Miksi synnyttävän naisen oikeudet herättävät raivoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolme tehtynä kirjoitti:

Nytkö pitäisi synnytyslääkärin vielä alkaa rupatteluterapeutiksi näille naisille,joille mikään ei riitä? Pistää vihaksi rumat,läskit,rääväsuiset ämmät,jotka koko ajan vaativat itselleen ihan kaiken ja vähän yli. Mitä he ovat muka itse tehneet tämän yhteiskunnan hyväksi,paitsi vääntäneet niitä huonostikasvatettuja kakaroitaan? On tässä maailmassa muutkin synnyttäneet,ei se nyt niin ihmeellistä ole.

Terapeutti voisi tehdä myös sinulle terää. Kannattaa miettiä mistä tulee tarve haukkua ainoastaan asiallista käytöstä vaativia synnyttäjiä "rumiksi, läskeiksi, ämmiksi". Elämässäsi on epäilemättä suuria epäkohtia, kannattaa hoitaa ne kuntoon. Muiden alaspainaminen ei vie sinua mihinkään

Jos oikein huonosti menee, niin ei se kyllä tilannetta pahennakaan.

- eri

Fiksu ja kypsä heitto. Jos saa tyydytystä muiden mollaamisesta, kannattanee keskittyä siihen miten voisi saada elämästään paremman.

Ihmisellä ei ole välttämättä riittäviä voimavaroja tehdä rakentavampia valintoja, elämäntilanteensa muuttaminen on ylipäänsä hidasta puuhaa. Muiden mollaamisen tuottamassa tyydytyksessä lienee nimenomaan kyse välittömästä mielihyvästä.

Eikä se mollaaminen silti oikein ole, mutta pointtina vaan se, että nuo sormenheristekykommentit ovat ihan yhtä tyhjän kanssa sellaisen ihmisen kannalta, jonka elämässä on "suuria epäkohtia".

- sama

Joo, totta. Eihän asiattomasta käytösestä kannata huomauttaa 😆 ja juuri niiden riittämättömien voimavarojen vuoksi kannattaa hakea ammattiapua eikä käyttää aikaa täällä haukkumalla joitain. Se voi hävettää itseä jälkeenpäin jos saakin pään kuntoon. Jos siis tuntee edes tunnetta häpeä asiattomasta käytöksestä

Huomaatko, miten vähättelevä sinun oma suhtautumisesi muita ihmisiä kohtaan on? Mistä se voisi johtua? Saatko muiden lyttäämisestä "asiattomasta käytöksestä huomauttamisen" varjolla jotain tyydytystä?

Asiattomasta käytöksestä kun voi huomauttaa ihan ystävällisestikin. Minuakin kohtaan käyttäydyit passiivis-aggressiivisesti ("fiksu ja kypsä heitto"), vaikken ollut mollannut ketään.

Sinulla ei selvästikään ole minkäänlaista käsitystä siitä, miten ylitsepääsemättömän raskaalta ammattiavun hakeminen voi ihmisestä tuntua, vaikka tässäkin ketjussa on moneen otteeseen tuotu esille, miten synnytysväkivaltaa kokeneet naiset eivät vähäisten voimavarojensa vuoksi jaksa aina puolustaa omia oikeuksiaan, vaikka syytä olisi.

Kaiken kaikkiaan vaikutatkin viestiesi perusteella sellaiselta ihmiseltä, jonka mielestä empatia pitää ansaita omalla käytöksellä. Onko sellainen empatia varsinaisesti empatiaa ollenkaan?

Toivon että tämä on trollausta. Empatiaa ei todellakaan tarvitse ansaita, siksi tunnen empatiaa myös naisia kohtaan jotka ovat kokeneet jostain ''vähäiseltä'' tuntuvaa väkivaltaa. Heidän arvostelijoitaan on minusta syytä huomauttaa. En ole sanonut että avun hakeminen olisi helppoa, en ymmärrä mistä niin päättelet. Sen sijaan että käyttää aikansa ihmisten haukkumiseen nettipalstalla, kannattaisi energia käyttää edes yrittämällä hakea apua, tai puhumalla ystäville jos niitä on.  Paha olohan hänellä kuitenkin selvästi oli. Sen purkaminen täällä ei hoydytä ketään

"Toivon että tämä on trollausta" - taas vähättelet.

Kykenetkö tuntemaan empatiaa myös niitä ihmisiä kohtaan, joilla on niin paha olla itsensä kanssa, että he tulevat tänne mollaamaan muita? Onko passiivis-aggressiivinen piilov*ttuilu mielestäsi myötätuntoista ja rakentavaa keskustelukulttuuria? Uskotko todella, että passiivis-aggressiivinen piilov*ttuilu ja väheksyntä saavat näissä mollaajissa muutosta aikaan?

Puhuit voimavarojen ja energian käyttämisestä avun hakemiseen. Kaikilla ihmisillä ei ole riittäviä voimavaroja eikä energiaa siihen. Avun hakeminen, jopa ystäville puhuminen, saattaa vaatia enemmän voimavaroja ja energiaa kuin tänne palstalle kommentoiminen. Jos ymmärrät sen synnytysväkivallan uhrien kohdalla, ymmärrät sen varmasti myös muunlaisten ongelmien kanssa kamppailevien kohdalla, mikäli todella kykenet aitoon empatiaan.

Ei hyvä luoja. Miksi tuohdut noin kovin? oletko sama kirjoittaja :o

Sekin energia minkä käyttää muiden haukkumiseen voi keskittää parempaan. Eikö sinusta?

Tietenkin voi, mutta kaikki eivät pysty siihen.

En ole yhtään tuohtunut. Minua vain ihmetyttää tämän keskustelun sävy, jossa kaikki mollaavat toisiaan. Myös ne "empatiakykyiset".

Kovin leimaat empatiakyvyttömäksi itsekin, kuin olisi vain sinulle kelpaavaa "oikeaa" empatiaa tai ei ollenkaan. Tunnen itse enemmän empatiaa synnytysväkivaltaa kokenutta kohtaan kuin jotain joka haukkuu ilkeyttään toista purkaakseen pahaa oloa. Sen purkamiseen on rakentavampiakin tapoja, jos sitä apua ei kykene hakemaam. Jos se tekee minusta huonon ihmisen , sitten varmaan olen sitä :D

Kyllä, minun silmissäni empatiakykyinen ihminen on ihminen, joka kykenee tuntemaan ketä tahansa kohtaan myötätuntoa. Se, että tuntee myötätuntoa yhtä kohtaan, ei ole toista kohtaan tunnetusta myötätunnosta pois. En kuitenkaan väitä, että muiden pitäisi ajatella asiasta samalla tavalla kuin minä.

Sinä et voi tietää, miksi nämä haukkujat haukkuvat täällä muita ihmisiä. Eivät he sitä välttämättä ilkeyttään tee. Se, että tulkitset asian niin, kertoo jälleen jonkinlaisesta empatiakyvytömyydestä - minun mielestäni. En ole kuitenkaan väittänyt sinua huonoksi ihmiseksi, ei minulla ole sellaiseen minkäänlaisia "valtuuksia".

Et tiedä mikä sen taustalla on että huomautan jotain huonosta käytösestä. Missä on sinun "empatiasi" minua kohtaan? Luulet että haen muiden lyttäämistä siitä huomauttamisella. Mitä sinä haet sillä, että huomautat minua siitä että huomautan jotain? Onko siitä enemmän "apua" kuin siitä että minä huomautan jotain? Anteeksi mutta sinun logiikka 😄 ja joo, ajattelemme eritavalla empatian, minulle se ei rajoitu sen mukaan tunteeko sitä jokaikistä kohtaan yhtä paljon, tai muutoin ei ole oikeasti empaattinen ihminen. Vrt väkivallan uhri tai murhaaja (hänelläkin varmasti ongelmia), voin tuntea empatiaa jossain tilanteessa jopa molempia kohtaan, mutta eri määrissä ja tavoin. Toisessa tapauksessa kun on selvä ristiriita, niin kuin ehkä mt-ongelmaisen muiden haukkumisessakin. En osaa verrata heitä suoraan avuttomassa tilassa olevaan naiseen joka kohtaa väkivaltaa taholta, jonka kyseisenä tapahtumana tulisi tuoda turvaa, kannustusta ja luottamusta äidille. Minusta se on vallan väärinkäyttöä.

Oman pahan olon purkaminen haukkumalla muita on mielestäni ilkeyttä, vaikka olisi kuinka ongelmia itsellään. En toki tiedä eikö hän kykene purkamaan sitä millään, siis millään muulla tavalla. Lähteä vaikka ulkoilemaan, täyttää ristikkoa.. tuolle tasolle meneminen voi olla helpostikin estettävissä. On aktiviteetteja ja muita kanavia jotka vaativat vähemmänkin energiaa, kuin kirjoittaa miten synnyttäjät ovat rumia, läskejä ja ämmiä.

