Lue keskustelun säännöt.
Olen pilannut suhteeni miniään ja poikaani :( Mitään tehtävissä?
29.03.2014 |
En uskonut, että joku päivä minusta tulee tämmöinen anoppi. Esikoiseni löysi tyttöystävän ja ajattelin, että toivottavasti hän on kiva pojalleni ja toivoin, että voisin myös tulla läheiseksi miniän kanssa, minulla ei ole ollut yhtään tytärtä. Jotenkin tämä tyttö ei ollut ollenkaan samanhenkinen kuin minä. Hyväksyin jo sen, että ei olla samalla aaltopituudella, mutta oikein mukava tyttö hän on ja ilmeisesti tekee poikani onnelliseksi. Hyvin nopeasti poikani kosi tyttösytäväänsä ja kolmen vuoden aikana taphtunut seuraavat asiat: ensi tapaaminen, yhteenmuutto, kihlat, häät ja nyt odottavat esikoistaan.
Jotenkin tää kaikki on tullut niin nopeasti minullekin, ei ole ollut kunnolla aikaa sopeutua kaikkii uutisiin. Tuntuu siltä, että joka kerta kun poikani ja miniä tulevat kylään niin aina on jokin suuri uutinen kerrottavana.
Olen oikeasti tosi onnellinen, että poikani on löytänyt puolison, jota rakastaa ja ylpeä, että hänestä tulee pian isä, mutta mun mielessäni mun poika on vielä hädintuskin aikuinen, jotenkin tuo kotoa poismuutto meni niin yllättävän nopeasti. Silloin ajattelin, että totta kai tämä suhde kaatuu ja pian poikani varmaankin tulee häntä koipien välissä takaisin. En edes viitsinyt suunnitella mitäán muutosta pojan huoneeseen, koska alitajuisesti ajattelin, ettei tämä ole lopullista.
Yli kuukausi sitten poikani tuli käymään kotona vaimonsa kanssa ja kertoivat innostuneena raskaudesta. En ymmärrä omaa káyttäytymistäni, mutta en tiedä miksi, mutta niin vain kävi että tulin tosi surulliseksi. Jotenkin vielä häidenkin aikaan ajattelin, että niin ne ihmiset menee naimisiin ja yli puolet eroaa, ei tämä vielä lopullista ole, mutta nyt kun kuulin, että pojastani tulee isä, se tuntui niin lopulliselta.
Käyttäydyin tosi tyhmästi, en onnitellut, olin todella kylmä. Siitä poikani sitten loukkaantui ja kysyi, että mikä mua vaivaa? En osannut yhtäán suoltaa ajatuksiani ja niin sanotusti päästin kaiken ulos. En edes muista kovin hyvin mitä sanoin mutta sanoin että en pidä siitä, että kaikki on tapahtunut niin nopeaan, pelkään heidän puolesta ja mulla on huono fiilis näistä heidän ilouutisistaan ja taisin sanoa, että en todellakaan haluaisi isoäidiksi ainakaan tuolle miniälle.
Poikani oli ihan raivoissaan, miniä itki ja lähtivät ulos...
En ymmärrä mikä muhun meni. Voi kun vaan voisin mennä ajassa taaksepäin ja pistää suun suppuun. Ihan totta en edes ajattele noin mitä sanoin ääneen. Ne olivat vaan sellaisia huonon mielen purskahteluja. Oma vanhentumiseni harmittaa minua, menopaussikin on alkanut, asumme pian kahdestaan miehen kanssa kotona. Mielessäni vaan mulla on kaksi pientä poikaa kotona, joilla ei ole vielä omia lapsia ja vakavia tyttóystäviä saatikka vaimoja.
Nyt olen yrittänyt soittaa pojalleni, mutta hän ei vastaa puheluihin eikä viesteihin. Olen laittanut jopa työsähköpostiin viestiä, ei vastauksia. Sama homma miniän kanssa. Ainoo vastaus minkä sain oli, että ei suosittele tulemaan heille kylään.
Menin mokaaman kaiken. Nyt miniäni sisällä kasvaa lapsi, jota en ehkä koskaan saa edes tuntea.
Mikä avuksi? Onko kelläkään kokemusta? Olen oikeasti ihan neuvoton. Toivon kuulevani edes jotain pojastani, pahinta on, ettei hän reagoi mihinkään. Oikeasti jo kaipaan poikaani ja miniääni ja jos he jotenkin voisivat antaa anteeksi minulle en varmasti ikinä sanoisi tai tekisi mitään miká loukkaisi heitä. Tää koko tilanne vaikuttaa muhun niin etten saa edes kunnolla nukutuksi tai syödyksi.
