Lue keskustelun säännöt.
Vanhuksesta tehty huoli-ilmoitus ei johtanut mihinkään
21.11.2020 |
Tai no, joku kunnan kodinhoitaja kävi kahdesti, sitten vanhus sanoi että älä tulee enää, eikä tämä enää tullutkaan.
Nyt vanhus soittelee taas minulle (en ole edes sukua) , miten on niin yksin, ei pääse saunaan peseytymään, ei jaksa laittaa ruokaa jne.
Ei jaksaisi.
Kommentit (87)
Vierailija kirjoitti:
Ei riitä omaa palvelijaa miljoonalle vanhukselle. Työikäiset eivät riitä ja palkanmaksajia puuttuu.
Jos ei jaksa peseytyä, joutuu olemaan peseytymättä. Soittaa jaksaa kuitenkin, joten täysin jaksamaton ei ole.
Sun täytyy ens kerralla katsoa ne kaikki lääkepurkit, onko niissä virheitä: usein on! Ikävä sanoa, mutta ei niistä kukaan oikeasti ota vastuuta, kun kotipalvelukaan ei ollut huomannut, et syöttivät sulfa-allergikolle lääkettä, jota ei saa antaa. Miten tuon asian vois korjata?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on oikeasti todellinen ongelma. Mieheni isä on vanha ja hänellä on todettu muistisairaus. Asuu yksi kotona, eikä ota apua vastaan. On aggressiivinen, osittain varmaan muistisairaudesta johtuen, mutta ei ole ollut mikään helppo luonne koskaan. Hän ei ota apua vastaan, koti muistuttaa kaatopaikkaa ja vaatteet on likaisia jne. Meidän pitäisi oman työn lisäksi ajella viikonloppuna satoja kilometrejä avustamaan. Mieheni järjesti sinne kunnasta sosiaalityöntekijän tms. ja tapaaminen oli aivan katastrofi. En tarvitse apua ja soitan poliisit jos ette poistu jne. Ja hänellä se itsemääräämisoikeus, vaikka todettu muistisairaus, otettu ajokortti pois ja sosiaalityöntekijä nähnyt asunnon kunnon. Ei voi tehdä mitään, jos ei halua apua.
Miksi vanhus ei saisi elää sotkun keskellä jos haluaa? Miksi muiden pitäisi päättää siitä mikä on hänelle "oikeanlaista" elämää?
Siksi, kun nuo ovat justy sellaisia pulmia, jotka johtuu lääkkeiden yhteisvaikutuksesta. Jonku täytyisi myös vähentää niitä, eikä aina vaan lisätä. Älä käy hänelle apteekissa enää! Kotipalvelu ei jätä sitä tekemättä koskaan.
Jos ja kun tällä vanhuksella ilmeisesti ei ole kotipalvelua, miten se tekisi tai jättäisi jotakin tekemättä?
Jos vanhus on sairas ja tarvitsee välttämättä lääkkeensä kannattaa hänet lähettää tai viedä lääkäriin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunnat vetoavat kauniin kuuloisesti vanhusten itsemääräämisoikeuteen vaikka he eivät oikeasti pärjää eivätkä enää ymmärrä tehdä oikeaa päätöstä.
Esim. muistisairaan vanhuksen toimintakyky on tutkitusti leikki-ikäisen tasolla. Kukaan ei jättäisi lasta yksin asumaan, vieläpä koko ajan taantuvaa sellaista.
Vanhusten ja varsinkin muistisairaiden osa tässä kovien arvojen pahoinvointiyhteiskunnassa on karu.
Ap, älä anna piiruakaan periksi kunnan kanssa. Hae tietoa vanhuksen toimintakyvystä ja itsemääräämisoikeudeb rajoista ja uhkaa tarvittaessa ettet tule jättämään asioita tähän.
Ja toisaalta älä kuormita vanhusta sillä, että et jaksa. Sen ajan kun käyt, vaikka lyhyenkin, käy hyvillä mielin. Purnaat muualla.
Jaksamista, on vaikea ja raskas tilanne. Hyvin yleinen, joten yritä löytää vertaistukea.
Itsemääräämisoikeus o ihan tosiasia. Siihen ei vetoa vain kunnat siihen vetoaa myös aluehallintovirastot ym. jotka valvovat päätöksiä. Usein siihen vetoavat myös omaiset. Vastentahtoisesti ketään on vaikea auttaa. Leikki-ikäisen tasolla oleva vanhus tosin harvemmin haraa sitä vastaan että ei esim. halua maksaa palveluista vaan pärjää yksin tai sukulaisten/naapurien avulla.
Meillä oli naapurustossa vanhus, joka ei halunnut kunnan apua. Hän halusi, että me naapurit ja hänen sukulaisensa auttavat. Hän halusi maksaa meille avusta.
Se oli kiusallista. En olisi halunnut kuskata häntä kauppaan. Se oli pienehkö lähikauppa. Hän usein ihmetteli, enkö itse osta mitään. Ajatteli, että pääsisi siis samalla kyydillä. Eihän siitä muka vaivaa olisi. Meidän perheessä vaan oli tapana, että mies ostaa marketista tarvittavan.
Mukava ihminen ja aina itsekin auttoi nuorempana naapurustossaan,
Mutta ehdoton, että ei halua kunnallista apua. Lapsenlapset (aikuiset) kävivät myös hänelle kaupassa ja hoitivat asioita. Hän kyllä maksoi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tilanne, että vanhempani puolison kunto on huonontunut. Omat lapsensa eivät välitä eivätkä hoida asioita. Olettavat kai, että puoliso -toinen vanha ja muistamaton ja jaksamaton hoitaa!
Lopputulos on se, että oman vanhemman asioiden lisäksi on tämä puolisokin hoidettavana. Vanhempani soittaa apua minulta, lääkkeita ei huolehdita, kukaan ei katso että saa hoitoa, pääsee lääkäriin tarvittaessa.
