Mieheni sai kutsun kaukaisen sukulaisen perunkirjoitukseen, vaikka vainajalla testamentti. Miksi?
Eli vainaja on testamentannut kaiken adoptiolapselleen. Testamentti tuli kutsun mukana. Miksi ihmeessä hän sai kutsun?
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Se on vain lakisääteinen juttu että pitää kutsua, ei ole pakko mennä jos hyväksyy testamentin.
Miten testamenttia edes voisi riitauttaa? Sehän on sentäs testamentti. Eikä kyse ole omasta vanhemmasta, jolloin lakiosa olisi itsestäänselvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on vain lakisääteinen juttu että pitää kutsua, ei ole pakko mennä jos hyväksyy testamentin.
Miten testamenttia edes voisi riitauttaa? Sehän on sentäs testamentti. Eikä kyse ole omasta vanhemmasta, jolloin lakiosa olisi itsestäänselvä.
Kyllä testamenttia voi moittia ja riitauttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on vain lakisääteinen juttu että pitää kutsua, ei ole pakko mennä jos hyväksyy testamentin.
Miten testamenttia edes voisi riitauttaa? Sehän on sentäs testamentti. Eikä kyse ole omasta vanhemmasta, jolloin lakiosa olisi itsestäänselvä.
Kyllä testamenttia voi moittia ja riitauttaa.
Miksi niin tekisi? Jotta sieltä saisi muutaman tonnin, joka menisi juristille. Kyse ei ole vanhemmasta eikä edes täditä/sedästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on vain lakisääteinen juttu että pitää kutsua, ei ole pakko mennä jos hyväksyy testamentin.
Miten testamenttia edes voisi riitauttaa? Sehän on sentäs testamentti. Eikä kyse ole omasta vanhemmasta, jolloin lakiosa olisi itsestäänselvä.
Voi esim. yrittää väittää, että testamentin tekijä ei ole ollut täysissä järjissään testamenttia tehdessään, häntä on painostettu tms.
Jos lapsi on adoptoitu hänet rinnastetaan biologiseen lapseen. Eli perii kaiken, vaikkei olisi testamenttiakaan. Kummallista että miehesi sai kutsun.
No ei voi olla kovin kaukainen jos perintöoikeus.
Yleensä kaukaisia sukulaisia ei kutsuta. Perintökaaressa perillisiä on rintaperilliset, ellei heitä ole, sitten omat vanhemmat, ellei heitäkään ole, sisarukset, ellei heitäkään ole, sedät ja tädit. Ellei ole setiä ja tätejä, sitten ei kuulu perikuntaan. Eli ainoa mahdollisuus on, että testamentissa on muistettu. Vaikka olis ainoa elossa oleva sukulainen, ellei kuulu em. ryhmiin, ei ole perillinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on vain lakisääteinen juttu että pitää kutsua, ei ole pakko mennä jos hyväksyy testamentin.
Miten testamenttia edes voisi riitauttaa? Sehän on sentäs testamentti. Eikä kyse ole omasta vanhemmasta, jolloin lakiosa olisi itsestäänselvä.
Voi sen riitauttaa, mutta tuskin tässä tapauksessa kannattaa kun ei ole läheistä sukua. Ja muutenkin on hyvä tapa noudattaa vainajan tahtoa.
Tähän on kolme järkevää vaihtoehtoa
1) Mies on keksinyt koko tarinan, koska ei tunne perintökaarta
2) Ap provoilee, koska ei tunne perintökaarta
3) Ap:n mieskin onkin perittävän salainen lapsi
Muuten ei kaukaisia sukulaisia kutsuta.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi on adoptoitu hänet rinnastetaan biologiseen lapseen. Eli perii kaiken, vaikkei olisi testamenttiakaan. Kummallista että miehesi sai kutsun.
Tämä riippuu siitä, koska adoptio on tehty. Jos siitä on tosi kauan, on silloin voinut olla voimassa vanhempi adoptiolaki, ja testamentti voi olla tarpeen.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä kaukaisia sukulaisia ei kutsuta. Perintökaaressa perillisiä on rintaperilliset, ellei heitä ole, sitten omat vanhemmat, ellei heitäkään ole, sisarukset, ellei heitäkään ole, sedät ja tädit. Ellei ole setiä ja tätejä, sitten ei kuulu perikuntaan. Eli ainoa mahdollisuus on, että testamentissa on muistettu. Vaikka olis ainoa elossa oleva sukulainen, ellei kuulu em. ryhmiin, ei ole perillinen.
Kyllä sitä voi periä esim. isotätinsä, jos oma vanhempi ja isovanhempi ovat jo kuolleet.
Vaikka on testamentti, niin perunkirjoitus on pidettävä. Lisäksi esim. lapsettoman isosedän perunkirjoitukseen kutsutaan isosedän sisarukset tai näiden lapset tai jopa lapsenlapset. Adoptiolapsia on erilaisia, ns. vanha adoptio ei välttämättä ollut adoptio lainkaan, vaan puhuttiin kasvattilapsista.
Voihan siinä testamentissa olla hänelle vaikka joku esine tms.
Silloin on pakko kutsua.
Vierailija kirjoitti:
Voihan siinä testamentissa olla hänelle vaikka joku esine tms.
Silloin on pakko kutsua.
Kutsu perunkirjoitukseen ja testamentti pitää lähettää kaikille perikunnan jäsenille, vaikka ei olisi saamassa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi on adoptoitu hänet rinnastetaan biologiseen lapseen. Eli perii kaiken, vaikkei olisi testamenttiakaan. Kummallista että miehesi sai kutsun.
Tämä riippuu siitä, koska adoptio on tehty. Jos siitä on tosi kauan, on silloin voinut olla voimassa vanhempi adoptiolaki, ja testamentti voi olla tarpeen.
Ja onkin ollut, en nyt muista minä vuonna lakia muutettiin, mutta Finlexistä pitäisi löytyä – kuitenkin useita kymmeniä vuosia sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan siinä testamentissa olla hänelle vaikka joku esine tms.
Silloin on pakko kutsua.Kutsu perunkirjoitukseen ja testamentti pitää lähettää kaikille perikunnan jäsenille, vaikka ei olisi saamassa mitään.
Ei kaukainen sukulainen ole perikunnan jäsen, jos on rintaperillisiä, joihin adoptiolapset rinnastetaan. Ei adoptiolapselle olisi tarvinnut edes testamenttia, jos on adoptoidu, ei ottolapsi.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä kaukaisia sukulaisia ei kutsuta. Perintökaaressa perillisiä on rintaperilliset, ellei heitä ole, sitten omat vanhemmat, ellei heitäkään ole, sisarukset, ellei heitäkään ole, sedät ja tädit. Ellei ole setiä ja tätejä, sitten ei kuulu perikuntaan. Eli ainoa mahdollisuus on, että testamentissa on muistettu. Vaikka olis ainoa elossa oleva sukulainen, ellei kuulu em. ryhmiin, ei ole perillinen.
Kyseessä on isotäti, eli isoäidin sisko.
Ap
1980 on tullut se ns. vahva muutos.
Se on vain lakisääteinen juttu että pitää kutsua, ei ole pakko mennä jos hyväksyy testamentin.