En jaksa jankata kanssasi enää tästä asiasta, enkä oikeastaan ehtisikään. Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, ja sitä olen omilla kommenteillani hakenut, että sinun, ja ihan jokaisen muunkin tähän keskusteluun osallistuvan (minunkin), olisi syytä miettiä, miten itseään voisi ilmaista rakentavasti ja myötätuntoisesti. Synnytysväkivaltaa kokeneiden mollaaminen ei vie tätä tärkeää keskustelua eteen päin, muttei myöskään heitä ja heidän kokemuksiaan ymmärtämättömien vähättely, vaikka sen tekisi miten hienovaraisesti.

Mukavaa päivänjatkoa!

Arvelinkin että perustelut loppuvat. samoin sinne!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolme tehtynä kirjoitti:

Nytkö pitäisi synnytyslääkärin vielä alkaa rupatteluterapeutiksi näille naisille,joille mikään ei riitä? Pistää vihaksi rumat,läskit,rääväsuiset ämmät,jotka koko ajan vaativat itselleen ihan kaiken ja vähän yli. Mitä he ovat muka itse tehneet tämän yhteiskunnan hyväksi,paitsi vääntäneet niitä huonostikasvatettuja kakaroitaan? On tässä maailmassa muutkin synnyttäneet,ei se nyt niin ihmeellistä ole.

Terapeutti voisi tehdä myös sinulle terää. Kannattaa miettiä mistä tulee tarve haukkua ainoastaan asiallista käytöstä vaativia synnyttäjiä "rumiksi, läskeiksi, ämmiksi". Elämässäsi on epäilemättä suuria epäkohtia, kannattaa hoitaa ne kuntoon. Muiden alaspainaminen ei vie sinua mihinkään

Jos oikein huonosti menee, niin ei se kyllä tilannetta pahennakaan.

- eri

Fiksu ja kypsä heitto. Jos saa tyydytystä muiden mollaamisesta, kannattanee keskittyä siihen miten voisi saada elämästään paremman.

Ihmisellä ei ole välttämättä riittäviä voimavaroja tehdä rakentavampia valintoja, elämäntilanteensa muuttaminen on ylipäänsä hidasta puuhaa. Muiden mollaamisen tuottamassa tyydytyksessä lienee nimenomaan kyse välittömästä mielihyvästä.

Eikä se mollaaminen silti oikein ole, mutta pointtina vaan se, että nuo sormenheristekykommentit ovat ihan yhtä tyhjän kanssa sellaisen ihmisen kannalta, jonka elämässä on "suuria epäkohtia".

- sama

Joo, totta. Eihän asiattomasta käytösestä kannata huomauttaa 😆 ja juuri niiden riittämättömien voimavarojen vuoksi kannattaa hakea ammattiapua eikä käyttää aikaa täällä haukkumalla joitain. Se voi hävettää itseä jälkeenpäin jos saakin pään kuntoon. Jos siis tuntee edes tunnetta häpeä asiattomasta käytöksestä

Huomaatko, miten vähättelevä sinun oma suhtautumisesi muita ihmisiä kohtaan on? Mistä se voisi johtua? Saatko muiden lyttäämisestä "asiattomasta käytöksestä huomauttamisen" varjolla jotain tyydytystä?

Asiattomasta käytöksestä kun voi huomauttaa ihan ystävällisestikin. Minuakin kohtaan käyttäydyit passiivis-aggressiivisesti ("fiksu ja kypsä heitto"), vaikken ollut mollannut ketään.

Sinulla ei selvästikään ole minkäänlaista käsitystä siitä, miten ylitsepääsemättömän raskaalta ammattiavun hakeminen voi ihmisestä tuntua, vaikka tässäkin ketjussa on moneen otteeseen tuotu esille, miten synnytysväkivaltaa kokeneet naiset eivät vähäisten voimavarojensa vuoksi jaksa aina puolustaa omia oikeuksiaan, vaikka syytä olisi.

Kaiken kaikkiaan vaikutatkin viestiesi perusteella sellaiselta ihmiseltä, jonka mielestä empatia pitää ansaita omalla käytöksellä. Onko sellainen empatia varsinaisesti empatiaa ollenkaan?

Minusta tuo oli suht asiallinen reagointi noin järjettömään viestiin. Miten löydät puolusteltavaa muiden haukkumisesta? Varmasti hänellä on ikävä olla itsensä kanssa, en tiedä kun ei ole tänne avautunut tarkemmin. Ei se silti tuo hänelle jotain pysyvää hyvää oloa, että on käynyt haukkumassa jotain randomeja. Ja vielä sellaisia jotka on myös mahdollisesti kokeneet kauheuksia. Minusta minkäänlainen empatia ei ole pahasta, en tiedä miten sinusta voi olla.. tuota ansaitsemista en nyt kyllä löydä tekstistä 😅

En ole kertaakaan puolustellut muiden haukkumista. Minusta on vain aika tekopyhää torua muita mollaamisesta ja tehdä sitä kuitenkin itsekin, vaikkakin sitten hienovaraisesti ja "asiallisesti". Kannattaisi ensin muuttaa omaa käytöstään ja ruveta vasta sen jälkeen neuvomaan muita. Oma esimerkki kun on usein paras tapa saada muutosta aikaan.

Minkäänlainen empatia ei ole pahasta. Mutta jos on sellainen ihminen, joka ajattelee, että empatia ei kuulu kaikille, vaan se pitää ensin ansaita, ei voi pitää itseään empaattisena ihmisenä. En kuitenkaan missään vaiheessa väittänyt, että olisit sanonut ajattelevasi näin, vaan totesin viestiesi antavan sinusta sellaisen vaikutelman.

Sanot ettei se pahenna tilannetta? Pahanolon tuottaminen muille? Väkivallan uhreille? Kuulostaa että annat sille siunauksesi. Ja minusta se pahentaa myös kyseisen ihmisen tilannetta. No, noin en itse ajattele että se pitäisi "ansaita", kyseinen ajattelutapa ei ole mielestäni millään tasolla terve. En tiedä miten sait sen kuvan, mutta sille en mitään voi.

Ei pahenna sen mollaajan tilannetta, jos elämä on muutenkin jo todella huonoissa kantimissa. En väittänyt, että mollaaminen on silti oikein: tietenkin se saattaa pahentaa uhrien tilannetta, todennäköisesti pahentaakin.

Voi pahentaakin, tuoda esim lisää ahdistusta. Ja mites se häpeä omasta käytöksestä myöhemmin?

- Nimin. Serkulla kaksisuuntainen ja häpeää kyllä parin vuoden takaisia sekoilujaan.

Näinhän se on

En astu kenenkään ylitse ja olihan täällä rankempiakin stooreja kuin se Kerttu-Liisa jonka vuoksi asiasta hermostuin. En minä juoksentele ympäriinsä kertomassa kuinka on ollut ollut veitsi kurkulla, hakattu raskaana ollessa sählymailalla, pää hakattu tunnistamattomaksi, luita murtunut ja kaiken tämän jälkeen on saattohoidettu ja heitetty hiekkaa monttuun oman lapsen uurnan päälle. Päinvastoin. En puhu niistä. Oletan ettei kukaan muukaan. Ja sitten joku menee ja kehtaa Iltalehdessä nillittää että lääkärin kädet pysyivät vaginassa vaikka minä kielsin. Onpa hurjaa, kyllä sääliksi käy että miten hän nyt siitä selviää! Hei ihan oikeasti vähän perspektiiviä asioihin ja sympatiat kyllä kaikille ketkä ovat kokeneet raiskauksen, heitäkin täällä oli. Mutta sillä että hoitajat/lääkärit tekee työnsä puhui ne sitten tai ei, kiellettiin niitä tai ei, ei ole mitään tekemistä väkivallan kanssa. Onneksi on yksi terve lapsi vielä ja osaan olla erittäin kiitollinen! Hyvää joulunaikaa.

Vierailija kirjoitti:

En astu kenenkään ylitse ja olihan täällä rankempiakin stooreja kuin se Kerttu-Liisa jonka vuoksi asiasta hermostuin. En minä juoksentele ympäriinsä kertomassa kuinka on ollut ollut veitsi kurkulla, hakattu raskaana ollessa sählymailalla, pää hakattu tunnistamattomaksi, luita murtunut ja kaiken tämän jälkeen on saattohoidettu ja heitetty hiekkaa monttuun oman lapsen uurnan päälle. Päinvastoin. En puhu niistä. Oletan ettei kukaan muukaan. Ja sitten joku menee ja kehtaa Iltalehdessä nillittää että lääkärin kädet pysyivät vaginassa vaikka minä kielsin. Onpa hurjaa, kyllä sääliksi käy että miten hän nyt siitä selviää! Hei ihan oikeasti vähän perspektiiviä asioihin ja sympatiat kyllä kaikille ketkä ovat kokeneet raiskauksen, heitäkin täällä oli. Mutta sillä että hoitajat/lääkärit tekee työnsä puhui ne sitten tai ei, kiellettiin niitä tai ei, ei ole mitään tekemistä väkivallan kanssa. Onneksi on yksi terve lapsi vielä ja osaan olla erittäin kiitollinen! Hyvää joulunaikaa.