Ihmettelen miten kukaan jättää oman vanhempansa käytännössä vaikka kuolemaan, ja että jonkun mielestä on ok jättää hänet ”vieraan”, eli puolison lasten hoitoon!
Kys. vanhus on maailman ystävällisin ja hyväsydämisin ihminen, joten huonoilla suhteilla asiaa on vaikea selittää.
"Kys. vanhus on maailman ystävällisin ja hyväsydämisin ihminen, joten huonoilla suhteilla asiaa on vaikea selittää."
Mistä tiedät mikä suhde tällä vanhuksilla on ollut omiin lapsiinsa. Vaikka olisi ollut minkälainen sadisti.
Monien luonne muuttaa vanhetessaan.
Varsinkin kun olisi apua saatava. Harva silloin on ilkeä vaan paremminkin mielinkielin että saisi apua.
Tiedän. Olen tuntenut 25 vuotta.
Ei vanhus soita heiltä apua itse. On varmasti jo tajunnut aikapäiviä sitten että lapsia ei kiinnosta. Ei hoida tällä hetkellä itse mitään asiaa puhelimella muutenkaan.
Kaikki soittelut jää tällä hetkellä oman vanhempani varaan, joka taas ei pysty itsekään hoitamaan. Eli asiat jäävät hoitamatta.
Et sinä edelleenkään tiedä minkälaista siellä seinien sisällä on ollut lasten kasvaa vaikka olisit tuntenut mummon 50 vuotta.
Kaikki ei näy todellakaan päällepäin.
Eli lapsilla on varmasti jokin syy kun ovat hylänneet mummon. Oli se syy mikä tahansa, mutta syy löytyy.
Vanhuksia hoitanut kirjoitti:
Voisin kirjoittaa tästä tuonne ketjuun, jossa on työhön liittyviä asioita, joita ei voi sanoa ääneen.
Vanhuksia on usein (ei aina, en yleistä!) vaikea auttaa, koska he itse eivät ota niitä palveluja vastaan, joita olisi tarjota. Muistisairauteen voi kuulua sairauden tunnottomuus eli vanhus ei käsitä, että kämppä on läävä eikä tule edes syötyä ilman muistutusta. Ja sitten soitetaan hätäisiä puheluja lapsille kun ei yhteiskunnan apu kelpaa.
Jos minulla on mahdollisuus, otan siivouspalvelun heti kun voin, jotta totun siihen. Lisäksi toivon, että voin muuttaa senioritaloon, jossa on oma huone, mutta halutessani seuraa ettei ole yksinäistä. Joskus tuntuu turhalta tuputtaa vanhuksille lääkkeitä kun se loppuelämä on kuitenkin pitkä ja ahdistava. Omalle kohdalle toivoisin hoitolinjaa, jossa eletään vain sen verran kun aivot toimii, oli se sitten 80 tai 110 vuotta.
T. Hoitsu
Mun äidillä oli lääke, jossa oli guarglukomannaania ja sitä kun otti, ei tullut näläntunnetta ollenkaan. Otti siis lääkkeitä tyhjään mahaan ja lopulta kaatui lattialle. Kenen syy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunnat vetoavat kauniin kuuloisesti vanhusten itsemääräämisoikeuteen vaikka he eivät oikeasti pärjää eivätkä enää ymmärrä tehdä oikeaa päätöstä.
Esim. muistisairaan vanhuksen toimintakyky on tutkitusti leikki-ikäisen tasolla. Kukaan ei jättäisi lasta yksin asumaan, vieläpä koko ajan taantuvaa sellaista.
Vanhusten ja varsinkin muistisairaiden osa tässä kovien arvojen pahoinvointiyhteiskunnassa on karu.
Ap, älä anna piiruakaan periksi kunnan kanssa. Hae tietoa vanhuksen toimintakyvystä ja itsemääräämisoikeudeb rajoista ja uhkaa tarvittaessa ettet tule jättämään asioita tähän.
Ja toisaalta älä kuormita vanhusta sillä, että et jaksa. Sen ajan kun käyt, vaikka lyhyenkin, käy hyvillä mielin. Purnaat muualla.
Jaksamista, on vaikea ja raskas tilanne. Hyvin yleinen, joten yritä löytää vertaistukea.
Itsemääräämisoikeus o ihan tosiasia. Siihen ei vetoa vain kunnat siihen vetoaa myös aluehallintovirastot ym. jotka valvovat päätöksiä. Usein siihen vetoavat myös omaiset. Vastentahtoisesti ketään on vaikea auttaa. Leikki-ikäisen tasolla oleva vanhus tosin harvemmin haraa sitä vastaan että ei esim. halua maksaa palveluista vaan pärjää yksin tai sukulaisten/naapurien avulla.
Meillä oli naapurustossa vanhus, joka ei halunnut kunnan apua. Hän halusi, että me naapurit ja hänen sukulaisensa auttavat. Hän halusi maksaa meille avusta.
Se oli kiusallista. En olisi halunnut kuskata häntä kauppaan. Se oli pienehkö lähikauppa. Hän usein ihmetteli, enkö itse osta mitään. Ajatteli, että pääsisi siis samalla kyydillä. Eihän siitä muka vaivaa olisi. Meidän perheessä vaan oli tapana, että mies ostaa marketista tarvittavan.
Mukava ihminen ja aina itsekin auttoi nuorempana naapurustossaan,
Mutta ehdoton, että ei halua kunnallista apua. Lapsenlapset (aikuiset) kävivät myös hänelle kaupassa ja hoitivat asioita. Hän kyllä maksoi.
