Lue keskustelun säännöt.
Minulla on paha olla mieheni kanssa
25.03.2014 |
Mutta en aio erota. Mies on ihan ok isä, ja meillä on monta lasta. Lapset tulevat paremmin hoidettua yhdessä. Kun nuorin on aikuinen tai lähes aikuinen, silloin eroan. Sillä ajatuksella ja pragmaattisesti ajatellen jaksan.
Kommentit (33)
Kiitos numero 2! Olet oikeassa. Olen jo rauhallisemmalla mielellä, kun olen aloittanut henkisen irrottautumisen. Onneksi en ole esimerkiksi taloudellisesti riippuvainen miehestäni. Pyrin ajattelemaan häntä ikään kuin työkaverina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole onnellinen että voi erota. Italiassa nainen ei voi erota
Oletko aivan varma, ettei suhdettanne voisi vielä elävöittää? Tiedätkö, mitä mies suhteestanne ajattelee?
Minä ajattelin ex-miestäni juuri noin: työkaverina. Silti viimeiset vuodet olivat vaikeita. Erottiin, kun lapset 7- ja 4-vuotiaita. Nyt ex-mies yksinhuoltaja ja lapset mulla viikonloppuisin. aika usein myös viikolla kylässä.
Saako kysyä mitä peruuttamatonta on tapahtunut, että olet tullut tuohon lähtöpisteeseen (irrottautumassa liitosta miehestäsi noin henkisesti). Meinaatko antaa seksiä vielä? Mistä asioista mies saa sinulle pahan olon aikaiseksi?
Et pysty harkitsemaan, että menisitte parisuhdeterapiaan? Onko miehelläsi aavistustakaan aatoksistasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.03.2014 klo 10:01"]
Saako kysyä mitä peruuttamatonta on tapahtunut, että olet tullut tuohon lähtöpisteeseen (irrottautumassa liitosta miehestäsi noin henkisesti). Meinaatko antaa seksiä vielä? Mistä asioista mies saa sinulle pahan olon aikaiseksi?
Et pysty harkitsemaan, että menisitte parisuhdeterapiaan? Onko miehelläsi aavistustakaan aatoksistasi?
[/quote]
Mies on tartuttanut minuun sukupuolitaudin ja pettänyt minut raha-asiassa. Hän on töninyt minua kaksi kertaa. Minä voisin terapioita harkita, mieheni ei.
[quote author="Vierailija" time="25.03.2014 klo 09:57"]
Oletko aivan varma, ettei suhdettanne voisi vielä elävöittää? Tiedätkö, mitä mies suhteestanne ajattelee?
[/quote]
Toki tavallan voisi. Olenkin miehelleni ihan ystävällinen. Pidän ulkonäöstäni huolta, suostun seksiinkin, vaikka mieheni ei viitsi nähdä vuokseni vaivaa. Mies sanoo rakastavansa minua. Ja tavallaan varmaan rakastaakin, mutta on vain kykenemätön kohtelemaan tavalla, jonka koen ansaitsevani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nro 6 jatkaa: en mene omassa asiassani yksityiskohtiin, mutta meillä vielä pahempia juttuja(toi sp-tauti kyllä tosi paha). Sanotaan niin, että luottamus meni yhdessä tunnissa 12 vuoden jälkeen.
Eikös tuo nyt ole ihan normaalia? Kuka helkkari nyt pystyy elämään jossain onnellisessa symbioosissa vaikka minkä pyhimyksen kanssa vuosikymmeniä. Kyllä minulta ainakin menisi hermot ihan kehen hyvänsä ja suhtaudun omaan mieheeni, joka ei ole edes tehnyt muuta ikävää kuin huutanut ja ryhtynyt työnarkomaaniksi, juuri noin. Välttämätön paha, mutta mitäs läksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luottamus on kyllä meilläkin mennyt. Siis minun luottamukseni miehen. Olemme olleet yhdessä 15 vuotta. Oloni on aika surkea ollut suuren osan ajasta. Lapsiamme rakastamme kumpikin. En oikeastaan ole katkera enkä vihainen enää, olen vain surullinen.