Se ei ole edelleenkään lääkäreiden työ, heidän työnsä on hoitaa potilasta tämän kanssa yhteistyössä, ei suinkaan tehdä toimenpiteitä joista potilas kieltäytyy. Tämänkin tietäisit mikäli olisit lukenut ketjun. Minulla on kaksi ihanaa tervettä lasta, olen heistä äärimmäisen kiitollinen. Siitä huolimatta traumatisoiduin esikoisen synnytyksestä ja siitä väkivallasta jota minua kohtaan tehtiin. Jokaisella on oikeus koskemattomuuteen ja sitä tulee kunnioittaa, ymmärsi sen merkitystä tai ei.

Vierailija kirjoitti:

En astu kenenkään ylitse ja olihan täällä rankempiakin stooreja kuin se Kerttu-Liisa jonka vuoksi asiasta hermostuin. En minä juoksentele ympäriinsä kertomassa kuinka on ollut ollut veitsi kurkulla, hakattu raskaana ollessa sählymailalla, pää hakattu tunnistamattomaksi, luita murtunut ja kaiken tämän jälkeen on saattohoidettu ja heitetty hiekkaa monttuun oman lapsen uurnan päälle. Päinvastoin. En puhu niistä. Oletan ettei kukaan muukaan. Ja sitten joku menee ja kehtaa Iltalehdessä nillittää että lääkärin kädet pysyivät vaginassa vaikka minä kielsin. Onpa hurjaa, kyllä sääliksi käy että miten hän nyt siitä selviää! Hei ihan oikeasti vähän perspektiiviä asioihin ja sympatiat kyllä kaikille ketkä ovat kokeneet raiskauksen, heitäkin täällä oli. Mutta sillä että hoitajat/lääkärit tekee työnsä puhui ne sitten tai ei, kiellettiin niitä tai ei, ei ole mitään tekemistä väkivallan kanssa. Onneksi on yksi terve lapsi vielä ja osaan olla erittäin kiitollinen! Hyvää joulunaikaa.

Perspektiiviä nimenomaan. Jos joku haluaa avautua itselleen rankasta kokemuksesta miksi se on sinulta pois? Sehän voi auttaa uhria. Miksi hän ei saisi avautua? Miksi se vähentää jonkun kokemaa pahaa? Ja niin, synnytysväkivalta sanana jo kertoo kaiken oleellisen siitä mitä se on. Saat olla onnellinen, yritä ymmärtää ettei kaikilla ole samanlainen fiilis. Ihmiset kokee asiat eri tavalla, kaikki eivät ole kuten sinä. Ihmiset on eri taustoistakin johtuen erilaisia. Parempaa joulun odotusta sinnekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolme tehtynä kirjoitti:

Nytkö pitäisi synnytyslääkärin vielä alkaa rupatteluterapeutiksi näille naisille,joille mikään ei riitä? Pistää vihaksi rumat,läskit,rääväsuiset ämmät,jotka koko ajan vaativat itselleen ihan kaiken ja vähän yli. Mitä he ovat muka itse tehneet tämän yhteiskunnan hyväksi,paitsi vääntäneet niitä huonostikasvatettuja kakaroitaan? On tässä maailmassa muutkin synnyttäneet,ei se nyt niin ihmeellistä ole.

Terapeutti voisi tehdä myös sinulle terää. Kannattaa miettiä mistä tulee tarve haukkua ainoastaan asiallista käytöstä vaativia synnyttäjiä "rumiksi, läskeiksi, ämmiksi". Elämässäsi on epäilemättä suuria epäkohtia, kannattaa hoitaa ne kuntoon. Muiden alaspainaminen ei vie sinua mihinkään

Jos oikein huonosti menee, niin ei se kyllä tilannetta pahennakaan.

- eri

Fiksu ja kypsä heitto. Jos saa tyydytystä muiden mollaamisesta, kannattanee keskittyä siihen miten voisi saada elämästään paremman.

Ihmisellä ei ole välttämättä riittäviä voimavaroja tehdä rakentavampia valintoja, elämäntilanteensa muuttaminen on ylipäänsä hidasta puuhaa. Muiden mollaamisen tuottamassa tyydytyksessä lienee nimenomaan kyse välittömästä mielihyvästä.

Eikä se mollaaminen silti oikein ole, mutta pointtina vaan se, että nuo sormenheristekykommentit ovat ihan yhtä tyhjän kanssa sellaisen ihmisen kannalta, jonka elämässä on "suuria epäkohtia".

- sama

Joo, totta. Eihän asiattomasta käytösestä kannata huomauttaa 😆 ja juuri niiden riittämättömien voimavarojen vuoksi kannattaa hakea ammattiapua eikä käyttää aikaa täällä haukkumalla joitain. Se voi hävettää itseä jälkeenpäin jos saakin pään kuntoon. Jos siis tuntee edes tunnetta häpeä asiattomasta käytöksestä

Huomaatko, miten vähättelevä sinun oma suhtautumisesi muita ihmisiä kohtaan on? Mistä se voisi johtua? Saatko muiden lyttäämisestä "asiattomasta käytöksestä huomauttamisen" varjolla jotain tyydytystä?

Asiattomasta käytöksestä kun voi huomauttaa ihan ystävällisestikin. Minuakin kohtaan käyttäydyit passiivis-aggressiivisesti ("fiksu ja kypsä heitto"), vaikken ollut mollannut ketään.

Sinulla ei selvästikään ole minkäänlaista käsitystä siitä, miten ylitsepääsemättömän raskaalta ammattiavun hakeminen voi ihmisestä tuntua, vaikka tässäkin ketjussa on moneen otteeseen tuotu esille, miten synnytysväkivaltaa kokeneet naiset eivät vähäisten voimavarojensa vuoksi jaksa aina puolustaa omia oikeuksiaan, vaikka syytä olisi.

Kaiken kaikkiaan vaikutatkin viestiesi perusteella sellaiselta ihmiseltä, jonka mielestä empatia pitää ansaita omalla käytöksellä. Onko sellainen empatia varsinaisesti empatiaa ollenkaan?

Toivon että tämä on trollausta. Empatiaa ei todellakaan tarvitse ansaita, siksi tunnen empatiaa myös naisia kohtaan jotka ovat kokeneet jostain ''vähäiseltä'' tuntuvaa väkivaltaa. Heidän arvostelijoitaan on minusta syytä huomauttaa. En ole sanonut että avun hakeminen olisi helppoa, en ymmärrä mistä niin päättelet. Sen sijaan että käyttää aikansa ihmisten haukkumiseen nettipalstalla, kannattaisi energia käyttää edes yrittämällä hakea apua, tai puhumalla ystäville jos niitä on.  Paha olohan hänellä kuitenkin selvästi oli. Sen purkaminen täällä ei hoydytä ketään

"Toivon että tämä on trollausta" - taas vähättelet.

Kykenetkö tuntemaan empatiaa myös niitä ihmisiä kohtaan, joilla on niin paha olla itsensä kanssa, että he tulevat tänne mollaamaan muita? Onko passiivis-aggressiivinen piilov*ttuilu mielestäsi myötätuntoista ja rakentavaa keskustelukulttuuria? Uskotko todella, että passiivis-aggressiivinen piilov*ttuilu ja väheksyntä saavat näissä mollaajissa muutosta aikaan?

Puhuit voimavarojen ja energian käyttämisestä avun hakemiseen. Kaikilla ihmisillä ei ole riittäviä voimavaroja eikä energiaa siihen. Avun hakeminen, jopa ystäville puhuminen, saattaa vaatia enemmän voimavaroja ja energiaa kuin tänne palstalle kommentoiminen. Jos ymmärrät sen synnytysväkivallan uhrien kohdalla, ymmärrät sen varmasti myös muunlaisten ongelmien kanssa kamppailevien kohdalla, mikäli todella kykenet aitoon empatiaan.

Ei hyvä luoja. Miksi tuohdut noin kovin? oletko sama kirjoittaja :o

Sekin energia minkä käyttää muiden haukkumiseen voi keskittää parempaan. Eikö sinusta?

Tietenkin voi, mutta kaikki eivät pysty siihen.

En ole yhtään tuohtunut. Minua vain ihmetyttää tämän keskustelun sävy, jossa kaikki mollaavat toisiaan. Myös ne "empatiakykyiset".

