Kotona kasvaneista pullamössöjä?

Miten te pärjäätte kun teillä ei ole ollut yliopiston käynyttä varhaiskasvattajaa? Ihmettelempä vain. Eihän kuka tahansa osaa kasvattaa lapsia eikä varsinkaan ilman yliopistotutkintoa.

[quote author="Vierailija" time="26.03.2014 klo 21:34"]

Miten te pärjäätte kun teillä ei ole ollut yliopiston käynyttä varhaiskasvattajaa? Ihmettelempä vain. Eihän kuka tahansa osaa kasvattaa lapsia eikä varsinkaan ilman yliopistotutkintoa.

[/quote]

Eikä edes kaikissa päiväkodeissa ole lastentarhanopettajia. Mites ne lapset joiden kasvatus on lähihoitajien tai täysin kouluttamattomien varassa?

Jotenkin niin 50-lukulaista ajatella, että lasta pitää karaista ja reipastaa että kasvaa kunnolliseksi luterilaiseksi ihmiseksi. Nykyään on ihan ok olla sillä mukavuusalueella; haluta valita opiskeluala joka tuntuu omalta,  haluta työtä josta saa kunnon palkkaa,  joka ei ole fyysisesti ja psyykkisesti järjettömän raskasta, ja on ok haluta vapaa-aikaa ja mielihyvää tuottavia kokemuksia. Nämä kaikki ovat asioita, joista vasta vähän aikaa sitten ei ollut oikein soveliasta haaveilla tai luuli olevansa jotain ihmeellisempää kuin muut. 

 En itse tunne ketään, joka ei olisi mukavuudenhaluinen verrattuna siihen aikaan, kun ei ollut koneita eikä autoja eikä tietotenkiikkaa. 

Päiväkodissa työskennelleenä sanoisin että helposti sitä niissä isoissa ja meluisissa ryhmissä ennemminkin muuttuu ujommaksi ja vetäytyy, kun ei löydy omaa tilaa eikä aina hoitajien aika riitä. Jotenkin tuntuu, etyä kotona olisi nimenomaan turvallisempaa kasvaa ja kehittyä ja näin ollen olla ehjempi ja varmempi myöhemmin elämässään.

Tämäkin on toki kuitenkin luonnekohtaista.

[quote author="Vierailija" time="26.03.2014 klo 21:11"]

[quote author="Vierailija" time="26.03.2014 klo 21:07"]Minut kasvatettiin kotona - tuloksena jatkuvasti ulkomailla erilaisissa konferensseissa ravaava tohtori. Naapurin tyttö meni päiväkotiin (siihen aikaan se oli lastentarha) ja siitä tuli Robin Hoodin kassa.

[/quote]

Jokaiseen siis jokaisesseen ketjuun jossa joku väite, ilmestyy heti joku jolla täyin päinvastainen omakohtainen kokemus..

[/quote]

Olisin tietty voinut laittaa tähän tutkimustietoa siitä, että ap on väärässä, mutta paljon lystimpää antaa omakohtainen empiirinen selvitys.

Omasta sisarussarjastani vain nuorimmainen oli päivähoidossa, ja hän on meistä introvertein ja ujoin. Tiedä sitten onko se hänen luonteessaan vaiko päiväkodin aikaansaamaa.

Olen joskus miettinyt, miksi pidetään ihanteena sitä, että ihminen haluaa viettää kaiken aikansa suurissa laumoissa läpi elämänsä. Sehän on vaan käytännön järjestely, että kun resurssit on rajalliset, pistetään mahdollisimman paljon ihmisiä samaan tilaan että saadaan säästöä. 

Aika harva aikuinen nauttisi elämästä, jossa koko päivä mennään ison ryhmän ehdoilla. Pikemminkin se menee näin, että aikuinen yrittää saada itselleen mahdollisimman suuren reviirin jonka sisällä päättää asioista, ja aika harva aikuinen jaksaa loputonta määrää ihmiskontakteja, jos siitä ei makseta. 

