Lue keskustelun säännöt.
Teinin käytös ärsyttää. Hermot palaa!
21.11.2020 |
Mulla on siis 14-vuotias teini, joka on muuttunut tosi rasittavaksi. Koko ajan kapinoi kaikessa vastaan, metelöi ja äksyilee. Ei hoida myöskään kouluaan ja on jatkuvasti hankaluuksissa. Kun näitä yritän selvittää, teini pakenee huoneeseensa ovia paiskoen ja karjuu.
Ärsyttää. Ei tee enää yhtään mieli edes yrittää auttaa. Nytkin lähti jonnekin ovia paiskoen. Mies ei sano mitään..
Kommentit (34)
Jos teini uskaltaa huutaa ja paiskoa ovia kaikki on mennyt oikein. Hän tuntee olevensa turvassa kun lähellä on joku turvallinen aikuinen. Teinihän monesti koittaa provosoida, helppo sanoa mut siihen ei kannata lähteä mukaan. Jos taas teini ei uskaltaisi tuoda tunteitaan ulos vanhempia pelätän, se toimii mutta jossain vaiheessa pelosta johtuvat tuntee ryöpsähtää pintaan, usein vasta niinkin myöhään kuin keski-iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko liikaa sääntöjä ja rajoja, jos joutuu kaikkea vastaan kapinoimaan? Itselläni on kolme teinipoikaa, joista nuorin 15v. Turhasta ei ole nipotettu koskaan eikä järjettömiä rajoituksia määrätty. Hyvin on mennyt. Itselläni ei myöskään ollut omassa teini-iässä tiukkoja sääntöjä.
Lapset ovat eri luonteisia, sinulle on osunut todennäköisesti yksilöt joilla on ollut helppo murroikä, samoin kuin itselläsi, he sopeutuvat hyvin sääntöihin, käyvät koulussa, tekevät läksyt ym. vaikka kukaan ei hengittäisi niskaan. Sitten on se toinen ääripää joiden perään saa vahtia kuin 2vuotiaiden...
Juuri näin. Mun lapsi on todella vahvaluonteinen ollut aina. Tää murrosikä kuitenkin on ollut pahempi mitä edes kuvittelin. Ennen asioista pystyttiin keskustelemaan, nyt kaikki keskustelunavaukset päätyy huutoon ja ovien paiskomiseen. Koulun on ennen hoitanut hyvin, mutta nyt syksyllä arvosanat on laskenu reilusti 8 --> 5-6. Opettajat on huolissaan ja mä olen huolissaan, mutta mistään ei voi lapselle enää puhua. Ei tee läksyjä. Kännykän oon takavarikoinut pari kertaa, mutta keksii jotain muuta puuhaa kuin läksyt. Kaverit on tärkeitä ja kaikki asiat yritetään perustella kavereilla. Ikävä sitä aikaa kun joka ilta halattiin, sanottiin hyvät yöt ja että rakastetaan :/ ap
Voithan sanoa siltikin, että rakastat häntä, vaikka hän ei sano takaisin eikä anna sinun koskea itseensä.
Kun oma lapseni kävi hankalaksi murrosiässä eikä halaaminen tai tykkäämisestä kertominen tullut kuuloonkaan, kerroin hänelle, että hän on minulle hyvin rakas. Muistutin siitä silloinkin, kun tuli erimielisyyksiä. Jotenkin teinin kiukku aina suli, kun huomasi, että en ole lähdössa minnekään, vaikka hän kuinka raivoaisi minulle.
Senkin opin, että on ihan turha yrittää keskustella järkevästi teinille, kun hän on tunnekuohun vallassa. Kävi kyllä kärsivällisyyden päälle odottaa, että hän rauhoittuisi ja olisi valmis taas puhumaan normaalisti, mutta kannatti odottaa. Rauhoituttuaan hän pystyi puhumaan minulle avoimemmin.
