Miksi synnyttävän naisen oikeudet herättävät raivoa?

Vierailija kirjoitti:

On jotenkin hirvittävän surullista lukea täältä, että naiset pistävät oman mukavuudenhalunsa (ei saa tehdä sisätutkimusta, koska itsemääräämisoikeus) oman syntyvän vauvan hyvinvoinnin edelle.

Kyllä minulla vaakakupissa painaa lapsen hyvinvointi ja turvallinen syntymä paljon enemmän kuin se "miltä minusta nyt just sattuu tuntumaan" .

Normaalit vanhemmat pistävät lapsen edun monta kertaa myöhemminkin oman edun edelle.

Miten varoittamatta ja kovakouraisesti tehty sisätutkimus edistää lapsen hyvinvointia vs se että toimenpiteen tekisi vain tarpeen vaatiessa (on olemassa ns purppuraviiva-metodi) ja äidin kanssa keskustellen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytysväkivalta -kampajanssa on tuotu esiin ihan asiallista asiaa (hoitohenkilökunnan kommunkaatiotaitoja) mutta väärällä tavalla. Lääkärien ja kätilöiden pitäisi tosiaan kertoa asiakkaalle ENSIN ennen toimepidettä että mitä halutaan tehdä ja miksi, sen sijaan että suoraan mennään ronkkimaan: harva kieltäytyisi tutkimuksista kun perustellaan. 

Mutta nyt tämä kamajan vain aiheuttaa tuleville synnyttäjille pelkoa ja epäluottamusta hoitohenkilökuntaan. Olisivat nostaan asiallista keskustelua ja ottaneet hoitohenkilökunnan mukaan. 

Voidaanhan sitä väärin/asiattomasti toimia perusteluista huolimatta, kun asioita voidaan perustella miten päin vain. Mistä kaikista asioista sitten johtuukaan, miksi toisia kohdellaan väärin/huonosti ja toisten kohdalla asiat menee hyvin ja oikein. Olisiko kuitenkin taustalla vikaa/ammattitaidottomuutta sekä henkilökunnassa sekä sillä, että taustalla on jotain henkilökohtaista, miksi toisia huonosti kohdellaan. Tai sitten mm. työolosuhteet vaikuttavat työsuorituksen laatuun/asiakkaan kohteluun myös. Mutta asiat eivät ainakaan muutu/parane sillä, että asioita vähätellään/kielletään/lakaistaan maton alle, vaan ns. kissan pitäisi pysyä pöydällä niin kauan, kunnes asioihin on tullut muutos.

On myös potilaita, jotka eivät ymmärrä omaa parastaan lääketieteellisestä näkökulmasta katsottuna vaikka kuinka selitettäisiin. Ja hoitohenkilökunnan työnkuvaan valitettavasti kuuluu tehdä työnsä lääketieteen pohjalta, ei potilaan tunteiden tai luulojen. Joku siitä sitten saattaa pahoittaa mielensä, mutta hoitohenkilökunta tekee mitä kuuluukin.

Mutta tietysti on myös oikeasti asiatonta kohtelua, eikä heidän kokemuksiaan tulisikaan vähätellä.

Siis mitä hittoa? Se potilas saa silti päättää oman parhaansa ihan itsekseen, eikä kukaan sen yli saa kävellä. Jos potilas kieltäytyy perustellusta toimenpiteestä, niin se on sitten siinä. Hän on siitä kieltäytynyt eikä sitä saa tehdä. Potilas saa päättää toimia tunteidensa perusteella ja siinä ei ole mitään pahaa. Se on hänen vartalonsa. Sen sijaan lääkärin tulisi perustella toimenpide jottei potilaalle jäisi vääriä luuloja. Ja jos potilas edelleen kieltäytyy, on se hänen oikeutensa. Hoitohenkilökunnalla ei ole minkäänlaista oikeutta toimia vasten potilaan tahtoa, vaan se on rikos.

Niin on, ja se on mielestäni väärin ja vastoin lääkärin ammattietiikkaa. Samoin kuin on väärin, ettei potilaalle saa antaa verta vastoin tämän uskonnollista vakaumusta. Lääkärin tehtävä on suojella elämää kaikin keinoin. Tunteista pitäisi puhua sitten siihen erikoistuneiden tahojen kanssa.

Ihmisellä on itsemäärämisoikeus eikä siinä ole mitään väärää. Ei ole väärin, että potilaalle ei saa antaa verta vastentahtoisesti vaan oikein. Ihmisellä on oikeus elää vakaumuksensa mukaisesti. Lääkärin tehtävä ei ole suojella elämää kaikin keinoin vaan hoitaa potilasta yhteisymmärryksessä potilaan kanssa.

Olen eri mieltä. Ja siihen minulla on oikeus.

Miksi kannatat pakkohoitoa? Mitä ihminen hyötyy siitä, että häntä hoidetaan vastentahtoisesti?

Esim. säilyy hengissä.

Tai kuten tästä ketjusta on luettu ja omakohtaisesti koettu, saa järjettömiä traumoja jotka haittaavat äiti-lapsisuhteen kehittymistä ja altistavat synnytyksenjälkeiselle masennukselle? Jos minua olisi hoidettu jotenkin muuten kuin pakolla, olisi todennäköisesti minä ja lapseni molemmat säästytty kohtutulehdukselta ja olisimme molemmat voineet aloittaa uuden elämämme jossain muualla kuin teho-osastolla. Mutta ei. Minua ei kuunneltu vaan tehtiin pakolla toimenpiteitä jotka sekä rikkoivat minua fyysisesti että henkisesti, ja lapseni henki vaarannettiin. Voisitko jo tajuta, että se ei suinkaan ole äiti vs lapsi?

Naiset luulevat taas, että se kusivärkki olisi joku valtavan mielenkiintoinen asia ja koko maailmankaikkeus pyörisi sen ympärillä. Ei pyöri eikä se kätilöä ym. kiinnosta, ainoana kiinnostuksena on määrättyjen toimien hoitaminen ja että vauva saadaan tähön maailmaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä, mihin se raja vedetään? Voihan lääkäri olla sitä mieltä, että lapsi pitää saada heti ulos eikä nukutukseen ole aikaa. Lääkäri voi olla myös sitä mieltä, että hänen näkemyksen mukaan nainen ei enää kohtua tarvitse. Tässähän on koko ketju ajan toitotettu, että hoitohenkilökunta tietää, mitä pitää tehdä ja naisen toiveet on vain kermaperseilyä. Ihan samoin synnyttäneen repeämien ompeluun ei laiteta puudutusta, koska sehän on vain pikkulisä naisen kokemaan kipuun.