Kovin leimaat empatiakyvyttömäksi itsekin, kuin olisi vain sinulle kelpaavaa "oikeaa" empatiaa tai ei ollenkaan. Tunnen itse enemmän empatiaa synnytysväkivaltaa kokenutta kohtaan kuin jotain joka haukkuu ilkeyttään toista purkaakseen pahaa oloa. Sen purkamiseen on rakentavampiakin tapoja, jos sitä apua ei kykene hakemaam. Jos se tekee minusta huonon ihmisen , sitten varmaan olen sitä :D

Kyllä, minun silmissäni empatiakykyinen ihminen on ihminen, joka kykenee tuntemaan ketä tahansa kohtaan myötätuntoa. Se, että tuntee myötätuntoa yhtä kohtaan, ei ole toista kohtaan tunnetusta myötätunnosta pois. En kuitenkaan väitä, että muiden pitäisi ajatella asiasta samalla tavalla kuin minä.

Sinä et voi tietää, miksi nämä haukkujat haukkuvat täällä muita ihmisiä. Eivät he sitä välttämättä ilkeyttään tee. Se, että tulkitset asian niin, kertoo jälleen jonkinlaisesta empatiakyvytömyydestä - minun mielestäni. En ole kuitenkaan väittänyt sinua huonoksi ihmiseksi, ei minulla ole sellaiseen minkäänlaisia "valtuuksia".

Et tiedä mikä sen taustalla on että huomautan jotain huonosta käytösestä. Missä on sinun "empatiasi" minua kohtaan? Luulet että haen muiden lyttäämistä siitä huomauttamisella. Mitä sinä haet sillä, että huomautat minua siitä että huomautan jotain? Onko siitä enemmän "apua" kuin siitä että minä huomautan jotain? Anteeksi mutta sinun logiikka 😄 ja joo, ajattelemme eritavalla empatian, minulle se ei rajoitu sen mukaan tunteeko sitä jokaikistä kohtaan yhtä paljon, tai muutoin ei ole oikeasti empaattinen ihminen. Vrt väkivallan uhri tai murhaaja (hänelläkin varmasti ongelmia), voin tuntea empatiaa jossain tilanteessa jopa molempia kohtaan, mutta eri määrissä ja tavoin. Toisessa tapauksessa kun on selvä ristiriita, niin kuin ehkä mt-ongelmaisen muiden haukkumisessakin. En osaa verrata heitä suoraan avuttomassa tilassa olevaan naiseen joka kohtaa väkivaltaa taholta, jonka kyseisenä tapahtumana tulisi tuoda turvaa, kannustusta ja luottamusta äidille. Minusta se on vallan väärinkäyttöä.

Oman pahan olon purkaminen haukkumalla muita on mielestäni ilkeyttä, vaikka olisi kuinka ongelmia itsellään. En toki tiedä eikö hän kykene purkamaan sitä millään, siis millään muulla tavalla. Lähteä vaikka ulkoilemaan, täyttää ristikkoa.. tuolle tasolle meneminen voi olla helpostikin estettävissä. On aktiviteetteja ja muita kanavia jotka vaativat vähemmänkin energiaa, kuin kirjoittaa miten synnyttäjät ovat rumia, läskejä ja ämmiä.

En jaksa jankata kanssasi enää tästä asiasta, enkä oikeastaan ehtisikään. Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, ja sitä olen omilla kommenteillani hakenut, että sinun, ja ihan jokaisen muunkin tähän keskusteluun osallistuvan (minunkin), olisi syytä miettiä, miten itseään voisi ilmaista rakentavasti ja myötätuntoisesti. Synnytysväkivaltaa kokeneiden mollaaminen ei vie tätä tärkeää keskustelua eteen päin, muttei myöskään heitä ja heidän kokemuksiaan ymmärtämättömien vähättely, vaikka sen tekisi miten hienovaraisesti.

Mukavaa päivänjatkoa!

Sanot ihmistä ei oikealla tavalla empaattiseksi ja samalla saarnaat miten kaikkien pitäisi keskustella hienovaraisesti ja kunnioittavasti täällä, ei vähätellä ketään. Aihe on arka hyvin ymmärretävästi erityisesti niille jotka ovat synnytysväkivaltaa kokeneet, ei ole mikään ihme että aiheuttaa kuohuntaa kun joku tulee kertomaan miten tyhjästä nillittäviä ämmiä arvokasta synnytyskohtelua vaativat naiset ovat. Itsessäni kyseiset ihmiset herättävät inhoa, vaikka varmasti inhottavin olla onkin heillä itsellään. Ja minä en ole edes synnyttänyt itse, enkä todellakaan tiedä uskallanko kun asenteet ovat tällaiset jopa terveydenhuollossa, kuin tällä palstalla! Tässä on tärkeä aihe keskustelun kohteena, jonka perustana ovat myös synnyttäjiä koskevat perusoikeudet. Niiden vastustaminen ja kyseenalaistaminen aiheuttavat reaktioita. Myös itseni on vaikea ymmärtää mihin näkemys siitä perustuu että heidän tuska olisi jotenkin vähäpätöistä johonkin ''isompiin''  ongelmiin verrattuna. Laittaa tosissaan pelkäämään, montako näin ajattelevaa todellisuudessa on töissä synnytysosastoilla, samoin muussa terveydenhuollossa :/

- N 29

Vierailija kirjoitti:

En astu kenenkään ylitse ja olihan täällä rankempiakin stooreja kuin se Kerttu-Liisa jonka vuoksi asiasta hermostuin. En minä juoksentele ympäriinsä kertomassa kuinka on ollut ollut veitsi kurkulla, hakattu raskaana ollessa sählymailalla, pää hakattu tunnistamattomaksi, luita murtunut ja kaiken tämän jälkeen on saattohoidettu ja heitetty hiekkaa monttuun oman lapsen uurnan päälle. Päinvastoin. En puhu niistä. Oletan ettei kukaan muukaan. Ja sitten joku menee ja kehtaa Iltalehdessä nillittää että lääkärin kädet pysyivät vaginassa vaikka minä kielsin. Onpa hurjaa, kyllä sääliksi käy että miten hän nyt siitä selviää! Hei ihan oikeasti vähän perspektiiviä asioihin ja sympatiat kyllä kaikille ketkä ovat kokeneet raiskauksen, heitäkin täällä oli. Mutta sillä että hoitajat/lääkärit tekee työnsä puhui ne sitten tai ei, kiellettiin niitä tai ei, ei ole mitään tekemistä väkivallan kanssa. Onneksi on yksi terve lapsi vielä ja osaan olla erittäin kiitollinen! Hyvää joulunaikaa.

Sitä sinä nimenomaan tuolla teet. Samoin sulle!

Vierailija kirjoitti:

Kristiina xx kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä luento numero 1:

- älä hauku potilaitasi tai työtäsi netissä - se on epäammattimaista ja häpeällistä käytöstä.

- luota potilaan kokemukseen. Jos koet pitäneesi häntä kuin kukkaa kämmenellä, mutta hän tekee sinusta valituksen, et todennäköisesti ole ihan onnistunut.

Mitä itseni ajattelemiseen parempana ihmisenä tulee; ainakaan en tosiaan dissaa täällä potilaita päivästä toiseen, vaikka oma duunini onkin henkisesti raskaampaa ja vaativampaa kuin

- sama tyyppi, sama leikkuri

Mitäs mieltä asiantuntija on seuraavista caseista:

Entä jos psykiatrian suljetulla osastolla tahdonvastaisessa hoidossa oleva psykoosissa oleva potilas tekee valituksen hoitajasta, tarkoittaako se aina, että hoitaja oikeasti on epäonnistunut? Vai voiko potilaan sairaudella olla osuutta asiaan, ettei potilas ole tyytyväinen saamaansa hoitoon?

Entä kun viime vuoden alussa mediassa ja Suomessa kirjoitettiin paljon vanhustenhoidon ja kotihoidon epäkohdista, ja monet hoitajat kirjoittivat kokemuksistaan, eikö niitä sinun mielestäsi olisi pitänyt tuoda julkisuudessa esiin ? Olisiko vanhustenhoidon hoitajien pitänyt olla hiljaa, kun kerta kirjoitit ”älä hauku työtäsi netissä - se on epäammatillista ja häpeällistä käytöstä” ?

Ykkös casessa avainasemassa on taas *rumpujen pärinä* : laki potilaan asemasta ja oikeuksista, sekä mielenterveyslaki. Potilaalla on oikeus tehdä muistutus tai kantelu saamastaan hoidosta. Samat oikeudet koskevat potilaita tahdosta riippumattomassa hoidossa. Myös heillä on oikeus tehdä valitus hallinto-oikeudelle. Nämä valitukset ratkaistaan tapauskohtaisesti. Mielenterveyslaissa taas on säädettynä tarkasti mitä potilaan perusoikeuksia tahdosta riippumattomassa hoidossa saa rajoittaa ja miten. Jos potilas on psykoosin hoidossa tahdon vastaisesti, ei hänellekään siis voi hoitohenkilökunta tehdä mitä lystää. Valituksen voi potilaan sijaan tehdä myös hänen edunvalvojansa.

