Miten kukaan masentunut jaksaa hakeutua terapiaan?

Masentuneet on luusereita jotka eivät edes yritä elää normaalia elämää.

Vierailija kirjoitti:

Aloita vaikka ihan terveysasemaltasi. Sinne yleislääkärille. He kirjoittavat sitten lähetteen erikoissairaanhoitoon psykiatrian poliklinikalle. Voit joko käydä siellä keskustelukäynneillä psykiatrisen sairaanhoitajan luona, mutta jos haluat kuntouttavaa, kunnollista psykotetapiaa, voit kolmen kuukauden jälkeen saada ihan Kelan korvaaman psykoterapian. Terapeutti on silloin etsittävä itse. Hankala ja raskas prosessi valitettavasti masentuneelle.

Kannattaa edetä askel kerrallaan. Sinua opastetaan kyllä eteen päin, kunhan vaan saat soitettua sen ensimmäisen puhelun. Korona-aikanakin saa apua. Ketään ei tämän vuoksi jätetä yksin selviämään.

Kiitos kannustuksesta. Tuo terapeutin etsiminen kuulostaa hirveältä ja vielä se että siihenkin vaiheeseen pääseminen kestää todella kauan. Siksi en ole saanut ikinä aikaiseksi edes aloittaa prosessia... Vaikka jos olisin aloittanut kun ensimmäisen kerran suositeltiin niin olisin tähän mennessä varmaan jo terapianikin käynyt...

Ap

Vierailija kirjoitti:

onkohan terapian ehto kokeilla lääkitystä?

Todennäköisesti on.

Itse sain SSRI- tabut, mutta myös keskusteluapua sairaanhoitajalta..

Pakko oli apua hakea, koska en olisi muuten enää selvinnyt töistäni ja olisin lopettanut elämäni.

Ap, kaikki tämä hoitoon pääsy tapahtuu joustavasti ja nopeasti vuodessa parissa. Ensin pääset ehkä hoitajalle kuukausi pari soitosta, sen jälkeen taas pari kuukautta lääkärille, siitä pari kuukautta psykiatrille jne...

Vierailija kirjoitti:

Ap, kaikki tämä hoitoon pääsy tapahtuu joustavasti ja nopeasti vuodessa parissa. Ensin pääset ehkä hoitajalle kuukausi pari soitosta, sen jälkeen taas pari kuukautta lääkärille, siitä pari kuukautta psykiatrille jne...

Tätä juuri pelkään. Toisaalta on säästöjä sen verran että jos alkaisi vaikuttaa tuolta niin ehkä voisin sitten käydä yksityisellä.

Ap

Hyviä vinkkejä tullut edellisissä viesteissä. Voimia sinulle <3

Hei ap,

Olen käynyt 3 vuoden kelan tukeman terapian ja kannustan hakemaan, vaikka prosessi onkin pitkä. Ymmärrän sinua, hakeminen tuntuu raskaalta. Lopuksi se kuitenkin palkitaan. Itsekin lykkäsin terapiaan hakemista juuri siksi että terapiaan pääseminen on niin hidasta. Etsin terapeuttia ensimmäisen kerran pari kymppisenä, en löytänyt ekalla yrittämällä hyvää, turhauduin ja jätin homman kesken. Ongelmani eivät kuitenkaan ratkenneet itsestään joten aktivoiduin uudestaan muutaman vuoden päästä.

Itse hakeuduin ensin koulupsykologille, joka haastatteli muutamia kertoja ja laittoi lähetteen kunnan psykiatriselle polille, jossa minua haastatteli psykologi ja psykiatri. Sitä kautta teimme hakemuksen kelaan ja kuntoutus psykoterapia myönnettiin. Sitten terapeutti piti etsiä itsenäisesti. Ensimmäinen terapeutti oli ok, mutta ei voinut jatkaa kanssani omista henk. Koht. Syistä. Tämän jälkeen löysin minulle sopivan ihanan terapeutin, jonka luona kävin useamman vuoden. Solmuja aukesi.

Hakeminen vaatii siis pitkäjänteisyyttä, mutta se kyllä palkitaan <3 Suosittelen hakemista, koska ongelmat harvoin itsestään katoavat <3 Paljon voimia ja valoa sinulle ap!

Vierailija kirjoitti:

Tuskin TK lääkäri kirjoittaa lähetettä psykologille. Ehkä määrää sinulle keskusteluja psyksh.n kanssa ja lääkkeitä.