< "Mihin raja vedetään?"

> Ihmishengen ollessa konkreettisesti vaarassa

< "Lääkäri voi päättää, ettei nukutukseen ole aikaa"

> Jep, silloin tehdään mitä tehtävissä on kivun lievittämiseksi ja lapsen hengen pelastamiseksi

< "Lääkäri voi mielivaltaisesti poistaa kohdun koska sattuu sillä päällä olemaan"

> Ei v'tussa voi

< "Naisten toiveet on vaan kermaperseilyä"

> Ei. Lähtökohta on, että toiveita kunnioitetaan. Toiveilla pyyhitään peräreikää vasta siinä vaiheessa jos lapsen henki on konkreettisesti vaarassa ja tilanne on äärimmäisen akuutti

< "Repeämän ompelemiseen ei tarvita puudutusta koska lisä kipu ei pitäis tuntua enää missään"

> Mitä he'vetin mutuiluja nää on :D Totta munassa puudutetaan jos vaan tuore äiti sitä itse haluaa koska tuossa vaiheessa tilanne ei pitäis olla enää kriittinen

PS: Lakkaa olemasta typerä

Ei muuten puuduteta vaikka pyytäisi, läheskään aina, valitettavasti

Vierailija kirjoitti:

Naiset luulevat taas, että se kusivärkki olisi joku valtavan mielenkiintoinen asia ja koko maailmankaikkeus pyörisi sen ympärillä. Ei pyöri eikä se kätilöä ym. kiinnosta, ainoana kiinnostuksena on määrättyjen toimien hoitaminen ja että vauva saadaan tähön maailmaan.

Sen kyllä huomaa ettei kätilöitä kiinnosta kun hoitaa työt äkkiä, ihan sama mikä fiilis äidille jää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytysväkivalta -kampajanssa on tuotu esiin ihan asiallista asiaa (hoitohenkilökunnan kommunkaatiotaitoja) mutta väärällä tavalla. Lääkärien ja kätilöiden pitäisi tosiaan kertoa asiakkaalle ENSIN ennen toimepidettä että mitä halutaan tehdä ja miksi, sen sijaan että suoraan mennään ronkkimaan: harva kieltäytyisi tutkimuksista kun perustellaan. 

Mutta nyt tämä kamajan vain aiheuttaa tuleville synnyttäjille pelkoa ja epäluottamusta hoitohenkilökuntaan. Olisivat nostaan asiallista keskustelua ja ottaneet hoitohenkilökunnan mukaan. 

Voidaanhan sitä väärin/asiattomasti toimia perusteluista huolimatta, kun asioita voidaan perustella miten päin vain. Mistä kaikista asioista sitten johtuukaan, miksi toisia kohdellaan väärin/huonosti ja toisten kohdalla asiat menee hyvin ja oikein. Olisiko kuitenkin taustalla vikaa/ammattitaidottomuutta sekä henkilökunnassa sekä sillä, että taustalla on jotain henkilökohtaista, miksi toisia huonosti kohdellaan. Tai sitten mm. työolosuhteet vaikuttavat työsuorituksen laatuun/asiakkaan kohteluun myös. Mutta asiat eivät ainakaan muutu/parane sillä, että asioita vähätellään/kielletään/lakaistaan maton alle, vaan ns. kissan pitäisi pysyä pöydällä niin kauan, kunnes asioihin on tullut muutos.

On myös potilaita, jotka eivät ymmärrä omaa parastaan lääketieteellisestä näkökulmasta katsottuna vaikka kuinka selitettäisiin. Ja hoitohenkilökunnan työnkuvaan valitettavasti kuuluu tehdä työnsä lääketieteen pohjalta, ei potilaan tunteiden tai luulojen. Joku siitä sitten saattaa pahoittaa mielensä, mutta hoitohenkilökunta tekee mitä kuuluukin.

Mutta tietysti on myös oikeasti asiatonta kohtelua, eikä heidän kokemuksiaan tulisikaan vähätellä.

Siis mitä hittoa? Se potilas saa silti päättää oman parhaansa ihan itsekseen, eikä kukaan sen yli saa kävellä. Jos potilas kieltäytyy perustellusta toimenpiteestä, niin se on sitten siinä. Hän on siitä kieltäytynyt eikä sitä saa tehdä. Potilas saa päättää toimia tunteidensa perusteella ja siinä ei ole mitään pahaa. Se on hänen vartalonsa. Sen sijaan lääkärin tulisi perustella toimenpide jottei potilaalle jäisi vääriä luuloja. Ja jos potilas edelleen kieltäytyy, on se hänen oikeutensa. Hoitohenkilökunnalla ei ole minkäänlaista oikeutta toimia vasten potilaan tahtoa, vaan se on rikos.

Niin on, ja se on mielestäni väärin ja vastoin lääkärin ammattietiikkaa. Samoin kuin on väärin, ettei potilaalle saa antaa verta vastoin tämän uskonnollista vakaumusta. Lääkärin tehtävä on suojella elämää kaikin keinoin. Tunteista pitäisi puhua sitten siihen erikoistuneiden tahojen kanssa.

Ihmisellä on itsemäärämisoikeus eikä siinä ole mitään väärää. Ei ole väärin, että potilaalle ei saa antaa verta vastentahtoisesti vaan oikein. Ihmisellä on oikeus elää vakaumuksensa mukaisesti. Lääkärin tehtävä ei ole suojella elämää kaikin keinoin vaan hoitaa potilasta yhteisymmärryksessä potilaan kanssa.

Olen eri mieltä. Ja siihen minulla on oikeus.

Miksi kannatat pakkohoitoa? Mitä ihminen hyötyy siitä, että häntä hoidetaan vastentahtoisesti?

