Lue keskustelun säännöt.
Sinä vähävarainen
25.03.2014 |
Hei!
Minua kiinnostaisi kovasti, mitä sinä tarkoitat kun sanot olevasi pienituloinen/vähävarainen, tai kun puhut että rahat ovat vähissä tai rahat ovat tiukilla jne jne, miten sen nyt sitten ilmaisetkaan.
Minun perheeni (minä, mies ja lapsi) on pienituloinen ja jatkuvasti saa pihistellä, jos tulee jokin isompi meno olemme totisesti pulassa. Olen kuitenkin huomannut, juurikin esim facebookissa, että moni ystäväni/tuttuni/sukulaiseni valittaa usein kuinka rahaa ei ole, kuinka on köyhää ja voi voi. Silti näillä kaikilla on a)omistusasunto (iso omakotitalo) b)yksi tai useampi auto, useimmilla kaksi c) varaamatkustella ulkomaille d) varaa käydä shoppailemassa/ostosreissuilla e) käydä ulkona syömässä f)monta lasta
Ja listaa voisi jatkaa vielä, mutta tuossa nyt nuo, mitkä eniten herättäneet huomiota.
Ja en ymmärrä tuota ollenkaan. Mielestäni tuollaiset ihmiset ovat kaukana köyhästä, eikä mielestäni heillä kyllä tee rahallisesti tiukkaa.
Me asumme vuokralla (liian ahtaassa meille) asunnossa. Emme saisi asuntolainaa. Meillä on auto, vanha ja pieni, jonka juuri ja juuri pystymme pitämään. Emme pysty matkustelemaan emmekä edes käymään kesällä vaikkapa huvipuistossa. Emme käy koskaan 'shoppailemassa', itse ostan jotain pakon edessä kun edelliset vaatteet hajoavat, esim tänä talvena jouduin säästämään useamman kk että pystyin ostamaan talvitakin. Käytän rahan mieluummin lapsen tarpeisiin, hänellä kyllä on kaikki tarpeellinen, tosin kirpparilta ostetaan suurin osa vaatteista.
Oletteko te muut 'oikeasti vähävaraiset' huomanneet koskaan samaa ilmiötä? Oletteko koskaan sanoneet mitään näille muka-köyhille? Vai onko sinulla toisenlainen käsitys asiasta? Mielipiteitä kiitos!
Kommentit (26)
Olen 28-vuotias, töissä myyjänä kaupassa, jossa lisiä ei tule (aukioloaikojen vuoksi). Bruttotulot noin 1600e, nettona jää n.1300e. Asun pääkaupunkiseudulla yksin ja vuokrani on 780e/kk. Yksiö 26 neliötä, lähiössä. Asumistukea saan n.55e/kk.
Vuokran jälkeen jää siis n. 520e. Siitä maksan sähkön, opintolainan, puhelimen, netin ja bussilipun. Jää n. 390e kuussa elämiseen. Tällä pärjää peruskuukautena, kun pitää ostaa vain ruokaa ja pesuaineita, mutta matkoista, uusista vaatteista, terveydenhoidosta (paitsi se ihan pakollinen kunnallisella), viihteellä käymisestä yms on turha haaveilla. Vakuutuksiin ei ole varaa. Kaikki ylimääräinen ja yllättävä meno tuhoaa budjetin kuukausiksi.
Olisin oikeutettu toimeentulotukeen, mutta sitä en hae, koska en tässä iässä ja työssäkäyvänä halua toiselle ihmiselle joka kuukausi paljastaa tiliotteitani ja alistua siihen yksityisyyden viemiseen. Ja eipä sekään olisi kuin n. 100e tuohon lisää. Ei ole yksityisyyden menettäminen sen arvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.03.2014 klo 15:36"]
Olen 28-vuotias, töissä myyjänä kaupassa, jossa lisiä ei tule (aukioloaikojen vuoksi). Bruttotulot noin 1600e, nettona jää n.1300e. Asun pääkaupunkiseudulla yksin ja vuokrani on 780e/kk. Yksiö 26 neliötä, lähiössä. Asumistukea saan n.55e/kk.
Vuokran jälkeen jää siis n. 520e. Siitä maksan sähkön, opintolainan, puhelimen, netin ja bussilipun. Jää n. 390e kuussa elämiseen. Tällä pärjää peruskuukautena, kun pitää ostaa vain ruokaa ja pesuaineita, mutta matkoista, uusista vaatteista, terveydenhoidosta (paitsi se ihan pakollinen kunnallisella), viihteellä käymisestä yms on turha haaveilla. Vakuutuksiin ei ole varaa. Kaikki ylimääräinen ja yllättävä meno tuhoaa budjetin kuukausiksi.