Kommentit (441)
Ap, älä nyt miniän äitiä sotke tähän ja kysele kuulumisia hänen kauttaan. Se on inhottavaa hänelle. Pahennat vain asioita.
Johan on käynyt ilmi, että olet aiemminkin puhunut ikävästi miniällesi ja aivan varmasti asenteesi on paistanut silloin, kun he ovat olleet luonasi kylässä. Ei silloin tee mieli olla pitkään. Jo se, että olet toivonut eroa ja poikasi luoksesi muuttoa on yksinään niin ikävää, että se työntää nuoren parin luotasi. Sitä paitsi parin viikon välein vierailut ovat ihan normaali vierailutahti aikuisille lapsille. Moni näkee harvemmin.
Älä sotke enempää sukulaisia tuohon riitaan äläkä kysele parin kuulumisia miniän sukulaisilta. Hanki nyt ensin apua itsellesi ja huolillesi kuuntelija. Pidä huoli siitä, että osaat erottaa tunteesi ja käytöksesi toisistaan niin, ettet enää purkaudu asiattomasti, vaikka jokin tuntuisi pahalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhtä asiaa miettisin eniten. Mitä sitten, kun isovanhempi päästää "sammakoita" suustaan lapsenlapsensa kuullen? Tämä on suurin syy siihen, miksi me emme tapaa isovanhempaa, joka suutuspäissään sanoo mitä tahansa. Lapsia pitää suojella. Lapsi ei saa joutua kuulemaan mitä tahansa. Lapsille on myös haitaksi epävakaat ihmissuhteet. On siis parempi, että tilanne on alusta asti se, ettei isovanhempaa tavata kuin, että ensin tavataan, ja sitten kun lapsi jo on isovanhempaansa tutustunut, laitetaan välit poikki. Jos ihminen ei hallitse sanomisiaan, vaan sanoo mitä tahansa, se ei ole hyväksi lapselle. Vastuulliset vanhemmat joutuvat miettimään tilannetta myös lapsen kannalta.
Hei, ap!
Minä sanoisin, että ehdottomasti parasta mitä voit tässä tapauksessa tehdä on antaa heille aikaa ja hoitaa itsesi kuntoon. Kirjeet, facettaminen ja jopa kotiovella käynti tässä tilanteessa todennäköisesti tekisivät vain entistä enemmän tuhoa. Epäilen, että tuolla intensiteetillä olet jo tehnyt heille selväksi, että olet pahoillasi. Nyt pallo on heillä.
Apua ilmoitit jo hakevasi, mikä minusta on hyvä idea. Lisäksi nyt olisi tilaisuus rakentaa itsellesi entistä itsenäisempi elämä. Kenties loputtomien anteeksipyyntöjen sijaan teot ovat toimivampi ratkaisu. Luottamus pitää kenties rakentaa pitkänsitkeästi uudelleen, mutta uskon ja toivon, että se on vielä mahdollista. :)
[quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 19:15"]
Ap, älä nyt miniän äitiä sotke tähän ja kysele kuulumisia hänen kauttaan. Se on inhottavaa hänelle. Pahennat vain asioita.
Johan on käynyt ilmi, että olet aiemminkin puhunut ikävästi miniällesi ja aivan varmasti asenteesi on paistanut silloin, kun he ovat olleet luonasi kylässä. Ei silloin tee mieli olla pitkään. Jo se, että olet toivonut eroa ja poikasi luoksesi muuttoa on yksinään niin ikävää, että se työntää nuoren parin luotasi. Sitä paitsi parin viikon välein vierailut ovat ihan normaali vierailutahti aikuisille lapsille. Moni näkee harvemmin.
Älä sotke enempää sukulaisia tuohon riitaan äläkä kysele parin kuulumisia miniän sukulaisilta. Hanki nyt ensin apua itsellesi ja huolillesi kuuntelija. Pidä huoli siitä, että osaat erottaa tunteesi ja käytöksesi toisistaan niin, ettet enää purkaudu asiattomasti, vaikka jokin tuntuisi pahalta.
[/quote]
Selvyydeksi sanottakoon, että en kysellyt poikani ja miniän kuulumisia miniän äidiltä. Kyselin, että miten heillä menee ja onnittelin tulevaa mummia ja sanoin itsekin olevani innoissani. En sanonut sanallakaan mitään pojastani, miniästäni tai riidastamme. Ehkä hiukan toivoin, ettei riitaa olisi ruodittu tytön perheen kanssa, mutta näköjään on, kun ei mulle enää vastata.