Mun lapsi on ihan samanlainen. Murrosikä on ollut yhtä helvettiä, toivon että se on ohi ennen kuin teinin huoneen ovi hajoaa lopullisesti.. tsemppiä sullekin, kyllä se tästä ohi menee!
Ei sitä kauan kestä.
Sain muun muassa kuulla olevani muumio ja isänsä homo (?). Ovi paukkui tiuhaan.
Puhumisen aika on sitten, kun myrsky laantuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko liikaa sääntöjä ja rajoja, jos joutuu kaikkea vastaan kapinoimaan? Itselläni on kolme teinipoikaa, joista nuorin 15v. Turhasta ei ole nipotettu koskaan eikä järjettömiä rajoituksia määrätty. Hyvin on mennyt. Itselläni ei myöskään ollut omassa teini-iässä tiukkoja sääntöjä.
Lapset ovat eri luonteisia, sinulle on osunut todennäköisesti yksilöt joilla on ollut helppo murroikä, samoin kuin itselläsi, he sopeutuvat hyvin sääntöihin, käyvät koulussa, tekevät läksyt ym. vaikka kukaan ei hengittäisi niskaan. Sitten on se toinen ääripää joiden perään saa vahtia kuin 2vuotiaiden...
Juuri näin. Mun lapsi on todella vahvaluonteinen ollut aina. Tää murrosikä kuitenkin on ollut pahempi mitä edes kuvittelin. Ennen asioista pystyttiin keskustelemaan, nyt kaikki keskustelunavaukset päätyy huutoon ja ovien paiskomiseen. Koulun on ennen hoitanut hyvin, mutta nyt syksyllä arvosanat on laskenu reilusti 8 --> 5-6. Opettajat on huolissaan ja mä olen huolissaan, mutta mistään ei voi lapselle enää puhua. Ei tee läksyjä. Kännykän oon takavarikoinut pari kertaa, mutta keksii jotain muuta puuhaa kuin läksyt. Kaverit on tärkeitä ja kaikki asiat yritetään perustella kavereilla. Ikävä sitä aikaa kun joka ilta halattiin, sanottiin hyvät yöt ja että rakastetaan :/ ap
Teillä on hyvä pohja olemassa viitaten viimeiseen lauseesi. Kokeile pysähtyä lapsesi luokse, katso häntä silmiin ja kerro että hän on edelleen sinulle rakas, rakastat häntä ja miten paljon välität. Kerro, että siksi olet huolissasi, koska rakastat ja välität niin paljon hänestä. Etene varovaisesti, ole läsnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas unohtunut vanhemmalta, että teini EI VOI mitään sille aivojen suurelle ärsytystilalle, vaikka yrittäisi. Se EI OLE perhevaltataistelu, vaan aivojen ja hormonitoiminnan tila. Silloin huudetaan, kiljutaan, kiroillaan, ahdistaa, masentaa ja harmittaa. Se ei ole henkilökohtaista, satut vaan olemaan siinä ellet provoa ja se on parin vuoden päästä OHI. Aikuisen ei kannata heijastaa sitä käytöstä itse, ota rennommin ja anna teinin olla omassa rauhassa. Meluamista voi estää kuulokkeilla kummallekin, kuulosuojaimilla, korvatulpilla ja asunnossa pitäisi olla omaa henkilökohtaista tilaa tarpeeksi kaikille. Mutta tunteiden /harmin näyttämistä ei kannata tukahduttaa teiniltä tai alistaa se on haitallista ja voi purkautua aikuisena, huumeista tietenkin kannataa pysyä poissa ja jengeistä. Voi kuunnella mikä häntä harmittaa ja ahdistaa, yrittää ymmärtää, usein teinillä ei ole muuta keinoa ilmaista kuin se huuto joka tulee kovaa. Ota vaimentimet korvillesi jos liian kovalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko liikaa sääntöjä ja rajoja, jos joutuu kaikkea vastaan kapinoimaan? Itselläni on kolme teinipoikaa, joista nuorin 15v. Turhasta ei ole nipotettu koskaan eikä järjettömiä rajoituksia määrätty. Hyvin on mennyt. Itselläni ei myöskään ollut omassa teini-iässä tiukkoja sääntöjä.