Esim. säilyy hengissä.

Mutta on joutunut pakon ja oman vakaumuksensa vastaisen toiminnan kohteeksi ja se on traumaattista. Mitä järkeä tuossa on?

Traumoihin voi hakea apua ja oppia arvostamaan eloon jäämistään. Kuollut pysyy kuolleena.

Mutta potilasta pitää hoitaa yhteisymmärryksessä! Jos lääkäri esim katsoo, että naisen pitää käyttää hormoneita, niin pakkopiikitetäänkö häntä vai saako nainen valita itselleen lääketieteellisesti katsottuna huonon vaihtoehdon?

Saa tietenkin, koska tilanteeseen ei liity välitöntä uhkaa potilaan tai kenenkään muun hengelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytysväkivalta -kampajanssa on tuotu esiin ihan asiallista asiaa (hoitohenkilökunnan kommunkaatiotaitoja) mutta väärällä tavalla. Lääkärien ja kätilöiden pitäisi tosiaan kertoa asiakkaalle ENSIN ennen toimepidettä että mitä halutaan tehdä ja miksi, sen sijaan että suoraan mennään ronkkimaan: harva kieltäytyisi tutkimuksista kun perustellaan. 

Mutta nyt tämä kamajan vain aiheuttaa tuleville synnyttäjille pelkoa ja epäluottamusta hoitohenkilökuntaan. Olisivat nostaan asiallista keskustelua ja ottaneet hoitohenkilökunnan mukaan. 

Voidaanhan sitä väärin/asiattomasti toimia perusteluista huolimatta, kun asioita voidaan perustella miten päin vain. Mistä kaikista asioista sitten johtuukaan, miksi toisia kohdellaan väärin/huonosti ja toisten kohdalla asiat menee hyvin ja oikein. Olisiko kuitenkin taustalla vikaa/ammattitaidottomuutta sekä henkilökunnassa sekä sillä, että taustalla on jotain henkilökohtaista, miksi toisia huonosti kohdellaan. Tai sitten mm. työolosuhteet vaikuttavat työsuorituksen laatuun/asiakkaan kohteluun myös. Mutta asiat eivät ainakaan muutu/parane sillä, että asioita vähätellään/kielletään/lakaistaan maton alle, vaan ns. kissan pitäisi pysyä pöydällä niin kauan, kunnes asioihin on tullut muutos.

On myös potilaita, jotka eivät ymmärrä omaa parastaan lääketieteellisestä näkökulmasta katsottuna vaikka kuinka selitettäisiin. Ja hoitohenkilökunnan työnkuvaan valitettavasti kuuluu tehdä työnsä lääketieteen pohjalta, ei potilaan tunteiden tai luulojen. Joku siitä sitten saattaa pahoittaa mielensä, mutta hoitohenkilökunta tekee mitä kuuluukin.

Mutta tietysti on myös oikeasti asiatonta kohtelua, eikä heidän kokemuksiaan tulisikaan vähätellä.

Siis mitä hittoa? Se potilas saa silti päättää oman parhaansa ihan itsekseen, eikä kukaan sen yli saa kävellä. Jos potilas kieltäytyy perustellusta toimenpiteestä, niin se on sitten siinä. Hän on siitä kieltäytynyt eikä sitä saa tehdä. Potilas saa päättää toimia tunteidensa perusteella ja siinä ei ole mitään pahaa. Se on hänen vartalonsa. Sen sijaan lääkärin tulisi perustella toimenpide jottei potilaalle jäisi vääriä luuloja. Ja jos potilas edelleen kieltäytyy, on se hänen oikeutensa. Hoitohenkilökunnalla ei ole minkäänlaista oikeutta toimia vasten potilaan tahtoa, vaan se on rikos.

Niin on, ja se on mielestäni väärin ja vastoin lääkärin ammattietiikkaa. Samoin kuin on väärin, ettei potilaalle saa antaa verta vastoin tämän uskonnollista vakaumusta. Lääkärin tehtävä on suojella elämää kaikin keinoin. Tunteista pitäisi puhua sitten siihen erikoistuneiden tahojen kanssa.

Ihmisellä on itsemäärämisoikeus eikä siinä ole mitään väärää. Ei ole väärin, että potilaalle ei saa antaa verta vastentahtoisesti vaan oikein. Ihmisellä on oikeus elää vakaumuksensa mukaisesti. Lääkärin tehtävä ei ole suojella elämää kaikin keinoin vaan hoitaa potilasta yhteisymmärryksessä potilaan kanssa.

Olen eri mieltä. Ja siihen minulla on oikeus.

Miksi kannatat pakkohoitoa? Mitä ihminen hyötyy siitä, että häntä hoidetaan vastentahtoisesti?

Esim. säilyy hengissä.

Miksi pitäisi säilyä hengissä, jos ei halua säilyä hengissä? 

Hoitotyössä tehdään jatkuvasti päätöksiä paranemiseen tähtäävien hoitojen lopettamisesta. Päätökseen vaikuttavat monenlaiset tekijät, kuten potilaan ikä, sairaudet ja potilaan oma tahto. Ei sinulla ole asiaan mitään sanomista, vaikka kuinka vänkäisit. 

Ei olekaan, mutta saa minulla silti siitä asiasta olla mielipide. Ja saan myös mielipiteeni ilmaista, vaikkei se kaikkia miellyttäisikään.

Vierailija kirjoitti:

Naiset luulevat taas, että se kusivärkki olisi joku valtavan mielenkiintoinen asia ja koko maailmankaikkeus pyörisi sen ympärillä. Ei pyöri eikä se kätilöä ym. kiinnosta, ainoana kiinnostuksena on määrättyjen toimien hoitaminen ja että vauva saadaan tähön maailmaan.