Kuitenkin sen lapsen pitäisi olla jotenkin erityisen innoissaan pyöriessään isossa ryhmässä pienissä tiloissa kaiket päivät, tai häntä ei pidetä sosiaalisena. Siinä vaaditaan lapselta enemmän kuin mihin keskiverto aikuinen pystyisi venymään.

[quote author="Vierailija" time="26.03.2014 klo 21:05"]

Kasvaako kotona kasvatetuista pullamössöjä nössöjä, jotka viihtyvät vain mukavuusalueillaan? Vrt. päiväkodissa ja perhepäivähoidossa kasvaneet? Itsellä on sellainen kokemusperäinen mielikuva. Kaikki tuntemani kotona kasvaneet ovat aina vain mukavuusalueillaan. Kodin ulkopuolella hoidossa olleet taas pyrkivät enemmän eteenpäin. Asiallista keskustelua, kiitos! Ei huutoa ja nälvintää."

Päiväkodeista ja kodin ulkopuolisesta hoidosta meillä on lyhyt historia, sillä kunnallinen päivähoito-oikeus tuli voimaa vasta 90-luvun alussa ja  äitien työssäkäynti yleistyi vasta 70-luvulla, sitä ennen kautta maailman sivun (ja edelleen monessa muussa maassa) lapset on hoidettu ja kasvatettu kotona, joko äidin, lastenhoitajan tai muun toimesta.  

Itse arvostan lapsen yksilöllistä kasvatusta ja hoitoa ja uskon niiden antavat parhaat mahdolliset eväät elämälle, toisin mitä nykyään suuret ryhmäkoot ja melu tarjoavat päiväkodissa ja vanhempien kiireinen elämän rytmi. 

Luulen, ettei tämän päivän päiväkotien lapset ole sen parempia, älykkäämpiä tai onnellisempi kuin edellisetkään sukupolvien lapset, ehkä päinvastoin, koska niin moni lapsi ja nuori kärsii mielenterveysongelmista ja aivan liian monen vanhemmuus on hukassa jne, vaikka ovat olleet lapsena päiväkodissa.

"Kuitenkin sen lapsen pitäisi olla jotenkin erityisen innoissaan pyöriessään isossa ryhmässä pienissä tiloissa kaiket päivät, tai häntä ei pidetä sosiaalisena. Siinä vaaditaan lapselta enemmän kuin mihin keskiverto aikuinen pystyisi venymään."

Tuo on totta. Asiat jotenkin kellahtavat jotenkin päälaelleen, kun ollaan itse päättämässä omista asioista - työelämässä halutaan pieniä työryhmiä, omat huoneet tai työpisteet, meluttomat olosuhteet, lyhyet työajat, paljon vapaa-aikaa jne.

mutta lapsen oletetaan viihtyvän erinomaisesti ja saavan hyvän kasvualustan juuri isoissa, meluisissa, kiireisissä ympäristössä ja viihtyvän siellä päivät pitkät ja usein vielä ilman lomia, toisin kuin lapsen vanhemmat.  

Eipä sitä pullamössöä ole tullut tehtyä, lapsena sai sitäkin enemmän kun äiti alvariinsa leipoi pullaa ja vanha pulla sai kyytiä sillai että lämmitettiin maito ja siihen pullaviipaleita.

[quote author="Vierailija" time="26.03.2014 klo 22:56"]

Eipä sitä pullamössöä ole tullut tehtyä, lapsena sai sitäkin enemmän kun äiti alvariinsa leipoi pullaa ja vanha pulla sai kyytiä sillai että lämmitettiin maito ja siihen pullaviipaleita.

[/quote]Ei viety lapsena päiväkotiin koska vanhempien elämänpiiri oli maalla maalaistalossa ja ympäristössä takametsiä unohtamatta.