Miksi synnyttävän naisen oikeudet herättävät raivoa?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä multa empatiaa löytyy, nimittäin sitä naista kohtaan kenen raiskaaja kapusi seuraavana aamuna hänen parvekkeelleen. Voin vain kuvitella sen kauhun tunteen. Mutta älkää nyt ihmeessä puhuko synnytyksestä ja väkivallasta samassa lauseessa! Todellakin ihmeellistä uhriutumista. Keskittykää nyt vaikka siihen että jos teillä on terveet lapset niin viettäkää heidän kanssaan hyvä joulu. Itse aiheesta ei juuri sanottavaa, kaksi synnytystä ja muistikuvat aika vähäiset, sen kyllä muistan että kyllä mäkin eitä huusin jossain kohtaa ja toisella kertaa epiduraali meni pieleen. Eipä mikään enää haittaa siinä vaiheessa kun sen vauvan rinnalleen saa! Mutta joidenkin vaan pitää tehdä numero kaikesta. Ihme touhua.

En ole itse tehnyt lapsia, mutta kykenen silti ymmärtämään, että synnytykset ovat yksilöllisiä kokemuksia. Sinä olet synnyttänyt, mutta et näköjään siihen kykene.

Kysehän on siitä, että kun nainen kertoo kokemuksistaan tai ilmaisee mielipiteensä, se herättää raivoa. Tässä ketjussa moni on sanonut tuntevansa sympatiaa raiskattuja kohtaan ja että synnytyskokemusta ei tulisi verrata seksuaaliseen väkivaltaan. No, jossain toisessa yhteydessä naisen kokemus raiskatuksi tulemisesta kyseenalaistetaan. Kun nainen kertoo siitä, ensimmäisenä kysytään miten hän oli pukeutunut.

Naisten kokemukset nyt vain kertakaikkiaan halutaan mitätöidä, olipa kyseessä sitten synnytysväkivalta, raiskaus tai seksuaalinen häirintä.

Katsoin Synnytyskipuja-sarjan, ja ihan asiallisia puheenvuoroja siinä oli, kaikki perusteltuja. Tikkaaminen ilman puudutusta ON yksinkertaisesti väkivaltaa.

Toisen lapsen syntymäni oli kauhea kokemus. Lääkäri lupasi soittaa kun kotiin päästään, että voin hänen kanssaan keskustella asiasta. Eipä ole soittoa kuulunut. Naiset älkää uskoko mitään mitä teille synnytyksessä sanotaan. Kusetusta, halvimmalla kaavalla menevät kivuista viis.

En ole synnyttänyt, mutta jäi mietityttämään, että miten yleistä gynekologisissa tutkimuksissa on tuo, ettei kysytä tai selitetä tarpeeksi. Kävin elämäni ensimmäisessä gynekologisessa tutkimuksessa 16-v. kun piti käydä pillereitä varten. Olin täysin paniikissa ja koko alaruumis oli niin jännittynyt, ettei sisätutkimus onnistunut. Yksityisellä naisgynekologi sanoi vain, että käännypä ympäri, kokeillaan toista kautta. En tiennyt mitä hän tarkoitti mutta tottelin ja hän sitten täysin varoittamatta laittoi sormet peräaukkoon ja kivuliaasti tunnusteli kaiken sitä kautta. Aivan hirveä kokemus. Sanoin äidille, että oli kauheaa, mutten kyennyt edes kertomaan mitä oli tapahtunut. Äiti sanoi, että parempi oppia kestämään jos aiot seksiä harrastaa. 

Mietin siis, että tuollaiset ensimmäiset gynekologikäynnitkin saattavat jättää sellaiset jäljet, että synnytys pelottaa tai että synnytyksessä tai muussa genitaalialueelle kohdistuvassa tilanteessa lamaantuu kun kokemus on ettei kuunnella ja asioita tapahtuu ilman kontrollia.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kätilöiden koulutuksessa opetetaan, että synnyttäjälle ei tarvitse puhua?

