Lue keskustelun säännöt.
Raskaana ja lapsen isä kuoli.
29.03.2014 |
Olen raskaana (30+6) ja lapsen isä kuoli ,5 viikkoa sitten tapaturmassa. Emme seurustelleet missään vaiheessa vaan meillä oli lähinnä sellainen "eksytään samaan sänkyyn aina kun yöelämässä törmätään" tyyppinen suhde. Mies oli alusta asti tietoinen raskaudesta ja tarkoituksena oli että kasvatamme lapsen yhdessä vaikkemme tulisi ikinä seurustelemaankaan. Mies kävi mukanani kaikissa ultrissa ja tuli keskellä yötä anssani sairaalaan kun pelkäsimme rv 12+jotain keskenmenoa (joa "onneksi" olikin puhjennut kysta). Hänen kanssaan myös sisustimme tulevalle lapselle minun asuntooni huonetta jne. Meillä oli tulevaisuudesta ns. selvät sävelet eikä mitään ongelmia. Välillämme vaan ei ollut mitään intohimoa ja kaveruutta suurempaa. Harva edes ikinä tiesi meillä olleen mitään sutinaa keskenämme. Lapsesta hän ei ollut kertonut kuin parhaalle ystävälleen, koska halusi asian julkistaa vasta sitten kun vauva olisi turvallisesti maailmassa.
Nyt kuitenkin joku jossain päätti toisen. Joku vei lapseltani isän. Mitä minun pitäisi nyt tehdä? Pärjään siis taloudellisesti oikein hyvin ja pärjään myös vauvan kanssa varmasti loistavan tukiverkkonikin ansiosta. Lähinnä mietityttää miehen vanhemmat, tulevan lapsen isovanhemmat. He siis eivät tiedä vauvasta mitään. Ja pohdinkin nyt pitäisikö heille kertoa? He menettivät juuri ainoan lapsensa ja tiedän että suru on varmasti pohjaton. Ehkä heitä hiukan ilahduttaisi tieto, että heidän poikansa saa vielä jälkikasvua ja he lapsenlapsen. Tai sitten se vain järkyttäisi. Tiedä häntä. Jotenkin niin ristiriitaiset tunteet. Haluanko lapseni elämään minulle täysin tuntemattomia ihmisiä? Mutta sitten taas toisaalta, eihän lapsella voi olla liikaa hänestä välittäviä ihmisiä ympärillään. Ja saisi lapsikin tietää isästään enemmän kuin minä osaisin koskaan kertoa.
Miehen hautajaiset ovat viikon päästä ja mietin menenkö paikalle valtaisan mahani kanssa vai en. Miehen paras ystävä asuu vielä pari kuukautta jenkeissä, joten hänestä en saa tukea (ajattelin että hän tuntee varmasti miehen vanhemmat ja osaisi olla tukena kertomassa asiasta). Miten kerron heille asian jos paikalle menen? Vai pitäisikö viedä heidän postilaatikkoon kirje jossa lyhyesti kertoisin asiasta ja jättäisin yhteystiedot jos he haluaisivat ottaa yhteyttä? Entä jos he pitävät minua jonain perintöä kärkkyvänä onnenonkijana? Kun kaikenlaisia ihmisiä tässäkin maassa on.
Ihan järkyttävä tilanne. Olisin kiitollinen kaikista neuvoista. Moraalisaarnaa en raskaudestani kaipaa.
Kommentit (57)
Kukapa sitä ajattelee että elämä on viikoista kiinni. Minun kuolemani varalta kyllä oli suunnitelma ja on edelleen. Olen jo monta kertaa painottan ettärahasta tässä ei ole kyse. Lapsi ei tarvitse rahaa keneltäkään ulkopuoliselta. Silloin kun raskaaksi tulin niin tein päätöksen että kerron miehelle ja jos hän ei halua olla mukana lapse elämässä niin se on myös ok, koska tiesin että pärjäisin yksinkin niin taloudellisesti kuin muutenkin. Mies ei siis todellakaan ollut mikään kroisos. Ostain maksettu asunto, pari autoa, hyvä työ jne. Eli lähes sama tilanne kuin minulla. Olimme sopineet että lapsen kulut jaamme puoliksi (siis hankinnat, tulevaisuuden harrastukset jne.) mutta varsinaisia elareita hänen ei olisi tarvinnut maksaa. Äh, vaikea selittää.
-AP-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap,
olen itse isoäiti. Olisi hirveää jos poikani kuolisi.
Olisi hirveää myös, jos jossain olisi minulle lapsenlapsi, mutta minulle ei kerrottaisi asiasta.
Vie kirje postilaatikkoon. Kerro kuinka mies oli mukana raskaudessasi ja aioitte kasvattaa lapsen yhdessä. Ota osaa suruun ja kerro, kuinka itse suret. Tee se mahdollisimman pian.
