin vaikeuksia:

Finlex.fi: Laki potilaan asemasta ja oikeuksista :

5 §Potilaan tiedonsaantioikeus

Potilaalle on annettava selvitys hänen terveydentilastaan, hoidon merkityksestä, eri hoitovaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista sekä muista hänen hoitoonsa liittyvistä seikoista, joilla on merkitystä päätettäessä hänen hoitamisestaan

6 §Potilaan itsemääräämisoikeus

Potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Jos potilas kieltäytyy tietystä hoidosta tai hoitotoimenpiteestä, häntä on mahdollisuuksien mukaan hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla.

Lähde https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920785

Tasan jokainen terveydenhuoltoalalla toimiva on joutunut tätä lakia opiskelemaan ja mikään teennäinen vala ei aja lain edelle.

Vierailija kirjoitti:

Mä en synnytä. Ikinä. En ennen kuin tämä asian hoito eteenpäin, saa kunnolla tuulta alleen. Terv N 24 :)

Tän takia tää koko asia onki niin surullinen, en ihmettele ettei porukka halua synnyttää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en synnytä. Ikinä. En ennen kuin tämä asian hoito eteenpäin, saa kunnolla tuulta alleen. Terv N 24 :)

Tän takia tää koko asia onki niin surullinen, en ihmettele ettei porukka halua synnyttää

Minua inhottaa synnytyksessä kaikkein eniten se syntyvä lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Mä en synnytä. Ikinä. En ennen kuin tämä asian hoito eteenpäin, saa kunnolla tuulta alleen. Terv N 24 :)

Tän takia tää koko asia onki niin surullinen, en ihmettele ettei porukka halua synnyttää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuakin kohdeltiin todella väärin synnärillä, en tule ikinä selviämään tästä enkä jaksaisi nyt edes hoitaa vauvaakaan. Olisin halunnut vauvan heti synnyttyä rinnoilleni, siitä olin haaveillut koko ikäni, mutta vauva joutui ensin elvytettäväksi ja sitten suoraan keskoskaappiin ja suhteemme alku jäi täten hyvin hyvin hyvin vajaaksi. En ymmärrä, miten lääkäri saattoi kävellä tässä tahtoni yli noin törkeästi. Mihin unohtui kiintymyssuhde!? Onko kenelläkään samanlaista kokemusta? Vertaistukea?

Vähän ikävää, että tulet tänne v*ttuilemaan tuolla tavalla. Älä aliarvioi meitä muita. 

 Tuntuu tosi pahalta kaiken kokemani jälkeen, että ylitseni tallotaan täälläkin. 

Sun on pakko olla mielenterveysongelmainen

Todella leimaava kommentti.

Silti todennäköisesti totta

Mielenterveysongelmaiset ovat väistämättä kusipäitä?

Mieleltään sairaita

Vierailija kirjoitti:

Jos et ole valmis kätilön ja lääkärin ammattitaidolla tekemiin tutkimuksiin, voit jäädä kotiin synnyttämään. Siellä voit ohjeistaa miestä tekemään kuten parhaaksi katsot.

Itselläni on yksi lapsi. Hänen synnytyksessään oli kätilön lisäksi kätilöopiskelija ja opiskelijan opettaja. Asiaa kysyttiin minulta, että onko ok. Pakko opiskelijoiden on jossain harjoitella. Loppujen lopuksi tämän open kanssa aloin kaksistaan ponnistamaan lasta maailmaan, kun muut olivat kahvilla😀. Lapsi syntyi niin nopsaan, että isäkin meinasi myöhästyä.

Arvostan suomalaista terveydenhuoltoa. Henkilökunta on ammattitaitoista. Olishan se kiva, että haikara toisi lapsen, mutta se ei vaan nyt vielä onnistu.

Kaikki tutkimuksia pelkäävät, jos ne on ylivoimaisia, voivat jättää ne väliin, kun jäävät kotiin.

Niin sinulta kysyttiin onko ok. Hienoa että synnytyksesi sujui kaikin puolin, mutta tässä on nimenomaan kyse siitä että joiltakin ei kysytä, joillekin ei kerrota ja joitakin kohdellaan ikävästi. Sinä et onneksi ole yksi niistä, joten sinulla ei myöskään ole mitään haisua miltä tuntuu kun ei kysytä, kerrota tai kohdellaan huonosti. Koko keskustelussa on monella menneet puurot ja vellit sekaisin. Kaikki synnyttämään menevät ymmärtävät että synnytyksessä toiminta ja toimenpiteet keskittyvät alapäähän mutta jos toimitaan ilman että kerrotaan miksi näin tehdään tai tehdään se yllättäen ilman jälkeenpäin kertomista tai ei uskota/välitetä/vastata kun synnyttäjä haluaa jotain kertoa tai kysyä, ei asiat mene yhtä ruusuisesti kuin sinulla.