Lue keskustelun säännöt.
Pettäminen suhteessa lapsen näkökulmasta
25.03.2014 |
Te, jotka olette lapsina joutuneet elämään perheessä, jossa vanhempi on pettänyt puolisoaan ja asia on tullut julki. Miten olette kokeneet asian silloin, onko suhtautumisenne pettävään osapuoleen muuttunut ja miten?
Vanhempani erosivat, kun äitini petti isääni vuosia erään ukkomiehen kanssa ja jäi kiinni. Sen jälkeen olen pitänyt häntä jotenkin epäluotettavana ja etenkin teinivuosinani välimme olivat kireät, kun en osannut kunnioittaa häntä vanhempana niin kuin olisi pitänyt.
Nyt olen itse pitkässä parisuhteessa ja silloin tällöin tunnen pientä ihastumista jotakin toista miestä kohtaan, mikä on kai aika tavallista. En kuitenkaan pettäisi miestäni, koska hän riittää minulle ja rakastan häntä. Vaikka suhteemme olisi riittämätön, en pystyisi pettämään lasteni takia. En vain kestäisi sitä häpeää, mikä seuraisi jos asia paljastuisi heille. Pettämisessä ei voi olla kyse juuri muusta, kuin himosta ja ajattelemattomuudesta. Jos hetkeksikään pysähtyisi miettimään seurauksia, jotka perhe kantaa, ei kukaan järkevä ihminen ryhtyisi ajatuksista tekoihin. Täytyy olla melkoisen itsekäs jos perheellisenä pettää.
Kommentit (11)
Isäni petti aikoinaan äitiäni.
Vanhempani olivat miettineet eroa jo vuosikaudet, mutta pysyneet yhdessä lasten ja taloudellisten syiden takia. Lopulta vanhempani kuitenkin lähtivät eri teille. Vasta vuosien päästä sain kuulla, että isällä oli ollut toinen nainen vanhempieni yhteiselon viimeisinä aikoina. Tottakai se jollain tapaa järkytti, mutta en ole koskaan osannut olla siitä vihainen isälle, vaikka ehkä olisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lasta oikeasti kiinnosta, siis lasta eikä nuorta sekä ketä isä tai äiti panee vai paneeko ketään, vaan se miten kivoja tyyppejä he ovat hänelle. Miten kivoja juttuja heillä on, miten kivaa heidän kanssaan on.
On aikuisten manipulointia että itse pettäminen lapseen mitään vaikuttaisi tai että edes kiinnostaisi.
Pettämisjutuista seuraa yleensä vähintään se, että kotona vallitsee jonkin aikaa kireä ja myrkyllinen ilmapiiri, ja se ainakaan ei ole lapsen kannalta kiva asia.
Ei se pettäminen lasta satuta mutta se vanhempien välillä oleva viha ja kosto ja veemäisyys. Kuinka elämässäni onkaan ollut siksi tuskaa. Olkaa onnellisia kaikki joilla on ollut hyvä lapsuus. Minulla ei. Mutta onneksi nyt aikuisena ehkä perhe ja se lapsuuden paha olo on poissa.
[quote author="Vierailija" time="25.03.2014 klo 21:33"]
Ei lasta oikeasti kiinnosta, siis lasta eikä nuorta sekä ketä isä tai äiti panee vai paneeko ketään, vaan se miten kivoja tyyppejä he ovat hänelle. Miten kivoja juttuja heillä on, miten kivaa heidän kanssaan on.
On aikuisten manipulointia että itse pettäminen lapseen mitään vaikuttaisi tai että edes kiinnostaisi.
[/quote]
Kyllä minulle oli kolaus joskus tajuta että isäni on aikamoinen pettäjä. Ajattelin että jos oma isänikin on sellainen niin kukapa ei sitten olisi? Ei se varsinaisesti ole meidän keskinäisiin väleihimme vaikuttanut.. mutta kyllä mä pääni sisällä naureskelen sille että hän on niin tekopyhä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini petti isääni baari reissun jälkeen luuli että nukuin, mutta olin hereillä ja kuulin kaiken. En koskaan ole kertonut siitä äidilleni.Nykyään pelkään tulevani petetyksi jo etukäteen.
Mun isä petti äitiäni ja lähti lopulta toisen naisen mukaan. Olin kai vielä niin nuori (9-vuotias), etten kantanut mitään kaunaa isälleni ja pidin häntä edelleen samanlaisena. Isä kuitenkin hylkäsi mut aika totaalisesti tämän jälkeen ja se oikeastaan on ainut asia, joka satutti ja muutti näkemystä isästäni. En nyt aikuisenakaan tiedä, kumpana isäni näen, kun olen nähnyt hänestä kaksi täysin erilaista puolta: rakastavan isän ja lapsensa hylkäävän isän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samanlaisia kokemuksia kuin muillakin. Lapsi kokee, että pettävän osapuolen toiselle vanhemmalle aiheuttama tuska etäännyttää petturin myös hänestä, sillä lapsi menee kärsivän vanhemman puolelle. Kunnioitus petturia kohtaan ei palaa koskaan.
Kyllä olet oikeassa helvetin itsekästä toimintaa.Olen itse joutunut petetyksi kolmen lapsen isänä tilanne todella vaikea miksi miksi .Tekisi mieli lähteä mutta lapsien takia pakko yrittää jatkaa ainakin toistaiseksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 10-v kun vanhemmat erosivat ja syyksi kerrottiin isän pettäminen. Isä muutti sen naisen luoksi välittömästi, joten eipä siinä ollut epäselvyyttä. Siitä asti jollain tavalla vihannut miehiä eikä suhde isään ikinä palautunut läheiseksi.
Ei ole omakohtaista kokemusta, mutta kaverini koki aika draamaattisena, kun isänsä jäi kiinni pettämisestä. Ei ole vieläkään täysin antanut anteeksi tätä, vaikka yhteyttä toki pitää. Uskon, että kokemuksesi ja ajatuksesi ovat aika yleisiä niillä lapsilla jotka ovat tällaisesta kuviosta tienneet ja sen kokeneet. Eihän lapsi/nuori osaa mieltää erikseen sitä äidin ja isän parisuhdetta, vaan jos vanhempi pettää niin lapsen silmin se on perheen pettämistä, eli myös lasten. Terve lapsuus ja sitä myöten kehittynyt empatiakyky ja itsetunto perustuu sille, että lapsi kokee perheensä olevan vankkumaton ja pysyvä. Enkä nyt tarkoita ettei lapsi voisi kestää eroa, vaan sitä että kyllä ne asiat vaikuttavat ihmisiin. Eroperhekin voi olla pysyvä ja turvallinen, jos ero hoidetaan hyvin, eikä lapsia pakoteta liian aikaisin hyväksymään uusia perheenjäseniä. Kyllä mä ainakin uskon, että toisen vanhemman pettäminen on aina iso kriisi myös lapselle.