Kolme kertaa oon siellä ollut, joka kerta on kätilö puhunut mulle. Yhdellä kerralla kätilö todnäk pelasti sekä mut että vauvan. Jos nyt ei henkeä niin ainakin terveyden, kun käveli mua hoitaneen lääkärin ohi mun tilanteen takia toisen lääkärin puheille. Yksi idari sattui kohdalle, onneksi oltiin tekemisissä vaan se yö kun vauva syntyi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kunnioitan maailmassa eniten äitiäni, mummiani jne naisia suvussani. Heidän uhrautumisensa takia minä olen olemassa. Ketään en voisi kunnioittaa yhtä paljon. Kaikki synnyttäjät saavat kunnioitukseni. N 24

Oletko niin kamala, että syntymisesi oli uhraus?

Eri. Minulla ainaki oli. Kaikki 4 lasta leikeltynä alakautta... Nyt Lasten perheet ja lapset yhteensä 19 veronmaksajaa, Eivät ole olleet päivääkään työttömänä.   Tämä synnytykselle uhrautuminen kannatti yhteiskunnalle ja että itselläni on rakas sakki. 

Vierailija kirjoitti:

En ole synnyttänyt, mutta jäi mietityttämään, että miten yleistä gynekologisissa tutkimuksissa on tuo, ettei kysytä tai selitetä tarpeeksi. Kävin elämäni ensimmäisessä gynekologisessa tutkimuksessa 16-v. kun piti käydä pillereitä varten. Olin täysin paniikissa ja koko alaruumis oli niin jännittynyt, ettei sisätutkimus onnistunut. Yksityisellä naisgynekologi sanoi vain, että käännypä ympäri, kokeillaan toista kautta. En tiennyt mitä hän tarkoitti mutta tottelin ja hän sitten täysin varoittamatta laittoi sormet peräaukkoon ja kivuliaasti tunnusteli kaiken sitä kautta. Aivan hirveä kokemus. Sanoin äidille, että oli kauheaa, mutten kyennyt edes kertomaan mitä oli tapahtunut. Äiti sanoi, että parempi oppia kestämään jos aiot seksiä harrastaa. 

Mietin siis, että tuollaiset ensimmäiset gynekologikäynnitkin saattavat jättää sellaiset jäljet, että synnytys pelottaa tai että synnytyksessä tai muussa genitaalialueelle kohdistuv

Olen todella pahoillani puolestasi, että jouduit kokemaan tuollaista. Tuossa gynekologi teki juuri sen virheen mistä tässä synnytysväkivallassa/synnytyskaltoinkohtelussa useimmin on kysymys. Eli toimenpiteitä tehdään varoittamatta, selittämättä, ilman lupaa. Pahimmillaan jopa väkisin, eli kielloista huolimatta.

Minua on raivostuttanut tämä keskustelu usein sen takia, että jotkut ihmiset eivät kykene ymmärtämään mistä puhutaan. He joko A) kertovat miten oma synnytys (tai gynekologi-käynnit) on mennyt hyvin ja tämän takia kenellekään muulla ei ole voinut olla ikäviä kokemuksia tai B) näitä epäkohtia ei tapahdu todella, vaan kysymys on jotenkin nykysynnyttäjien asenteista/hermoheikkoudesta tai jonkinlaisesta kontrollin tarpeesta kaikkeen tai individualistisesta ajattelusta jossa halutaan täydellinen uniikki kokemus siten että synnyttäjä määrittää kaiken. 

