Voiko lapsi harrastaa joukkuelajia siten, ettei

Minua joukkuelajin valmentajana jaksavat aina hymyilyttää (vaikka ehkä pitäisi ennemmin itkeä) nämä vanhemmat, jotka oma valmentaja on aivopessyt "kilpailuun", "tavoitteellisuuteen" jne. Jos nyt puhutaan esim. 7-8-vuotiaasta lapsesta, niin kuinka moni heistä edes ymmärtää sanan tavoitteellisuus, jos ei sitä ole heihin väkisin iskostettu?

Monet valmentajat kyllä jaksavat kertoa, miten kilpailullista heidän toimintansa on ja miten kaikkien on pakko harjoitella x-määrä viikossa jne. Toki tällaisia ihan oikeita kilpajoukkueitakin on ja niitä mielestäni tarvitaan. Mutta jos sitten puhutaan tavallisesta kylä- tai lähiöjoukkueesta, niin mahdollisuuksien tarjoaminen erilailla treenaaville lapsille on vain valmentajasta kiinni. Ja jos siinä tilanteessa muistetaan kertoa, että meille otetaan vain sitoutuneita pelaajia jne, on kyse yleensä joko valmentajan omasta kunnianhimosta tai laiskuudesta / kyvyttömyydestä tarjota erilaista ja eritasoista toimintaa saman joukkueen sisällä.

Kuvitellaan vaikka jalkapallojoukkue, jossa on 20 lasta, pelit pelataan 7v7. Näille lapsille voidaan ihan hyvin tarjota toimintaa, jossa osa harjoittelee pari kertaa viikossa ja pelaa harrastesarjaa, suurin osa harjoittelee vähän tavoitteellisemmin 3-4 kertaa viikossa ja pelaa sekä jotain alempaa kilpasarjaa että auttaa välillä harrastesarjassa ja käy välillä testaamassa taitojaan korkeimmassa sarjassa. Ja sitten voidaan vielä tarjota mahdollisuus treenata jopa viidesti viikossa, yhteistyöllä toisten ikäluokkien tms. kanssa, testata taitojaan kovimmalla sarjatasolla ja katsoa, mihin asti omat rahkeet riittävät. Näin siis aina tuonne jonnekin alakoulun loppuun asti.
 Turnauksissa, leireillä ja muussa toiminnassa toimintaa voidaan vuosisuunnitelman mukaisesti eriyttää tai välillä sekoittaa ryhmiä, pitää huolta joukkuehengestä, antaa vähemmän treenaavillekin paikkoja "saada mitali". Jos vain valmentaja on ammattitaitoinen ja jaksaa, viitsii, haluaa toimia näin. Kustannuksetkin on mahdollista kohdistaa aika hyvin harjoitusmäärien mukaan.

Mutta varsinaiseen aiheeseen lyhyt vastaus: kyllä varmasti löytyy valmentajia ja joukkueita, joissa on mahdollista vain treenata, mutta missään tapauksessa se ei ole mielekästä. Joukkuelajiin liittyy hyvin olennaisena osana joukkueena toimiminen kentällä, kentän ulkopuolella, peleissä, turnauksissa jne. Voittamisen ja häviämisen oppiminen, omien ja toisten huonojen päivien sietäminen. Se mikä ei joukkuelajiin kuulu, on huutava valmentaja - jos tällä siis tarkoitetaan negatiivista huutamista, liiallista peliin heittäytymistä tai muuta vastaavaa. Kannustaa saa, kehua saa, teeman mukaisista asioista voi ja pitää muistuttaa, niitä pitää korostaa, mutta jos valmentaja ei ymmärrä omaa rooliaan lapsen harrastusohjaajana, hän on väärässä paikassa.

Tulipahan paatoksella, mutta näitä huonoja valmentajia ikävä kyllä riittää ja valitettavan usein he saavat vanhemmat uskomaan omaan tapaansa tehdä. Lapsilla on oikeus ennen kaikkea nauttia harrastuksestaan!

Mitäs jos perustaisit sellaisen itse? Keräät vaikka muutaman samanhenkisen vanhemman kokoon, sovitte kuka koskakin valvoo potkupalloharkoja ja sitten varaatte jostain kentän. Lapset osaa kyllä pelata ilman "valmentajaakin" mutta voihan siinä aluksi jonkun tarvita katsomaan, että peli sujuu.

No en ole kuullut että valmentajat ikävästi lapsille huutaa.

Mutta asiasta pitääkin valmentajan puuttua tilanteisiin: hyvässä ja huonossa!

Jos "kilpailu on huonosta" niin varmasti tälläinen ihmisen fokus on siinä että se positiivinen jää sitten noteeraamatta.

Seurakunnan kerhot? melkein kaikki seurojen ylläpitämät joukkueet kilpailevat. Monilla tosin voi olla joku "puuhajoukkue" tyyliin 5-7 vuotiaille mutta kyllä siitä eteenpäin varmaan kääntyisin niihin seurakunnan kerhoihin

Mitä sellainen "nörtti" sitten voisi harrastaa, jonka kuitenkin toivoisi harrastavan edes jonkunlaista liikuntaa?

[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 11:18"]

Mitä sellainen "nörtti" sitten voisi harrastaa, jonka kuitenkin toivoisi harrastavan edes jonkunlaista liikuntaa?

[/quote]

Todennäköisesti nörttityyppiä ei saa mistään ohjatusta  liikunnasta innostumaan. Paras olisi vaan tukea sitä että hän ulkoilisi, pyöräilisi, kävelisi, harrastaisi siis ihan vaan arkiliikuntaa eikä istuisi aina sisällä koneella.

Tai nörtti voisi alkaa tienaamaan peliaikaa pyöräillyillä tai lenkkeillyillä kilometreillä!