Ehkä siis parempi, etten sotke tytön äitiä tähän, kuten en ole halunnut, että kuopukseni tai miesytäväni sotkeentuisi riitaan. Mutta jos miniän äiti itse oma-aloitteisesti minulta kysyisi riidasta niin totta kai avautuisin.
Tytön vanhemmat ovat mukavia ja varakkaitakin. Ostaneet paljon materiaa pojallenikin, eka asuntokin tuntui olevan sisustettu suurimmaksi osaksi heidän rahapussistaan, senkään takia se itsenäisyys ei tuntunut heti niin aidolta.
Toki nyt poikani ja miniäni ovat molemmat työelämässä ja varmasti pystyvät maksamaan oman elämänsä. Mutta uskon, että miniän vanhemmat vielä tukevat taloudellisesti, olivat kuulemma yhteistä kesälomaa suunnitelleet ulkomaillekin poikani ja miniän kanssa.
Senkin vielä haluaisin sanoa, että en ymmärrä miten se on törkeä kysymys, jos kysyin poikani fiiliksiä siitä, että miten onnistuu kuukauden pitkä kesäloma tytön vanhempien nurkissa. Ehkä jollekin tämä olisi outo kysymys, mutta ollaan ennen oltu niin avoimia, että kahdenkesken todellakin pystyi kysymään tuollaista ja vaikka vähän naursekelmaankin.
No samapa tuo mitä tänne kirjoitan, kaikki sanomiseni on teidän mielestä töykeää, mutta en minä myötätuntoa täältä tullut etsimäänkään.
ap
Miniä-parka, toivottavasti hänen oma äitinsä osaa olla fiksu anoppi ap:n pojalle ja tukea sekä kannustaa nuorta perhettä odotusaikana. Aloittaja hävetköön ja menköön itseensä, todella kypsymätöntä aikuiselta naiselta käydä nuorten kimppuun puhtaasti itsekkäin vaikuttimin. Poika ei ole aviomiehesi tai elämänkumppanisi, on kerrassaan sairasta toivoa hänen palaavan mamman helmoihin "pahan naikkosen" kynsistä. Loppuviimeksi on kyse sinun OMISTA tuntemuksistasi eikä miniästä joka on tahtomattaan joutunut psykoanopin jahtaamaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, olet oikealla tiellä, koska myönnät virheesi. Välit poikaasi voivat korjautua ajan kanssa. Älä siis arvostele mistään asiasta äläkä ainakaan katkeroidu siitä, että heillä on paremmat välit miniän vanhempiin. Tunnut jatkuvasti vähättelevän poikaasi ja miniää ("eivät ole niin itsenäisiä, koska miniällä varakkaat vanhemmat"). Tuntuu, että yrität edelleen keksiä miinuksia, vaikka sinun pitäisi hyväksyä ja olla iloinen heidän puolestaan.
Eli älä myrkytä mieltäsi. Yritä ajatella, että saat välit korjattua. Älä vertaa itseäsi muihin.
"No samapa tuo mitä tänne kirjoitan, kaikki sanomiseni on teidän mielestä töykeää, mutta en minä myötätuntoa täältä tullut etsimäänkään.
"
Sä et siis edelleenkään näe käytöstäsi ongelmalliseksi?
Ja pojallesi vaimonsa perhe on PERHETTÄ, siksi kysyminen vieraiden nurkissa pyörimisestä on törkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä muuta elämässäsi on kuin lapset? harrastukset,omatkaverit ym.
Tytön äiti jo hehkutti facebookissa sitä. että on tuleva mummi. Kirjoitin hälle viestillä onnittelut toiselta mummilta ja kyselin kuulumisia. Mitään vastausta en saanut. Tuntuu pahalta, että hekin näköjään katkaisivat välit minuun. Minun mielestä olisi reilua kuulla kummankin osapuolen selitykset ennen kuin välejä katkaisee, ehkä hänkin äitinä ymmärtäisi?
No ei varmasti ymmärrä. Olet sanonut hänen rakkaalle tyttärelleen hyvin rumia ja törkeitä asioita, joita kenenkään ei pitäisi kuulla. Et loukannut vain miniääsi vaan välillisesti myös hänen lähipiiriään, joten on turha odottaa myötätuntoa ja ymmärrystä pojan vaimon vanhemmilta. He ovat tyttären ja tämän miehen puolella, eivät ilkeän anopin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti ap, jos oma anoppisi olisi sanonut sinulle samoja asioita kuin sinä miniällesi ja pojallesi? Miltä se tuntuisi? Miltä olisi tuntunut, jos kertoessasi ensimmäisen lapsen odotuksestasi olisit saanut vastaasi vihastuneen anopin, joka manaa sinut ja raskautesi? Olisitko läheinen tällaisen anopin kanssa?