Kuitenkin kun tätäkin ketjua lukee huomaa, että todelliset epäkohdat ja suorastaan väkivaltakin ovat todellisuutta. Ja ovat olleet todellisuutta kaikkina menneinäkin vuosikymmeninä. Ajatellaan vaikka vuosina 1930-1970 synnyttäneitä suomalaisia naisia. Kaikki pakotettiin synnyttämään makuuasentoon, mikä usein kaikkein kivuliain synnytysasento. Kaikille tehtiin episiotomia ilman mitään lupaa kysymättä. Sitten epparihaava ommeltiin usemmiten ilman puudutusta. Siinä on jo satojatuhansia naisia, joille tehtiin "synnytysväkivaltaa". Tosin ehkä tuolloin ihmiset olivat tottuneet kovaan eivätkä sitten traumatisoituneet niin helposti?

Joka tapauksessa, tämä kaltoinkohtelu olisi helppo saada loppumaan. Henkilökunta gynekologilla/synnytyksessä: selittäkää, perustelkaa ja kysykää lupa kaikille toimenpiteille. Kertokaa etukäteen jos toimenpide sattuu. Sanokaa, että toimenpiteet voi aina pysäyttää jos sattuu, tai muutenkin. Käyttäkää aina kivunlievitystä. Olkaa ylipäätään empaattisia. 

Vierailija kirjoitti:

En oo lukenut palstaa koko päivänä ja tämän palstan tuntien varmaan on ollut asiattomuuksiakin. Mut ehkä näissä monia 'ärsyttää se, että näissä "synnyttäjäväkivaltatarinoissa" kuullaan lähinnä vain toista osapuolta. Synnytys ei ole yhtä yksiselitteinen asia kuin vaikka seksuaalinen häirintä, vaan siinä lääkärit ja kätilöt voivat joutua tekemään nopeitakin ratkaisuja lapsen tai/ja äidin hengen pelastamiseksi eivätkä ne välttämättä ole aina äidille miellyttäviä toimepiteitä. Lisäksi Suomessa on yksi maailman alhaisimmista synnytyskuolleisuuksista. Toki tämä ei tarkoita, etteikö asiattomuuksia olisi tapahtunut ja jokaista synnyttäjää tulisi kohdella totta kai kunnioittavasti. 

Tämä on totta, mutta toisaalta myös ne tarinat ovat lisääntyneet, että naiset eivät halua enää toista lasta, synnytyskokemusten ja pikkuvauva-ajan jälkeen. Jotakin varmasti olisi, mitä voitaisiin parantaa, että kokemukset olisivat myönteisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oo lukenut palstaa koko päivänä ja tämän palstan tuntien varmaan on ollut asiattomuuksiakin. Mut ehkä näissä monia 'ärsyttää se, että näissä "synnyttäjäväkivaltatarinoissa" kuullaan lähinnä vain toista osapuolta. Synnytys ei ole yhtä yksiselitteinen asia kuin vaikka seksuaalinen häirintä, vaan siinä lääkärit ja kätilöt voivat joutua tekemään nopeitakin ratkaisuja lapsen tai/ja äidin hengen pelastamiseksi eivätkä ne välttämättä ole aina äidille miellyttäviä toimepiteitä. Lisäksi Suomessa on yksi maailman alhaisimmista synnytyskuolleisuuksista. Toki tämä ei tarkoita, etteikö asiattomuuksia olisi tapahtunut ja jokaista synnyttäjää tulisi kohdella totta kai kunnioittavasti. 

Tämä on totta, mutta toisaalta myös ne tarinat ovat lisääntyneet, että naiset eivät halua enää toista lasta, synnytyskokemusten ja pikkuvauva-ajan jälkeen. Jot

Lopettaa synnytysväkivalta, lisätä äitiyden tukea (taloudellista), ja palata niihin oppeihin, jotka ovat oikeasti luonnonmukaiset synnytykselle. Esim. lapsivuoteus ja vauvan vieressä nukkuminen.

Vierailija kirjoitti:

Kysehän on siitä, että kun nainen kertoo kokemuksistaan tai ilmaisee mielipiteensä, se herättää raivoa. Tässä ketjussa moni on sanonut tuntevansa sympatiaa raiskattuja kohtaan ja että synnytyskokemusta ei tulisi verrata seksuaaliseen väkivaltaan. No, jossain toisessa yhteydessä naisen kokemus raiskatuksi tulemisesta kyseenalaistetaan. Kun nainen kertoo siitä, ensimmäisenä kysytään miten hän oli pukeutunut.

