Valehtelen miehelleni, että käyn terapiassa. Käynkin vain yksin kävelyllä.

Kolme pientä lasta, ruuhkainen ja väsyttävä elämänvaihe. Olen ollut ihan puhki ja poikki ja on ollut todella hankalaa saada omaa aikaa. Jos olen joskus päässyt yksinäni johonkin, mies on kotoa soittanut viiden minuutin välein ja kysynyt missä on sitä ja missä on tätä ja tuotko tullessasi kaupasta sitä ja tätä ja ainiin vielä se asia. 

Pinna katkesi tammikuussa, kun en vain saanut aikaa olla yksinäni ollenkaan. Valehtelin, että alan käydä terapiassa, että voisin paremmin. Mies sanoi, että se on ihan hyvä idea päästä vähän purkamaan tuntojaan.

Minä mihinkään terapiaan mennyt! Menen autolla meren rantaan kahvilaan, juon lattea ja syön leivoksen tai pari ja lueskelen naistenlehtiä rauhassa. Kännykkä on suljettuna. Lähden tunnin päästä takaisin kotiin ja olen paremmalla tuulella.

Tänään taas terapiaan illalla.