Case 2. On vissi ero kertooko hoitohenkilökunta vanhustyön ongelmista haukkumalla netissä vanhuksia, vai kritisoiko asiallisesti vanhustyötä itseään. Esim " vanhustyön on retuperällä, koska vanhukset ovat itse niin hirveitä, ettei heitä kukaan täysjärkinen halua hoitaa" - VS - "vanhustyössä on pitkät perinteet huonossa johtamisessa, henkilökunta paiskii töitä liian pienillä resursseilla, palkka ei motivoi ja potilasturvallisuutta laiminlyödään säästöjen nimissä". Huomaatko eron?

En sitä sano, etteikö hoitotyön itsessään ongelmakohdista voisi käydä asiallista keskustelua (toisessa langassa), mutta ne ongelmat ovat jossain muualla kuin potilaissa.

T: tiedät kyllä kuka ja mistä

Mielenterveyspotilaista valittajat voisivat myös tutustua Turun Kupittaan tapaukseen, jossa vuosikausia hoitohenkilökunta alisti ja käytti väkivaltaa potilaisiin. Kyllä, ihan sellaista suoraa ja oikeaa nyrkki-naamaan-tyylistä väkivaltaa ettei jää epäselväksi. 

Tämä ei taida olla sallittua, vaikka kuinka olisi tyytymätön mielenterveyspotilas. Eli kyllä näitä epäkohtia tosiaankin tapahtuu jopa Suomessa. Syy miksi näitä mielenterveyspotilaita pystyi kohtelemaa tuolla tavalla niin pitkään, on koska he olivat erityisen haavoittuvassa asemassa. Suljetulla osastolla ja helppo kuitata valitukset koska "se on hullu" . Samaa suhtautumista näyttäisi tosiaan olevan synnytyksessäkin. Haavoittuvassa asemassa oleva nainen on vain "hormonihöyryissä" ja sitä rataa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolme tehtynä kirjoitti:

Nytkö pitäisi synnytyslääkärin vielä alkaa rupatteluterapeutiksi näille naisille,joille mikään ei riitä? Pistää vihaksi rumat,läskit,rääväsuiset ämmät,jotka koko ajan vaativat itselleen ihan kaiken ja vähän yli. Mitä he ovat muka itse tehneet tämän yhteiskunnan hyväksi,paitsi vääntäneet niitä huonostikasvatettuja kakaroitaan? On tässä maailmassa muutkin synnyttäneet,ei se nyt niin ihmeellistä ole.

Terapeutti voisi tehdä myös sinulle terää. Kannattaa miettiä mistä tulee tarve haukkua ainoastaan asiallista käytöstä vaativia synnyttäjiä "rumiksi, läskeiksi, ämmiksi". Elämässäsi on epäilemättä suuria epäkohtia, kannattaa hoitaa ne kuntoon. Muiden alaspainaminen ei vie sinua mihinkään

Jos oikein huonosti menee, niin ei se kyllä tilannetta pahennakaan.

- eri

Fiksu ja kypsä heitto. Jos saa tyydytystä muiden mollaamisesta, kannattanee keskittyä siihen miten voisi saada elämästään paremman.

Ihmisellä ei ole välttämättä riittäviä voimavaroja tehdä rakentavampia valintoja, elämäntilanteensa muuttaminen on ylipäänsä hidasta puuhaa. Muiden mollaamisen tuottamassa tyydytyksessä lienee nimenomaan kyse välittömästä mielihyvästä.

Eikä se mollaaminen silti oikein ole, mutta pointtina vaan se, että nuo sormenheristekykommentit ovat ihan yhtä tyhjän kanssa sellaisen ihmisen kannalta, jonka elämässä on "suuria epäkohtia".

- sama

Joo, totta. Eihän asiattomasta käytösestä kannata huomauttaa 😆 ja juuri niiden riittämättömien voimavarojen vuoksi kannattaa hakea ammattiapua eikä käyttää aikaa täällä haukkumalla joitain. Se voi hävettää itseä jälkeenpäin jos saakin pään kuntoon. Jos siis tuntee edes tunnetta häpeä asiattomasta käytöksestä

Huomaatko, miten vähättelevä sinun oma suhtautumisesi muita ihmisiä kohtaan on? Mistä se voisi johtua? Saatko muiden lyttäämisestä "asiattomasta käytöksestä huomauttamisen" varjolla jotain tyydytystä?

Asiattomasta käytöksestä kun voi huomauttaa ihan ystävällisestikin. Minuakin kohtaan käyttäydyit passiivis-aggressiivisesti ("fiksu ja kypsä heitto"), vaikken ollut mollannut ketään.

Sinulla ei selvästikään ole minkäänlaista käsitystä siitä, miten ylitsepääsemättömän raskaalta ammattiavun hakeminen voi ihmisestä tuntua, vaikka tässäkin ketjussa on moneen otteeseen tuotu esille, miten synnytysväkivaltaa kokeneet naiset eivät vähäisten voimavarojensa vuoksi jaksa aina puolustaa omia oikeuksiaan, vaikka syytä olisi.

Kaiken kaikkiaan vaikutatkin viestiesi perusteella sellaiselta ihmiseltä, jonka mielestä empatia pitää ansaita omalla käytöksellä. Onko sellainen empatia varsinaisesti empatiaa ollenkaan?

Minusta tuo oli suht asiallinen reagointi noin järjettömään viestiin. Miten löydät puolusteltavaa muiden haukkumisesta? Varmasti hänellä on ikävä olla itsensä kanssa, en tiedä kun ei ole tänne avautunut tarkemmin. Ei se silti tuo hänelle jotain pysyvää hyvää oloa, että on käynyt haukkumassa jotain randomeja. Ja vielä sellaisia jotka on myös mahdollisesti kokeneet kauheuksia. Minusta minkäänlainen empatia ei ole pahasta, en tiedä miten sinusta voi olla.. tuota ansaitsemista en nyt kyllä löydä tekstistä 😅

En ole kertaakaan puolustellut muiden haukkumista. Minusta on vain aika tekopyhää torua muita mollaamisesta ja tehdä sitä kuitenkin itsekin, vaikkakin sitten hienovaraisesti ja "asiallisesti". Kannattaisi ensin muuttaa omaa käytöstään ja ruveta vasta sen jälkeen neuvomaan muita. Oma esimerkki kun on usein paras tapa saada muutosta aikaan.

Minkäänlainen empatia ei ole pahasta. Mutta jos on sellainen ihminen, joka ajattelee, että empatia ei kuulu kaikille, vaan se pitää ensin ansaita, ei voi pitää itseään empaattisena ihmisenä. En kuitenkaan missään vaiheessa väittänyt, että olisit sanonut ajattelevasi näin, vaan totesin viestiesi antavan sinusta sellaisen vaikutelman.

Se ettei tunne kaikkeen toisen tekemistä kohtaan empatiaa ei tarkoita etteikö jossain muussa tilanteessa ole kykenevä sellaiseen. Usko tai älä, olen tuntenut empatiaa jopa murhaajia tai muita rikollisia kohtaan. Se hetki ei vain todellakaan ole ollut silloin, jos olen lukenut yskityiskohtaisia kuvailuja heidän hirviöteoistaan. Se kokemani empatia on ollut silloin kyllä ihan sillä toisella puolella. Sellaiset teot kun eivät ansaitse empatiaa. Henkilö on sitten asia erikseen.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka puolustavat synnyttäjän oikeutta kieltäytyä hoidosta vaikka uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, koska "ihmisoikeudet", puolustavat varmaankin myös lääkärin oikeutta kieltäytyä tekemästä aborttia uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, koska "ihmisoikeudet".

Vai koskevatko nämä ihmisoikeudet ainoastaan potilaita?

En osaa muiden puolesta puhua, mutta mielestäni lääkärillä on oikeus kieltäytyä tekemästä aborttia, mutta velvollisuus ohjata toiselle lääkärille joka sen voi tehdä. Naisella se on joka tapauksessa oikeus saada kuten kuuluukin (suurimmassa osassa maailmaa). Mikäli uskonnollinen vakaumus estää kyseisen toimenpiteen kannattaa tietenkin miettiä onko järkevää asua yhteiskunnassa ja sellaisessa ammatissa jossa toimenpiteen joutuu tekemään lain mukaan.

Samalla logiikalla voisi todeta, että jos ei lasta halua, kannattaa miettiä, onko yhdyntää järkevää harrastaa, koska riski hedelmöittymisestä on biologinen tosiasia. Tietysti poikkeustapaukset poislukien. Tätä argumenttia käytetään tällä palstalla paljon myös silloin, kun miehet yrittävät sluibata vanhemmuuden vastuusta.