Naisten kokemukset nyt vain kertakaikkiaan halutaan mitätöidä, olipa kyseessä sitten synnytysväkivalta, raiskaus tai seksuaalinen häirintä.

Katsoin Synnytyskipuja-sarjan, ja ihan asiallisia puheenvuoroja siinä oli, kaikki perusteltuja. Tikkaaminen ilman puudutusta ON yksinkertaisesti väkivaltaa.

Naisten kokemukset nyt vain kertakaikkiaan halutaan mitätöidä, olipa kyseessä sitten synnytysväkivalta, raiskaus tai seksuaalinen häirintä.

Minusta tämä ei tosiasiallisesti pidä paikkaansa, nin paljon esim. seksuaalisesta häirinnästä on Metoon jälkeen puhuttu. Myös seksuaalirikoslakia on muutettu v. 2023 ankarampaan suuntaan. Et vie naisten asiaa eteen päin liioittelemalla. t. nainen 68 v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytysväkivalta -kampajanssa on tuotu esiin ihan asiallista asiaa (hoitohenkilökunnan kommunkaatiotaitoja) mutta väärällä tavalla. Lääkärien ja kätilöiden pitäisi tosiaan kertoa asiakkaalle ENSIN ennen toimepidettä että mitä halutaan tehdä ja miksi, sen sijaan että suoraan mennään ronkkimaan: harva kieltäytyisi tutkimuksista kun perustellaan. 

Mutta nyt tämä kamajan vain aiheuttaa tuleville synnyttäjille pelkoa ja epäluottamusta hoitohenkilökuntaan. Olisivat nostaan asiallista keskustelua ja ottaneet hoitohenkilökunnan mukaan. 

Kampanjassa oli kyse synnyttäjien kokemuksista. Jos ne on olleet huonoja, vaikeita, jopa traumoja aiheuttavia, niin miksi taas kerran pitäisi ensin huomioida sairaalan henkilökunta?

 

Miten niin ensin? Olen samaa mieltä, että olisivat nostaneet keskustelun asia

 

             Mutta ottaisit riskin saada syyte hoitovirheestä ,virkavirheestä tms. ?🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oo lukenut palstaa koko päivänä ja tämän palstan tuntien varmaan on ollut asiattomuuksiakin. Mut ehkä näissä monia 'ärsyttää se, että näissä "synnyttäjäväkivaltatarinoissa" kuullaan lähinnä vain toista osapuolta. Synnytys ei ole yhtä yksiselitteinen asia kuin vaikka seksuaalinen häirintä, vaan siinä lääkärit ja kätilöt voivat joutua tekemään nopeitakin ratkaisuja lapsen tai/ja äidin hengen pelastamiseksi eivätkä ne välttämättä ole aina äidille miellyttäviä toimepiteitä. Lisäksi Suomessa on yksi maailman alhaisimmista synnytyskuolleisuuksista. Toki tämä ei tarkoita, etteikö asiattomuuksia olisi tapahtunut ja jokaista synnyttäjää tulisi kohdella totta kai kunnioittavasti. 

Tämä on totta, mutta toisaalta myös ne tarinat ovat lisäänty

Imetys ja läheisyys vauvan kanssa, turvallisuus ja vakaus ovat oleellinen osa syntymästä palautumista. Tilanne on käytännössä päinvastainen. 

Siis tarkoitatko sairaaloiden resursseja? Mitä juuri olen seurannut lapseni lapsensaamista, niin aika turvalliselta ja vakaalta vaikuttaa siellä uusien vanhempien majailu vauvan kanssa perhehuoneessa. Kun itse synnytin 90-luvulla, ei vielä edes ollut perhehuoneita. 