Mutta ei kai voi olla niin, ettei julkisen puolelta sitten pääse ollenkaan hakeutumaan terapiaan? Sitä kyllä itsekin pelkään, mutta mietin vain voiko tosiaan olla niin, että kaikki b-lausunnot kirjoitetaan vain yksityisellä?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Hei ap,

Olen käynyt 3 vuoden kelan tukeman terapian ja kannustan hakemaan, vaikka prosessi onkin pitkä. Ymmärrän sinua, hakeminen tuntuu raskaalta. Lopuksi se kuitenkin palkitaan. Itsekin lykkäsin terapiaan hakemista juuri siksi että terapiaan pääseminen on niin hidasta. Etsin terapeuttia ensimmäisen kerran pari kymppisenä, en löytänyt ekalla yrittämällä hyvää, turhauduin ja jätin homman kesken. Ongelmani eivät kuitenkaan ratkenneet itsestään joten aktivoiduin uudestaan muutaman vuoden päästä.

Itse hakeuduin ensin koulupsykologille, joka haastatteli muutamia kertoja ja laittoi lähetteen kunnan psykiatriselle polille, jossa minua haastatteli psykologi ja psykiatri. Sitä kautta teimme hakemuksen kelaan ja kuntoutus psykoterapia myönnettiin. Sitten terapeutti piti etsiä itsenäisesti. Ensimmäinen terapeutti oli ok, mutta ei voinut jatkaa kanssani omista henk. Koht. Syistä. Tämän jälkeen löysin minulle sopivan ihanan terapeutin, jonka luona kävin useamman vuoden. Solmuja aukesi.

Hakeminen vaatii siis pitkäjänteisyyttä, mutta se kyllä palkitaan <3 Suosittelen hakemista, koska ongelmat harvoin itsestään katoavat <3 Paljon voimia ja valoa sinulle ap!

Siltä vaikuttaa minullakin että ongelmat eivät itsekseen ratkea enkä osaa hoitaa itsenäisesti tätä (todennäköisesti) masennusta. Itse olen siis tällä hetkellä työtön, joten julkinen tai omakustanteinen yksityinen ovat ainoat vaihtoehdot hoitoon hakeutumiselle.

Ap

Kauan masennusta sairastaneena kyllä neuvoisin hakeutumaan terapiaan. Olen itse käynyt "vain" sairaanhoitajan juttusilla, muutamankin eri ihmisen. Henkilökemiasta riippuu niin paljon, ensimmäinen oli kyllä paras, oli aina minun puolellani. Varmaan on joskus vuosikymmenten aikana ollut puhetta Kelankin terapiasta, mutta totesin, ettei minulla ollut siihen varaa enkä olisi voinut mennä Helsinkiin (silloin oli näin) monta kertaa viikossa. Ne tunnit olisi ollut tehtävä takaisin tai menneet palkasta. Ja vielä olisi pitänyt esimiehelle jutella. En jaksanut. Nyt olen jo eläkkeellä ja edelleenkin näen painajaisia traumaattisesta parisuhteestani. Vuorotellen työpainajaisten kanssa.

Mielialalääkitys on, mutta en ole mielestäni muuttunut zombiksi. Persoonani on kyllä joko ikääntymisen tai lääkityksen ansiosta muuttunut, olen nykyään aika ärhäkkäästi kantaa ottava enkä enää sellainen hiljainen nurkassa kyyhöttäjä. En pelkää ihmisiä, en vaan oikein jaksa vaikkapa tässä asuinyhteisössä asuvia seurankipeitä eläkeläismummoja. Mieluummin olen yksin ja juttelen puhelimessa niiden muutaman ystäväni kanssa. En heitä nähnyt ennen koronaakaan kovin usein.

Yritin lopettaa Venlafaxinin, mutta sain omituisia pelkotiloja ja olin todella ahdistunut, joten kai sitten syön näitäkin lopun elämääni kuten vaikkapa verenpainelääkkeitäni.

En enää edes halua alkaa penkoa kaikkia ikäviä asioita, joita olen kohdannut elämäni varrella. 

Minä sain apua työterveyden kautta. 

En tiedä julkisesta, tekisin niin että varaisin yksityisen lääkäriaseman psykiatrille ajan. Tämä eka aika voisi olla ensimmäinen niistä vaadittavista kolmesta arviokerrasta.

Jos lääkkeitä määrätään, osta ne apteekista ja jos se sattuisi olemaan terapiaan pääsyn ehto, eihän kukaan tule katsomaan nieletkö ne.

Sitten vaihe vaiheelta edeten, kun Kela päätös on tullut, tai jo sitä odotellessa, alat etsiä sopivaa terapeuttia. Käy koetapaamisissa ja mieti millainen tunne ihmisestä tulee.

