Lue keskustelun säännöt.
37-vuotias mieheni sai sydänkohtauksen (selvisi), ei muuttanut elintapojaan :(
27.03.2014 |
lääkärit on yrittäneet kannustaa ellei jopa painostaa, mä oon yrittänyt vuosien ajan kannustaa. Hänen pitäisi pudottaa painoaan ja alkaa syömään terveellisemmin. Hän oli vähällä kuolla, vain alle 40 vuotiaana ja lupaili että tekee ison remontin elämänsä suhteen. 6 kk kuluttua mikään ei ole muuttunut. Samat tottumukset jatkuu, kaljaa viikonloppuisin, rasvaista ruokaa ja makoilua sohvaperunana, autolla ajamista lähikauppaankin. Mä en enää jaksa!
Kommentit (26)
Ei sille miehelle enää sellaista henkivakuutusta saa, josta saisi korvauksia sydäntaudista ja liitännäisvaivoista johtuvasta kuolemasta. Kun sydänkohtaus oli jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä vinkki tuo, että luovu vastuusta miehen suhteen. Olet tehnyt kaiken minkä voit, loppu on miehesi tehtävä itse.
Toisiin ihmisiin voi vaikuttaa vain tiettyyn rajaan asti, ja miehesi aikuisena ihmisenä tekee itse omat valintansa, sellaiset valinnat, joihin kykenee.
Mulle tuli mieleen, että jos mies ei tykkää liikunnasta niin voisiko kokeilla ihan perheen kesken käydä keilaamassa, pelaamassa biljardia tms, siinä tulee edes vähän liikkumista kuin vain sohvalla makoilu.
Hyvä, että lopetti sen tupakanpolton.
Mutta siis pienetkin muutokset ovat hyvästä, pienin askelin!
Ei henkivakuutusta tuolla statuksella enää. Se pitää ottaa ennakkoon. Oikeasti kuoleman riski on todella suuri seuraavan 10 vuoden aikana, surullista kyllä.
Mieheni oli 45 vuotiaana vastaavanlaisessa tilanteessa. Reilusti ylipainoa. Hän kuittasi ruokatunnin syömiset kaljalla ja sinisellä lenkillä. Hän oli kirvesmies, siis liikkuikin paljon,mutta ei auttanut.Tupakoi myös.
Vietiin työmaalta lanssilla sairaalaan, kun kertakaikkiaan putosi sorvin ääreen.
Sairaalassa todettiin sydämen vajaatoiminta.
Sydän pysäytettiin ja laitettiin uudelleen käyntiin. Siitä tuli ikuinen flimmeri. Diabetes todettiin ja aloitettiin insuliinipistoshoito heti.Verenpaineet oli korkeat ja niihin lääkitys. Painoa oli 110 kg/181 cm.Hän jätti tupakan,mutta ei kaljaa. Ruokailuunkin alkoi tulla pikkuhiljaa muutosta. Hän vei aina eväät mukaan. Monien vaiheiden jälkeen, hän nukkui pois 67 vuotiaana. Paino oli 68 kg
Mä lähtisin sille linjalle, että kiittäisin siitä tupakan lopettamisesta. Se on kaikista tärkein elämänmuutos, joka pitää sepelvaltimotautisen tehdä, ja moni ei pysty siihenkään. Elämäntapamuutos vastaa vähän "uskoontuloa", sä et voi toista siihen pakottaa tai jos pystytkin manipuloimaan, muutos ei ole kestävä.
On hyvä muistaa että todella moni sydäninfarktin sairastanut masentuu toipumisvaiheessa. Siihen voi liittyä toivottomuutta ja välinpitämättömyyttä. Se voi olla syy siihen, että kaljaa ja roskaruokaa kuluu. Mies voi ajatella, että koska sepelvaltimotauti ei kuitenkaan koskaan parane, ei ole järkeä kiusata itseään muuttamalla dieettiä.
Käykö mies säännöllisesti eli vuosittain terveyskeskuksessa sairaanhoitajan/lääkärin vastaanotolla? Tällaista palvelua on ainakin pk-seudulla, että pitkäaikaissairas saa tukea omahoitoonsa. Sydänyhdistyksillä on toimintaa, johon voisitte lähteä perheenä mukaan.
Neuvoisin että pidät vaimona itsestäsi huolta. Elä sinä terveellisesti ja voi hyvin. Älä nalkuta, älä saarnaa. Luovu vastuusta miehen suhteen. Voit ainoastaan rohkaista ja antaa positiivista palautetta. Pidä mielessä että se tupakan lopettaminen on todella, todella hieno saavutus, jolla on merkittävä vaikutus sairauden etenemiseen ja ennusteeseen. Samoin lääkkeiden säännöllinen ottaminen. Ruoka on toki tärkeää, mutta sen vaikutus näkyy enemmän geneettisen huonon perimän kanssa. Miehelläsi todennäköisesti on nyt kolesterolilääkitys, jonka vaikutus on paljon merkittävämpi kuin roskaruoan lopettamisen. Toki olisi hyvä, jos mies söisi paljon kasviksia ja liikkuisi, se on aivan totta.
t. sh sydänosastolta