Älä turhaan pelkää isovanhempien reaktioita. Emme me ikäisemme niin kauhean vanhanaikaisia ole, vaan elämää nähneitä.
[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 21:38"]
Et kyllä mene sinne hautajaisiin! Se mies oli sulle vain panofrendi...
Kirjoitat kirjeen tuleville isovanhemmille ja jatko on heidän käsissään.
[/quote]Hän on raskaana. Ymmärrätkö?
[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 21:53"]Kukapa sitä ajattelee että elämä on viikoista kiinni. Minun kuolemani varalta kyllä oli suunnitelma ja on edelleen. Olen jo monta kertaa painottan ettärahasta tässä ei ole kyse. Lapsi ei tarvitse rahaa keneltäkään ulkopuoliselta. Silloin kun raskaaksi tulin niin tein päätöksen että kerron miehelle ja jos hän ei halua olla mukana lapse elämässä niin se on myös ok, koska tiesin että pärjäisin yksinkin niin taloudellisesti kuin muutenkin. Mies ei siis todellakaan ollut mikään kroisos. Ostain maksettu asunto, pari autoa, hyvä työ jne. Eli lähes sama tilanne kuin minulla. Olimme sopineet että lapsen kulut jaamme puoliksi (siis hankinnat, tulevaisuuden harrastukset jne.) mutta varsinaisia elareita hänen ei olisi tarvinnut maksaa. Äh, vaikea selittää.
-AP-
[/quote]
Jätit siis ehkäisyyn pois perinnön takia ? Ei juma mikä lutka
[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 21:55"]
Hei ap,
olen itse isoäiti. Olisi hirveää jos poikani kuolisi.
Olisi hirveää myös, jos jossain olisi minulle lapsenlapsi, mutta minulle ei kerrottaisi asiasta.
Vie kirje postilaatikkoon. Kerro kuinka mies oli mukana raskaudessasi ja aioitte kasvattaa lapsen yhdessä. Ota osaa suruun ja kerro, kuinka itse suret. Tee se mahdollisimman pian.
Älä turhaan pelkää isovanhempien reaktioita. Emme me ikäisemme niin kauhean vanhanaikaisia ole, vaan elämää nähneitä.
[/quote]
Tämä oli hyvä viesti ja hyvin sanottu! Miksi ap et menisi hautajaisiin? Ei sinun tarvitse eikä pidäkään vatsaasi hävetä. Hän oli kuitenkin läheinen sinulle tärkeä ihminen ja lapsesi isä. Saisit jättää viimeiset jäähyväiset.
Kirjoita se kirje, pian.
16
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suklla ei ole mitään häpeämistä. Olet raskaana ja todennäköisesti teistä olisi tullut pari aikanaan mutta kuten kerroit miten kävi niin todella ikävää. Otat yhteyttä isovanhempiin ehdottomasti. Lapsen etua ajatellen hänellä on myös perimysoikeus. Kaikesta selviää, vauva on ihana asia elä'mässä. Löydät aikanaan uuden miehen. Niin se vaan on.
Kiitos kaikille tsempeistä ja neuvoista. Aion nyt kirjoittaa kirjeen. Jätän loppuun sitten yhteystietoni ja saatesanat että soittaa saa koska vain ja ovat tervetulleita lapsen elämään jos niin haluavat. Ja jos eivät halua niin kunnioitan heidän päätöstään enkä ota enää yhteyttä.
Ja sinä joka olit huolissani ehkäisystäni niin me kyllä käytimme ehkäisyä ja suhteellisen varmaa sellaista nimittäin ehkäisykapselia. Todella tökeröä alkaa haukkumaan syntymätöntä lasta vanhanaikaisilla termeillä ja hkäisyn puutteesta alkaa moittimaan.
-AP-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 21:55"]
[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 21:38"]
Et kyllä mene sinne hautajaisiin! Se mies oli sulle vain panofrendi...
Kirjoitat kirjeen tuleville isovanhemmille ja jatko on heidän käsissään.
[/quote]Hän on raskaana. Ymmärrätkö?
[/quote]
Kyllä, mutta kuolemasta on jo viisi viikkoa, viikko hautajaisiin, joten en suosittele menemään, olisi pitänyt jo toimia tämän viiden viikon aikana jotenkin eikä vasta nyt. Siksi yhteydenottoa, mutta ei hautajaisiin. Ja isovanhemmat saavat kyllä päättää, haluavatko olla yhteyksissä vai eivät, heillä ei ole velvollisuutta, mutta haluja ehkä sitäkin enemmän? Ei voi tietää.
Apua, ensimmäisestä viestistä on jäänyt puuttumaan 5 edestä 1, pilkku sinne on tullut. Anteeksi, äärettömän huono tämä läppärin näppis. Kuolemasta on siis vasta 1,5 viikkoa ei suinkaan 5 viikkoa!!!
-AP-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ehdottomasti otat vanhempiin yhteyttä ja kerrot! Lapsesi on ainoa mitä heille pojastaan on jäljellä.