 

Vierailija kirjoitti:

Kysehän on siitä, että kun nainen kertoo kokemuksistaan tai ilmaisee mielipiteensä, se herättää raivoa. Tässä ketjussa moni on sanonut tuntevansa sympatiaa raiskattuja kohtaan ja että synnytyskokemusta ei tulisi verrata seksuaaliseen väkivaltaan. No, jossain toisessa yhteydessä naisen kokemus raiskatuksi tulemisesta kyseenalaistetaan. Kun nainen kertoo siitä, ensimmäisenä kysytään miten hän oli pukeutunut.

Naisten kokemukset nyt vain kertakaikkiaan halutaan mitätöidä, olipa kyseessä sitten synnytysväkivalta, raiskaus tai seksuaalinen häirintä.

Katsoin Synnytyskipuja-sarjan, ja ihan asiallisia puheenvuoroja siinä oli, kaikki perusteltuja. Tikkaaminen ilman puudutusta ON yksinkertaisesti väkivaltaa.

Totta kai tulisi, yhtä lailla se naisen sukuelimistö on tämän oma raskauden ja synnytyksen sekä imetyksen aikana. Absurdi ja naisvihamielinen logiikka, että tänä aikana oikeudet muuttuisivat tai vähenisivät.

Myös se, että lääkärit ja miehet ja mahdolliset muut tahot ovat kiinni vauvassa välittömäsi, loukkaa naisen seksuaalisuutta. Naisen seksuaalisuus on ihan kaikki - myös se vauvan kanssa oleminen. Tähän väliin änkeminen on käytännössä sama kuin joku änkisi rakastelevan miehen ja naisen väliin väkisin, satuttaisi heitä ja ottaisi sukuelimet itselleen.

ÄITIYS on osa naisen seksuaalisuutta. Ei ole käytännössä mitään kohtaa naisen elämässä - eikä lapsen - missä näiden sukuelinten tai sukueilntoimintojen (kuten synnytys, imetys, lapsivuoteus) väliin tai läheisyyteen kuuluisi ketään sellaista, jota nainen ei siihen halua. Lapsella on sitten oma itsemääräämisoikeutensa, mutta vauvan tärkein prioriteetti on luontaisesti olla äitinsä lähellä ja jopa misogynistinen tiede tunnistaa tämän rikkomisen pysyvästi lapsen traumatisoivaksi.

Se miten tämä asia on kulttuurissamme järjestetty on ihan puhdasta ja erittäin väkivalaista ja todella julmaa vihaa ja seksuaalista riistoa sekä sadismia naista ja vauvaa kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysehän on siitä, että kun nainen kertoo kokemuksistaan tai ilmaisee mielipiteensä, se herättää raivoa. Tässä ketjussa moni on sanonut tuntevansa sympatiaa raiskattuja kohtaan ja että synnytyskokemusta ei tulisi verrata seksuaaliseen väkivaltaan. No, jossain toisessa yhteydessä naisen kokemus raiskatuksi tulemisesta kyseenalaistetaan. Kun nainen kertoo siitä, ensimmäisenä kysytään miten hän oli pukeutunut.

Naisten kokemukset nyt vain kertakaikkiaan halutaan mitätöidä, olipa kyseessä sitten synnytysväkivalta, raiskaus tai seksuaalinen häirintä.

Katsoin Synnytyskipuja-sarjan, ja ihan asiallisia puheenvuoroja siinä oli, kaikki perusteltuja. Tikkaaminen ilman puudutusta ON yksinkertaisesti väkivaltaa.