Lisään tähän, että erehtyi pyytämään naapuruston juopolta nurmikonleikkuuta (ok-talo) rahaa vastaa. Siitä tuli varsinainen riesa. Aina kinumassa töitä ja samalla rahaa. (eihän kännissä leikannut edes hyvin)
Lumityöt teki poliisinaapuri pyytämättä ja ilman palkkiota. Mutta sitten sillä meni selkä niin huonoon kuntoon, ettei enää pystynyt auttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vanhuksia hoitanut kirjoitti:
Voisin kirjoittaa tästä tuonne ketjuun, jossa on työhön liittyviä asioita, joita ei voi sanoa ääneen.
Vanhuksia on usein (ei aina, en yleistä!) vaikea auttaa, koska he itse eivät ota niitä palveluja vastaan, joita olisi tarjota. Muistisairauteen voi kuulua sairauden tunnottomuus eli vanhus ei käsitä, että kämppä on läävä eikä tule edes syötyä ilman muistutusta. Ja sitten soitetaan hätäisiä puheluja lapsille kun ei yhteiskunnan apu kelpaa.
Jos minulla on mahdollisuus, otan siivouspalvelun heti kun voin, jotta totun siihen. Lisäksi toivon, että voin muuttaa senioritaloon, jossa on oma huone, mutta halutessani seuraa ettei ole yksinäistä. Joskus tuntuu turhalta tuputtaa vanhuksille lääkkeitä kun se loppuelämä on kuitenkin pitkä ja ahdistava. Omalle kohdalle toivoisin hoitolinjaa, jossa eletään vain sen verran kun aivot toimii, oli se sitten 80 tai 110 vuotta.
T. HoitsuMun äidillä oli lääke, jossa oli guarglukomannaania ja sitä kun otti, ei tullut näläntunnetta ollenkaan. Otti siis lääkkeitä tyhjään mahaan ja lopulta kaatui lattialle. Kenen syy?
Lihavuusleikkaukset ovat turhia.
Tuota lääkettä siis kaikille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tilanne, että vanhempani puolison kunto on huonontunut. Omat lapsensa eivät välitä eivätkä hoida asioita. Olettavat kai, että puoliso -toinen vanha ja muistamaton ja jaksamaton hoitaa!
Lopputulos on se, että oman vanhemman asioiden lisäksi on tämä puolisokin hoidettavana. Vanhempani soittaa apua minulta, lääkkeita ei huolehdita, kukaan ei katso että saa hoitoa, pääsee lääkäriin tarvittaessa.
Ihmettelen miten kukaan jättää oman vanhempansa käytännössä vaikka kuolemaan, ja että jonkun mielestä on ok jättää hänet ”vieraan”, eli puolison lasten hoitoon!
Kys. vanhus on maailman ystävällisin ja hyväsydämisin ihminen, joten huonoilla suhteilla asiaa on vaikea selittää.
"Kys. vanhus on maailman ystävällisin ja hyväsydämisin ihminen, joten huonoilla suhteilla asiaa on vaikea selittää."
Mistä tiedät mikä suhde tällä vanhuksilla on ollut omiin lapsiinsa. Vaikka olisi ollut minkälainen sadisti.
Monien luonne muuttaa vanhetessaan.
Varsinkin kun olisi apua saatava. Harva silloin on ilkeä vaan paremminkin mielinkielin että saisi apua.
Tiedän. Olen tuntenut 25 vuotta.
Ei vanhus soita heiltä apua itse. On varmasti jo tajunnut aikapäiviä sitten että lapsia ei kiinnosta. Ei hoida tällä hetkellä itse mitään asiaa puhelimella muutenkaan.
Kaikki soittelut jää tällä hetkellä oman vanhempani varaan, joka taas ei pysty itsekään hoitamaan. Eli asiat jäävät hoitamatta.
Et sinä edelleenkään tiedä minkälaista siellä seinien sisällä on ollut lasten kasvaa vaikka olisit tuntenut mummon 50 vuotta.
Kaikki ei näy todellakaan päällepäin.
Eli lapsilla on varmasti jokin syy kun ovat hylänneet mummon. Oli se syy mikä tahansa, mutta syy löytyy.
Aina ei asiat ole niin kuin kuvittelisi.
Ovat tässä tapauksessa käyttäneet vanhusta myös taloudellisesti hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tilanne, että vanhempani puolison kunto on huonontunut. Omat lapsensa eivät välitä eivätkä hoida asioita. Olettavat kai, että puoliso -toinen vanha ja muistamaton ja jaksamaton hoitaa!
Lopputulos on se, että oman vanhemman asioiden lisäksi on tämä puolisokin hoidettavana. Vanhempani soittaa apua minulta, lääkkeita ei huolehdita, kukaan ei katso että saa hoitoa, pääsee lääkäriin tarvittaessa.
Ihmettelen miten kukaan jättää oman vanhempansa käytännössä vaikka kuolemaan, ja että jonkun mielestä on ok jättää hänet ”vieraan”, eli puolison lasten hoitoon!
Kys. vanhus on maailman ystävällisin ja hyväsydämisin ihminen, joten huonoilla suhteilla asiaa on vaikea selittää.
"Kys. vanhus on maailman ystävällisin ja hyväsydämisin ihminen, joten huonoilla suhteilla asiaa on vaikea selittää."
Mistä tiedät mikä suhde tällä vanhuksilla on ollut omiin lapsiinsa. Vaikka olisi ollut minkälainen sadisti.
Monien luonne muuttaa vanhetessaan.
Varsinkin kun olisi apua saatava. Harva silloin on ilkeä vaan paremminkin mielinkielin että saisi apua.
Tiedän. Olen tuntenut 25 vuotta.
Ei vanhus soita heiltä apua itse. On varmasti jo tajunnut aikapäiviä sitten että lapsia ei kiinnosta. Ei hoida tällä hetkellä itse mitään asiaa puhelimella muutenkaan.
Kaikki soittelut jää tällä hetkellä oman vanhempani varaan, joka taas ei pysty itsekään hoitamaan. Eli asiat jäävät hoitamatta.