Onpa ihanaa kielenkäyttöä taas. Naistentautien ja synnytysten pariin hakeutunut saattaa olla hyvinkin kiinnostunut kusivärkin (?) toiminnasta, siis ammatillisessa mielessä ja täysin ilman perversioita. On olemassa asiallisia kätilöitä ja lääkäreitä, jotka sekä tekevät nuo mainitsemasi määrätyt toimet JA ottavat samalla huomioon synnyttäjän toiveet. Valitettavasti kaikki eivät kuitenkaan toimi näin, ja siksi tätä keskustelua käydään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytysväkivalta -kampajanssa on tuotu esiin ihan asiallista asiaa (hoitohenkilökunnan kommunkaatiotaitoja) mutta väärällä tavalla. Lääkärien ja kätilöiden pitäisi tosiaan kertoa asiakkaalle ENSIN ennen toimepidettä että mitä halutaan tehdä ja miksi, sen sijaan että suoraan mennään ronkkimaan: harva kieltäytyisi tutkimuksista kun perustellaan. 

Mutta nyt tämä kamajan vain aiheuttaa tuleville synnyttäjille pelkoa ja epäluottamusta hoitohenkilökuntaan. Olisivat nostaan asiallista keskustelua ja ottaneet hoitohenkilökunnan mukaan. 

Voidaanhan sitä väärin/asiattomasti toimia perusteluista huolimatta, kun asioita voidaan perustella miten päin vain. Mistä kaikista asioista sitten johtuukaan, miksi toisia kohdellaan väärin/huonosti ja toisten kohdalla asiat menee hyvin ja oikein. Olisiko kuitenkin taustalla vikaa/ammattitaidottomuutta sekä henkilökunnassa sekä sillä, että taustalla on jotain henkilökohtaista, miksi toisia huonosti kohdellaan. Tai sitten mm. työolosuhteet vaikuttavat työsuorituksen laatuun/asiakkaan kohteluun myös. Mutta asiat eivät ainakaan muutu/parane sillä, että asioita vähätellään/kielletään/lakaistaan maton alle, vaan ns. kissan pitäisi pysyä pöydällä niin kauan, kunnes asioihin on tullut muutos.

On myös potilaita, jotka eivät ymmärrä omaa parastaan lääketieteellisestä näkökulmasta katsottuna vaikka kuinka selitettäisiin. Ja hoitohenkilökunnan työnkuvaan valitettavasti kuuluu tehdä työnsä lääketieteen pohjalta, ei potilaan tunteiden tai luulojen. Joku siitä sitten saattaa pahoittaa mielensä, mutta hoitohenkilökunta tekee mitä kuuluukin.

Mutta tietysti on myös oikeasti asiatonta kohtelua, eikä heidän kokemuksiaan tulisikaan vähätellä.

Siis mitä hittoa? Se potilas saa silti päättää oman parhaansa ihan itsekseen, eikä kukaan sen yli saa kävellä. Jos potilas kieltäytyy perustellusta toimenpiteestä, niin se on sitten siinä. Hän on siitä kieltäytynyt eikä sitä saa tehdä. Potilas saa päättää toimia tunteidensa perusteella ja siinä ei ole mitään pahaa. Se on hänen vartalonsa. Sen sijaan lääkärin tulisi perustella toimenpide jottei potilaalle jäisi vääriä luuloja. Ja jos potilas edelleen kieltäytyy, on se hänen oikeutensa. Hoitohenkilökunnalla ei ole minkäänlaista oikeutta toimia vasten potilaan tahtoa, vaan se on rikos.

Niin on, ja se on mielestäni väärin ja vastoin lääkärin ammattietiikkaa. Samoin kuin on väärin, ettei potilaalle saa antaa verta vastoin tämän uskonnollista vakaumusta. Lääkärin tehtävä on suojella elämää kaikin keinoin. Tunteista pitäisi puhua sitten siihen erikoistuneiden tahojen kanssa.

Ihmisellä on itsemäärämisoikeus eikä siinä ole mitään väärää. Ei ole väärin, että potilaalle ei saa antaa verta vastentahtoisesti vaan oikein. Ihmisellä on oikeus elää vakaumuksensa mukaisesti. Lääkärin tehtävä ei ole suojella elämää kaikin keinoin vaan hoitaa potilasta yhteisymmärryksessä potilaan kanssa.

Olen eri mieltä. Ja siihen minulla on oikeus.

Miksi kannatat pakkohoitoa? Mitä ihminen hyötyy siitä, että häntä hoidetaan vastentahtoisesti?

Esim. säilyy hengissä.

Mutta on joutunut pakon ja oman vakaumuksensa vastaisen toiminnan kohteeksi ja se on traumaattista. Mitä järkeä tuossa on?

Traumoihin voi hakea apua ja oppia arvostamaan eloon jäämistään. Kuollut pysyy kuolleena.

Mutta potilasta pitää hoitaa yhteisymmärryksessä! Jos lääkäri esim katsoo, että naisen pitää käyttää hormoneita, niin pakkopiikitetäänkö häntä vai saako nainen valita itselleen lääketieteellisesti katsottuna huonon vaihtoehdon?

Saa tietenkin, koska tilanteeseen ei liity välitöntä uhkaa potilaan tai kenenkään muun hengelle.

Miksi lääkärin pitäisi saada päättää esim verensiirrosta jos potilas ei sitä halua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos synnytyksessä vauvalle tulee oikea hätä ja nainen pitää viedä hätäsektioon, niin mielestäsi naisen toive nukutuksesta on ihan turha, koska nopeimminhan lapsen saa ulos, kun avaa naisen vatsan ihan siitä suoraan ilman nukutusta? Vatsankin voi kursia kokoon samoin tein, koska naisella on ollut jo riittävästi kipua eikä lisäkipu haittaa mitään, niinkö? Voiko lääkäri siinä päättää poistaa kohdun ihan huvin vuoksi, koska nainenhan on jo saanut lapsen?

Hoppsan! Semmoset setit.

V'ttu miten matala äo joillain ihmisillä voi olla; ei minkäänlaista kykyä hahmottaa kontekstia.

Itsemääräämisoikeuteen- ja yksilön perusoikeuksiin puututaan tasan tarkkaan niin paljon kuin on tilanne kokonaisuutena huomioiden perusteltua.

Eli ei, lääkäri ei huvikseen nyppää kohtua irti, eikä jätä nukutusta tekemättä ellei kyse ole aivan akuutista tilanteesta jossa silloinkin prioriteettien listalla kärkikahinoissa on synnyttävän äidin kivun lievittäminen niin tehokkaasti kuin olosuhteet huomioiden mahdollista.