Totta kai tulisi, yhtä lailla se naisen sukuelimistö on tämän oma raskauden ja synnytyksen sekä imetyksen aikana. Absurdi ja naisvihamielinen logiikka, että tä

Samoin esim. vauvan ihmisoikeuksien vastakkainasettelu äidin ihmisoikeuksen kanssa on misogyniaa. Kuten myös erinäiset naisen mielenterveyttä raskauden ja äitiyden aikana kyseenalaistavat diagnostiikatkin. Naista ja vauvaa ei voi erottaa toisistaan, sillä nainen ja vauva ovat yhtä, myös pitkään synnyttämisen jälkeen, eikä ympäristön vääränlaista rakennetta ja sen aiheuttamaa kärsimystä naiselle voi laittaa naisen piikkiin, kuten nyt tehdään.

Seuraus ei ole vain se, että lapsia ei enää tule, vaan paljon pahempi. 

Ottamatta kantaa toisten kokemuksiin nosta esille seikan,avatkaa suunne naiset tilanteissa,jos suinkin mahdollista. Itse olen näin tehnyt kahdesti..Kieltäydyin toimenpiteestä ,koska puudutus ei toiminut ja pääsin päiväkirurgialle gynen asiassa.Toimitin kandin ulos jälkitarkastuksessa sanoen,että ylimääräiset pois.Koen tulleeni kuulluksi,on puhuttu,on huomioitu. Vuorovaikutuksessa on aina kaksi osapuolta. Ymmärrän,et jos on kovin kipeä,menee paljon ohi,eikä edes hoksaa sanoa ääneen ja hamittaa sit jälkerpäin. Myös hammaslääkärissä olen jo ovella ilmoittanut olevani pelkopotilas ja hyvin on hoidettu.Potilas/synnyttäjä kerro,sano ääneen mitä tarvitset.Ei kukaan osaa arvailla toisen mieltä.Jos joku toimii tökerösti,sano se heti ääneen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos naisella on tarpeen viitata synnytyksessä tehtäviä asioita raiskauksena, hän varmaan hoitaa synnytyksen jossain muualla kuin kaikkien yhteisesti kustantamassa sairaalassa?

Tarkoitan, joku joku asiaa jää katsomatta koska nainen "ei anna lupaa" ja siitä koituu jotain, kantaako nainen vastuun? Myös taloudellisen jos joudutaan vaikka teholle tms?

Myös synnyttävä nainen on veronmaksaja ja tekee juurikin uutta veronmaksajaa eli on moninkertainen verojentuottaja ja hänellä on todellakin oikeus saada maailman parasta kohtelua ja hoitoa. Synnytys on yhteiskunnam tärkein asia.

Hoitohenkilökunta saa palkkansa  naisten tekemien veronmaksajien veroista ja hoitohenkilökunta on sairaalassa TÖISSÄ tekemässä töitä eikä siihen kuulu ilkeliy ja v@ttuilu synnyttäjälle. Ammattilainen keskittyy tekemään työnsä ja purkaa henkilökohtaisen vihansa ja ongelmansa kotonaan.&nb

Juup, pelkkiä riskejä ja paskaa niskaan. Arvostusta ei ole ja kalliiksikin tulee.

Siksi en aio enää synnyttää enkä myöskään mennä sairaalaan töihin.

Oli se sitten naisen keho tai naisen työ niin alimpana sakkana pidetään yhteiskunnassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oo lukenut palstaa koko päivänä ja tämän palstan tuntien varmaan on ollut asiattomuuksiakin. Mut ehkä näissä monia 'ärsyttää se, että näissä "synnyttäjäväkivaltatarinoissa" kuullaan lähinnä vain toista osapuolta. Synnytys ei ole yhtä yksiselitteinen asia kuin vaikka seksuaalinen häirintä, vaan siinä lääkärit ja kätilöt voivat joutua tekemään nopeitakin ratkaisuja lapsen tai/ja äidin hengen pelastamiseksi eivätkä ne välttämättä ole aina äidille miellyttäviä toimepiteitä. Lisäksi Suomessa on yksi maailman alhaisimmista synnytyskuolleisuuksista. Toki tämä ei tarkoita, etteikö asiattomuuksia olisi tapahtunut ja jokaista synnyttäjää tulisi kohdella totta kai kunnioittavasti. 