Mielenterveystoimistoon lähes mahdoton soittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin TK lääkäri kirjoittaa lähetettä psykologille. Ehkä määrää sinulle keskusteluja psyksh.n kanssa ja lääkkeitä.

Mutta ei kai voi olla niin, ettei julkisen puolelta sitten pääse ollenkaan hakeutumaan terapiaan? Sitä kyllä itsekin pelkään, mutta mietin vain voiko tosiaan olla niin, että kaikki b-lausunnot kirjoitetaan vain yksityisellä?

Ap

Terveysasemalta liikkeelle. Tai, jos on rahaa, voithan tilata ajan yksityisen terveysaseman psykiatrille. Kyllä se siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ap,

Olen käynyt 3 vuoden kelan tukeman terapian ja kannustan hakemaan, vaikka prosessi onkin pitkä. Ymmärrän sinua, hakeminen tuntuu raskaalta. Lopuksi se kuitenkin palkitaan. Itsekin lykkäsin terapiaan hakemista juuri siksi että terapiaan pääseminen on niin hidasta. Etsin terapeuttia ensimmäisen kerran pari kymppisenä, en löytänyt ekalla yrittämällä hyvää, turhauduin ja jätin homman kesken. Ongelmani eivät kuitenkaan ratkenneet itsestään joten aktivoiduin uudestaan muutaman vuoden päästä.

Itse hakeuduin ensin koulupsykologille, joka haastatteli muutamia kertoja ja laittoi lähetteen kunnan psykiatriselle polille, jossa minua haastatteli psykologi ja psykiatri. Sitä kautta teimme hakemuksen kelaan ja kuntoutus psykoterapia myönnettiin. Sitten terapeutti piti etsiä itsenäisesti. Ensimmäinen terapeutti oli ok, mutta ei voinut jatkaa kanssani omista henk. Koht. Syistä. Tämän jälkeen löysin minulle sopivan ihanan terapeutin, jonka luona kävin useamman vuoden. Solmuja aukesi.

Hakeminen vaatii siis pitkäjänteisyyttä, mutta se kyllä palkitaan <3 Suosittelen hakemista, koska ongelmat harvoin itsestään katoavat <3 Paljon voimia ja valoa sinulle ap!

Siltä vaikuttaa minullakin että ongelmat eivät itsekseen ratkea enkä osaa hoitaa itsenäisesti tätä (todennäköisesti) masennusta. Itse olen siis tällä hetkellä työtön, joten julkinen tai omakustanteinen yksityinen ovat ainoat vaihtoehdot hoitoon hakeutumiselle.

Ap

Huomasin vasta nyt että olet työtön. Varmasti on reitti myös julkista kautta hoitoon, hae sinnikkäästi apua. Ainakin pääset helposti terapiaan päivisin tai millon vain jos olet työtön.

Luulisin että hoitamattomina ongelmat voi mutkistua.

Jos haluaa nopeasti nimenomaan terapiaan, eikä muu hoito tule kyseeseen, niin yksityinen on se polku. Ja kallis polku, toivottavasti sinulla on reilusti rahaa säästössä. 

Julkisen puolen kautta pääsee kyllä Kelan osittain korvaamaan terapiaan, mutta se ei tosiaankaan tapahdu käden käänteessä. Suosittelen mielenterveyspolille yhteyttä (tai mitä niiden nimet nykyään on, meillä on päihde-ja mielenterveysyksikkö) ja sieltä saa jonoista riippuen jutteluapua muutamassa viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa nopeasti nimenomaan terapiaan, eikä muu hoito tule kyseeseen, niin yksityinen on se polku. Ja kallis polku, toivottavasti sinulla on reilusti rahaa säästössä. 

Julkisen puolen kautta pääsee kyllä Kelan osittain korvaamaan terapiaan, mutta se ei tosiaankaan tapahdu käden käänteessä. Suosittelen mielenterveyspolille yhteyttä (tai mitä niiden nimet nykyään on, meillä on päihde-ja mielenterveysyksikkö) ja sieltä saa jonoista riippuen jutteluapua muutamassa viikossa.

Ihan niin paljon ei ole, että koko monivuotisen terapian maksaisin ilman Kelan tukea.

Ap

Nyt on olemassa ainakin täällä pk-seudulla mahdollisuus saada HUSin ostopalveluna eli palvelusetelinä lyhytterapiaa. Minä sain juuri myöntävän päätöksen ja en missään vaiheessa tavannut psykiatria. Prosessi on hieman erilainen mutta pyrkimys juurikin siihen että terapiaan pääsisi nopeammin. Terveyskeskuksen kautta menin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin TK lääkäri kirjoittaa lähetettä psykologille. Ehkä määrää sinulle keskusteluja psyksh.n kanssa ja lääkkeitä.