Olen opiskellut vuoden terkkariksi ja käynyt synnytysosastolla harjoittelun. Se että esim puudute tikatessa annettaisi aina kuin mahdollista äidille, on oikeasti puppua. Nää on oikeasti aika hurjiakin juttuja kun kentältä näkee ja tietää enemmän kuin "normi pulliainen"

N 26 v

No hyi nyt oikeasti 🥵🥵 arvasin tämän

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytysväkivalta -kampajanssa on tuotu esiin ihan asiallista asiaa (hoitohenkilökunnan kommunkaatiotaitoja) mutta väärällä tavalla. Lääkärien ja kätilöiden pitäisi tosiaan kertoa asiakkaalle ENSIN ennen toimepidettä että mitä halutaan tehdä ja miksi, sen sijaan että suoraan mennään ronkkimaan: harva kieltäytyisi tutkimuksista kun perustellaan. 

Mutta nyt tämä kamajan vain aiheuttaa tuleville synnyttäjille pelkoa ja epäluottamusta hoitohenkilökuntaan. Olisivat nostaan asiallista keskustelua ja ottaneet hoitohenkilökunnan mukaan. 

Voidaanhan sitä väärin/asiattomasti toimia perusteluista huolimatta, kun asioita voidaan perustella miten päin vain. Mistä kaikista asioista sitten johtuukaan, miksi toisia kohdellaan väärin/huonosti ja toisten kohdalla asiat menee hyvin ja oikein. Olisiko kuitenkin taustalla vikaa/ammattitaidottomuutta sekä henkilökunnassa sekä sillä, että taustalla on jotain henkilökohtaista, miksi toisia huonosti kohdellaan. Tai sitten mm. työolosuhteet vaikuttavat työsuorituksen laatuun/asiakkaan kohteluun myös. Mutta asiat eivät ainakaan muutu/parane sillä, että asioita vähätellään/kielletään/lakaistaan maton alle, vaan ns. kissan pitäisi pysyä pöydällä niin kauan, kunnes asioihin on tullut muutos.

On myös potilaita, jotka eivät ymmärrä omaa parastaan lääketieteellisestä näkökulmasta katsottuna vaikka kuinka selitettäisiin. Ja hoitohenkilökunnan työnkuvaan valitettavasti kuuluu tehdä työnsä lääketieteen pohjalta, ei potilaan tunteiden tai luulojen. Joku siitä sitten saattaa pahoittaa mielensä, mutta hoitohenkilökunta tekee mitä kuuluukin.

Mutta tietysti on myös oikeasti asiatonta kohtelua, eikä heidän kokemuksiaan tulisikaan vähätellä.

Siis mitä hittoa? Se potilas saa silti päättää oman parhaansa ihan itsekseen, eikä kukaan sen yli saa kävellä. Jos potilas kieltäytyy perustellusta toimenpiteestä, niin se on sitten siinä. Hän on siitä kieltäytynyt eikä sitä saa tehdä. Potilas saa päättää toimia tunteidensa perusteella ja siinä ei ole mitään pahaa. Se on hänen vartalonsa. Sen sijaan lääkärin tulisi perustella toimenpide jottei potilaalle jäisi vääriä luuloja. Ja jos potilas edelleen kieltäytyy, on se hänen oikeutensa. Hoitohenkilökunnalla ei ole minkäänlaista oikeutta toimia vasten potilaan tahtoa, vaan se on rikos.

Niin on, ja se on mielestäni väärin ja vastoin lääkärin ammattietiikkaa. Samoin kuin on väärin, ettei potilaalle saa antaa verta vastoin tämän uskonnollista vakaumusta. Lääkärin tehtävä on suojella elämää kaikin keinoin. Tunteista pitäisi puhua sitten siihen erikoistuneiden tahojen kanssa.

Ihmisellä on itsemäärämisoikeus eikä siinä ole mitään väärää. Ei ole väärin, että potilaalle ei saa antaa verta vastentahtoisesti vaan oikein. Ihmisellä on oikeus elää vakaumuksensa mukaisesti. Lääkärin tehtävä ei ole suojella elämää kaikin keinoin vaan hoitaa potilasta yhteisymmärryksessä potilaan kanssa.

Olen eri mieltä. Ja siihen minulla on oikeus.

Miksi kannatat pakkohoitoa? Mitä ihminen hyötyy siitä, että häntä hoidetaan vastentahtoisesti?

Esim. säilyy hengissä.

Miksi pitäisi säilyä hengissä, jos ei halua säilyä hengissä? 

Hoitotyössä tehdään jatkuvasti päätöksiä paranemiseen tähtäävien hoitojen lopettamisesta. Päätökseen vaikuttavat monenlaiset tekijät, kuten potilaan ikä, sairaudet ja potilaan oma tahto. Ei sinulla ole asiaan mitään sanomista, vaikka kuinka vänkäisit. 

Ei olekaan, mutta saa minulla silti siitä asiasta olla mielipide. Ja saan myös mielipiteeni ilmaista, vaikkei se kaikkia miellyttäisikään.

Toki sinulla saa olla mielipiteitä. Kehotan kuitenkin tutustumaan hoitotyön etiikkaan ja itsemääräämisoikeuteen vähän laajemminkin. 

Vierailija kirjoitti:

On jotenkin hirvittävän surullista lukea täältä, että naiset pistävät oman mukavuudenhalunsa (ei saa tehdä sisätutkimusta, koska itsemääräämisoikeus) oman syntyvän vauvan hyvinvoinnin edelle.

Kyllä minulla vaakakupissa painaa lapsen hyvinvointi ja turvallinen syntymä paljon enemmän kuin se "miltä minusta nyt just sattuu tuntumaan" .

Normaalit vanhemmat pistävät lapsen edun monta kertaa myöhemminkin oman edun edelle.