Et sinä edelleenkään tiedä minkälaista siellä seinien sisällä on ollut lasten kasvaa vaikka olisit tuntenut mummon 50 vuotta.
Kaikki ei näy todellakaan päällepäin.
Eli lapsilla on varmasti jokin syy kun ovat hylänneet mummon. Oli se syy mikä tahansa, mutta syy löytyy.
Syy voi olla myös lapsissa.
Piittaamattomia psykopaatteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhuksia hoitanut kirjoitti:
Voisin kirjoittaa tästä tuonne ketjuun, jossa on työhön liittyviä asioita, joita ei voi sanoa ääneen.
Vanhuksia on usein (ei aina, en yleistä!) vaikea auttaa, koska he itse eivät ota niitä palveluja vastaan, joita olisi tarjota. Muistisairauteen voi kuulua sairauden tunnottomuus eli vanhus ei käsitä, että kämppä on läävä eikä tule edes syötyä ilman muistutusta. Ja sitten soitetaan hätäisiä puheluja lapsille kun ei yhteiskunnan apu kelpaa.
Jos minulla on mahdollisuus, otan siivouspalvelun heti kun voin, jotta totun siihen. Lisäksi toivon, että voin muuttaa senioritaloon, jossa on oma huone, mutta halutessani seuraa ettei ole yksinäistä. Joskus tuntuu turhalta tuputtaa vanhuksille lääkkeitä kun se loppuelämä on kuitenkin pitkä ja ahdistava. Omalle kohdalle toivoisin hoitolinjaa, jossa eletään vain sen verran kun aivot toimii, oli se sitten 80 tai 110 vuotta.
T. HoitsuMun äidillä oli lääke, jossa oli guarglukomannaania ja sitä kun otti, ei tullut näläntunnetta ollenkaan. Otti siis lääkkeitä tyhjään mahaan ja lopulta kaatui lattialle. Kenen syy?
Lihavuusleikkaukset ovat turhia.
Tuota lääkettä siis kaikille!
Ai? Sänkyyn hoidettavaksi? Guar aiheuttaa uniapneaa, tiedetään. Ei siis sitä ainakaan kenellekään!
https://spc.fimea.fi/indox/nam/humspc.jsp?nimi=&luvanhaltija=&myyntilup…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee uusi ilmoitus. Arviointikäynnillä voidaan myös katsoa jos tarvitsee lääkärin apua. Mitä useampi/enempi ilmoituksia tulee niin viranomaiset saavat laillisia työkaluja puuttua tilanteeseen. Pidemmän päälle auttamalla teet ainoastaan karhunpalveluksen hänelle. Ystävänä olo toki kannattaa.
Jos se yksi ja sama henkilö (ap) vain ilmoittaa niin auttaakohan ne useat ilmoitukset.
Katsovat että sama hörhö (ap) tekee vaan ilmoituksia vaikka huoli onbjobtidettu täysin turhaksi (kunnan selvityksen jälkeen todettu vanhus pärjääväksi).
Ei se ihan noinkaan mene, että on todettu täysin turhaksi ja vanhus pärjääväksi. Aloituksessa luki, että vanhus oli kieltäytynyt avusta. Se on eri asia. Aloituksessa oli myös asiat missä vanhus on sanonut tarvitsevansa apua, ruoka ja peseytyminen. Käytännössä kunnan vaihtoehdot on ateriapalvelu ja kauppapalvelu. On yleistä, että jaksamista sitten riittääkin, kun vaihtoehtona on nuo valmisruuat. Eivät pidä hyvinä ja/tai ovat kalliita. Kunnalta ei voi ketään tilata kotiin tekemään mieleisiä ruokia. Yksityiseltä tämäkin on mahdollista, mutta harvalla on rahaa/halua ostaa sitä. Pesulle pääsemiseksi on vaihtoehtona saunapalvelu. Jos vanhus kieltäytyy siitäkin niin ei sille oikein mitään voi. Ei vanhusta saa asunnostaan väkisin vietyä noilla perusteilla. Vanhat talot varsinkin on usein just tuollaisia, että pesutilat on jossain kellarissa mihin ei enää pääse, tai asunto on muuten vanhukselle jo mahdoton asua (kynnykset, tilat eri tasoissa, puulämmitys, joillain vielä ulkovessa, jne.). Vaihtoehtona on muutto, mutta arvaatte varmaan, että moni vie kieltäytymisen silloinkin niin pitkälle, että tosiaan mieluummin asuu kuin kaatopaikalla, sisällä on talvella kylmä ja tarpeilla käydään ämpärissä.
Muistisairaat on oikeastaan helpoimpia auttaa. Ei saisi kenellekään valehdella, mutta jos mummo on ollut pari kuukautta käymättä suihkussa niin kyllä kertoisin, että lähdetään katsomaan lapsenlasta, että saisin mummon taksin kyytiin ja pesulle.
"Ei se ihan noinkaan mene, että on todettu täysin turhaksi ja vanhus pärjääväksi. Aloituksessa luki, että vanhus oli kieltäytynyt avusta. Se on eri asia."
..
Kieltäytyy tai ei avusta niin kyllä kunta auttaa jos katsoo sen välttämättömäksi.
Nythän se ei katsonut apua tarpeelliseksi.
Ja jos sama aloittaja ilmoittaa uudestaan avun tarpeesta niin kunta katsoo jo selvittäneensä avun tarpeen ja pitää ilmoitusta turhana kun mikään pakko mummon ei ole apua saada (kunnan mielestä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunnat vetoavat kauniin kuuloisesti vanhusten itsemääräämisoikeuteen vaikka he eivät oikeasti pärjää eivätkä enää ymmärrä tehdä oikeaa päätöstä.