Itse olen sitä mieltä, että uskonnollinen vakaumus ei koskaan ole, tai sen ei siis pitäisi olla, riittävä peruste kieltäytymiselle. Mutta johdonmukaisuuden nimissä sääntöjen tulisi olla kaikille samat.

Siis potilas ei saisi kieltäytyä hoidosta uskonnollisen vakaumuksen takia? Miksi ei, koska hänhän on ainoa kehen se vaikuttaa? Jos jehovantodistaja kieltäytyy ottamasta itselleen verta, hän on ainoa joka siinä kärsii, mutta jos jehovantodistaja lääkäri kieltäytyy antamasta verta, hän aiheuttaa sille vahinkoa toiselle.

Potilaan uskonnollinen vakaumus ei ole millään tavalla merkityksellinen sen suhteen, mikä hänen todennäköisyytensä on selvitä vaikka hengenvaarallisesta synnytyksestä lääketieteen näkökulmasta. Jos hän haluaa rukoilla asian puolesta, siihen pitää suoda mahdollisuus, sitä oikeutta häneltä ei voi kieltää. Mutta lääkärin työnkuvaan kuuluu hoitaa työnsä lääketieteelliseen tutkimukseen nojaten, ei potilaan uskomuksiin tai tunteisiin.

Tämä on nyt tärkeää: parhaassa tapauksessa potilaan uskomukset ja tunteet voidaan tietenkin huomioida ja siihen pitää - PITÄÄ - aina pyrkiä tarjoamalla esimerkiksi vaihtoehtoisia hoitomuotoja! Valitettavasti joskus harvoin voi tulla eteen tilanteita, joissa potilas kieltäytyy aivan kaikista hänelle tarjotuista hoidoista, ja minä puhun nyt niistä.

Enkä ole siis lääkäri enkä hoitaja.

Lääkärin työnkuvaan ei edelleenkään kuulu tehdä toimenpiteitä joita potilas ei halua itselleen tehtävän. Esim siitä verensiirrosta saa kieltäytyä ja lääkäri ei sille minkään mahda.

Amerikan ihmemaassa voidaan hakea oikeudesta lupa toimenpiteisiin, joista potilas tyhmyyttään kieltäytyy. Synnytyksessä hän tässä on sekin ongelma, että kyseessä on myös lapsen henki ja terveys, jonka äiti hulluudessaan voi vaarantaa.

Edelleen kyse on Suomesta. Toisekseen jos lääkäritkään eivät keskenään ole samaa mieltä oikeista toimenpiteistä, miksi synnyttäjän pitäisi sokeasti luottaa lääkäriin tai kätilöön ja suostua kaikkeen mitä he haluavat?

Ei tietenkään pidä luottaa sokeasti, mutta noin lähtökohtaisesti lääketieteellisen koulutuksen saaneen henkilön arvio osuu todennäköisemmin oikeaan kuin henkilön, joka ei ole saanut lääketieteellistä koulutusta.

Ja se antaa hänelle oikeuden käyttää väkivaltaa?

Hoitotoimenpiteet eivät ole väkivaltaa. Miten pässejä nämä ämmät voi olla?

Hoitotoimenpiteiden yhteydessä voi kuitenkin olla väkivaltaa. Tästä huolimatta en kutsu sinua tuolla nimityksellä mitä itse käytit. 

Näinpä. Esim. lääkäri löi minua, kun huusin kuulemma liian lujaa. Olin tuolloin vielä lapsi.

Vierailija kirjoitti:

En astu kenenkään ylitse ja olihan täällä rankempiakin stooreja kuin se Kerttu-Liisa jonka vuoksi asiasta hermostuin. En minä juoksentele ympäriinsä kertomassa kuinka on ollut ollut veitsi kurkulla, hakattu raskaana ollessa sählymailalla, pää hakattu tunnistamattomaksi, luita murtunut ja kaiken tämän jälkeen on saattohoidettu ja heitetty hiekkaa monttuun oman lapsen uurnan päälle. Päinvastoin. En puhu niistä. Oletan ettei kukaan muukaan. Ja sitten joku menee ja kehtaa Iltalehdessä nillittää että lääkärin kädet pysyivät vaginassa vaikka minä kielsin. Onpa hurjaa, kyllä sääliksi käy että miten hän nyt siitä selviää! Hei ihan oikeasti vähän perspektiiviä asioihin ja sympatiat kyllä kaikille ketkä ovat kokeneet raiskauksen, heitäkin täällä oli. Mutta sillä että hoitajat/lääkärit tekee työnsä puhui ne sitten tai ei, kiellettiin niitä tai ei, ei ole mitään tekemistä väkivallan kanssa. Onneksi on yksi terve lapsi vielä ja osaan olla erittäin kiitollinen! Hyvää joulunaikaa.

Kokemuksesi ovat karmeita, luonnollisesti. Tämä on kuitenkin eri asia siinä mielessä, että synnytykset ovat instituutionallisen tahon ylläpitämiä, joten siellä kaiken on oltava asiallisesti hoidettua. Ei ole mitään syytä sille, että se voisi toimia huonosti sen takia, että yksityiset ihmiset saattavat tehdä karmeita rikoksia siviilissä ja ikävä kyllä joku siviili voi joutua sen uhriksi. Tästä he joutuvat kuitenkin myös oikeuden eteen.

Vierailija kirjoitti:

Siinä ärsyttää se, että väkivalta on mielestäni liian voimakas termi. Väkivalta sanana viittaa tahalliseen vahingoittamiseen, josta aivan taatusti ei ole kysymys. Kyse on hoitotilanteesta ja muutenkin sellaisesta tapahtumasta, jossa tapahtuu aika rajuja asioita ihan väistämättä. Koko tätä asiaa on lähdetty ajamaan suuremman feministisen ideologian pohjalta, jossa nainen nähdään aina uhrina kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Lääketieteellistä asiaa sotketaan nyt käytännössä Me too -juttuihin ja vastaaviin, aivan naurettavaa huomiohakuisuutta ja ideologista hapatusta jossa kaikki mahdollinen yritetään saada tukemaan yleistä uhrinarratiivia.

Synnytys ei varmasti ole ainoa hoitotilanne, jossa ihmiset joutuvat kokemaan epämiellyttäviä hoitotoimenpiteitä, intiimeille alueille menemistä tai tylyä käytöstä, tämä ei ole mikään pelkästään naisia koskeva asia. Pitäisi puhua ihan yleisesti hyvistä hoitokäytännöistä ja ammatillisesta ja kohteliaasta käytöksestä, joka pitäisi muistaa myös kiireen keskellä. Siihen kuuluu se, että asiakkaalle kerrotaan mitä tehdään ja miksi. Ihan varmasti kaikenlaisissa hoitotilanteissa koetaan tylyä käytöstä tai jopa suoranaisia hoitovirheitä, mutta siitä ei pidä tehdä mitään naisasiaa, se koskee kaikkia.

Luvan kysyminen toimenpiteille on vähän niin ja näin. Minusta jos esimerkiksi synnyttämään lähdetään, pitää asiakkaan jo lähtökohtaisesti hyväksyä se, että sisätutkimus kuuluu asiaan. En tiedä onko kohdunsuun avautumisen seuraamiseen mitään muuta luotettavaa keinoa ja se on hyvin keskeinen asia synnytyksen edistymisessä. Ainakin henkilökunnalla pitää olla siinä joku oikeusturva, joka suojaa heitä jos jokin menee pieleen sen takia, että asiakas on kieltäytynyt hoitotoimenpiteestä. Onko siinä sitten aikaa neuvotella ja pitää lokia suostumisista, kun on muitakin asiakkaita ja kiire päällä.

Nykyäänkin taitavat kätilöt viilettää useamman huoneen väliä. Siinä jos vielä aletaan jokaisen kanssa käymään neuvotteluja siitä mitä saa ja ei saa tehdä, niin ei paljon muuta tehdäkään. Nykyajan oikeuskäytännön vuoksi kun nämä neuvottelut kannattaa henkilökunnan ja miksei potilaankin oikeusturvan vuoksi jotenkin taltioida. Saako nauhottaa vai kirjotetaanko pöytäkirja, jonka molemmat allekirjoittaa? Vai tuoko molemmat omat todistajat paikalla siltä varalta, että joku vetää herneen nenään.

Vai mennäänkö siihen, että kätilö kertoo mitä on tekemässä ja jos synnyttäjä ei jotain hyväksy, vaihtaa kätilö huonetta. Synnyttäjä voi sitten itsekseen jäädä miettimään josko kuitenkin suostuisin ja soittelee sitten kelloa kun on valmis. Toki, jos vahingossa ylimääräistä aikaa on, voi kätilö jäädä väittelemään tai yrittämään hoitaa jollain vaihtoehtoisella tavalla, josta ei sitten ole vastuussa.