Mitä se sisätutkimus välttämättä kertoo? Jos nainen haluaa epiduraalin, niin siinä tapauksessa sillä on merkitystä. Onko jollekin oikeasti ihan hirveän suuri ero, onko kohdunsuu 6 tai 7 cm auki? Jos synnytys sujuu hyvin, äiti voi hyvin ja sikiön sydänäänet vatsan päältä kuunnellessa on hyvin, niin miksi siinä naiselle pitää tehdä sisätutkimus ja pistää nainen sänkyyn makaamaan piuhoihin? Eihän siinä juuri pysty edes vaihtamaan asentoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytysväkivalta -kampajanssa on tuotu esiin ihan asiallista asiaa (hoitohenkilökunnan kommunkaatiotaitoja) mutta väärällä tavalla. Lääkärien ja kätilöiden pitäisi tosiaan kertoa asiakkaalle ENSIN ennen toimepidettä että mitä halutaan tehdä ja miksi, sen sijaan että suoraan mennään ronkkimaan: harva kieltäytyisi tutkimuksista kun perustellaan. 

Mutta nyt tämä kamajan vain aiheuttaa tuleville synnyttäjille pelkoa ja epäluottamusta hoitohenkilökuntaan. Olisivat nostaan asiallista keskustelua ja ottaneet hoitohenkilökunnan mukaan. 

Voidaanhan sitä väärin/asiattomasti toimia perusteluista huolimatta, kun asioita voidaan perustella miten päin vain. Mistä kaikista asioista sitten johtuukaan, miksi toisia kohdellaan väärin/huonosti ja toisten kohdalla asiat menee hyvin ja oikein. Olisiko kuitenkin taustalla vikaa/ammattitaidottomuutta sekä henkilökunnassa sekä sillä, että taustalla on jotain henkilökohtaista, miksi toisia huonosti kohdellaan. Tai sitten mm. työolosuhteet vaikuttavat työsuorituksen laatuun/asiakkaan kohteluun myös. Mutta asiat eivät ainakaan muutu/parane sillä, että asioita vähätellään/kielletään/lakaistaan maton alle, vaan ns. kissan pitäisi pysyä pöydällä niin kauan, kunnes asioihin on tullut muutos.

On myös potilaita, jotka eivät ymmärrä omaa parastaan lääketieteellisestä näkökulmasta katsottuna vaikka kuinka selitettäisiin. Ja hoitohenkilökunnan työnkuvaan valitettavasti kuuluu tehdä työnsä lääketieteen pohjalta, ei potilaan tunteiden tai luulojen. Joku siitä sitten saattaa pahoittaa mielensä, mutta hoitohenkilökunta tekee mitä kuuluukin.

Mutta tietysti on myös oikeasti asiatonta kohtelua, eikä heidän kokemuksiaan tulisikaan vähätellä.

Siis mitä hittoa? Se potilas saa silti päättää oman parhaansa ihan itsekseen, eikä kukaan sen yli saa kävellä. Jos potilas kieltäytyy perustellusta toimenpiteestä, niin se on sitten siinä. Hän on siitä kieltäytynyt eikä sitä saa tehdä. Potilas saa päättää toimia tunteidensa perusteella ja siinä ei ole mitään pahaa. Se on hänen vartalonsa. Sen sijaan lääkärin tulisi perustella toimenpide jottei potilaalle jäisi vääriä luuloja. Ja jos potilas edelleen kieltäytyy, on se hänen oikeutensa. Hoitohenkilökunnalla ei ole minkäänlaista oikeutta toimia vasten potilaan tahtoa, vaan se on rikos.

Niin on, ja se on mielestäni väärin ja vastoin lääkärin ammattietiikkaa. Samoin kuin on väärin, ettei potilaalle saa antaa verta vastoin tämän uskonnollista vakaumusta. Lääkärin tehtävä on suojella elämää kaikin keinoin. Tunteista pitäisi puhua sitten siihen erikoistuneiden tahojen kanssa.

Ihmisellä on itsemäärämisoikeus eikä siinä ole mitään väärää. Ei ole väärin, että potilaalle ei saa antaa verta vastentahtoisesti vaan oikein. Ihmisellä on oikeus elää vakaumuksensa mukaisesti. Lääkärin tehtävä ei ole suojella elämää kaikin keinoin vaan hoitaa potilasta yhteisymmärryksessä potilaan kanssa.

Olen eri mieltä. Ja siihen minulla on oikeus.

Miksi kannatat pakkohoitoa? Mitä ihminen hyötyy siitä, että häntä hoidetaan vastentahtoisesti?

Esim. säilyy hengissä.

Tai kuten tästä ketjusta on luettu ja omakohtaisesti koettu, saa järjettömiä traumoja jotka haittaavat äiti-lapsisuhteen kehittymistä ja altistavat synnytyksenjälkeiselle masennukselle? Jos minua olisi hoidettu jotenkin muuten kuin pakolla, olisi todennäköisesti minä ja lapseni molemmat säästytty kohtutulehdukselta ja olisimme molemmat voineet aloittaa uuden elämämme jossain muualla kuin teho-osastolla. Mutta ei. Minua ei kuunneltu vaan tehtiin pakolla toimenpiteitä jotka sekä rikkoivat minua fyysisesti että henkisesti, ja lapseni henki vaarannettiin. Voisitko jo tajuta, että se ei suinkaan ole äiti vs lapsi?

Voitko sinä tajuta, että lääkäritkin ovat ihmisiä? Heillekin sattuu virhearvioita. Mutta pääsääntöisesti heillä kyllä on parempi lääketieteellinen ymmärrys kuin potilaalla, joka ei ole saanut lääketieteellistä koulutusta. Lääkäri arvioi aina kokonaiskuvaa, maallikkopotilaalla ei valitettavasti ole siihen samoja edellytyksiä.

Ja ei, en ole lääkäri tai muukaan terveydenhoitoalan työntekijä.

Vierailija kirjoitti:

Naiset luulevat taas, että se kusivärkki olisi joku valtavan mielenkiintoinen asia ja koko maailmankaikkeus pyörisi sen ympärillä. Ei pyöri eikä se kätilöä ym. kiinnosta, ainoana kiinnostuksena on määrättyjen toimien hoitaminen ja että vauva saadaan tähön maailmaan.

Sinä taidat olla se "olen muuten nainen" -tyyppi ihan kielenkäyttösi perusteella.

