37-vuotias mieheni sai sydänkohtauksen (selvisi), ei muuttanut elintapojaan :(
lääkärit on yrittäneet kannustaa ellei jopa painostaa, mä oon yrittänyt vuosien ajan kannustaa. Hänen pitäisi pudottaa painoaan ja alkaa syömään terveellisemmin. Hän oli vähällä kuolla, vain alle 40 vuotiaana ja lupaili että tekee ison remontin elämänsä suhteen. 6 kk kuluttua mikään ei ole muuttunut. Samat tottumukset jatkuu, kaljaa viikonloppuisin, rasvaista ruokaa ja makoilua sohvaperunana, autolla ajamista lähikauppaankin. Mä en enää jaksa!
Kommentit (26)
[quote author="Vierailija" time="27.03.2014 klo 23:55"]
Ilmoita se Jutta ja superdieetit -ohjelmaan! Kuulostaa vähän yksinkertaiselta kyllä, oikeasti? Jos on meinannut kerran jo kuolla, eikö se motivoi lenkille?
[/quote]
Ilmeisesti ei motivoi. Motivaatio on jotain minkä pitää tulla ihmisestä itsestään. Motivoitumista ei voi käskeä, eikä sitä voi määrätä. Motivaatiota voi ruokkia ajatusleikillä mitä meillä on nyt, 5v päästä, 10v päästä 20v päästä ja mitä jos toista ei ole vuoden päästä, mitä se vaikuttaa läheisiin.
Jutta ei voi auttaa jos ihminen ei itse halua muutosta eikä ole motivoitunut.
[quote author="Vierailija" time="27.03.2014 klo 23:55"]
Ilmoita se Jutta ja superdieetit -ohjelmaan! Kuulostaa vähän yksinkertaiselta kyllä, oikeasti? Jos on meinannut kerran jo kuolla, eikö se motivoi lenkille?
[/quote]
Aluksi motivoi, mutta nyt asiasta ei saa enää puhua mitään ja kaikki on palannut ennalleen. Mieheni on aina ollut erittäin mukavuudenhaluinen ja tiesin jo ennakkoon että iso elämäntaparemontti ei ehkä tule onnistumaan. Hän tekee istumatyötä toimistossa ja vapaa-aikansa lähinnä vaan lepäilee. Kebabia ja kaljaa menee joka viikko, tupakointi on sentään jäänyt sydärin jälkeen pois. Kotitöihin mieheni ei ole ikinä oikein osallistunut ja kun kerrostalossa asutaan, niin mitään ulkotöitä ei meillä ole. En keksi asiaa joka hänet saisi liikkumaan ja syömään terveellisesti. ap
tällainen aines syö verorahoja. kaikki tuki pois 24kk kuluttua jos ei mikään muutu, säästämme ja aines vähenee.
Sydänongelmst ovst pääasiassa perinnöllisten seikkojen aiheuttamia. Niitä voi jonkin verran estää terveellisillä elintavoilla, mutta ei kokonaan. Ehkä miehesi ajattelee, että elää mieluummin mukavasti sen aikaa kun elää, kuin kituuttaa ja kurjistelee kun ei siitä mitään varmaa hyötyä edes ole.
tai ehkä sun pitäisi patistamisen ja painostamisen sijasta pyrkiä siihen, että terveellisemppi ruoka on hyvää ja että liikunta on kivaa. Ts. Laita paremmanmakuista terveellistä ruokaa ja ole niin mukavaa kävelylenkkiseuraa, että ne tuntuvat vaihtoehtoja paremmilta.
Sinako sita rasvaista ruokaa kokkaat?
Ota sille iso henkivakuutus, sinusta tulee rikas leski.
[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 00:07"]
tällainen aines syö verorahoja. kaikki tuki pois 24kk kuluttua jos ei mikään muutu, säästämme ja aines vähenee.
[/quote]
Öööö, mikä tuki? Töissä käyvä ihminen tuskin saa kauheasti mitään tukia mistä nipistää. Jos lapsilisiä tarkoitat, niin onko lapsen vika jos isä ei pidä itsestään huolta?
[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 00:11"]
[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 00:07"]
tällainen aines syö verorahoja. kaikki tuki pois 24kk kuluttua jos ei mikään muutu, säästämme ja aines vähenee.