Kerro asia niin kuin kerroit täällä, että olette käyneet ultrat ja muut yhdessä ja sisustaneet luoksesi lastenhuoneen.
Olen ap todella surullinen menetyksestäsi :( Varmasti lapsen isä oli sinulle kuitenkin todella tärkeä ja olisihan se ihana ollut seurata lapsen kasvua yhdessä.
Ap, miksi tuleva lapsi ei saisi saada perintöä? Kyllä se hänelle kuuluu, kunhan isyys todistetaan. Etkä edes voi luopua perinnöstä lapsen puolesta. Jos tulee rahaa, niin lapsi saa edunvalvojan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta ota kuitenkin yhteys ls-viranomaiseen, niin isovanhemmat saavat halutessaan nuo mainitut dna-testit.
Vaikka asia tulisi olemaan heille tulevaisuudessa suurin toivo ja onni, voi alku olla myös epäilyksen aikaa.
Siis en kiellä etteikö lapsi saisi saada perintöä, mutta se ei ole se syy miksi haluaisin miehen vanhempiin ottaa yhteyttä. Vaikea selittää. Pää ihan jumissa.
Kiitos myös kaikille osanotoista. Mies todella oli minulle hyvinkin tärkeä ja korvaamaton tuki ja turva.
On minulla onneksi kuvia kun mies pelleilee mahan kanssa. Ja onneksi minulla on tallessa myös miehen lähettämät viestit (joissa mm. hän on jollakin sovelluksella piirtänyt ultrakuvassa loikoilevalle vauvalle sateenvarjon käteen jne.) Pieniä muistoja ehkä, mutta edes jotain. Ja on meistä yksi yhteiskuva hänen kaverinsa läksiäisistä (olin kuskina) ja siinä mies osoittaa ylpeänä mahaani. Olen silti äärettömän onnellinen tästä pienestä ihmeestä joka kasvaa sisälläni. Aion joka ikinen päivä kertoa hänelle että myös isi olisi häntä niin kovasti rakastanut...
-AP-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otanko siis yhteyttä LS-viranomaiseen vai lastenvalvojaan? Tai varmasti saisin myös neuvolasta vastauksen. Heidän papereissaan ja myös sairaalan esitietolomakkeissa isän kohdalla kyllä lukee miehen nimi.
-AP-
En ole vielä ollenkaan isoäiti-ikäinen, mutta tottakai haluaisin tietää, jos lapsellani olisi jossain lapsi tai tulossa sellainen. Ehkä sinun tilanteessasi shokki et olisi niinkään sinä tai lapsi, vaan se, ettei oma lapseni olisi sitä aiemmin kertonut. Kirje on varmasti hyvä vaihtoehto, se antaa aikaa ajatella. Älä ap välitä noista hulluista, kyllä aikuisilla ihmisillä saa olla seksisuhteita, kaverisuhteita, parisuhteita.
Käsittääkseni lastenvalvojaan. Hänhän osaa sitten ohjata eteenpäin, jos tarvis. Tee tämä jo maanantaina, niin asia ehditään hoitaa mahdollisimman pian.
Teillä on varmasti ollut ihana raskausaika. Kuvat ym. tulevat varmasti olemaan tärkeitä myös tuleville isovanhemmille. He näkevät poikansa täynnä onnea tulevasta lapsesta.
[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 21:51"]
Heitä pallo isovanhemmille. Sinähän et perinnöstä hyödy mitään, lapsesi tosin olisi siihen oikeutettu ja lapsen etu se olisi. Itse ottaisin kirjeellä yhteyttä ja jos vastaus olisi ehdoton ei, antaisin asian olla
[/quote]minä en ainakaan antaisi olla. Lapsella on oikeus perintöön.
[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 21:46"]
KUOLI SAATANA
[/quote]
Näin minäkin valitettavasti olen joutunut ajatelemaan monta kertaa omalla kohdallani jo kahdesta miehestä ja siitä vaan sisu on aina noussut ja kaikki taaperoiset kasvaneet./ Osanottoni ja voimia.
Lopettakaa jo siitä perinnöstä jauhaminen! Se ei ole nyt pääasiassa tässä.
Osanotot ap. Minunkin isäni kuoli ennen minun syntymääni. Toki he olivat äitini kanssa naimisissa, mutta silti isästäni tuli tabu. Emme puhu hänestä koskaan. Toivon teille kaikkea hyvää.
Halauksia sinulle, minulla tuli itku tätä ketjua lukiessa. Kerro isovanhemmille. He ovat ainoa mitä isästä on jäljellä.
Voi kamala
Heitä pallo isovanhemmille. Sinähän et perinnöstä hyödy mitään, lapsesi tosin olisi siihen oikeutettu ja lapsen etu se olisi. Itse ottaisin kirjeellä yhteyttä ja jos vastaus olisi ehdoton ei, antaisin asian olla