Esim. muistisairaan vanhuksen toimintakyky on tutkitusti leikki-ikäisen tasolla. Kukaan ei jättäisi lasta yksin asumaan, vieläpä koko ajan taantuvaa sellaista.
Vanhusten ja varsinkin muistisairaiden osa tässä kovien arvojen pahoinvointiyhteiskunnassa on karu.
Ap, älä anna piiruakaan periksi kunnan kanssa. Hae tietoa vanhuksen toimintakyvystä ja itsemääräämisoikeudeb rajoista ja uhkaa tarvittaessa ettet tule jättämään asioita tähän.
Ja toisaalta älä kuormita vanhusta sillä, että et jaksa. Sen ajan kun käyt, vaikka lyhyenkin, käy hyvillä mielin. Purnaat muualla.
Jaksamista, on vaikea ja raskas tilanne. Hyvin yleinen, joten yritä löytää vertaistukea.
Itsemääräämisoikeus o ihan tosiasia. Siihen ei vetoa vain kunnat siihen vetoaa myös aluehallintovirastot ym. jotka valvovat päätöksiä. Usein siihen vetoavat myös omaiset. Vastentahtoisesti ketään on vaikea auttaa. Leikki-ikäisen tasolla oleva vanhus tosin harvemmin haraa sitä vastaan että ei esim. halua maksaa palveluista vaan pärjää yksin tai sukulaisten/naapurien avulla.
Meillä oli naapurustossa vanhus, joka ei halunnut kunnan apua. Hän halusi, että me naapurit ja hänen sukulaisensa auttavat. Hän halusi maksaa meille avusta.
Se oli kiusallista. En olisi halunnut kuskata häntä kauppaan. Se oli pienehkö lähikauppa. Hän usein ihmetteli, enkö itse osta mitään. Ajatteli, että pääsisi siis samalla kyydillä. Eihän siitä muka vaivaa olisi. Meidän perheessä vaan oli tapana, että mies ostaa marketista tarvittavan.
Mukava ihminen ja aina itsekin auttoi nuorempana naapurustossaan,
Mutta ehdoton, että ei halua kunnallista apua. Lapsenlapset (aikuiset) kävivät myös hänelle kaupassa ja hoitivat asioita. Hän kyllä maksoi.
Jos tarve on vain kaupassa käymiseen niin voi olla, että kriteerit kunnalliseen apuun ei edes täyty. Tai vaikka täyttyisi niin kannattaa muistaa muutkin vaihtoehdot. Taksillakin pääsee käymään kaupassa ja nyt varsinkin on tarjolla hyvin yksityisiä kaupassa käynnin avuksi, ja kaupoilla omia kuljetuspalveluja. Ei välttämättä tule edes kalliimmaksi. Nämä vain muistutuksena. Ja tämäkään ei ole suoraan sinulle jota lainasin, mutta vähän asiaan liittyen. Joskus vanhus on sanonut suoraan kieltäytymisen syyksi senkin, että jos lapset ei hoida kauppa-asioita niin he eivät kävisi ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhuksia hoitanut kirjoitti:
Voisin kirjoittaa tästä tuonne ketjuun, jossa on työhön liittyviä asioita, joita ei voi sanoa ääneen.
Vanhuksia on usein (ei aina, en yleistä!) vaikea auttaa, koska he itse eivät ota niitä palveluja vastaan, joita olisi tarjota. Muistisairauteen voi kuulua sairauden tunnottomuus eli vanhus ei käsitä, että kämppä on läävä eikä tule edes syötyä ilman muistutusta. Ja sitten soitetaan hätäisiä puheluja lapsille kun ei yhteiskunnan apu kelpaa.
Jos minulla on mahdollisuus, otan siivouspalvelun heti kun voin, jotta totun siihen. Lisäksi toivon, että voin muuttaa senioritaloon, jossa on oma huone, mutta halutessani seuraa ettei ole yksinäistä. Joskus tuntuu turhalta tuputtaa vanhuksille lääkkeitä kun se loppuelämä on kuitenkin pitkä ja ahdistava. Omalle kohdalle toivoisin hoitolinjaa, jossa eletään vain sen verran kun aivot toimii, oli se sitten 80 tai 110 vuotta.
T. HoitsuMun äidillä oli lääke, jossa oli guarglukomannaania ja sitä kun otti, ei tullut näläntunnetta ollenkaan. Otti siis lääkkeitä tyhjään mahaan ja lopulta kaatui lattialle. Kenen syy?
Lihavuusleikkaukset ovat turhia.
Tuota lääkettä siis kaikille!
Eikun ihminen oli laihtunut jo reilusti ennestään, mutta ei sitä kukaan pitänyt huonona asiana. Sitä ainetta ei saisi vanhukselle antaa y h t ä ä n !
http://www.kysy.fi/kysymys/onko-glukomannaani-todella-ruoka-aine-joka-t…
Lihavuusleikkaukset kyllä voisi kieltää kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee uusi ilmoitus. Arviointikäynnillä voidaan myös katsoa jos tarvitsee lääkärin apua. Mitä useampi/enempi ilmoituksia tulee niin viranomaiset saavat laillisia työkaluja puuttua tilanteeseen. Pidemmän päälle auttamalla teet ainoastaan karhunpalveluksen hänelle. Ystävänä olo toki kannattaa.
Jos se yksi ja sama henkilö (ap) vain ilmoittaa niin auttaakohan ne useat ilmoitukset.
Katsovat että sama hörhö (ap) tekee vaan ilmoituksia vaikka huoli onbjobtidettu täysin turhaksi (kunnan selvityksen jälkeen todettu vanhus pärjääväksi).