[/quote]
Öööö, mikä tuki? Töissä käyvä ihminen tuskin saa kauheasti mitään tukia mistä nipistää. Jos lapsilisiä tarkoitat, niin onko lapsen vika jos isä ei pidä itsestään huolta?
[/quote]
tueksi lasken kaiken sen hoidon mitä sydänongelmapotilas saa jo lääketieteellisesti. jos saat hoitoa ja siten tukea ongelmiisi etkä tee asian eteen itse mitään, olkoon karenssi se 24kk, tervemenoa sitten.
[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 00:21"]
[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 00:11"]
[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 00:07"]
tällainen aines syö verorahoja. kaikki tuki pois 24kk kuluttua jos ei mikään muutu, säästämme ja aines vähenee.
[/quote]
Öööö, mikä tuki? Töissä käyvä ihminen tuskin saa kauheasti mitään tukia mistä nipistää. Jos lapsilisiä tarkoitat, niin onko lapsen vika jos isä ei pidä itsestään huolta?
[/quote]
tueksi lasken kaiken sen hoidon mitä sydänongelmapotilas saa jo lääketieteellisesti. jos saat hoitoa ja siten tukea ongelmiisi etkä tee asian eteen itse mitään, olkoon karenssi se 24kk, tervemenoa sitten.
[/quote]
Kyllähän suurin osa riskitekijöistä välittämättömistä henkilöistä lähtee ihan pikaisesti ilman mitään pidempää hoitoa. Se on kertalaaki kun pumppu pettää, ei siinä kauheasti hoitokodeissa tai sairaaloissa normaalisti olla.
[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 00:11"]
Sinako sita rasvaista ruokaa kokkaat?
Ota sille iso henkivakuutus, sinusta tulee rikas leski.
[/quote]
Mieheni syö työpaikkalounaansa enimmäkseen pizza- tai kebabpaikoissa, tai pikaruokaloissa. Toimistossa menee myös kokista ja energiajuomia. Mieheni syö ja juo liikaa siihen nähden mitä kuluttaa. Sitä on myös työpaikkalääkäri sanonut.
Henkivakuutuskommentit ovat törkeitä.
Olisin kaivannut jotain vertaistukea, mutta ei kai sitä tältä palstalta saa.
ap
[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 00:02"]
[quote author="Vierailija" time="27.03.2014 klo 23:55"]
Ilmoita se Jutta ja superdieetit -ohjelmaan! Kuulostaa vähän yksinkertaiselta kyllä, oikeasti? Jos on meinannut kerran jo kuolla, eikö se motivoi lenkille?
[/quote]
Aluksi motivoi, mutta nyt asiasta ei saa enää puhua mitään ja kaikki on palannut ennalleen. Mieheni on aina ollut erittäin mukavuudenhaluinen ja tiesin jo ennakkoon että iso elämäntaparemontti ei ehkä tule onnistumaan. Hän tekee istumatyötä toimistossa ja vapaa-aikansa lähinnä vaan lepäilee. Kebabia ja kaljaa menee joka viikko, tupakointi on sentään jäänyt sydärin jälkeen pois. Kotitöihin mieheni ei ole ikinä oikein osallistunut ja kun kerrostalossa asutaan, niin mitään ulkotöitä ei meillä ole. En keksi asiaa joka hänet saisi liikkumaan ja syömään terveellisesti. ap
[/quote]
tupakoinnin lopettaminen on jo iso saavutus! Isänikin lopetti, sitä ennen tupakoiden ahkerasti.. edelleen "huonot" keuhkot ilmoittavat olemassa olostaan, vaikka tupakoinnin lopettamisesta on jo yli 20 vuotta.. Isäni veli ei taas kyennyt lopettamaan, vaikka aluksi ajatteli tehdä saman päätöksen kuin isäni..
[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 00:31"]
Henkivakuutuskommentit ovat törkeitä.
[/quote]
Jos lääkäri tai sinä ette saa miehesi elintapoja muuttumaan niin siinä ei enää vertaistuki auta. Henkivakuutus on ainoa joka tuo edes taloudellista turvaa. Ei kyse ole törkeydestä, vaan käytännöllisyydestä. Tosin, jos hiljattainen sydänkohtaus taustalla niin voi olla nyt jo vähän myöhäistä henkivakuutuksenkin suhteen, jota teillä jostain ihmeen syystä ei ilmeisesti ole.