Olisin oikeutettu toimeentulotukeen, mutta sitä en hae, koska en tässä iässä ja työssäkäyvänä halua toiselle ihmiselle joka kuukausi paljastaa tiliotteitani ja alistua siihen yksityisyyden viemiseen. Ja eipä sekään olisi kuin n. 100e tuohon lisää. Ei ole yksityisyyden menettäminen sen arvoista.
[/quote]Haepas vaikka nuorisosäätiöltä halvempaa asuntoa. Tai kaupungilta kaksiota.
[quote author="Vierailija" time="26.03.2014 klo 15:41"]
Haepas vaikka nuorisosäätiöltä halvempaa asuntoa. Tai kaupungilta kaksiota.
[/quote]
Kaupungin jonossa ollut 2 vuotta, mitään ei ole kuulunut. Syynä varmaan se, että olen asunut alle 5v kaupungissa ja olen työssäkäyvä, ei lapsia, ei varsinaista syrjäytymisvaaraa. Nuorisosäätiöllä saa olla vain rajallisen ajan, eli se ei ratkaisisi ongelmaani pysyvästi.
Ongelmana nykyään monilla on juuri vuokrataso. Voi katsoa vuokraovi.com tai oikotie.fi, mitä maksaa pääkaupunkiseudun asunnot, tai siis vuokrat tässä tapauksessa. Alle 650e:n et saa mitään normaalia, ja tuohonkin hintaan vain todella huonoa.
[quote author="Vierailija" time="26.03.2014 klo 15:36"]
Olen 28-vuotias, töissä myyjänä kaupassa, jossa lisiä ei tule (aukioloaikojen vuoksi). Bruttotulot noin 1600e, nettona jää n.1300e. Asun pääkaupunkiseudulla yksin ja vuokrani on 780e/kk. Yksiö 26 neliötä, lähiössä. Asumistukea saan n.55e/kk.
Vuokran jälkeen jää siis n. 520e. Siitä maksan sähkön, opintolainan, puhelimen, netin ja bussilipun. Jää n. 390e kuussa elämiseen. Tällä pärjää peruskuukautena, kun pitää ostaa vain ruokaa ja pesuaineita, mutta matkoista, uusista vaatteista, terveydenhoidosta (paitsi se ihan pakollinen kunnallisella), viihteellä käymisestä yms on turha haaveilla. Vakuutuksiin ei ole varaa. Kaikki ylimääräinen ja yllättävä meno tuhoaa budjetin kuukausiksi.
Olisin oikeutettu toimeentulotukeen, mutta sitä en hae, koska en tässä iässä ja työssäkäyvänä halua toiselle ihmiselle joka kuukausi paljastaa tiliotteitani ja alistua siihen yksityisyyden viemiseen. Ja eipä sekään olisi kuin n. 100e tuohon lisää. Ei ole yksityisyyden menettäminen sen arvoista.
[/quote]
Yksinasuvalla lähes sata euroa viikossa ruokakauppaan? Mitä sä oikein syöt?
[quote author="Vierailija" time="26.03.2014 klo 16:02"]
Yksinasuvalla lähes sata euroa viikossa ruokakauppaan? Mitä sä oikein syöt?
[/quote]
Laatikkoruokia, keittoja, kasviksia, jugurttia, leipää, pastaa, puuroa yms. Lisäksi pesuaineet, siteet yms. En tiedä paljon sulla menee, mutta ei mulle peruskuukautena montaa kymppiä noiden jälkeen jää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.03.2014 klo 15:36"]Olen 28-vuotias, töissä myyjänä kaupassa, jossa lisiä ei tule (aukioloaikojen vuoksi). Bruttotulot noin 1600e, nettona jää n.1300e. Asun pääkaupunkiseudulla yksin ja vuokrani on 780e/kk. Yksiö 26 neliötä, lähiössä. Asumistukea saan n.55e/kk.
Vuokran jälkeen jää siis n. 520e. Siitä maksan sähkön, opintolainan, puhelimen, netin ja bussilipun. Jää n. 390e kuussa elämiseen. Tällä pärjää peruskuukautena, kun pitää ostaa vain ruokaa ja pesuaineita, mutta matkoista, uusista vaatteista, terveydenhoidosta (paitsi se ihan pakollinen kunnallisella), viihteellä käymisestä yms on turha haaveilla. Vakuutuksiin ei ole varaa. Kaikki ylimääräinen ja yllättävä meno tuhoaa budjetin kuukausiksi.
Olisin oikeutettu toimeentulotukeen, mutta sitä en hae, koska en tässä iässä ja työssäkäyvänä halua toiselle ihmiselle joka kuukausi paljastaa tiliotteitani ja alistua siihen yksityisyyden viemiseen. Ja eipä sekään olisi kuin n. 100e tuohon lisää. Ei ole yksityisyyden menettäminen sen arvoista.