Vierailija kirjoitti:

Itse kunnioitan maailmassa eniten äitiäni, mummiani jne naisia suvussani. Heidän uhrautumisensa takia minä olen olemassa. Ketään en voisi kunnioittaa yhtä paljon. Kaikki synnyttäjät saavat kunnioitukseni. N 24

Oletko niin kamala, että syntymisesi oli uhraus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä ärsyttää se, että väkivalta on mielestäni liian voimakas termi. Väkivalta sanana viittaa tahalliseen vahingoittamiseen, josta aivan taatusti ei ole kysymys. Kyse on hoitotilanteesta ja muutenkin sellaisesta tapahtumasta, jossa tapahtuu aika rajuja asioita ihan väistämättä. Koko tätä asiaa on lähdetty ajamaan suuremman feministisen ideologian pohjalta, jossa nainen nähdään aina uhrina kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Lääketieteellistä asiaa sotketaan nyt käytännössä Me too -juttuihin ja vastaaviin, aivan naurettavaa huomiohakuisuutta ja ideologista hapatusta jossa kaikki mahdollinen yritetään saada tukemaan yleistä uhrinarratiivia.

Synnytys ei varmasti ole ainoa hoitotilanne, jossa ihmiset joutuvat kokemaan epämiellyttäviä hoitotoimenpiteitä, intiimeille alueille menemistä tai tylyä käytöstä, tämä ei ole mikään pelkästään naisia koskeva asia. Pitäisi puhua ihan yleisesti hyvistä hoitokäytännöistä ja ammatillisesta ja kohteliaasta käytöksestä, joka pitäisi muistaa myös kiireen keskellä. Siihen kuuluu se, että asiakkaalle kerrotaan mitä tehdään ja miksi. Ihan varmasti kaikenlaisissa hoitotilanteissa koetaan tylyä käytöstä tai jopa suoranaisia hoitovirheitä, mutta siitä ei pidä tehdä mitään naisasiaa, se koskee kaikkia.

Luvan kysyminen toimenpiteille on vähän niin ja näin. Minusta jos esimerkiksi synnyttämään lähdetään, pitää asiakkaan jo lähtökohtaisesti hyväksyä se, että sisätutkimus kuuluu asiaan. En tiedä onko kohdunsuun avautumisen seuraamiseen mitään muuta luotettavaa keinoa ja se on hyvin keskeinen asia synnytyksen edistymisessä. Ainakin henkilökunnalla pitää olla siinä joku oikeusturva, joka suojaa heitä jos jokin menee pieleen sen takia, että asiakas on kieltäytynyt hoitotoimenpiteestä. Onko siinä sitten aikaa neuvotella ja pitää lokia suostumisista, kun on muitakin asiakkaita ja kiire päällä.

Nykyäänkin taitavat kätilöt viilettää useamman huoneen väliä. Siinä jos vielä aletaan jokaisen kanssa käymään neuvotteluja siitä mitä saa ja ei saa tehdä, niin ei paljon muuta tehdäkään. Nykyajan oikeuskäytännön vuoksi kun nämä neuvottelut kannattaa henkilökunnan ja miksei potilaankin oikeusturvan vuoksi jotenkin taltioida. Saako nauhottaa vai kirjotetaanko pöytäkirja, jonka molemmat allekirjoittaa? Vai tuoko molemmat omat todistajat paikalla siltä varalta, että joku vetää herneen nenään.

Vai mennäänkö siihen, että kätilö kertoo mitä on tekemässä ja jos synnyttäjä ei jotain hyväksy, vaihtaa kätilö huonetta. Synnyttäjä voi sitten itsekseen jäädä miettimään josko kuitenkin suostuisin ja soittelee sitten kelloa kun on valmis. Toki, jos vahingossa ylimääräistä aikaa on, voi kätilö jäädä väittelemään tai yrittämään hoitaa jollain vaihtoehtoisella tavalla, josta ei sitten ole vastuussa.

Johan tässä on rahasta ollut puhetta. Eli tarpeeksi kätilöitä ja lääkäreitä myös synnytyksiin. Ei voi olla niin, että hoito on siksi huonoa, että kätilöllä on kiire tai kipu jätetään hoitamatta, kun anestesialääkäri ei ehdi paikalle.

Ihan kummalliseksi meni tuo empatiakeskustelu. Siis empatiajankkaajan mielestä 

a) empatian tulisi olla jotain konkreettista

b) synnytysväkivallasta puhuvien tulisi osoittaa empatiaa niille, jotka ovat eri mieltä ja käyttävät törkeää kieltä.

Ja kuitenkaan tuo empatiajankkaaja ei itse osoita empatiaa niille, jotka ovat kertoneet kokeneensa synnytysväkivaltaa. 

Kristiina xx kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä luento numero 1:

- älä hauku potilaitasi tai työtäsi netissä - se on epäammattimaista ja häpeällistä käytöstä.

- luota potilaan kokemukseen. Jos koet pitäneesi häntä kuin kukkaa kämmenellä, mutta hän tekee sinusta valituksen, et todennäköisesti ole ihan onnistunut.

Mitä itseni ajattelemiseen parempana ihmisenä tulee; ainakaan en tosiaan dissaa täällä potilaita päivästä toiseen, vaikka oma duunini onkin henkisesti raskaampaa ja vaativampaa kuin

- sama tyyppi, sama leikkuri

Mitäs mieltä asiantuntija on seuraavista caseista:

Entä jos psykiatrian suljetulla osastolla tahdonvastaisessa hoidossa oleva psykoosissa oleva potilas tekee valituksen hoitajasta, tarkoittaako se aina, että hoitaja oikeasti on epäonnistunut? Vai voiko potilaan sairaudella olla osuutta asiaan, ettei potilas ole tyytyväinen saamaansa hoitoon?

Entä kun viime vuoden alussa mediassa ja Suomessa kirjoitettiin paljon vanhustenhoidon ja kotihoidon epäkohdista, ja monet hoitajat kirjoittivat kokemuksistaan, eikö niitä sinun mielestäsi olisi pitänyt tuoda julkisuudessa esiin ? Olisiko vanhustenhoidon hoitajien pitänyt olla hiljaa, kun kerta kirjoitit ”älä hauku työtäsi netissä - se on epäammatillista ja häpeällistä käytöstä” ?

Kyllä on mahdollista, että hoitaja on epäonnistunut. Ns. sairauden piikkiin voidaan helposti laittaa psyk potilaan kokemaa väkivaltaa. Itse diagnoosikin on aika subjektiivisesti laitettu..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä ärsyttää se, että väkivalta on mielestäni liian voimakas termi. Väkivalta sanana viittaa tahalliseen vahingoittamiseen, josta aivan taatusti ei ole kysymys. Kyse on hoitotilanteesta ja muutenkin sellaisesta tapahtumasta, jossa tapahtuu aika rajuja asioita ihan väistämättä. Koko tätä asiaa on lähdetty ajamaan suuremman feministisen ideologian pohjalta, jossa nainen nähdään aina uhrina kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Lääketieteellistä asiaa sotketaan nyt käytännössä Me too -juttuihin ja vastaaviin, aivan naurettavaa huomiohakuisuutta ja ideologista hapatusta jossa kaikki mahdollinen yritetään saada tukemaan yleistä uhrinarratiivia.

Synnytys ei varmasti ole ainoa hoitotilanne, jossa ihmiset joutuvat kokemaan epämiellyttäviä hoitotoimenpiteitä, intiimeille alueille menemistä tai tylyä käytöstä, tämä ei ole mikään pelkästään naisia koskeva asia. Pitäisi puhua ihan yleisesti hyvistä hoitokäytännöistä ja ammatillisesta ja kohteliaasta käytöksestä, joka pitäisi muistaa myös kiireen keskellä. Siihen kuuluu se, että asiakkaalle kerrotaan mitä tehdään ja miksi. Ihan varmasti kaikenlaisissa hoitotilanteissa koetaan tylyä käytöstä tai jopa suoranaisia hoitovirheitä, mutta siitä ei pidä tehdä mitään naisasiaa, se koskee kaikkia.

Luvan kysyminen toimenpiteille on vähän niin ja näin. Minusta jos esimerkiksi synnyttämään lähdetään, pitää asiakkaan jo lähtökohtaisesti hyväksyä se, että sisätutkimus kuuluu asiaan. En tiedä onko kohdunsuun avautumisen seuraamiseen mitään muuta luotettavaa keinoa ja se on hyvin keskeinen asia synnytyksen edistymisessä. Ainakin henkilökunnalla pitää olla siinä joku oikeusturva, joka suojaa heitä jos jokin menee pieleen sen takia, että asiakas on kieltäytynyt hoitotoimenpiteestä. Onko siinä sitten aikaa neuvotella ja pitää lokia suostumisista, kun on muitakin asiakkaita ja kiire päällä.