Olisiko jotenkin parempaa jos täällä voivoteltaisiin yhdessä kuinka kurjaa on? Nyt talous siihen malliin että se kestää miehesi (todennäköisen) poismenon. Ikävä kyllä näin.
[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 00:31"]
[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 00:11"]
Sinako sita rasvaista ruokaa kokkaat?
Ota sille iso henkivakuutus, sinusta tulee rikas leski.
[/quote]
Mieheni syö työpaikkalounaansa enimmäkseen pizza- tai kebabpaikoissa, tai pikaruokaloissa. Toimistossa menee myös kokista ja energiajuomia. Mieheni syö ja juo liikaa siihen nähden mitä kuluttaa. Sitä on myös työpaikkalääkäri sanonut.
Henkivakuutuskommentit ovat törkeitä.
Olisin kaivannut jotain vertaistukea, mutta ei kai sitä tältä palstalta saa.
ap
[/quote]
sun pitäisi tehdä jotain hyvää ruokaa sille, jonka se voi suoraan lämmittää mikrossa! tai sitten voisitte katsella jotain työruokailupaikkaa, jossa on hyvää ruokaa.. esim. Fazer amica, mitä nyt näitä on.. ihan isojen liikekiinteistöjen yhteydessä ja sinne saa mennä kuka vaan, kunhan vaan maksaa aterian (yleensä jtn ~9 e)..
[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 00:39"]
[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 00:31"]
[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 00:11"]
Sinako sita rasvaista ruokaa kokkaat?
Ota sille iso henkivakuutus, sinusta tulee rikas leski.
[/quote]
Mieheni syö työpaikkalounaansa enimmäkseen pizza- tai kebabpaikoissa, tai pikaruokaloissa. Toimistossa menee myös kokista ja energiajuomia. Mieheni syö ja juo liikaa siihen nähden mitä kuluttaa. Sitä on myös työpaikkalääkäri sanonut.
Henkivakuutuskommentit ovat törkeitä.
Olisin kaivannut jotain vertaistukea, mutta ei kai sitä tältä palstalta saa.
ap
[/quote]
sun pitäisi tehdä jotain hyvää ruokaa sille, jonka se voi suoraan lämmittää mikrossa! tai sitten voisitte katsella jotain työruokailupaikkaa, jossa on hyvää ruokaa.. esim. Fazer amica, mitä nyt näitä on.. ihan isojen liikekiinteistöjen yhteydessä ja sinne saa mennä kuka vaan, kunhan vaan maksaa aterian (yleensä jtn ~9 e)..
[/quote]
jatkan:
Esimerkiksi tämä: http://www.amica.fi/Ravintolahaku
Ei kannata alussa tehdäkänä suuria muutoksia! Pitää ottaa pikku askeleita.. Liikunnassa kannattaa miettiä, että mikä on se miehesi juttu. Esim. oma mies tykkää vain ja ainoastaan uimisesta. Kaikki muu on tylsää. Paitsi kävely silloin tällöin. Pikku hiljaa kumminkin, pitää laittaa pienet tavoitteet aluks.
Vinkki: kävelyssä/pyöräilessä on mukavaa kuunnella radiota. Eli korvanapit korvaan ja radio päälle, niin unohtaa mitä on tekemässä.
[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 00:46"]
Ei kannata alussa tehdäkänä suuria muutoksia! Pitää ottaa pikku askeleita.. Liikunnassa kannattaa miettiä, että mikä on se miehesi juttu. Esim. oma mies tykkää vain ja ainoastaan uimisesta. Kaikki muu on tylsää. Paitsi kävely silloin tällöin. Pikku hiljaa kumminkin, pitää laittaa pienet tavoitteet aluks.
Vinkki: kävelyssä/pyöräilessä on mukavaa kuunnella radiota. Eli korvanapit korvaan ja radio päälle, niin unohtaa mitä on tekemässä.
