Nykysukupolvessa ei ole enää räväköitä taiteilijoita tai taiteen ammattilaisia kuten Jussi Parviainen!
Nykyään ollaan ihan maitomamiksia eikä uskalleta rikkoa rajoja! Vanhempi sukupolvi osasi räväyttää, tässäkin Jussi Parviaisen haastettelussa on enemmän mu..aa kuin missään nykysukupolven edustajan haastattelussa mitä ollaan nähty vuosiin.
Kommentit (17)
Nykyään pitää sanoa niin kuin toimittaja toivoo sinun sanovan, muuten elämäsi yritetään pilata kohuotsikoilla ja vääristellyillä uutisilla.
Toisaalta nykytaiteilijoilta jää ehkä teoksia elämään.
Työt puhuvat puolestaan. Vain niillä on taiteessa merkitystä. Julkisuudessa meuhkaaminen, parisuhdesekoilut, väkivaltaisuus, mielenterveys-, raha- ja päihdeongelmat eivät ole taidetta.
Kuinka hyvin aloittaja tuntee nykytaidetta? Kirjallisuutta, kuvataiteita, musiikkia, tanssia, sarjakuvaa tai esimerkiksi nukketeatteria ja sirkusta?
Se onn vähän tänäpäivänä se etttä sitä tuppaa leimaaantumaan niin nopeasti. Huuumori on esim sellainen etttä siinä ei leimaannu niin helposti.
Tää mennyt räväkkyys näyttää enimmäkseen tarkoittavan sukupolvien välistä s*ksiä, joka nyt ei mitenkään suoraan käänny taiteellisiksi ansioiksi.
Kas kun joku muisti tämän "taiteilijan" nimen.
Tässä taidetta vanhoilta hyviltä ajoilta.
Onkohan kukaan katsonut koskaan kokonaan?
Vierailija kirjoitti:
Se onn vähän tänäpäivänä se etttä sitä tuppaa leimaaantumaan niin nopeasti. Huuumori on esim sellainen etttä siinä ei leimaannu niin helposti.
Esiim internet ei sinällään ole esim se "lava" jossa olisi se vapauus kooska teksutaalisuuskin on sellainen että se antaa niin monia erii merkityksiä ja viiittauksia joita on todella hankala tekstin keinoin halllita. Esiim teatteri on sellaine johon ihmiset tulevat silllä fiiliksellä etttä he suhtautuvat siiihen tietyllä mooodilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se onn vähän tänäpäivänä se etttä sitä tuppaa leimaaantumaan niin nopeasti. Huuumori on esim sellainen etttä siinä ei leimaannu niin helposti.
Esiim internet ei sinällään ole esim se "lava" jossa olisi se vapauus kooska teksutaalisuuskin on sellainen että se antaa niin monia erii merkityksiä ja viiittauksia joita on todella hankala tekstin keinoin halllita. Esiim teatteri on sellaine johon ihmiset tulevat silllä fiiliksellä etttä he suhtautuvat siiihen tietyllä mooodilla.
Teattterin lavaa voisi tietyllä tavalla kutsua ns pyhätöksi. ELi on pyhitettty esiintymisellle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se onn vähän tänäpäivänä se etttä sitä tuppaa leimaaantumaan niin nopeasti. Huuumori on esim sellainen etttä siinä ei leimaannu niin helposti.
Esiim internet ei sinällään ole esim se "lava" jossa olisi se vapauus kooska teksutaalisuuskin on sellainen että se antaa niin monia erii merkityksiä ja viiittauksia joita on todella hankala tekstin keinoin halllita. Esiim teatteri on sellaine johon ihmiset tulevat silllä fiiliksellä etttä he suhtautuvat siiihen tietyllä mooodilla.
Teattterin lavaa voisi tietyllä tavalla kutsua ns pyhätöksi. ELi on pyhitettty esiintymisellle.
Ja pyhyyyteen liitttyy myös armelijaisuus.
Parviainen oli sentään jotain uutta ummehtuneen neukunpalvonnan jälkeen.
Parviainen oli Turkan oppipoika ja oikea käsi aikoinaan. Molemmat narsisteja. Narsistihan puhuu mielellään "totuuksia" välittämättä siitä loukkaako sanomisillaan jotakuta. Asettaa itsensä Jumalan ja pyövelin asemaan. Empatiakyky heillä on olematonta.
Turkka oli vielä pahempi, nujersi nuorten ihmisten itsetunnon säälimättömästi. Satu Silvo kertoi jossain ohjelmassa että Turkan oppilaana ollessaan oli niin masentunut ja nujerrettu että ajatteli itsemurhan olevan ainoa vaihtoehto. Vasta terapiassa alkoi toipua. Sanoi että Turkka kylvi ympärilleen pahuutta. Turkallahan oli suosikkioppilaat ja ne jotka halusi nujertaa. Narsisti tarvitsee hovinsa.
Parviainen korostaa älykkyyttään, mitä tekee älykkyydellä jos puuttuu viisaus ja empatiakyky? Narsistilla on tarve nähdä itsensä ylivertaisena, huono itsetunto pitää peittää sen vastakohdalla - grandiositeetilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se onn vähän tänäpäivänä se etttä sitä tuppaa leimaaantumaan niin nopeasti. Huuumori on esim sellainen etttä siinä ei leimaannu niin helposti.
Esiim internet ei sinällään ole esim se "lava" jossa olisi se vapauus kooska teksutaalisuuskin on sellainen että se antaa niin monia erii merkityksiä ja viiittauksia joita on todella hankala tekstin keinoin halllita. Esiim teatteri on sellaine johon ihmiset tulevat silllä fiiliksellä etttä he suhtautuvat siiihen tietyllä mooodilla.
Teattterin lavaa voisi tietyllä tavalla kutsua ns pyhätöksi. ELi on pyhitettty esiintymisellle.
Ja pyhyyyteen liitttyy myös armelijaisuus.
Huoomasin itse huonosti kouluut käyneeenä ja taiteen parissa eläneeenä kun tulin tähän tekstuaaliseen maaailman että mulla sen taiteen myötä tavallaan hävisi se käsityyys siitä että mikä eron siiinä on olemassa.
Yäk.