Mutta ei kai voi olla niin, ettei julkisen puolelta sitten pääse ollenkaan hakeutumaan terapiaan? Sitä kyllä itsekin pelkään, mutta mietin vain voiko tosiaan olla niin, että kaikki b-lausunnot kirjoitetaan vain yksityisellä?

Ap

Moi. Kelan kuntoutuspsykoterapiaan (se, mihin yleensä ihmiset päätyy) pitää saada B-lausunto psykiatrilta. Eli tk-lääkäri ei voi tehdä sitä lausuntoa, toki voi jos hän on myös psykiatrian erikoislääkäri. Terveysasemilla on varmaan eroja ympäri Suomea kylläkin. Helsingissä juttu menee niin, että tk-lääkäri laittaa lähetteen psykiatrian poliklinikalle. Siellä tapaat psykiatrin, ja muita ammattilaisia, vähän riippuen tilanteestasi. Jos siellä arvioidaan, että voisit hyötyä psykoterapiasta (ja tää toive kannattaa myös heti mainita itse) niin tosiaan kolmen kuukauden päästä ekasta tapaamisesta psykiatri voi tehdä sen B-lausunnon.

Kelan kuntoutuspsykoterapia lähtee käyntiin niin, että etsit itsellesi psykoterapeutin. Se on tällä hetkellä aika haastavaa, koska psykoterapian etsijöitä on paljon. Yhtenä nyanssina on psykoterapian suuntaus. Psykoterapeuteilla on erilaisia koulutuksia ja hoito on siten vähän erilaista. Mielestäni kuitenkaan tähän ei kannata liikaa takertua. Hyvä psykoterapeutti osaa käyttää monia erilaisia menetelmiä työssään. Tärkeintä on teidän kahden välinen suhde - se, että sinulla on turvallinen olo ja uskallat lähteä käsittelemään asioita sen henkilön kanssa.

Kela korvaa kuntoutuspsykoterapiasta 57,60e per kerta. Jos käynnin hinta on esim. 90e niin Kela maksaa tuon ja sinä maksat sen erotuksen itse. Jos käyt kerran viikossa, sinulle tulee siis kuukaudessa kustannuksia  tuon esimerkin mukaan reilu 120e. Psykoterapeuttien taksat vaihtelevat varmaan n. 80-100e per 45min. Ota tämäkin huomioon etsiessäsi terapeuttia. Terapeutin pitää olla Kelan listoilla, tämän näkee yleensä terapeutin kotisivuilta tms.

Kela voi myöntää kuntoutuspsykoterapiaa korkeintaan kolmeksi vuodeksi. Kun ensimmäinen vuosi lähenee loppuaan, tarvitset uuden B-lausunnon. Tätä ei enää tarvitse kysyä psykiatrilta (toki myös voi), vaan tk-lääkäri voi tehdä jatkolausunnon. Tätä varten hän saa terpeutilta yhteenvedon, jossa terapeutti kertoo kuinka hyödyt hoidosta ja tavallisesti suosittelee jatkoa. 

Toki joissain tilanteissa psykoterapia ei ole oikea-aikaista ja tätä varten on tuo 3 kuukauden arviojakso ensin. Psykoterapiaan lähtevä ei saa olla liian huonossa kunnossa, siis esim. niin masentunut ettei pysty liikkumaan kotoaan. Tai sairastaa jotain sairautta, joka pitäisi ensin saada tasapainoon (2-suuntainen mielialahäiriö, psykoosi, päihderiippuvuus, ADHD).. toki nekin ihmiset, joilla on em. sairauksia, voivat jossain vaiheessa hyötyä psykoterapiasta, mutta yleensä jotain muuta pitää tehdä ensin olosuhteiden vakauttamiseksi.

Minä menin yksityiselle psykiatrille. Siitä käynnistä alkoi heti 3 kk:n laskuri juoksemaan eli pystyin aloittamaan terapeutin haun heti. Se, jos mikä vie aikaa, voimia ja rahaa.

Ssri-lääkityksen otin, koska siihen oli vahva suositus minun tilanteessani. En pystyisi käymään traumaattisia asioita läpi ilman lääkkeitä. Itkisin vaan.

Yksityisellä kävin vielä kaksi kertaa. Sillä kolmannella kerralla sain B-lausunnon, jolla pystyin hakemaan Kela-tuettua terapeuttia. Eli yksityiseltä puolelta pääsee yhtä lailla Kela-terapiaan, jos kriteerit täyttyy.

Voimia sinulle!