Lapset ovat eri luonteisia, sinulle on osunut todennäköisesti yksilöt joilla on ollut helppo murroikä, samoin kuin itselläsi, he sopeutuvat hyvin sääntöihin, käyvät koulussa, tekevät läksyt ym. vaikka kukaan ei hengittäisi niskaan. Sitten on se toinen ääripää joiden perään saa vahtia kuin 2vuotiaiden...
Juuri näin. Mun lapsi on todella vahvaluonteinen ollut aina. Tää murrosikä kuitenkin on ollut pahempi mitä edes kuvittelin. Ennen asioista pystyttiin keskustelemaan, nyt kaikki keskustelunavaukset päätyy huutoon ja ovien paiskomiseen. Koulun on ennen hoitanut hyvin, mutta nyt syksyllä arvosanat on laskenu reilusti 8 --> 5-6. Opettajat on huolissaan ja mä olen huolissaan, mutta mistään ei voi lapselle enää puhua. Ei tee läksyjä. Kännykän oon takavarikoinut pari kertaa, mutta keksii jotain muuta puuhaa kuin läksyt. Kaverit on tärkeitä ja kaikki asiat yritetään perustella kavereilla. Ikävä sitä aikaa kun joka ilta halattiin, sanottiin hyvät yöt ja että rakastetaan :/ ap
Teillä on hyvä pohja olemassa viitaten viimeiseen lauseesi. Kokeile pysähtyä lapsesi luokse, katso häntä silmiin ja kerro että hän on edelleen sinulle rakas, rakastat häntä ja miten paljon välität. Kerro, että siksi olet huolissasi, koska rakastat ja välität niin paljon hänestä. Etene varovaisesti, ole läsnä.
Moni teini vihaa vanhempia. Ei halua vanhemman ahdistelua, vaikka ystävällisyys auttaa. Ei teinillä ole tunteita vanhempiin, ne tulevat takaisin jos vanhempi on kiva myöhemmin, mutta eivät enää koskaan jos vanhempi on ikävä luonne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täälläkin myrskyää teini. Yritän jaksaa kuunnella, mutta tiettyyn rajaan asti. Asetan rajat sille mikä on hyväksyttävää käytöstä ja mikä ei.
Jonkin positiivisen kontaktin kun saa lapseen / nuoreen, niin on jo puoli voittoa. Me lähdettiin yhdessä elokuviin ja paluumatkalla juteltiin kaikenlaisia elokuvaan liittyen ja kouluunkin liittyen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, anna tilaa. Ole käytettävissä, mutta älä painosta.
Tätä oon yrittäny mutta sitten kun saa tilaa, joutuu hankaluuksiin. Sitten kun näitä koitan selvittää ja rajoja laittaa, teini hermostuu. Mies ei edes halua puuttua, joten oon teinin mielestä ihan paska mutsi ja yksin syyllinen kaikkiin rajoihin. Mua se vihaa sydämensä pohjasta kuulemma kun en mistään mitään ymmärrä. Huoh
Lapsi kapinoi sitä ihmistä kohtaan, johon hän eniten luottaa. Ei naurattanut muakaan, kun teinini aikanaan kapinoivat mua vastaan, ja äitinä otin kaiken kuran vastaan. Viisas tätini sitten sanoi tuon ekan lauseen, mutta silloin aikoinaan tosiaan ei naurattanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko liikaa sääntöjä ja rajoja, jos joutuu kaikkea vastaan kapinoimaan? Itselläni on kolme teinipoikaa, joista nuorin 15v. Turhasta ei ole nipotettu koskaan eikä järjettömiä rajoituksia määrätty. Hyvin on mennyt. Itselläni ei myöskään ollut omassa teini-iässä tiukkoja sääntöjä.