Ei se ihan noinkaan mene, että on todettu täysin turhaksi ja vanhus pärjääväksi. Aloituksessa luki, että vanhus oli kieltäytynyt avusta. Se on eri asia. Aloituksessa oli myös asiat missä vanhus on sanonut tarvitsevansa apua, ruoka ja peseytyminen. Käytännössä kunnan vaihtoehdot on ateriapalvelu ja kauppapalvelu. On yleistä, että jaksamista sitten riittääkin, kun vaihtoehtona on nuo valmisruuat. Eivät pidä hyvinä ja/tai ovat kalliita. Kunnalta ei voi ketään tilata kotiin tekemään mieleisiä ruokia. Yksityiseltä tämäkin on mahdollista, mutta harvalla on rahaa/halua ostaa sitä. Pesulle pääsemiseksi on vaihtoehtona saunapalvelu. Jos vanhus kieltäytyy siitäkin niin ei sille oikein mitään voi. Ei vanhusta saa asunnostaan väkisin vietyä noilla perusteilla. Vanhat talot varsinkin on usein just tuollaisia, että pesutilat on jossain kellarissa mihin ei enää pääse, tai asunto on muuten vanhukselle jo mahdoton asua (kynnykset, tilat eri tasoissa, puulämmitys, joillain vielä ulkovessa, jne.). Vaihtoehtona on muutto, mutta arvaatte varmaan, että moni vie kieltäytymisen silloinkin niin pitkälle, että tosiaan mieluummin asuu kuin kaatopaikalla, sisällä on talvella kylmä ja tarpeilla käydään ämpärissä.
Muistisairaat on oikeastaan helpoimpia auttaa. Ei saisi kenellekään valehdella, mutta jos mummo on ollut pari kuukautta käymättä suihkussa niin kyllä kertoisin, että lähdetään katsomaan lapsenlasta, että saisin mummon taksin kyytiin ja pesulle.
"Ei se ihan noinkaan mene, että on todettu täysin turhaksi ja vanhus pärjääväksi. Aloituksessa luki, että vanhus oli kieltäytynyt avusta. Se on eri asia."
..
Kieltäytyy tai ei avusta niin kyllä kunta auttaa jos katsoo sen välttämättömäksi.
Nythän se ei katsonut apua tarpeelliseksi.
Ja jos sama aloittaja ilmoittaa uudestaan avun tarpeesta niin kunta katsoo jo selvittäneensä avun tarpeen ja pitää ilmoitusta turhana kun mikään pakko mummon ei ole apua saada (kunnan mielestä).
"Taysin turha" ja "välttämätön" on ääripäitä. Tarkoitin, että ei avuntarve välttämättä ole täysin turha, mutta jos se ei ole täysin välttämätönkään niin silloin mennään tuolla itsemääräämisoikeudella.
Ja kyllä jokainen huoli-ilmoitus tutkitaan erikseen. Eli uutta ilmoitusta vaan tekemään jos tilanne on huono.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunnat vetoavat kauniin kuuloisesti vanhusten itsemääräämisoikeuteen vaikka he eivät oikeasti pärjää eivätkä enää ymmärrä tehdä oikeaa päätöstä.
Esim. muistisairaan vanhuksen toimintakyky on tutkitusti leikki-ikäisen tasolla. Kukaan ei jättäisi lasta yksin asumaan, vieläpä koko ajan taantuvaa sellaista.
Vanhusten ja varsinkin muistisairaiden osa tässä kovien arvojen pahoinvointiyhteiskunnassa on karu.
Ap, älä anna piiruakaan periksi kunnan kanssa. Hae tietoa vanhuksen toimintakyvystä ja itsemääräämisoikeudeb rajoista ja uhkaa tarvittaessa ettet tule jättämään asioita tähän.
Ja toisaalta älä kuormita vanhusta sillä, että et jaksa. Sen ajan kun käyt, vaikka lyhyenkin, käy hyvillä mielin. Purnaat muualla.
Jaksamista, on vaikea ja raskas tilanne. Hyvin yleinen, joten yritä löytää vertaistukea.
Itsemääräämisoikeus o ihan tosiasia. Siihen ei vetoa vain kunnat siihen vetoaa myös aluehallintovirastot ym. jotka valvovat päätöksiä. Usein siihen vetoavat myös omaiset. Vastentahtoisesti ketään on vaikea auttaa. Leikki-ikäisen tasolla oleva vanhus tosin harvemmin haraa sitä vastaan että ei esim. halua maksaa palveluista vaan pärjää yksin tai sukulaisten/naapurien avulla.
Meillä oli naapurustossa vanhus, joka ei halunnut kunnan apua. Hän halusi, että me naapurit ja hänen sukulaisensa auttavat. Hän halusi maksaa meille avusta.
Se oli kiusallista. En olisi halunnut kuskata häntä kauppaan. Se oli pienehkö lähikauppa. Hän usein ihmetteli, enkö itse osta mitään. Ajatteli, että pääsisi siis samalla kyydillä. Eihän siitä muka vaivaa olisi. Meidän perheessä vaan oli tapana, että mies ostaa marketista tarvittavan.
Mukava ihminen ja aina itsekin auttoi nuorempana naapurustossaan,
Mutta ehdoton, että ei halua kunnallista apua. Lapsenlapset (aikuiset) kävivät myös hänelle kaupassa ja hoitivat asioita. Hän kyllä maksoi.
Meillä oli naapurustossa vanhus, joka ei halunnut kunnan apua. Hän halusi, että me naapurit ja hänen sukulaisensa auttavat. Hän halusi maksaa meille avusta.
Se oli kiusallista. En olisi halunnut kuskata häntä kauppaan.
HUH HUH
Mitä te autatta ja sitten valitatte.
Autatte itsenne kustannuksella. Melko marttyyrimäistä!
Jos kunnan apu ei kelpaa niin sitten on ilman. Ihmiset tekee vaikka ei halua. KIELTÄYTYKÄÄ ja sanokaa että apua on pyydettävä kunnalta.
