Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Synnytys on itselleni täysin absurdi ajatus
28.03.2014 |
Puhkuisin ja huutaisin alasti elämäni tuskissa vieraiden ihmisten edessä alleni paskoen samalla kun alapääni repeää. Ja mua ahdistaa älyttömästi jo perus gynekologilla käynti!
Tämä ei ainoa syy, mutta yksi niistä monista miksi en lasta tule hommaamaan - ainakaan vielä kymmeneen vuoteen ja silloinkin vain jos se on satavarmaa että saan sektion.
Eikä oikeastaan kiinnosta mitkään kliseiset "Kyllä se kaikki unohtuu kun saa sen pienen käärön syliinsä"-vasta-argumentit, koska koko sen yhdeksän kuukauden aikana minulla ei olisi mielessäni muu kuin mikä koettelemus tulisi olemaan edessäni + olen tietoinen kaikista muistakin kerroista raskauden aikana kun siellä värkissä on vieraan jos toisenkin käsi.
Kenelläkään samoja kokemuksia?
T. Nainen 25v.
Kommentit (22)
Mulla oli pitkään aivan samoja ajatuksia. Ajattelin, että raskaana oleminen ja synnyttäminen olisi jotain niin ällöttävää ja ahdistavaa, ettei minusta yksinkertaisesti olisi siihen.
Sitten jostain minuun iski kova vauvakuume ja pian olinkin raskaana. Raskausaikana en oikeastaan edes miettinyt synnytystä, olin lähinnä "ai niin, se synnytys", jos joku kysyi esimerkiksi, jännittikö minua lasketun ajan lähestyminen.
En sano, että sinulla mieli välttämättä muuttuisi, mutta minulle kävi niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Ap, elämäntilanteesikin on mahdollisesti sellainen, ettei lapsi ole ajankohtainen? Ei ole esim. miestä? Ja lapsen hankkiminenhan ei ole mikään pakko. Jos stressi ja asenne synnytystä kohtaan on tuo, on ainakin nyt ihan oikea ratkaisu olla hankkiutumatta raskaaksi. Mieli voi muuttua elämäntilanteen ja muuten vaan aikuistumisen myötä. Sinäkin, ap, voit joskus 10 vuoden kuluttua olla lapsettomuushoidoissa ja antaisit lapsesta mitä tahansa.