nro 6 ja nro 10 jatkaa: paljon tsemppiä ap:lle. 15 vuotta on pitkä aika. Meillä 12 vuotta. Välit oli eron jälkeen jonkun aikaa poikki. Nyt asialliset välit. Vain lapsiin liittyviä tekstiviestejä silloin tällöin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.03.2014 klo 10:14"]
Eikös tuo nyt ole ihan normaalia? Kuka helkkari nyt pystyy elämään jossain onnellisessa symbioosissa vaikka minkä pyhimyksen kanssa vuosikymmeniä. Kyllä minulta ainakin menisi hermot ihan kehen hyvänsä ja suhtaudun omaan mieheeni, joka ei ole edes tehnyt muuta ikävää kuin huutanut ja ryhtynyt työnarkomaaniksi, juuri noin. Välttämätön paha, mutta mitäs läksin.
[/quote]
Sait minut nauramaan. Kiitos siitä. Tilanteemme ei ole normaali, eikä samanlainen kuin sinulla.
Ap
[quote author="Vierailija" time="25.03.2014 klo 10:17"]
nro 6 ja nro 10 jatkaa: paljon tsemppiä ap:lle. 15 vuotta on pitkä aika. Meillä 12 vuotta. Välit oli eron jälkeen jonkun aikaa poikki. Nyt asialliset välit. Vain lapsiin liittyviä tekstiviestejä silloin tällöin.
[/quote]
Kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on myös paha olla miehen kanssa, on kuin kämppäkaveri.
Arko hoituu, seksiä ei ole. Ikää minullakin vasta 25 ja miehellä 35.
Mies tiedostaa tunteeni, sen huomaan.
Miten vain saisi erottua..
No jos noin on, niin itse alkaisin elää kyllä itselleni; jos mies on itsekäs pettäjäsika, niin katsoisin, että mies ei ole huolehtinut omasta osuudestaan liitossa, vaan kohdellut sinua kaltoin. Hän on huono mies, eikä ymmärrä vastuutaan avioliitossa. Hänelläkin on velvollisuuksia sinua kohtaan.
Joten alkaisin oikeasti elää itselleni, en enää uhrautuisi miehen vuoksi. Alkaisin tehdä asioita joista nauttisin, ottaisin vapaa-aikaa itselleni, viettäisin lomia vain lasten kanssa jne. Kaiken hyödyn repisin miehestä; mies saisi maksaa asumisen, ruokaa, laskut jne. Itse laittaisin omalle salaiselle asuntosäästötilille rahaa joka kuukausi niin paljon kuin irtoaisi, ja säästäisin senn rahan vaikka "sukan varressa", jotta eron tullessa osituksessa se ei näkyisi... Huolehtisin, että kaikki omaisuus olisi yhteisessä omistuksessa (autot, asunnot, kesämökit jne). En enää ostaisi miehelle merkkivaatteita tai syytäisi rahaa mieheen, vaan itseeni ja omaan tulevaisuuteeni. Matkustelisin ystävieni sekä lasten kanssa jne. Ja kun ero sitten aikaanaan tulisi, olisi minulla säästössä sievoinen summa, jolla voisin vaikkapa sisustaa uuden kodin kokonaan mieleisekseni. Ala salaa käyttää miestä hyväksesi!! Älä alistu, älä ole kiltti. Ala hankalaksi akaksi, esim. jos mies jää kiinni pettämisistä, pistät kamalan shown pystyyn, uhkaat erolla ja lähdöllä, mies saa anteeksipyyntönä ostaa sinulle uuden auton, tai timanttisormuksen tmv. Ala kuppaa sitä miestäsi, jos kerran hakkaa, pettää, ja on itsekäs. Ole sinäkin! Ja tee se itsesi vuoksi, tulevaisuudessa voit myydä korusi yms. ja saat niistä rahaa omaan kotiin/matkusteluun.
[quote author="Vierailija" time="25.03.2014 klo 10:20"]
Panetteko vielä?
[/quote]
Kuten jo yllä kerroin, suostun seksiin. Eli nimenomaan panemme, emme rakastele, silloin kun mies haluaa.