Nyt meni oudoksi. Eli siis Jehovan todistajalle pitää antaa verta vaikka väkisin, vaikka hän ei itse sitä halua - mutta samalla synnyttävää/synnyttänyttä äitiä pitää varmuuden vuoksi vähän runnoa ja nöyryyttää, "koska vauva on tärkeämpi". Ja siinä sivussa jankutetaan pakollisesta isyystestistä, vaikka se ei liity keskustelun aiheeseen mitenkään. 

Seuraavaksi alotetaan metoo - kampanja hammaslääkäreistä;

"Menin hammaslääkäriin ja se laittoi sormensa mun suuhun KYSYMÄTTÄ LUPAA! Onhan se nyt vähintään seksuaaliseen tekoon pakottamista!"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytysväkivalta -kampajanssa on tuotu esiin ihan asiallista asiaa (hoitohenkilökunnan kommunkaatiotaitoja) mutta väärällä tavalla. Lääkärien ja kätilöiden pitäisi tosiaan kertoa asiakkaalle ENSIN ennen toimepidettä että mitä halutaan tehdä ja miksi, sen sijaan että suoraan mennään ronkkimaan: harva kieltäytyisi tutkimuksista kun perustellaan. 

Mutta nyt tämä kamajan vain aiheuttaa tuleville synnyttäjille pelkoa ja epäluottamusta hoitohenkilökuntaan. Olisivat nostaan asiallista keskustelua ja ottaneet hoitohenkilökunnan mukaan. 

Voidaanhan sitä väärin/asiattomasti toimia perusteluista huolimatta, kun asioita voidaan perustella miten päin vain. Mistä kaikista asioista sitten johtuukaan, miksi toisia kohdellaan väärin/huonosti ja toisten kohdalla asiat menee hyvin ja oikein. Olisiko kuitenkin taustalla vikaa/ammattitaidottomuutta sekä henkilökunnassa sekä sillä, että taustalla on jotain henkilökohtaista, miksi toisia huonosti kohdellaan. Tai sitten mm. työolosuhteet vaikuttavat työsuorituksen laatuun/asiakkaan kohteluun myös. Mutta asiat eivät ainakaan muutu/parane sillä, että asioita vähätellään/kielletään/lakaistaan maton alle, vaan ns. kissan pitäisi pysyä pöydällä niin kauan, kunnes asioihin on tullut muutos.

On myös potilaita, jotka eivät ymmärrä omaa parastaan lääketieteellisestä näkökulmasta katsottuna vaikka kuinka selitettäisiin. Ja hoitohenkilökunnan työnkuvaan valitettavasti kuuluu tehdä työnsä lääketieteen pohjalta, ei potilaan tunteiden tai luulojen. Joku siitä sitten saattaa pahoittaa mielensä, mutta hoitohenkilökunta tekee mitä kuuluukin.

Mutta tietysti on myös oikeasti asiatonta kohtelua, eikä heidän kokemuksiaan tulisikaan vähätellä.

Siis mitä hittoa? Se potilas saa silti päättää oman parhaansa ihan itsekseen, eikä kukaan sen yli saa kävellä. Jos potilas kieltäytyy perustellusta toimenpiteestä, niin se on sitten siinä. Hän on siitä kieltäytynyt eikä sitä saa tehdä. Potilas saa päättää toimia tunteidensa perusteella ja siinä ei ole mitään pahaa. Se on hänen vartalonsa. Sen sijaan lääkärin tulisi perustella toimenpide jottei potilaalle jäisi vääriä luuloja. Ja jos potilas edelleen kieltäytyy, on se hänen oikeutensa. Hoitohenkilökunnalla ei ole minkäänlaista oikeutta toimia vasten potilaan tahtoa, vaan se on rikos.

Niin on, ja se on mielestäni väärin ja vastoin lääkärin ammattietiikkaa. Samoin kuin on väärin, ettei potilaalle saa antaa verta vastoin tämän uskonnollista vakaumusta. Lääkärin tehtävä on suojella elämää kaikin keinoin. Tunteista pitäisi puhua sitten siihen erikoistuneiden tahojen kanssa.

Ihmisellä on itsemäärämisoikeus eikä siinä ole mitään väärää. Ei ole väärin, että potilaalle ei saa antaa verta vastentahtoisesti vaan oikein. Ihmisellä on oikeus elää vakaumuksensa mukaisesti. Lääkärin tehtävä ei ole suojella elämää kaikin keinoin vaan hoitaa potilasta yhteisymmärryksessä potilaan kanssa.

Olen eri mieltä. Ja siihen minulla on oikeus.

Miksi kannatat pakkohoitoa? Mitä ihminen hyötyy siitä, että häntä hoidetaan vastentahtoisesti?

Esim. säilyy hengissä.

Miksi pitäisi säilyä hengissä, jos ei halua säilyä hengissä? 

Hoitotyössä tehdään jatkuvasti päätöksiä paranemiseen tähtäävien hoitojen lopettamisesta. Päätökseen vaikuttavat monenlaiset tekijät, kuten potilaan ikä, sairaudet ja potilaan oma tahto. Ei sinulla ole asiaan mitään sanomista, vaikka kuinka vänkäisit. 

Ei olekaan, mutta saa minulla silti siitä asiasta olla mielipide. Ja saan myös mielipiteeni ilmaista, vaikkei se kaikkia miellyttäisikään.

Toki sinulla saa olla mielipiteitä. Kehotan kuitenkin tutustumaan hoitotyön etiikkaan ja itsemääräämisoikeuteen vähän laajemminkin. 

Olen todella monta kertaa tuonut tässä ketjussa esiin, ja tuon sen vielä kerran, että se, mitä jonnekin kirjasiin ja lakipykäliin on säädetty, ei automaattisesti ole moraalisesti oikea ratkaisu. En väitä, että minulla olisi tietoa siitä, mikä sitten on, mutta enpä ole sellaista toisaalta väittänytkään. Mielipiteen voin ja saan silti muodostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas todetaan miesten pakottava tarve tunkea naisten tiloihin ja keskusteluihin ja kääntää huomio itseensä. Yhtäkkiä ketju joka puhuu synnyttäjän oikeuksista terveydenhuollossa muuttuukin miesten oikeusketjuksi parisuhteessa/ vanhemmuudessa ja tottakai isyystestihullukin löytää tiensä tänne.