Tuo on muutenkin niiiiiiiiiin itsekeskeistä näiltä vanhuksilta olettaa että muiden pitäisi keskeyttää, JATKUVASTI ja VUOSIEN AJAN, oma elämä heidän palvelemiseen.
Asuvat jossain korvessa kun "suku/naapuri auttaa" eivätkä muuta palveluiden lähelle tai palvelutaloon.
Saavat ihan rauhassa olla missä tykkäävät minun puolesta.
Totta kai vanhus haluaa apua tutulta ihmiselt mielummin kuin tuntemattomalta. Hengaisitko itse maksullisen seuralaisen kanssa mielummin kuin tutun kaverin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee uusi ilmoitus. Arviointikäynnillä voidaan myös katsoa jos tarvitsee lääkärin apua. Mitä useampi/enempi ilmoituksia tulee niin viranomaiset saavat laillisia työkaluja puuttua tilanteeseen. Pidemmän päälle auttamalla teet ainoastaan karhunpalveluksen hänelle. Ystävänä olo toki kannattaa.
Jos se yksi ja sama henkilö (ap) vain ilmoittaa niin auttaakohan ne useat ilmoitukset.
Katsovat että sama hörhö (ap) tekee vaan ilmoituksia vaikka huoli onbjobtidettu täysin turhaksi (kunnan selvityksen jälkeen todettu vanhus pärjääväksi).
Ei se ihan noinkaan mene, että on todettu täysin turhaksi ja vanhus pärjääväksi. Aloituksessa luki, että vanhus oli kieltäytynyt avusta. Se on eri asia. Aloituksessa oli myös asiat missä vanhus on sanonut tarvitsevansa apua, ruoka ja peseytyminen. Käytännössä kunnan vaihtoehdot on ateriapalvelu ja kauppapalvelu. On yleistä, että jaksamista sitten riittääkin, kun vaihtoehtona on nuo valmisruuat. Eivät pidä hyvinä ja/tai ovat kalliita. Kunnalta ei voi ketään tilata kotiin tekemään mieleisiä ruokia. Yksityiseltä tämäkin on mahdollista, mutta harvalla on rahaa/halua ostaa sitä. Pesulle pääsemiseksi on vaihtoehtona saunapalvelu. Jos vanhus kieltäytyy siitäkin niin ei sille oikein mitään voi. Ei vanhusta saa asunnostaan väkisin vietyä noilla perusteilla. Vanhat talot varsinkin on usein just tuollaisia, että pesutilat on jossain kellarissa mihin ei enää pääse, tai asunto on muuten vanhukselle jo mahdoton asua (kynnykset, tilat eri tasoissa, puulämmitys, joillain vielä ulkovessa, jne.). Vaihtoehtona on muutto, mutta arvaatte varmaan, että moni vie kieltäytymisen silloinkin niin pitkälle, että tosiaan mieluummin asuu kuin kaatopaikalla, sisällä on talvella kylmä ja tarpeilla käydään ämpärissä.
Muistisairaat on oikeastaan helpoimpia auttaa. Ei saisi kenellekään valehdella, mutta jos mummo on ollut pari kuukautta käymättä suihkussa niin kyllä kertoisin, että lähdetään katsomaan lapsenlasta, että saisin mummon taksin kyytiin ja pesulle.
"Ei se ihan noinkaan mene, että on todettu täysin turhaksi ja vanhus pärjääväksi. Aloituksessa luki, että vanhus oli kieltäytynyt avusta. Se on eri asia."
..
Kieltäytyy tai ei avusta niin kyllä kunta auttaa jos katsoo sen välttämättömäksi.
Nythän se ei katsonut apua tarpeelliseksi.
Ja jos sama aloittaja ilmoittaa uudestaan avun tarpeesta niin kunta katsoo jo selvittäneensä avun tarpeen ja pitää ilmoitusta turhana kun mikään pakko mummon ei ole apua saada (kunnan mielestä).
"Taysin turha" ja "välttämätön" on ääripäitä. Tarkoitin, että ei avuntarve välttämättä ole täysin turha, mutta jos se ei ole täysin välttämätönkään niin silloin mennään tuolla itsemääräämisoikeudella.
Ja kyllä jokainen huoli-ilmoitus tutkitaan erikseen. Eli uutta ilmoitusta vaan tekemään jos tilanne on huono.
Onhan se turha ollut kun kunta on katsonut ettei mummo apua tarvitse.
Nyt SAMA ilmoittaja ilmoittaa taas SAMASTA asiasta niin kunta kertoo ettei ilmoitus aiheuta toimenpiteitä (= turha).
Yhdenkään vanhuksen asumismuoto ei ole omakotitalo. Kun mieli ja fyysiset voimat ovat 5 vuotiaan tasolla eikä omasta kehostakaan pysty huolta pitämään, niin ei ole kykyä kyllä hoitaa asuntoa ja pihaa. Ja Talkkaria ei raaskita palkata koska se maksaa. Mutta vanhushan ei tätä tajua koska on 5 vuotiaan tasolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee uusi ilmoitus. Arviointikäynnillä voidaan myös katsoa jos tarvitsee lääkärin apua. Mitä useampi/enempi ilmoituksia tulee niin viranomaiset saavat laillisia työkaluja puuttua tilanteeseen. Pidemmän päälle auttamalla teet ainoastaan karhunpalveluksen hänelle. Ystävänä olo toki kannattaa.
Jos se yksi ja sama henkilö (ap) vain ilmoittaa niin auttaakohan ne useat ilmoitukset.
Katsovat että sama hörhö (ap) tekee vaan ilmoituksia vaikka huoli onbjobtidettu täysin turhaksi (kunnan selvityksen jälkeen todettu vanhus pärjääväksi).