[/quote]
anteeks nyt vaan... mä olen yksin asuessani elänyt alle 300e kuussa vuokran jälkeen - siitä laskut ja muut kulut. Ei autoa, ei shoppailua, reissuja kavereiden kanssa ta muutakaan.
Pääsin töihin, löysin miehen, tehtiin lapsi - 3v sen jälkeen rysähdettiin työttömäksi ja nyt mä teen paskahommaa että saan 600e kuussa. Vuokra 780e/kk halvimmalla kaupungin alueella, vanha auto joka on pakko olla yksityisestä syystä, uusia sairauksia todettu joten lääkärikuluja alkanut olemaan joka kk 50-100e, velkoja ja lainoja painaa päälle joita on pakko lyhentää yht 200e kuussa...
Kun meillä jää elämiseen 900e kuussa kahdelle aikuiselle ja yhdelle melkein 4 vuotiaalle, on välillä "melko tiukkaa" kun tosta maksaa laskut, lainanlyhennykset ja ruuat. Ei paljon shoppailla, reissussa käydä tai muuallakaan muuta kun pakollisilla menoilla.
kiva olis tytär viedä kesällä huvipuistoon, mutta eipä tarttee kuvitellakkaan. Onneks löyty vitosella ok-kuntonen pieni kesävaatepaketti lapselle......
tilillä nyt reilu 50e, miehellä 20e ja rahaa tulee seuraavan kerran miehelle työmarkkinatukea 7.4. Sinne asti ostettava rahalla vaan ruokaa, jätettävä loput laskut maksamatta ja rukoiltava.
[quote author="Vierailija" time="26.03.2014 klo 16:26"]
anteeks nyt vaan... mä olen yksin asuessani elänyt alle 300e kuussa vuokran jälkeen - siitä laskut ja muut kulut. Ei autoa, ei shoppailua, reissuja kavereiden kanssa ta muutakaan.
[/quote]
Mitä "anteeks nyt vaan"? :D Eihän tämä mikään kisa ollut. Aloittaja kysyi, että millaisia vähävaraisia täällä on ja minä kerroin. Olen mielestäni vähävarainen, koska elän rahoilla, jotka oikeuttavat toimeentulotukeen. En valittanut (paitsi yleisesti pk-seudun vuokrista, mutta nehän kaikki tietää isoiksi), kunhan kerroin oman tilanteeni.
Olen pahoillani tilanteestani, toivottavasti joskus löydät onnesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piti lukea, että "olen pahoillani tilanteestaSi". Minulla onneksi ei ole velkoja tai muita ns. ylimääräisiä hankittuja menoja, paitsi tuo opintolaina.
Niin. Useat työkaverinikin pelkäävät kusi dukassa irtisanomisia. Eräskin itki vuolaasti kun mies irtisanottiin. Heillä omakotitalot ja uudehkot autot. Ilmeisesti siitä saavutetusta eluntasosta ei voi luo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen työtön ja saan siis peruspäivärahaa 522e/kk. Asumme mieheni kanssa omistustalossa, josta tietty velkaa, autot on kummallakin, minulla tosin vanha kottero.
Tällä hetkellä en osallistu talon tai kodin menoihin juuri ollenkaan, mutta puhelin, netti, opintolainan lyhennys ja auton kulut vievät tuloistani enemmän kuin puolet. Olen joka kuun lopussa täysin peeaa :( Muutama harrastus, tarpeelliset vaateostot (erittäin harvoin) ja ruokakauppareissut pitävät huolta siitä että kaikki pennoset häviävät
Mutta tosiaan, on talo ja autot, matkustelemmekin toisinaan. En siis väitä olevani vähäosainen, mutta rahaton kylläkin. Ehkä joku ihmettelisi jos valittaisin, mutta onnekseni en kuulu niihin, jotka esimerkiksi facebookissa huutelevat kurjuuttaan :P
Kurjaa tämä kuitenkin on.
Hei! Mekin asumme vuokralla, onneksi kuitenkin sopivankokoisessa asunnossa (minä + puoliso, lapsi tulossa, kolmio). Emme myöskään saisi asuntolainaa. Meillä on ihan ok auto, tosin käytettynä ja kk-maksusysteemillä (=lainarahalla) ostettu.
Mekään emme shoppaile, pakon edessä tilaan h&m:ltä kk-maksulla vaatteita.
Kun meillä puhutaan että "ei oikein ole varaa", niin meillä on yhteisesti käytössä muutama kymppi jotka todella varmasti menee ruokaan. Silloin kun puhutaan että "ei ole rahaa", niin sitä ei oikeasti ole. Yhtään.