Lapset ovat eri luonteisia, sinulle on osunut todennäköisesti yksilöt joilla on ollut helppo murroikä, samoin kuin itselläsi, he sopeutuvat hyvin sääntöihin, käyvät koulussa, tekevät läksyt ym. vaikka kukaan ei hengittäisi niskaan. Sitten on se toinen ääripää joiden perään saa vahtia kuin 2vuotiaiden...
No ei nyt noinkaan. Esikoinen vähän koetteli, ja kyllä piti pitää palaveria opettajien kanssa pojan poissaoloista ja koulumotivaatiosta. Mitään turhaa en nipottanut kuitenkaan esim meillä ei ole jotain ruutuaikaa rajoitettu eikä olla nukkumisen tai herkkujen kanssa tiukkoja. Kotitöihin en ole pakottanut. Yrittänyt kannustaa vain. Mielestäni tuo ei mitään kamalaa ollut, vaikka joku kukkahattu-mamma olisi ollut kauhuissaan.
Välit olivat välillä huonotkin esikoisen ollessa 16-17v, mutta viime vuonna hän (18v tuolloin) antoi äitienpäiväkortin, jossa luki "paljon onnea maailman parhaimmalle äidille" ja halasi.
Sinä olet vain ihan kamalan huono äiti ja ihminen. Ei siinä sen kummempaa. Lapsia sinun ei olisi koskaan pitänyt hankkia, mutta se virhe on jo tehty eikä sille nyt enää mitään voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiselle ei saa sanoa muuta kuin pakollisen "mitä haluut syödä". Ei edes kannata yrittää jutella mukavia. Kouluasiassa voi olla toukkana ei mukava ja tehdä selväksi, että se koulu hoidetaan. Mutta siitäkään ei tarvitse jäädä jankkaamaan. Teiniinkin toimii uhkaili jahjonta, vaikkakin se lahjonta tulee yleensä vähän kalliimmaksi kuin pienempänä. Mun poika meinasi laittaa ammattikoulun ihan läskiksi, mutta lupasin, että tehdään matka NY:kiin, kun hoitaa homman kunnialla ja valmistuu kolmen vuoden jälkeen. Välillä pitää muistutella, mutta hyvälle näyttää ja välillä näytti sille, että voisi valmistua jo aiemmin, mutta koronan takia ollaan taas alkuperäisessä aikataulussa.
Käsityksesi uhkailusta on vähän kummallinen :,D Matka NY:kiin on LAHJONTAA ei uhkailua.
Eiköhän siinä ollut tarkoitus lukea uhkailu ja lahjonta
Meillä sama vaihe menossa, tällä hetkellä ei oikein ole mitään keskusteluyhteyttä. Annan olla rauhassa, huomaan että ärsytän häntä nyt vaan NIIN paljon vaikka miten päin olisin. Kaikista ärsyttävintä on kuulemma hänen asioistaan kyseleminen.🙄
Juuri näin. Mun lapsi on todella vahvaluonteinen ollut aina. Tää murrosikä kuitenkin on ollut pahempi mitä edes kuvittelin. Ennen asioista pystyttiin keskustelemaan, nyt kaikki keskustelunavaukset päätyy huutoon ja ovien paiskomiseen. Koulun on ennen hoitanut hyvin, mutta nyt syksyllä arvosanat on laskenu reilusti 8 --> 5-6. Opettajat on huolissaan ja mä olen huolissaan, mutta mistään ei voi lapselle enää puhua. Ei tee läksyjä. Kännykän oon takavarikoinut pari kertaa, mutta keksii jotain muuta puuhaa kuin läksyt. Kaverit on tärkeitä ja kaikki asiat yritetään perustella kavereilla. Ikävä sitä aikaa kun joka ilta halattiin, sanottiin hyvät yöt ja että rakastetaan :/ ap