[quote author="Vierailija" time="25.03.2014 klo 10:05"]
[quote author="Vierailija" time="25.03.2014 klo 10:01"]
Saako kysyä mitä peruuttamatonta on tapahtunut, että olet tullut tuohon lähtöpisteeseen (irrottautumassa liitosta miehestäsi noin henkisesti). Meinaatko antaa seksiä vielä? Mistä asioista mies saa sinulle pahan olon aikaiseksi?
Et pysty harkitsemaan, että menisitte parisuhdeterapiaan? Onko miehelläsi aavistustakaan aatoksistasi?
[/quote]
Mies on tartuttanut minuun sukupuolitaudin ja pettänyt minut raha-asiassa. Hän on töninyt minua kaksi kertaa. Minä voisin terapioita harkita, mieheni ei.
[/quote]
Ja siis miksi et eroaisi?
[quote author="Vierailija" time="25.03.2014 klo 10:33"]
No jos noin on, niin itse alkaisin elää kyllä itselleni; jos mies on itsekäs pettäjäsika, niin katsoisin, että mies ei ole huolehtinut omasta osuudestaan liitossa, vaan kohdellut sinua kaltoin. Hän on huono mies, eikä ymmärrä vastuutaan avioliitossa. Hänelläkin on velvollisuuksia sinua kohtaan.
Joten alkaisin oikeasti elää itselleni, en enää uhrautuisi miehen vuoksi. Alkaisin tehdä asioita joista nauttisin, ottaisin vapaa-aikaa itselleni, viettäisin lomia vain lasten kanssa jne. Kaiken hyödyn repisin miehestä; mies saisi maksaa asumisen, ruokaa, laskut jne. Itse laittaisin omalle salaiselle asuntosäästötilille rahaa joka kuukausi niin paljon kuin irtoaisi, ja säästäisin senn rahan vaikka "sukan varressa", jotta eron tullessa osituksessa se ei näkyisi... Huolehtisin, että kaikki omaisuus olisi yhteisessä omistuksessa (autot, asunnot, kesämökit jne). En enää ostaisi miehelle merkkivaatteita tai syytäisi rahaa mieheen, vaan itseeni ja omaan tulevaisuuteeni. Matkustelisin ystävieni sekä lasten kanssa jne. Ja kun ero sitten aikaanaan tulisi, olisi minulla säästössä sievoinen summa, jolla voisin vaikkapa sisustaa uuden kodin kokonaan mieleisekseni. Ala salaa käyttää miestä hyväksesi!! Älä alistu, älä ole kiltti. Ala hankalaksi akaksi, esim. jos mies jää kiinni pettämisistä, pistät kamalan shown pystyyn, uhkaat erolla ja lähdöllä, mies saa anteeksipyyntönä ostaa sinulle uuden auton, tai timanttisormuksen tmv. Ala kuppaa sitä miestäsi, jos kerran hakkaa, pettää, ja on itsekäs. Ole sinäkin! Ja tee se itsesi vuoksi, tulevaisuudessa voit myydä korusi yms. ja saat niistä rahaa omaan kotiin/matkusteluun.
[/quote]
Ihan hilpeä mielikuva. Mutta en ole sellainen nainen, ja pärjään omillani taloudellisesti. En kuitenkaan ole alistunut. Ja olen tehnyt joitakin mainitsemistasi asioista, ainakin matkustellut lasten kanssa. Varkaaksi ja valehtelijaksi en rupea.
Ap
No, tapa se on tuokin. Ehkä tuossa osaa jo irtaantua henkisesti siihen pisteeseen, ettei sinulla ole loppujen lopuksi edes paha olla miehesi kanssa. Siis kun et vaan enää ole hänen kanssaan, mutta kuin samassa asunnossa ja yhteiset velvollisuudet lapsia kohtaan jakaen. Aloittelet omaa itsenäisempää elämää, enkä tällä tarkoita siis uusia suhteita, vaan sellaista henkistä itsenäistymistä faktat tiedostaen. Toivottavasti monta vuotta ei kuitenkaan ole enää jäljellä...