Kriisiviestintä ja damage control eivät ole aloittajalla oikein hanskassa.. Tajuatko yhtään että yhteydenottosi miniän äitiin päin tässä vaiheessa (onnittelut toiselta mummilta, ei hyvää päivää) ovat kaikkea muuta kuin asianmukaisia?? Vastapuoli ei käsitä niitä hyväntahtoisiksi eleiksi vaan anopin haluksi dominoida tilannetta ja säilyttää oma asema ns. niskan päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP kuulostat tosi katkeralle! Olet katkera miniällesi kun vei poikasi, katkera mukavalle miniän perheelle, joka on osannut pitää välit kunnossa tyttären ja hänen puolison kanssa.
AP kuulostat tosi katkeralle! Olet katkera miniällesi kun vei poikasi, katkera mukavalle miniän perheelle, joka on osannut pitää välit kunnossa tyttären ja hänen puolison kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärräthän, että vaikka tämä aviopari päättäisikin vielä päästää sinut elämäänsä, se tulisi olemaan sinulle noloa. Mieti nyt ristiäisiä, jossa lapsenlapsesi äiti ei haluaisi sinun edes olevan, lapsenlapsesi isän häpeävän sinua ja lapsenlapsesi toisten isovanhempien ja muiden läheisten tietäen sinun sairaat sanasi ja tekosi. Luuletko, että kehtaisit mennä paikalle? Luuletko, että kukaan koskaan unohtaa tätä tai että asiat palautuisivat edes lähes ennalleen? Herätys. Poikasi tulee lopun elämäänsä häpeämään sinua. Onneksi hänellä on vaimonsa ja hänen perheensä. Uskon, että vaimonsa perhe tulee olemaan hänelle enemmän perhe kuin sinä koskaan. Pojallasi on enemmän elämää edessä kuin takana. Sinä sait siitä lainaan parikymmentä vuotta, loput 60 vuotta menee ilman sinua.
http://www.iltalehti.fi/perhe/2014032718163391_pr.shtml
Ap ota myös nämä asiat huomioon jos joskus tulevaisuudessa saat mahdollisuuden taas puhua sen hirveän pojanryövääjäminiän kanssa ;)
Toivottavasti antavat sinun tavata lapsenlastasi, vaikka nyt oletkin jo sanonut, ettet edes haluaisi tätä pientä ihmettä maailmaan ollenkaan :(
Hyviä perusvinkkejä nuo Iltalehden listaamat asiat. Pätevät itse asiassa vähän kaikkiin ihmissuhteisiin, ei vain miniän ja anopin välisiin ;)
Asiasta kukkaruukkuun: eniten tässä ketjussa ihmetyttävät aloittajan puolustelijat, hänkö on nyt sitten ykskaks uhri jota pitäisi ymmärtää. Ilkeä poika ja miniä ottavat etäisyyttä eivätkä tajua antaa anteeksi erehtyväiselle ihmiselle. Huhhuh sanon minä. Sananvapauteen kuuluu myös vastuu eikä läheisissä ihmissuhteissakaan tarvitse niellä ihan mitä tahansa.
Poika on selvästi fiksua ja itsenäistä sorttia kun on asettunut vaimon ja lasten äidin puolelle tässä konfliktitilanteessa. Ap:ta mahtaa harmittaa kun poika ei olekaan syöksynyt mamman tykö anelemaan sovintoa vaan on valinnut aivan toisen näkökannan ja puolen.
Kovasti tsemppiä pojan ja miniän tulevaan elämään, ja onnea pikkuisen johdosta! =)
[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 17:45"]
[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 17:35"]
Mitä sä oikeasti sitten haluaisit? Kun sanoit aluksi jotain, että olit odottanut eroa ja että aikuinen poikasi muuttaisi takaisin? Eihän se voi olla äidin toive, että aikuinen poika ei löydä puolisoa ja asuu äidin kanssa kotona ja kertoo äidille kaiken myös naisseikkailuistaan? Miltä sinusta tuntuisi jos miehesi kertoisi kaiken parisuhteestanne omalle äidilleen?