Nykyäänkin taitavat kätilöt viilettää useamman huoneen väliä. Siinä jos vielä aletaan jokaisen kanssa käymään neuvotteluja siitä mitä saa ja ei saa tehdä, niin ei paljon muuta tehdäkään. Nykyajan oikeuskäytännön vuoksi kun nämä neuvottelut kannattaa henkilökunnan ja miksei potilaankin oikeusturvan vuoksi jotenkin taltioida. Saako nauhottaa vai kirjotetaanko pöytäkirja, jonka molemmat allekirjoittaa? Vai tuoko molemmat omat todistajat paikalla siltä varalta, että joku vetää herneen nenään.

Vai mennäänkö siihen, että kätilö kertoo mitä on tekemässä ja jos synnyttäjä ei jotain hyväksy, vaihtaa kätilö huonetta. Synnyttäjä voi sitten itsekseen jäädä miettimään josko kuitenkin suostuisin ja soittelee sitten kelloa kun on valmis. Toki, jos vahingossa ylimääräistä aikaa on, voi kätilö jäädä väittelemään tai yrittämään hoitaa jollain vaihtoehtoisella tavalla, josta ei sitten ole vastuussa.

Siis ihan oikeasti. Tämä ei ole mikään “uusi juttu” että potilaan kanssa pitää hoitotoimenpiteet tehdä yhteisymmärryksessä. Se on ollut voimassa jo pitkään ja mitään muutoksia tässä ei ole tullut. Se, että osa hoitohenkilökunnasta on niin osaamatonta että he eivät kysy lupaa, ei tarkoita etteikö näin tulisi toimia. Ei ole olemassa mitään ”periaatteessa näin, mutta käytännössä eritavalla”-systeemiä. Potilas saa itse päättää. Kätilöt kirjaavat potilaan tietoihin niin hoidostakieltäytymiset kuin potilaan verenpaineet. Ei niitä tarvitse nauhoittaa tai mitenkään allekirjoitella, vaan oletetaan että hoitohenkilöstö osaa toimia niinkuin heidät on koulutettu = perustelemaan toimenpiteen ja kysymään suostumuksen siihen. Nythän nämä kirjataan suoraan apottiin.

Olen sairaanhoitaja. Mielestäni synnytysten hoito ja osastojen käytännöt ovat sairaaloiden kummajainen, johon tuleekin puuttua. Mielellään kovalla kädellä. Hoitajilla ja lääkäreillä on lain tasoinen velvoite hoitaa potilasta yhteisymmärryksessä potilaan kanssa. Jos esimerkiksi tikataan puudutetta pyytänyttä, juuri synnyttänyttä äitiä ilman puudutetta ja pidetään väkisin kiinni, niin lähtökohtaisesti näin ei voi toimia. Tutkimuksesta kertominen vie yleensä yleensä yhden lauseen verran. Jos viime aikoina esillä olleet tarinat edes osaksi pitävät paikkansa, niin ei ole kaukaa haettua puhua väkivallasta törkeimmissä tapauksissa.

Hoitohenkilökunnalle on arkea tai pitäisi olla, että vähintään kerrotaan mitä tehdään ja kysytään lupa. Näin me normaalit hoitoalalla olevat teemme. Jos täällä on alan ammattilaisia puolustelemassa, niin toivottavasti hakeudutte muihin töihin tai eläkeikä on lähellä.

Vierailija kirjoitti:

Olen sairaanhoitaja. Mielestäni synnytysten hoito ja osastojen käytännöt ovat sairaaloiden kummajainen, johon tuleekin puuttua. Mielellään kovalla kädellä. Hoitajilla ja lääkäreillä on lain tasoinen velvoite hoitaa potilasta yhteisymmärryksessä potilaan kanssa. Jos esimerkiksi tikataan puudutetta pyytänyttä, juuri synnyttänyttä äitiä ilman puudutetta ja pidetään väkisin kiinni, niin lähtökohtaisesti näin ei voi toimia. Tutkimuksesta kertominen vie yleensä yleensä yhden lauseen verran. Jos viime aikoina esillä olleet tarinat edes osaksi pitävät paikkansa, niin ei ole kaukaa haettua puhua väkivallasta törkeimmissä tapauksissa.

Hoitohenkilökunnalle on arkea tai pitäisi olla, että vähintään kerrotaan mitä tehdään ja kysytään lupa. Näin me normaalit hoitoalalla olevat teemme. Jos täällä on alan ammattilaisia puolustelemassa, niin toivottavasti hakeudutte muihin töihin tai eläkeikä on lähellä.

Ja eikö sitä puudutetta voisi aina tarjota? Ja kokeilla varovasti vieläkö mahdollinen edellinen puudute toimii. Itselleni ei tarjottu sitä vaan alettiin tikkaamaan ja pahoiteltiin kyllä kun sanoin pari kaunista sanaa hoitajalle. Ei voi suoriltaan olettaa että edellinen aikoja sitten laitettu puudutus toimisi yhä :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä ärsyttää se, että väkivalta on mielestäni liian voimakas termi. Väkivalta sanana viittaa tahalliseen vahingoittamiseen, josta aivan taatusti ei ole kysymys. Kyse on hoitotilanteesta ja muutenkin sellaisesta tapahtumasta, jossa tapahtuu aika rajuja asioita ihan väistämättä. Koko tätä asiaa on lähdetty ajamaan suuremman feministisen ideologian pohjalta, jossa nainen nähdään aina uhrina kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Lääketieteellistä asiaa sotketaan nyt käytännössä Me too -juttuihin ja vastaaviin, aivan naurettavaa huomiohakuisuutta ja ideologista hapatusta jossa kaikki mahdollinen yritetään saada tukemaan yleistä uhrinarratiivia.

Synnytys ei varmasti ole ainoa hoitotilanne, jossa ihmiset joutuvat kokemaan epämiellyttäviä hoitotoimenpiteitä, intiimeille alueille menemistä tai tylyä käytöstä, tämä ei ole mikään pelkästään naisia koskeva asia. Pitäisi puhua ihan yleisesti hyvistä hoitokäytännöistä ja ammatillisesta ja kohteliaasta käytöksestä, joka pitäisi muistaa myös kiireen keskellä. Siihen kuuluu se, että asiakkaalle kerrotaan mitä tehdään ja miksi. Ihan varmasti kaikenlaisissa hoitotilanteissa koetaan tylyä käytöstä tai jopa suoranaisia hoitovirheitä, mutta siitä ei pidä tehdä mitään naisasiaa, se koskee kaikkia.

Luvan kysyminen toimenpiteille on vähän niin ja näin. Minusta jos esimerkiksi synnyttämään lähdetään, pitää asiakkaan jo lähtökohtaisesti hyväksyä se, että sisätutkimus kuuluu asiaan. En tiedä onko kohdunsuun avautumisen seuraamiseen mitään muuta luotettavaa keinoa ja se on hyvin keskeinen asia synnytyksen edistymisessä. Ainakin henkilökunnalla pitää olla siinä joku oikeusturva, joka suojaa heitä jos jokin menee pieleen sen takia, että asiakas on kieltäytynyt hoitotoimenpiteestä. Onko siinä sitten aikaa neuvotella ja pitää lokia suostumisista, kun on muitakin asiakkaita ja kiire päällä.

Nykyäänkin taitavat kätilöt viilettää useamman huoneen väliä. Siinä jos vielä aletaan jokaisen kanssa käymään neuvotteluja siitä mitä saa ja ei saa tehdä, niin ei paljon muuta tehdäkään. Nykyajan oikeuskäytännön vuoksi kun nämä neuvottelut kannattaa henkilökunnan ja miksei potilaankin oikeusturvan vuoksi jotenkin taltioida. Saako nauhottaa vai kirjotetaanko pöytäkirja, jonka molemmat allekirjoittaa? Vai tuoko molemmat omat todistajat paikalla siltä varalta, että joku vetää herneen nenään.

Vai mennäänkö siihen, että kätilö kertoo mitä on tekemässä ja jos synnyttäjä ei jotain hyväksy, vaihtaa kätilö huonetta. Synnyttäjä voi sitten itsekseen jäädä miettimään josko kuitenkin suostuisin ja soittelee sitten kelloa kun on valmis. Toki, jos vahingossa ylimääräistä aikaa on, voi kätilö jäädä väittelemään tai yrittämään hoitaa jollain vaihtoehtoisella tavalla, josta ei sitten ole vastuussa.

No nyt on haettu kaukaa asti. Ihan normaali inhimillinen kohtelu ja sanat sopiiko ja voinko eivät vie tuhottamasti aikaa. Joillekin nekin on tietenkin liikaa vaadittu.