[/quote]
Anteeksi sanamuoto, mutta missä vitun alussa? Jos ap on JO VUOSIEN AJAN... Peli on jo menetetty, jos mies ei ole vielä tajunnut tilannetta, niin luuletko, että "pikku askeleet" tekee mitään muutosta? Noin vuosi sitten sydänkohtaus ja sama paska jatkuu... Ei millään pahalla, mutta jos ei ite tajua niin antaa mennä vaan sitten, olipas ainakin kivaa vetää pizzaa joka päivä ja kaljaa viikoittain muutaman vuoden ajan kun olisi voinut elää vanhaksikin vähän vähemmällä pizzalla ja kaljalla. Sitä saa mitä tilaa, vaikka tiedän sen olevan kurjaa ap:lle.
[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 00:51"]
[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 00:46"]
Ei kannata alussa tehdäkänä suuria muutoksia! Pitää ottaa pikku askeleita.. Liikunnassa kannattaa miettiä, että mikä on se miehesi juttu. Esim. oma mies tykkää vain ja ainoastaan uimisesta. Kaikki muu on tylsää. Paitsi kävely silloin tällöin. Pikku hiljaa kumminkin, pitää laittaa pienet tavoitteet aluks.
Vinkki: kävelyssä/pyöräilessä on mukavaa kuunnella radiota. Eli korvanapit korvaan ja radio päälle, niin unohtaa mitä on tekemässä.
[/quote]
Anteeksi sanamuoto, mutta missä vitun alussa? Jos ap on JO VUOSIEN AJAN... Peli on jo menetetty, jos mies ei ole vielä tajunnut tilannetta, niin luuletko, että "pikku askeleet" tekee mitään muutosta? Noin vuosi sitten sydänkohtaus ja sama paska jatkuu... Ei millään pahalla, mutta jos ei ite tajua niin antaa mennä vaan sitten, olipas ainakin kivaa vetää pizzaa joka päivä ja kaljaa viikoittain muutaman vuoden ajan kun olisi voinut elää vanhaksikin vähän vähemmällä pizzalla ja kaljalla. Sitä saa mitä tilaa, vaikka tiedän sen olevan kurjaa ap:lle.
[/quote] Täsmälleen samaa ajattelen. Jos olisin ap, niin lähtisin elämään omaa elämääni ja jättäisin toisen, eihän mieskään välitä ap:sta ollenkaan, joten eiköhän se olisi siinä. Ei suhteessa tarvitse roikkua jos toinenkaan ei sen eteen tee mitään.
Teillä ap taitaa olla eri ajatukset elämästä ja sn laadusta. Mä vähän jo pakkailisin tavaroita vaikka pahalta tuntuisi. En varmaan jaksaisi katsella vierestä, kun mitään ei tapahdu.
Mun tutulla joka oli vähän vanhempi kuin miehesi, oli samanlaiset kuviot ruoan, työn ja juomisen suhteen, kunnes sitten kuoli aivoveritulppaan.
No mitä tuossa nyt eroamaan, kun taitaa kuolla muutenkin. Tutkittiinko sydän ja saako jotain lääkettä?
Ymmärrän tunteesi. Kyseessä on kuitenkin miehesi, jonka toivot elävän vielä pitkään. Ei tuollaisen takia oikein erokaan järkevältä kuullosta. Suosittelen vakavaa keskustelua. Älä nalkuta, ole mieluummin realisti ja kerro olevasi erittäin huolissasi ja surullinen ja pelkäävösi että menetätte hänet lopullisesti. Tarjoa tukea, kysy miten voisit häntä auttaa. Muutoksen pitää lähteä miehestä itsestään kuitenkin. Jos teillä on hyvät keskusteluvälit, uskon että vakava ja rauhallinen keskustelu auttaa. Toki jos miehesi kieltäytyy keskutelemasta asiasta ja ottamasta mitään apua vastaan, asiaan on vaikeampi vaikuttaa. Liikkeelle lähdetään pienin askelin, esim. jättämällä ensiksi energiajuomat pois, sitten lounas terveellisemmäksi, jotain liikuntaa arkeen jne. Olisiko joku nettisivusto, kirja, elämäntapaohjelma tms. mikä häntä kiinnostaisi? Väkisin ei toista ihmistä saa valitettavasi itseään muuttamaan. Tsemppiä!
Ilmoita se Jutta ja superdieetit -ohjelmaan! Kuulostaa vähän yksinkertaiselta kyllä, oikeasti? Jos on meinannut kerran jo kuolla, eikö se motivoi lenkille?