Miksi et voi olla onnellinen poikasi puolesta? Hän on löytänyt rinnalleen rakkaan ihmisen, jonka kanssa hän perustaa perheen. Haluaisitko itse asua aikuisena vanhempiesi luona? Et ikinä olisi saanut näitä rakkaita poikiasi, koska ihmisen ei kuulu perustaa perhettä vaan asua vanhempiensa kanssa! :D En ymmärrä...
[/quote]
Nyt vasta kun olen mokannut kaiken olen tajunnut kuinka järjettömiä juttuja olen mielessäni miettinyt ja toivonutkin.
Poikani vaimo oli eka kunnon tyttöystävä, muuttivat yhteenkin ja joutui aikuistumaan niin nopeassa tahdissa. Äidin mielessä lapsi on aina niin pieni ja avuton vaikka olisi jo 50-vuotias :D Jotenkin musta tuntui, että se lapsuus jäi kesken ja toivoin, etten joutuisi vielä kunnolla luopumaan että kaipa niitä avovaimojakin tulee ja menee... mutta nyt kun mietin niin aivan ihana juttuhan on se ettei mieheni tarvinut kärsiä sydänsuruista, löysi sen oikean heti kertaheitolla.
Me vaan oltiin pojan kanssa niin hyvä tiimi läpi hänen lapsuuden ja murrosiänkin ja olihan se mulle iso muutos, että yhtäkkiä äiti ei ole se numero 1 ja vaimon mielipide merkkaa eniten, niinhän se pitääkin mennä mutta en kai ole historian ensimmäinen äiti jolla on ollut vaikeaa päästä irti? Nyt vaan mokasin pahasti ja saan maksaa virheestäni. Toivon vaan niin kovasti että joskus asiat palaisi ennalleen..
ap
[/quote]
pieni ja avuton? Et ole tosissasi. Hyvä tiimi? Ei ole tervettä että roikut äiti-poika-suhteessa; poika ja vaimo ovat tiimi nyt, sinullakin käsittääkseni on uusi mies. Rakenna sitä suhdetta.
Luin koko viestiketjun läpi, nyt kun lomalla ollessa on hyvin aikaa palstailla. Ilme oli kutakuinkin o_O aloittajan mielenmaisemaa kuvaavien tekstien kohdalla. Hän on ikäänkuin jakanut minuutensa vanhimman pojan kanssa ja olettanut, että tilanne pysyy samana ja stabiilina täältä ikuisuuteen. Eihän se niin mene.
Aloittaja potkii vastaan minkä kykenee eikä näytä ymmärtävän, että aikuiseksi kasvaneella pojalla on nyt aivan erilaiset tarpeet ja odotukset elämältä kuin 5-10v. sitten. Ne eivät mitenkään vähennä tai mitätöi äidin kanssa koetun tiimivaiheen merkitystä. Elämä on vain mennyt eteenpäin ja ykkösnaisen titteli on siirtynyt aloittajalta pojan omalle vaimolle. Ap ei tätä siirtymää hyväksynyt vaan päätti pitää itsepintaisesti kiinni luutuneista käsityksistään ja menneisyyteen kuuluvasta asetelmasta. Näin tehtyään hän on nyt ansainnut ei-toivotun ihmisen leiman miniän ja miniän suvun silmissä. Mahtaa olla mukavaa jäädä syrjään pojan elämästä oman lapsekkaan kiukuttelun hintana.
tämä on sinun kriisisi, potkit uutta elämänvaihetta vastaan vaikka se on ollut tuloillaan jo kauan. Olet vaan hämännyt itseäsi omilla kuvitelmillasi miten asioiden pitäisi mennä, ettet joutuisi kohtaamaan sitä, että olet isoäitiyden ja uuden elämänvaiheen kynnyksellä.
"Pojalta kahdenkesken kysyin, että eikö se tunnu oudolta olla vieraiden nurkissa niin kauan, edes hiukan kiusaannuttavalta, poika ihmetteli kysymystäni ja sanoi, että mitä vieraita he ovat hänelle."
Sä olet kyllä todella tökerö, ollut kokoajan. Ei mikään ihme etteivät halunneet teillä viikkoja ollakaan kun tuollaista kommenttia saa kuulla tuon tuosta. :/
Nyt sitä apua ja jatkat elämääsi. Aivan älytöntä että katkeroidut jo siitäkin että stalkkaat miehesi kautta heidän käyneen syömässä.
He saavat oikeutetusti jatkaa elämäänsä kohtauksesi jälkeen. Anna tilaa ja hae apua, pian.