Työkaveri meni kantelemaan keittiöpäälikölle, kun en antanut hänelle ilmaiseksi perinnöksi saatuja hopealusikoita
Olisi halunnut niistä korvakorut itselleen.
.
Rakas mummini kuoli alkusyksystä ja jouduin olemaan sen takia muutaman päivän töistä pois. Työkaveri oli sitä mieltä, että minun olisi pitänyt antaa hänelle vahingonkorvaukseksi neljä lusikkaa omiin ja tyttärensä korvakoruihin. Minulle olisi jäänyt kaksi lusikkaa, jotka mielestään olisi riittäneet minun ja miesystäväni tarpeisiin.
.
Onko keittiöläiset tosiaan näin katkeria ihmisiä. Itse olen palkkatuella ja paikka on koulun keittiö.
N 28
Kommentit (24)
Mistä se työkaveri tiesi näistä perintölusikoista?
Oliko mummo myös hänen mummonsa?
Vierailija kirjoitti:
Mistä se työkaveri tiesi näistä perintölusikoista?
Oliko mummo myös hänen mummonsa?
Meillä oli sama mummo.
No siinäpä kantelee ja tekee itsensä naurettavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä se työkaveri tiesi näistä perintölusikoista?
Oliko mummo myös hänen mummonsa?
Meillä oli sama mummo.
Olette siis sisaruksia tai serkuksia?
Kiva kirjoittaa juttu niin kuin ne lusikat ja niiden jakamattomuus jotenkin liittyisi työpaikkaan. Mistä se työkaveri kanteli, lusikoista vai poissaolosta?
Anteeksi nyt naurattaa. Onko korvista riippuvat hopealusikat nyt muotia?
Onko teillä ollut perunkirjoitus? Miksi juuri sinä sait nuo hopealusikat?
Hoitaako keittiöpäälikkkö tuon perunkirjoituksen vai miksi hänelle siitä kerrottiin? Vai onko hän joku teidän sukulaisenne, joka myös olisi saamapuolella noihin lusikoihin?
Onko äitisi/isäsi kuollut koska sinä sait nuo lusikat eikä vanhempasi?
Keittiön hierarkiaa on syytä kunnioittaa
Jos ylijohtajakapteenikokki sanoo, että lusikat jakoon niin se on lusikat jakoon, muuten on loppukuu perunateatteria
Perinnöksi jääneet esineet ovat muisto ja niillä on etenkin tunnearvoa. Ei niitä voi antaa johonkin korviksiin sulatettavaksi. Minulle ei tulisi kuuloonkaan. Mitä kukaan sitäpaitsi tekee parilla lusikalla, täysi sarja pitää olla.
Oikein perustein pidettyä sairauslomaa ei tarvitse mitenkään hyvitellä.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi nyt naurattaa. Onko korvista riippuvat hopealusikat nyt muotia?
Juu on ne muotia. Mutta ne ei riipu vaan lusikan varsi työnnetään korvakäytävään ja käännetään lusikan kovera puoli osoittamaan eteenpäin. Tosi tyhmän näköistä mutta muotia se on,
Porvoossa esimies toimii pesänselvittäjänä. Tietyn suvut palkataan palkkatuella keittiöön. Harmi että he saavat lisääntyä.
Mä en tajua yhtään tätä, mutta mua naurattaa jotenkin ihan hervottomasti tää kuvio:D.
Otan osaa. Keksitty velka. Kantele työsuojeluvaltuutetulle ja liittoon.
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä ollut perunkirjoitus? Miksi juuri sinä sait nuo hopealusikat?
Hoitaako keittiöpäälikkkö tuon perunkirjoituksen vai miksi hänelle siitä kerrottiin? Vai onko hän joku teidän sukulaisenne, joka myös olisi saamapuolella noihin lusikoihin?
Onko äitisi/isäsi kuollut koska sinä sait nuo lusikat eikä vanhempasi?
Normaaleissa perheissä kyllä jaetaan tuota perunkirjoituksessa arvottomaksi nykyään määriteltävää irtaimistoa kaikille jälkeläisille muistoksi edesmenneestä. Ei suorat perilliset sillä kaikella tavaralla mitään tee, ja jokaiselle on kiva saada jotain muistoksi. Minullakin on mummoltani tauluja ’perintönä’ vaikka äitini hänet oikeasti peri.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi nyt naurattaa. Onko korvista riippuvat hopealusikat nyt muotia?
Tyhmyys tuppaa naurattamaan.
Niitä lusikoita tuskin pannaan korviin roikkumaan vaikka ne koruiksi tulisikin.
Minäkin olen koulun keittiöllä töissä ja mua jostain syystä naurattaa ihan hirveästi ajatus tällaisesta perintölusikkajupakasta työpaikalla. Dramatiikkaa tylsän työpäivän piristykseksi. :D
Anteeksi.
Lusikka- (ja haarukka) koruja valmistaa tod. moni pienyritys, tässä yksi https://www.helakka.fi/tuote-osasto/lusikkakorut/
Ei paras, mutta epäileville näytiksi. Itselläni on mm. haarukka-kaulakoru ja -rannerengas, hienot ovat. :)
Kuullosta siltä, että työkaveri on katkera saamastasi perinnöstä.