Miksi mennä inttiin/sivariin ORJAKSI?

Tässä suora lainaus kutsunnat.net -sivustolta niille, jotka väittelevät saako työnantaja kysellä intistä tai arvottaa ihmisiä sen käynnin perusteella:

” Miten vapautus vaikuttaa myöhempään elämään?

Lähtökohta on, ettei se saa vaikuttaa juuri mitenkään. Lain mukaan vapauttaminen perustuu vapautetun terveydentilaan, ja ihmisten asettaminen eri asiaan mm. terveydentilan perusteella on kielletty jo Suomen perustuslaissa (6§). Yhdenvertaisuuslaki (6§) puolestaan toteaa, että eri asemaan asettaminen työelämässä esim. terveydentilan perusteella tarkoittaa kiellettyä syrjintää. Ihmisten terveydentilaa koskevat tiedot ovat myös lähtökohtaisesti salaisia, eikä niitä saa ilman asianomaisen lupaa luovuttaa edes toiselle terveydenhuollon yksikölle – ei siis myöskään esim. työnantajalle.

Lain yksityisyyden suojasta työelämässä perusteella työnantajalla ei ole oikeutta tiedustella, onko työntekijä tai -hakija vapautettu asevelvollisuudesta. Lain mukaan työnantaja saa käsitellä vain ”välittömästi työntekijän työsuhteen kannalta tarpeellisia henkilötietoja”. Asevelvollisuudesta myönnetty vapautus taas ei anna tietoa asianomaisen soveltuvuudesta tai soveltumattomuudesta mihinkään tiettyyn tehtävään, koska vapautus voi perustua lukuisiin eri syihin. Se voi myös perustua terveysongelmaan, joka on myöhemmin kokonaan korjaantunut.

Työnhakulomakkeissa joskus edelleen esiintyvät asevelvollisuuden suorittamista koskevat monivalintakysymykset ovat siis laittomia, erityisesti jos vastauksesta selviää, onko hakija vapautettu (tai suorittanut siviilipalveluksen asepalveluksen sijasta). Mikäli törmäät tällaiseen, asiasta kannattaa ilmoittaa Aseistakieltäytyjäliittoon. Lukuisat työnantajat ovat ilmoittaneet luopuvansa asevelvollisuuden kysymisestä meidän puututtuamme asiaan.

Lisätietoja Aseistakieltäytyjäliiton neuvonnasta”

Vierailija kirjoitti:

Aika monelle armeija-aika on sitä elämän parasta aikaa, ainakin siihen mennessä. Niin minullekin oli ja yhä sitä jaksaa vuosikymmenten jälkeen muistella niitä intti-juttuja ja vertailla kokemuksia nuorempien armeijaa käyvien tai käyneiden kanssa.

Nuorena sitä jaksaa ottaa armeijan palveluksen rennosti ja leikkisästi. Aikuisempana sitä alkaa kyseenalaistamaan liikaa kaikenlaista. Oma armeija-aika oli varsin värikäs ja vauhdikas kokemus, sain palvella poikkeuksellisesti useammassa varuskunnassakin.

En tuntenut itseäni intissä orjaksi ollenkaan. Huoletonta aikaa, talon puolesta ruoka, majoitus ja paljon järjestettyä ohjelmaa päivittäin. Suurimmaksi osaksi palvelustoverit olivat oikein mukavia, myös vakituinen henkilökunta. Traumoja ei jäänyt ja aika kultaa muistoja, jos jotain ei niin kivaa joskus väliin mahtuikin.

Annan intille pisteitä 5/5

Minulle matematiikan opiskelu yliopistolla oli elämän parasta aikaa. Ymmärrän kyllä, että on olemassa paljon ihmisiä, joille matematiikan opiskelu yliopistossa olisi painajaiseen verrattavissa eli se mikä minulle on 5/5 on toiselle 0/5. 

Vierailija kirjoitti:

Minulle matematiikan opiskelu yliopistolla oli elämän parasta aikaa. Ymmärrän kyllä, että on olemassa paljon ihmisiä, joille matematiikan opiskelu yliopistossa olisi painajaiseen verrattavissa eli se mikä minulle on 5/5 on toiselle 0/5. 

Sellaiset jampat jotka olivat jo gradunsa tehneet viihtyivät hyvin armeijassa.

Voi olla, että 40-vuotiaana ajattelet että armeija olisi ollut hyvä kokemus siitä huolimatta, että pidit kovasti matematiikan opinnoista.

Korkeakoulu armeijan sijaan on oma valinta, mutta hyviä muistoja sieltä saa samaan tapaan kuin yliopistoltakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle matematiikan opiskelu yliopistolla oli elämän parasta aikaa. Ymmärrän kyllä, että on olemassa paljon ihmisiä, joille matematiikan opiskelu yliopistossa olisi painajaiseen verrattavissa eli se mikä minulle on 5/5 on toiselle 0/5. 

Sellaiset jampat jotka olivat jo gradunsa tehneet viihtyivät hyvin armeijassa.

Voi olla, että 40-vuotiaana ajattelet että armeija olisi ollut hyvä kokemus siitä huolimatta, että pidit kovasti matematiikan opinnoista.

Korkeakoulu armeijan sijaan on oma valinta, mutta hyviä muistoja sieltä saa samaan tapaan kuin yliopistoltakin.

Voi olla, että myöhemmin herää tuollaisia ajatuksia. Toisaalta lähipiiristä löytyy paljon niitä, jotka katuvat ajan tuhlaamista armeijaan, joten näinkin päin voisi mennä. 

Onneksi Ap.n kaltaisia vastuunsapakoilija tissiposkitihrumuniakin löytyy. Kovan paikan tullen miinanpolkioitakin tarvitaan.

Kysymys teille naisille jotka ette ottaisi armeijaa käymätöntä miestä, koskeeko tämä myös ulkomaalaisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska kaikki eivät ole selkärangattomia oman edun tavoittelijoita ja valehtelijoita, niin kuin sinä.

Miks vitussa tavoittelisin jonkun muun etua? Mitä järkeä sellasessa olis? 

Oletko kuullut sellaisesta asiasta kuin yhteiskunta? Yhteishenki? Yhteen hiileen puhaltaminen? Etpä vissiin.

Miksi ihmeessä minun tarvitsisi miehenä muuttua jauhelihaksi diplomatian epäonnistuttua? Se diplomatiakin on nykyään hallitusviisikon käsissä, joten puolustakoot itse itseään. Minä puolustan läheisiäni ja siinä se.

Vierailija kirjoitti:

Kysymys teille naisille jotka ette ottaisi armeijaa käymätöntä miestä, koskeeko tämä myös ulkomaalaisia?

Ei kiinnosta tuollaiset naiset ensinnäkään parisuhteeseen. Todellinen mies ei geenejänsä sotatantereella hukkaa, vaan lisääntyy senkin edestä - oli sota tai rauha tai mikä manner tahansa.