Ei se ihan noinkaan mene, että on todettu täysin turhaksi ja vanhus pärjääväksi. Aloituksessa luki, että vanhus oli kieltäytynyt avusta. Se on eri asia. Aloituksessa oli myös asiat missä vanhus on sanonut tarvitsevansa apua, ruoka ja peseytyminen. Käytännössä kunnan vaihtoehdot on ateriapalvelu ja kauppapalvelu. On yleistä, että jaksamista sitten riittääkin, kun vaihtoehtona on nuo valmisruuat. Eivät pidä hyvinä ja/tai ovat kalliita. Kunnalta ei voi ketään tilata kotiin tekemään mieleisiä ruokia. Yksityiseltä tämäkin on mahdollista, mutta harvalla on rahaa/halua ostaa sitä. Pesulle pääsemiseksi on vaihtoehtona saunapalvelu. Jos vanhus kieltäytyy siitäkin niin ei sille oikein mitään voi. Ei vanhusta saa asunnostaan väkisin vietyä noilla perusteilla. Vanhat talot varsinkin on usein just tuollaisia, että pesutilat on jossain kellarissa mihin ei enää pääse, tai asunto on muuten vanhukselle jo mahdoton asua (kynnykset, tilat eri tasoissa, puulämmitys, joillain vielä ulkovessa, jne.). Vaihtoehtona on muutto, mutta arvaatte varmaan, että moni vie kieltäytymisen silloinkin niin pitkälle, että tosiaan mieluummin asuu kuin kaatopaikalla, sisällä on talvella kylmä ja tarpeilla käydään ämpärissä.
Muistisairaat on oikeastaan helpoimpia auttaa. Ei saisi kenellekään valehdella, mutta jos mummo on ollut pari kuukautta käymättä suihkussa niin kyllä kertoisin, että lähdetään katsomaan lapsenlasta, että saisin mummon taksin kyytiin ja pesulle.
"Ei se ihan noinkaan mene, että on todettu täysin turhaksi ja vanhus pärjääväksi. Aloituksessa luki, että vanhus oli kieltäytynyt avusta. Se on eri asia."
..
Kieltäytyy tai ei avusta niin kyllä kunta auttaa jos katsoo sen välttämättömäksi.
Nythän se ei katsonut apua tarpeelliseksi.
Ja jos sama aloittaja ilmoittaa uudestaan avun tarpeesta niin kunta katsoo jo selvittäneensä avun tarpeen ja pitää ilmoitusta turhana kun mikään pakko mummon ei ole apua saada (kunnan mielestä).
Just päinvastoin. Apu on jo käsitteenä sen vastaanottajalle vapaaehtoista. Viranomaiset voivat todeta vaikka mitä, mutta jos ihminen itse kieltäytyy esim. kotihoitoa, kauppapalvelua, ateriapalvelua tai muuta sosiaalihuoltolain mukaista palvelua ottamasta vastaan, ei "kunnalla" ole mitään mahdollisuutta siihen pakottaa tai velvoittaa.
Maistraattiin voi kuka tahansa tehdä ilmoituksen edunvalvonnan tarpeessa olevasta henkilöstä, maistraatti sitten selvittelee ja kerää tarvittavat lausunnot ja haastattelee itse selvityksen kohteena olevan henkilön. Mutta jos ihminen itse vastustaa edunvalvontaakin, ei sitäkään voida tahdonvastaisesti kevyin perustein määrätä.
Meillä lainsäädäntö perustuu niin pitkälle itsemääräämisoikeuteen. Varjopuoli on se, että aika heikossakin hapessa henkisesti olevat ihmiset saavat tehdä muiden mielestä epäedullisia ja joskus jopa tuhoisia valintoja. Lähtökohtaisesti me kaikki saamme kieltäytyä palveluista. Poikkeuksia on vain muutamia, sosiaalihuollon puolella aikuisten kohdalla kehitysvammaisten itsemääräämisoikeuden rajoittamista koskevassa laissa. Terveydenhuollossa sitten taas tahdonvastainen psykiatrinen hoito. Muuten mennään itsemääräämisoikeus edellä.
T. Toinen sosiaalityöntekijä
Ei se ihan noinkaan mene, että on todettu täysin turhaksi ja vanhus pärjääväksi. Aloituksessa luki, että vanhus oli kieltäytynyt avusta. Se on eri asia. Aloituksessa oli myös asiat missä vanhus on sanonut tarvitsevansa apua, ruoka ja peseytyminen. Käytännössä kunnan vaihtoehdot on ateriapalvelu ja kauppapalvelu. On yleistä, että jaksamista sitten riittääkin, kun vaihtoehtona on nuo valmisruuat. Eivät pidä hyvinä ja/tai ovat kalliita. Kunnalta ei voi ketään tilata kotiin tekemään mieleisiä ruokia. Yksityiseltä tämäkin on mahdollista, mutta harvalla on rahaa/halua ostaa sitä. Pesulle pääsemiseksi on vaihtoehtona saunapalvelu. Jos vanhus kieltäytyy siitäkin niin ei sille oikein mitään voi. Ei vanhusta saa asunnostaan väkisin vietyä noilla perusteilla. Vanhat talot varsinkin on usein just tuollaisia, että pesutilat on jossain kellarissa mihin ei enää pääse, tai asunto on muuten vanhukselle jo mahdoton asua (kynnykset, tilat eri tasoissa, puulämmitys, joillain vielä ulkovessa, jne.). Vaihtoehtona on muutto, mutta arvaatte varmaan, että moni vie kieltäytymisen silloinkin niin pitkälle, että tosiaan mieluummin asuu kuin kaatopaikalla, sisällä on talvella kylmä ja tarpeilla käydään ämpärissä.
Muistisairaat on oikeastaan helpoimpia auttaa. Ei saisi kenellekään valehdella, mutta jos mummo on ollut pari kuukautta käymättä suihkussa niin kyllä kertoisin, että lähdetään katsomaan lapsenlasta, että saisin mummon taksin kyytiin ja pesulle.