Jos/kun tulee jokin isompi lasku tms. maksettavaa (esim. sähkö, vakuutukset), yleensä rahamme eivät riitä koko kuukaudeksi. Tällöin yritetään käydä mahd. paljon puolison vanhempien luona syömässä, äärimmäisessä hätätapauksessa lainaanne heiltä rahaa, mutta aina sekään ei onnistu.
Kaikenkaikkiaan kirjoituksesi kuulostaa melkein omalta elämältäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
a) vuokra-asunto b) vanha auto jonka olen lahjana saanut, ylläpito vaikeaa c) joskus käymme virossa tai ruotsinlaivalla d)shoppailen netti- ja muilta kirppareilta e) joskus käydään Hesellä f) 2 lasta (olen yh). Sen olen ainakin huomannut, että moni jos sanoo ettei ole rahaa tarkoittaa ettei ole käyttötilillä, vaan sielä säästötilillä tai ei ole ylimääräistä, kun laitetaan 300€ kuussa sivuun etelänmatkaa varten... Jos mä sanon ettei ole rahaa=tilillä on joku 2€ mitään säästöjä tai säästötiliä ei ole.
Ja joo joo tiedän olen tyhmä ja alaluokkainen ja vaikka mitä kun en syntynyt rikkaaseen sukuun, tajunnut opiskella hyvätuloiselle alalle ja vielä ollut niin paska ihminen, että avioerokin on tullut! (Kiitos Av, tän ansiosta tiedän mitä olen)
Kun sanon, että olemme pienituloisia, tarkoitan tätä:
Kohtuullisen vuokramme jälkeen meille jää loppukuukaudeksi alle 700€ koko perheelle. Meillä ei ole autoa, huvittava ajatuskin. Asuntomme on remontoimaton, peruskorjaamaton murju 70-luvulta. 99% vaatteista ostetaan kirpparilta tai alennuksesta. Ruoka Lidlistä, tarjouksesta sekin. Ei mitään maksullisia harrastuksia kenelläkään, kirjastossa ja kävelemässä käydään säännöllisesti porukalla. Ei matkusteta, ehkä joskus risteilylle mennään jos saadaan lahjakortti tutun kautta tms. (ehkä kerran kahdessa-kolmessa vuodessa).
Tavarat hajoavat, uusia ei aina pystytä hankkimaan. Nyt on menossa telkkari rikki, telkkarilla ikää 7 vuotta. En tahdo ostaa uutta ihan periaatteesta. Miehelläni on kuulokkeet musiikkisoittimessaan, vain toisesta korvasta kuuluu enää musiikki. Kuulokkeet tietenkin voidaan ostaa, mutta halvimmat mahdolliset tälläkin kertaa.
Ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs te sitten teette työksenne?
Kakkonen jatkaa; olen samaa mieltä noista mainitsemistasi "muka-köyhistä". Ärsyttää kun he puhuvat että on niin tiukkaa taloudellisesti ja silti esim. lapset ovat aina uudenkarheissa merkkivaatteissa ja kotia/sisustusta on varaa laittaa ja ostaa kodin elektroniikkaa.
Kun he puhuvat että "ei oikein ole rahaa käytettävissä", niin aina sitä jostain kuitenkin löytyy vaikka mihin turhakkeisiin.
En kuitenkaan kehtaa sanoa, että silloin kun meillä ei ole rahaa niin sitä ei oikeasti ole yhtään - että tilanteemme ovat erilaiset, koska me olemme "oikeasti" vähävaraisia toisin kuin he.
Nyt on hienoa olla köyhä ja valittaa kun edut menee.
Mitä köyhempi, sitä parempi.
Kolmonen vastaa; kaupungilla ulko/puistotöissä
No me asumme omakotitaloss, pakko olla kaksi autoa, lapsia neljä. Ei meillä ole rahaa ulkomaanmatkoihin tai muuhunkaan ylelliseen. Raha tulee ja menee. Meillä on maatila ja itse ulkopuolisella töissä. Ei ne miljardit ole meille eksyneet :) tosin, en valitakaan raha asioista facessa tai muuallakaan. Juuri pärjätään ja olemme onnellisia :)
Tämä menee samaan luokkaan sen kanssa kun jotkut valittaa että "mitä, sullako muka rankkaa kun äitis kuoli, multa kuule kuoli lapset ja mies ja naapurin setä ja sen koira"... Köyhyys on suhteellista. Jos on ennen pystynyt ostamaan H&M:ltä normaalihintaisia vaatteita, tuntuu varmasti kurjalta, että nyt ei ole mitään asiaa koko puljuun ennen alennusmyyntejä. Älkää ottako niin tosissanne.
Up