Olen edelleenkin nainen, mutta onko jossain siis määrätty, etteivät miehet saa kirjoitella vauvapalstalla eivätkä ainakaan tähän ketjuun? Onko jossain määrätty, etteivät miehet saa muodostaa ja ilmaista mielipiteitä asioista, joista heillä ei voi olla biologisesti omakohtaisia kokemuksia? Ethän sinäkään sitten ota kantaa muita kuin omaa viitekehystäsi koskeviin asioihin.

Juuri näin. Tuolla logiikalla, että miehet eivät saisi täällä olla puhumassa mitään (ellei keskusteluun liittyminen ole kielen ruskistamista), niin ei myöskään lapsettomien naisten täällä tulisi jakaa mielipiteitään, sillä lapsettomilla on kokemusperäistä tietoa tässä asiassa yhtä vähän, oli sukupuoli sitten nainen tai mies (tai vaikka kaapin naula, ettei tuu sukupuolettomille pahamieli). Silti täällä naisia on älisemässä, oli alapää tuusan nuusana tai ei.

Lapsettomat naiset voivat keskustella naisten kehollisesti itsemääräämisoikeudesta, koska he ovat - henkäys- NAISIA! Synnyttämätönkin nainen on kasvanut naiseksi ja kokenut lisäämtymisterveyteensä liittyviä tutkimuksia ja ennakkoasenteita ja osaa samaistua tilanteeseen, vaikka ei ole koskaan synnyttänytkään. Mies ei asiasta ymmärrä yhtä konkreettisella tasolla, koska hän ei kuulu viiteryhmään.

Jos taas naisten oikeuksien puolustaminen tässä tilanteessa on mielestäsi ruskeakielistelyä, niin kysynpä vaan, että minkälainen ihminen haluaa tahallaan polkea jonkin toisen ryhmän oikeuksia ja miksi tällaisen ihmisen mielipidettä tulisi pitää relevanttina tai hyväksyä? On helppo laukoa ajattelemattomia ja kyynisiä mielipiteitä, kun ei itse asian viiteryhmään kuulu, eikä asia vaikuta itseen millään tavalla. Tulisiko näillä asiaan mitenkään kuulumattomilla ihmisillä olla oikeus päättää tämän toisen ryhmän ihmisoikeuksista ? - no ei todellakaan!

Kysymys ei ollut päätöksen tekemisestä, vaan mielipiteen esittämisestä ja siihen kai miehelläkin on oikeus, vaikkei tämän keskustelun kohderyhmää olekaan.

Oikeus on, mutta edelleen voidaan olla montaa mieltä siitä mitä sisältöä tuo keskusteluun ja kuinka relevantteja ovat mielipiteet ihmisiltä, joilla aiheesta ei ole lähempää näkemystä ja joita asia ei koske. En minäkään voi mennä vähättelemään jenkeissä mustien kokemaa poliisiväkivaltaa, koska en ole jenkki, en musta, enkä edes poliisi.

Se, että et kuulu viiteryhmään estää sinua havainnoimasta koko kuvaa. Esim et kiinnitä kaupungilla siihen, missä kaikkialla on esteetön kulku, koska et ole itse pyörätuolissa. Se, että sinä et näe sitä, ei tarkoita ettei ilmiötä olisi olemassa.

Minua risoo tässä keskustelussa se, että kriittisten kommenttien takana oletetaan pääsääntöisesti olevan mies.

Kaipa se on liikaa pyydetty että edes naiset ymmärtäisivät kuinka isosta ja merkityksellisestä asiasta on kyse. Mutta näinhän se ei ikävä kyllä mene.

"Kaipa se on liikaa pyydetty että edes naiset ymmärtäisivät kuinka isosta ja merkityksellisestä asiasta on kyse. Mutta näinhän se ei ikävä kyllä mene."

Niinpä. En vieläkään ymmärrä sitä, että kai kautta aikain toiset naisetkin miesten rinnalla ovat kyykyttäneet ja alistaneet toisia naisia. Tosin kyllähän sitä alistamista/kyykyttämistä/syrjintää taitavat kaikenlaiset ihmiset kokea sukupuolesta/alkuperästä/seksuaalisesta suuntautumisesta tms. riippumatta. Mutta toivoisin, että näin 2020-luvulla nämä ihmiset, jotka kokevat oikeudekseen käyttää valtaa ja kohdella toisia väärin/huonosti ja vielä hyväksyvät tämän toimintansa kaikenlaisiin perusteluihin (lue: tekosyihin) vedoten, niin voisivat pikku hiljaa poistua siitä kuplastaan ja nähdä tekojensa, asenteidensa ja tekemättä jättämisten merkityksen toisten ihmisten elämässä niin fyysisesti, henkisesti kuin sosiaalisestikin.

Vierailija kirjoitti:

Naiset luulevat taas, että se kusivärkki olisi joku valtavan mielenkiintoinen asia ja koko maailmankaikkeus pyörisi sen ympärillä. Ei pyöri eikä se kätilöä ym. kiinnosta, ainoana kiinnostuksena on määrättyjen toimien hoitaminen ja että vauva saadaan tähön maailmaan.

"Kusivärkki" Et taida paljoa tietää naisen anatomiasta. Oletko mies?

Vierailija kirjoitti:

Seuraavaksi alotetaan metoo - kampanja hammaslääkäreistä;

"Menin hammaslääkäriin ja se laittoi sormensa mun suuhun KYSYMÄTTÄ LUPAA! Onhan se nyt vähintään seksuaaliseen tekoon pakottamista!"

Minun yli viisikymppisellä miehellä on suomalaiseksi poikkeuksellisen hyvät hampaat vaikka hän on laiska harjaamaan hampaitaan. Hänen ollessaan nuori hammaslääkäri oli laittanut paikat täysin ehjiin takahampaisiin varmuuden vuoksi. Tämä selvisi hänelle aikuisiällä yhdellä hammaslääkärireissulla. Toimiko sinun mielestä tuo hammaslääkäri asiallisesti vai oliko hänen toiminnassaan huomautettavaa? Haluaisitko sinä, että lääkäri paikkaisi hampaitasi huvikseen?