Tämä on totta, mutta toisaalta myös ne tarinat ovat lisääntyneet, että naiset eivät halua enää toista lasta,

Mä en kyllä halua, että joku tulee yhtään enempää määräilemään ja arvostelemaan synnytyksen jälkeen. Haluan itse päättää, miten vauvani kanssa nukun.

Kyllä, toista lasta ei tule. Sellanen kokemus oli ensimmäinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysehän on siitä, että kun nainen kertoo kokemuksistaan tai ilmaisee mielipiteensä, se herättää raivoa. Tässä ketjussa moni on sanonut tuntevansa sympatiaa raiskattuja kohtaan ja että synnytyskokemusta ei tulisi verrata seksuaaliseen väkivaltaan. No, jossain toisessa yhteydessä naisen kokemus raiskatuksi tulemisesta kyseenalaistetaan. Kun nainen kertoo siitä, ensimmäisenä kysytään miten hän oli pukeutunut.

Naisten kokemukset nyt vain kertakaikkiaan halutaan mitätöidä, olipa kyseessä sitten synnytysväkivalta, raiskaus tai seksuaalinen häirintä.

Katsoin Synnytyskipuja-sarjan, ja ihan asiallisia puheenvuoroja siinä oli, kaikki perusteltuja. Tikkaaminen ilman puudutusta ON yksinkertaisesti väkivaltaa.

Totta kai tulisi, yhtä lailla se naisen sukuelimistö on tämän oma raskauden ja synnytyksen sekä imetyksen aik

Mä nimenomaan en halua enempää lapsia siksi, että olin niin yksin kiinni itkuisessa vauvassa. Jos miehet ottais enemmän vastuuta, voisin tehdä lisää lapsia. Yksin taakkaa ja vastuuta kantaen en.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En astu kenenkään ylitse ja olihan täällä rankempiakin stooreja kuin se Kerttu-Liisa jonka vuoksi asiasta hermostuin. En minä juoksentele ympäriinsä kertomassa kuinka on ollut ollut veitsi kurkulla, hakattu raskaana ollessa sählymailalla, pää hakattu tunnistamattomaksi, luita murtunut ja kaiken tämän jälkeen on saattohoidettu ja heitetty hiekkaa monttuun oman lapsen uurnan päälle. Päinvastoin. En puhu niistä. Oletan ettei kukaan muukaan. Ja sitten joku menee ja kehtaa Iltalehdessä nillittää että lääkärin kädet pysyivät vaginassa vaikka minä kielsin. Onpa hurjaa, kyllä sääliksi käy että miten hän nyt siitä selviää! Hei ihan oikeasti vähän perspektiiviä asioihin ja sympatiat kyllä kaikille ketkä ovat kokeneet raiskauksen, heitäkin täällä oli. Mutta sillä että hoitajat/lääkärit tekee työnsä puhui ne sitten tai ei, kiellettiin niitä tai ei, ei ole mitään tekemistä väkivallan kans

Väkivalta tarkoittaa voimavaltaa. "Väki" on vanha suomalainen sana voimalle. Yleensä se tarkoittaa fyysistä pakottamista. Se myös viittaa tahallisuuteen.

Synnytystilanne voi olla aika hektinen. Jos potilas panikoi ja kieltää hoitotoimenpiteet, joissa häneen pitäisi koskea, ja vauva vahingoittuu synnytyksenn pitkittyessä, kenen vastuulla se on? Naisen pitäisi ainakin kirjoittaa jo etukäteen jokin paperi, jossa vapauttaa hoitavan lääkärin juridisesta vastuusta tuollaisessa tilanteessa, joissa hän potilaana puuttuu hoidon kulkuun.

 

Synnyttäminen ja lisääntyminen on vapaaehtoista.

Ehkäisy on keksitty. Sterilisaatio/vasektomia on edelleen saatavilla Suomessa ja halutessaan myös ulkomailta.